Lue keskustelun säännöt.
Onko avoliitot vähentymässä eli ei muuteta yhteen vaan asutaan vakisuhteessakin erikseen?
12.09.2020 |
Just yhdessä ketjussa useampikin sanoi tätä, eli että etsii kumppania muttei aio muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Oletteko huomanneet samaa? Onko tämä ikäluokasta riippuva asia mielestänne?
Kommentit (89)
Yleensä varakkaamