Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On tämä lapsiperhe-elämä hullujen hommaa!!
12.09.2020 |
Aloitin työt kuukausi sitten. Sitä ennen olin hoitovapaalla kuopuksemme kanssa kaksi vuotta. Toinen lapsistamme, esikoinen, on alakoululainen.
Nyt kun minä ja mies ollaan molemmat töissä, tuntuu ettei meillä ole aikaa yhtään mihinkään.
Halusimme lapsia, eikä se kaduta yhtään, mutta onhan tämä ihan hullujen hommaa!! Töiden jälkeen siivoat, laitat ruuat ja kuskaat lapsia harrastuksiin. Illalla käyt läpi seuraavan päivän to do-listan, tarkastat koululaisen läksyt, wilman ja päiväkotilaisen loputtomat tiedotteet. Teet eväät töihin ja laitat lapsille vaatteet valmiiksi. Yleensä vielä tiskikone ja pyykinpesukone pyörimään yöksi. Koiran lenkitys jää viimeiseksi tehtäväksi ja sen jälkeen rojahdus sänkyyn ja nukkumaan.
Ostettiin kesällä uudet terassikalusteet ja tänään niistä tomuja pyyhittäessä tuumailin ettei niilläkään ole tullut edes istuttua...Kyllä itse ajattelisin että tämä on se suurin syy siihen miksei lapsia enää haluta. Työmäärä on loputon ja aikaa ei enää ole muulle kuin paikasta toiseen juoksemiseen ja välttämättömyyksiin.
Kommentit (113)
Lasten harrastukset ja koira eivät ole välttämättömyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastukset ja koira eivät ole välttämättömyyksiä.
No ei ole ei,mutta ne tuovat sisältöä ja iloa elämään (vaikka tuovatkin lisää työtä myöskin).
Esim liikunta vie aikaa levolta, mutta hyöty on suurempi kuin haitta.
Mieti, että tuon saman hoitaa työssä käyvä yh ilman valitusta nauttien lapsista ja sen hetkisestä elämästä.
Suunnitelmallisuutta kehiin. Ruoat voi tehdä moneksi päiväksi kerrallaan. Hyödynnä pakastin. Eväät töihin voi hankkia ja viedä esim. ma koko viikon syömiset, ei tarvi viikkoon miettiä. Jakakaa lasten harkkoihin kuskaukset miehen kanssa. Tai hyödynnä harkka-aika ja käytä koira/käy kaupassa sillä aikaa. Jätä pyykkiruljanssi viikonloppuun. Totuta lapset laittamaan tiskejä. Ei se niin rankkaa ja hankalaa ole kun vähän funtsii miten hommat hoitaa. Ja voit miettiä mitä tekisit, jos sulla ei olis tota kaikkea ihanaa arkea hoidettavana. Voisi tulla tylsää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastukset ja koira eivät ole välttämättömyyksiä.
Onneksi lapsetkaan eivät ole.
Osa-aikatyö 👍🏻 Itsellä viikossa muutama vapaapäivä kun lapset ovat päikyssä ja muutama päivä kun kotoillaan kotona. Silloin ehditään tehdä ja olla yhdessä. Tuollaiseen elämään en ikinä suostuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä kautta aikojen toinen vanhemmista elättää perheen ja toinen pitää huolta kodista sekä lapsista. Ei ole tuommoisia ongelmia sillon.
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä kautta aikojen toinen vanhemmista elättää perheen ja toinen pitää huolta kodista sekä lapsista. Ei ole tuommoisia ongelmia sillon.
Harmi kun miehet ei tämmöiseen suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella kunniotuksella, vähemmälläkin stressaamisella asiat hoituu. Käytän kotitöihin noin tunnin päivässä, harrastukset hoituu vuorotellen kyytejä ja läksyt lapsi hoitaa ihan itse (joku voi tietysti tarvita enemmän tukea). Yllättävän hyvin ehdin itsekin omaan harrastukseeni useamman kerran viikossa, vaikka kuvittelin että ruuhkavuosina tästä joutuisin tinkimään.
Kyllähän sitä hommaa riittää liikaa tuossa vaiheessa. Siihen lisäksi, kun omakin pinna on kireällä, jos vielä joutuu katsomaan puolison valitusta ja pahaa oloa, niin vitutus on maksimoitu. Nyt olen eronnut vuoroviikkoisä ja lapset ovat jo vähän isompia. Voin kertoa, että tämä se on helppoa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, että tuon saman hoitaa työssä käyvä yh ilman valitusta nauttien lapsista ja sen hetkisestä elämästä.
No hohhoi vaan! Ehkä jotkut nauttii ja kiva kivat niille. Toki lapsiani rakastan ja elämä on usein jees, mutta kyllä se paljolti on ap:n kuvaileman kaltaista. Terv. Työssä käyvä yh.
Joo, ene todellakaan suostuisi tollaseen. Niin kauan kun on pieniä lapsia, niin teen vaan keikkatyötä. Kaikki voi paremmin. (Ja kyllä, hyvin pienelläkin pärjää kun menot miettii minimaalisesti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämänlaiset aloitukset vahvistavat aina kantaani. Onneksi minulla ei ole perhettä. Luulenpa ettei tulekaan.
N30
Vierailija kirjoitti:
Tämänlaiset aloitukset vahvistavat aina kantaani. Onneksi minulla ei ole perhettä. Luulenpa ettei tulekaan.
N30
Niin no, jokaisen elämä on sellaista mitä siitä tekee. Jos haluaa väkisin tehdä täyttä työaikaa samalla kun hoitaa pieniä lapsia, niin tuollaista se sitten on.
Tyytyväinen saa olla jos hengissä selvitään ja järki pysyy edes jotakuinkin päässä.
20v päästä ollessasi 50+ olet onnellinen lapsiperhe rumbastasi. Tässä iässä kelaan lasteni olevan ehdottomasti parasta mitä olen koskaan tehnyt.
Ja ihan p**keleen raskasta oli! Kaikki päivät olisin vaihtanut pois.
Luojan kiitos tein sen mihin olin ryhtynyt vastuullisesti päätyyn saakka.
Vuodet menee nopsaan. Koeta välillä aktiivisesti pysähtyä ja nauttia hetkestä. Kohta kuopus lähtee opiskelemaan ja mietit, mihin elämä kului. Jälkikäteen on ihan sama, kuinka siistiä teillä oli ja kuinka vaivalloisesti ruoka oli tehty, tai olivatko petivaatteet silitettyjä.
Alue: Aihe vapaa
Joo, on se. Mutta se päättyy aikanaan, ja sitten on taas aikaa vaikka mihin.
T: hommansa jo hoitanut