Lue keskustelun säännöt.
Onko avoliitot vähentymässä eli ei muuteta yhteen vaan asutaan vakisuhteessakin erikseen?
12.09.2020 |
Just yhdessä ketjussa useampikin sanoi tätä, eli että etsii kumppania muttei aio muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Oletteko huomanneet samaa? Onko tämä ikäluokasta riippuva asia mielestänne?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, ja mielestäni se on viisas päätös jos ei ole lapsia. Sitten vasta yhteen kun hankkii lapsia. Itse asun avoliitossa, mutta jos olisi ollut nuorena tämä tieto ja ymmärrys en olisi muuttanut saman katon alle.
Hulluksi menee maailma.
Vielä 50 vuotta sitten asuivat 3 polvea samassa taloudessa ja siellä saattoi asua vielä lisäksi palvelusväkeä. Nykyään asutaan ydinperheenä 1 perhe/talous joka kasvattaa asumiskustannuksia hurjasti verrattuna edelliseen. Tulevaisuuden suuntaako menee siihen että pariskunnatkin asuvat kahdessa erillisessä asunnossa. 😅 Hullua.Sillonpa ei erottukaan heti ensimmäisen riidan jälkeen.
Mutta ei sillä naisella elämä mitään herkkua ollut, kun samassa huushollissa asui anoppi, joka oli aina poikansa puolella miniää vastaan. Varsinkaan pienillä maatiloilla ei miniällä ollut mitään nimikettä eikä tuloja vaikka kaiken aikansa teki töitä perheen elättämiseen. Maitotili tuli miehen tilille eikä nainen edes kerryttänyt eläkettä. Minä en todellakaan kaipaa vanhoja aikoja.
Kyllä ne kotityöt alkaa puuduttaa, kun vuosien kuluessa huomaa miten ne alkavat pikkuhiljaa jäädä itselle tehtäväksi vuosi vuodelta. Jos tämä suhde loppuu, en todellakaan muuta enää yhdenkään miehen kanssa yhteen. Ostan itselleni kivan yksiön ja nautin siististä kodista. Menotkin on silloin minimaalliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin haaveksin miehestä jonka kanssa sitten asustella yhdessä, elää arkea, nukahtaa hänen viereensä jne. Mutta jokainenhan tekee kuten itselleen sopii. Mitä sitä tästäkin asiasta nyt väitellä.
Itsellä aikuinen lapsi mutta ei minua haittaisi miehen lapset. Tykkään lapsista ja kun oma ei asu enää kotona niin mukavahan se olisi puuhastella lasten kanssa.
N37
On yleistynyt ja veikkaan, että naisten tahdosta.
Vallallahan on edelleen käsitys, että kun nainen on miehen lähellä hänellä pitää herätä joku ihme palvelusvietti, joka herättää halun ruokkia miestä, siivota tämän sotkut ja pestä paskapyykit joka ikinen päivä.
Jos ei ole yhteisiä lapsiakaan, niin eikö se ole alentavaa? Enkä oikein kyllä ymmärrä miksi se passaamisvelka aikuista karvaperseistä miestä kohtaan pitäisi niiden lastenkaan myötä tulla.
En ikinä, ikinä, ikinä koskaan muuttaisi yhteen kenenkään kanssa, joka ilmoittaisi motiivikseen rahan säästön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on ihan oikea rakkaussuhde niin enpä usko että kotityöt ja niiden jako on oikeasti mikään big deal. Kumpikin tiskaa lautasensa ja imuroi. Tai vastaavasti tekee sen mitä tekee paremmin. Näinhän se toimi iät ja ajat.
Nyt vaan kun tuntuu että ihmiset elävät enemmän julkisivulleen ja sisustukselleen kuin toisilleen niin tottakai se oma koti halutaan pitää omana pyhättönä.
Puhun siis tietystä keskiluokkaisesta ihmistyypistä.
Toki ymmärrän oman asunnon edut mutta jotain pliisua ihmisten välisissä suhteissa nykyään on, varmistelua, varomista ja epäluuloisuutta. Niiden keskellä pitäisi samalla luottaa toiseen.Vanhanaikaisena romantikkona muuttaisin itsestäänselvästi yhteen ihmisen kanssa jota rakastan. Nythän parisuhde on kuin ruksi ruudussa, sisustuselementti tai vaatekappale, jonka ei odotetakaan kestävän tiettyä aikaa pidempää.
Ihmiset alkavat heräämään ja tajuavat, että nykyinen "saman katon alle, avioliittoon ja lapsia"-malli ei vain toimi, sillä ihminen ei ole yksiavioinen. Kyseessä on täysin ihmisen kehittelemä instituutio, jolla ei ole mitään tekemistä luonnollisuuden kanssa. Tämän takia on myös hyvä olettaa, että suhteessa ei olla välttämättä koko loppuelämää saman henkilön kanssa. Kuulostaa karulta, mutta uskottavahan se on kun katselee erotilastoitakin.
Eroaminen ei liity yksiavioisuuteen, ainoastaan polysuhteilijat eivät ole yksiavioisia ts. valtaosa ihmisistä on yksiavioisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä, ikinä, ikinä koskaan muuttaisi yhteen kenenkään kanssa, joka ilmoittaisi motiivikseen rahan säästön.
Rikkailla on eri motiivit.
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa asutaan kylläkin yhdessä ei erikseen.
Jaa. Avioliitossakaan se ei ole pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti on! Koska muuten saatan jäädä ilman kumppania.
-25 v äärimmäisen introvertti nainen
Mies on nyt kymmenen vuotta ehdotellut yhteen muuttoa. En näe mitä sillä saavuttaisin, mulla on oma kämppä, jossa saan olla omissa oloissani tarvittaessa. Alan harkita yhteenmuuttoa sitten, kun hän pystyy oma-aloitteisesti pitämään asuntonsa siistinä, laittamaan ruokaa ja muutenkin hoitamaan arkiasioita tasavertaisesti. Muutenhan homma väkisin menee siihen, että minä olen pikku kodinhoitaja ja hyysään ja häärään kun mies pelailee ja katsoo telkkaa. Miksi ryhtyisin sellaiseen? Hän väittää että niin ei kävisi, mutta teot puhuu toista.
Näin on ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa asutaan kylläkin yhdessä ei erikseen.
Jaa. Avioliitossakaan se ei ole pakollista.
Ei olekaan, mutta avoliitto on vähän kuin synonyymi yhdessä asumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mies on nyt kymmenen vuotta ehdotellut yhteen muuttoa. En näe mitä sillä saavuttaisin, mulla on oma kämppä, jossa saan olla omissa oloissani tarvittaessa. Alan harkita yhteenmuuttoa sitten, kun hän pystyy oma-aloitteisesti pitämään asuntonsa siistinä, laittamaan ruokaa ja muutenkin hoitamaan arkiasioita tasavertaisesti. Muutenhan homma väkisin menee siihen, että minä olen pikku kodinhoitaja ja hyysään ja häärään kun mies pelailee ja katsoo telkkaa. Miksi ryhtyisin sellaiseen? Hän väittää että niin ei kävisi, mutta teot puhuu toista.
Näin on ihan hyvä.
Onko se sitten mieheen tyytymistä, jos ei pidä häntä tarpeeksi hyvänä yhteenmuutolle? Etkö ole miettinyt, että voisit ansaita paremmankin suhteen, kun kuitenkin sinnulla olisi haluja yhteisen kodin perustamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapset ansaitsevat vanhempiensa täyden huomion silloin kun ovat vanhempansa luona.
Etpä ole akka tainnut ymmärtää, että sinäkin olen nyt vanhempi ... nimittäin äiti-puoli.
Tietääkö miehesi siitä, että en näytä haluavan olla missään tekemisissä hänen lapsiensa kanssa?
Olen eri, mutta ei se että miehelläni on lapsi tarkoita että olisin äitipuoli tai edes neljäsosaäiti. En ole yhdenkään ihmisen äiti tällä maapallolla, eikä se että seurustelen lapsia hankkineen kanssa tee minusta vähimmässäkään määrin sellaista. Lapsen isä hoitaa lapsensa asiat ja minä vietän heidän kanssa aikaani jos siltä tuntuu. Meille aivan yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä, ikinä, ikinä koskaan muuttaisi yhteen kenenkään kanssa, joka ilmoittaisi motiivikseen rahan säästön.
Haha, minä ja seurustelukumppani aiotaan muuttaa yhteen erityisesti tästä syystä. Korona-aika ja pätkätyöt aiheuttavat sen että meillä rahaa on nyt ja lähitulevaisuudessa käytettävissä entistä vähemmän, mutta emme ole näillä tuloilla oikeutettuja asumustukiinkaan. Siksi toisesta asunnosta luopuminen toisi niin isot säästöt että siinä on paljon järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on ihan oikea rakkaussuhde niin enpä usko että kotityöt ja niiden jako on oikeasti mikään big deal. Kumpikin tiskaa lautasensa ja imuroi. Tai vastaavasti tekee sen mitä tekee paremmin. Näinhän se toimi iät ja ajat.
Nyt vaan kun tuntuu että ihmiset elävät enemmän julkisivulleen ja sisustukselleen kuin toisilleen niin tottakai se oma koti halutaan pitää omana pyhättönä.
Puhun siis tietystä keskiluokkaisesta ihmistyypistä.
Toki ymmärrän oman asunnon edut mutta jotain pliisua ihmisten välisissä suhteissa nykyään on, varmistelua, varomista ja epäluuloisuutta. Niiden keskellä pitäisi samalla luottaa toiseen.Vanhanaikaisena romantikkona muuttaisin itsestäänselvästi yhteen ihmisen kanssa jota rakastan. Nythän parisuhde on kuin ruksi ruudussa, sisustuselementti tai vaatekappale, jonka ei odotetakaan kestävän tiettyä aikaa pidempää.
Ihmiset alkavat heräämään ja tajuavat, että nykyinen "saman katon alle, avioliittoon ja lapsia"-malli ei vain toimi, sillä ihminen ei ole yksiavioinen. Kyseessä on täysin ihmisen kehittelemä instituutio, jolla ei ole mitään tekemistä luonnollisuuden kanssa. Tämän takia on myös hyvä olettaa, että suhteessa ei olla välttämättä koko loppuelämää saman henkilön kanssa. Kuulostaa karulta, mutta uskottavahan se on kun katselee erotilastoitakin.
Eroaminen ei liity yksiavioisuuteen, ainoastaan polysuhteilijat eivät ole yksiavioisia ts. valtaosa ihmisistä on yksiavioisia.
Tässä tarkoitetaan varmaan sitä, että sarjamonogamian (uusi kumppani, erotaan, uusi kumppani, erotaan jne) syynä olisi isolta osin se että ihminen ei luonnollisesti kiinnostu vain yhdestä ihmisestä ja ole vain hänestä kiinnostunut loppuelämää. Meillä valtavirtamallissa jos ihastuu tai rakastuu toiseen on erottava entisestä ennen toiseen tutustumista, vaikka sen ei tarvitsisi olla välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on ihan oikea rakkaussuhde niin enpä usko että kotityöt ja niiden jako on oikeasti mikään big deal. Kumpikin tiskaa lautasensa ja imuroi. Tai vastaavasti tekee sen mitä tekee paremmin. Näinhän se toimi iät ja ajat.
Nyt vaan kun tuntuu että ihmiset elävät enemmän julkisivulleen ja sisustukselleen kuin toisilleen niin tottakai se oma koti halutaan pitää omana pyhättönä.
Puhun siis tietystä keskiluokkaisesta ihmistyypistä.
Toki ymmärrän oman asunnon edut mutta jotain pliisua ihmisten välisissä suhteissa nykyään on, varmistelua, varomista ja epäluuloisuutta. Niiden keskellä pitäisi samalla luottaa toiseen.Vanhanaikaisena romantikkona muuttaisin itsestäänselvästi yhteen ihmisen kanssa jota rakastan. Nythän parisuhde on kuin ruksi ruudussa, sisustuselementti tai vaatekappale, jonka ei odotetakaan kestävän tiettyä aikaa pidempää.
Ihmiset alkavat heräämään ja tajuavat, että nykyinen "saman katon alle, avioliittoon ja lapsia"-malli ei vain toimi, sillä ihminen ei ole yksiavioinen. Kyseessä on täysin ihmisen kehittelemä instituutio, jolla ei ole mitään tekemistä luonnollisuuden kanssa. Tämän takia on myös hyvä olettaa, että suhteessa ei olla välttämättä koko loppuelämää saman henkilön kanssa. Kuulostaa karulta, mutta uskottavahan se on kun katselee erotilastoitakin.
Eroaminen ei liity yksiavioisuuteen, ainoastaan polysuhteilijat eivät ole yksiavioisia ts. valtaosa ihmisistä on yksiavioisia.
Liittyyhän se nyt sikäli, että huomataankin, että tietyn aikaa jaksaa katsella samaa naamaa ja sitten tekee mieli vaihtaa. Tai ainakin suhteen aikana haaveillaan muista ja mietitään, että kyllä sitä mieluummin olisi sen työpaikan Heikin tai Jaanan kainalossa. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan polyamorinen, mutta vallitsevien sosiaalisten paineiden takia monikaan ei uskalla sitä toteuttaa.
Tai sitten kannattaa hankkia tarpeeksi iso talo, molemmilla omat kerrokset tai siivet. Toimii meillä. Vaikka tehdään molemmat etätöitä, voi mennä koko työpäivä, ettei toista näe eikä kuule...
Mun on elämäntapatyöttömänä miehenä oikeestaan pakko pitää oma kämppä, koska muuten tuet laskee ja joudun olla osin naisen elätettävänä.
Nyt pystyn täysin elättämään itseni tuilla ja yhdellä harraksella josta saa vähän pimeää lisärahaa.
Kela suosii asumaan yksin mun tilanteessa
Voin tietty olla naisen luona vaikka 100% öistäni, muttta virallisesti täytyy pitää asunto tukien takia
M34
Toisella kierroksella ollaan mekin. Miehen lapsi muuttanut pois kotoota, mulla asuu vuoroviikoin. 15 v ja vakituisesti 18 v.
En halua sotkea lasten elämää vaan haluan heillä olevan koti, jossa ei koko ajan pyöri ulkopuolisia ihmisiä.
Olen joka toinen viikko miehen luona siis.
Lasten isä otti heti uuden vaimon joka muutti lasten kotiin ja uusperhe-elämä alkoi. Sitä seuranneena en haikaile samaa.
Osoittautunut hyväksi ratkaisuksi.
Lisäksi kaveripiirissä paljon heitä jotka toisella kierroksella ja ollaan rynnätty yhteen heti kaikkien lasten kustannuksella.
Kriisejä on kaikilla ja jopa eroja ja tilanteita joissa ollaan muutettu sitten kuitenkin erilleen.
Jos muutettais yhteen, erottaisiin varmasti aika pian. Ei mitään järkeä pilata suhdetta!
"Eroon rutinoituu." Entä jos kaikki ihmiset ei ole samanlaisia, ehkä jotkut rutinoituu ja toiset eivät. Ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavalla.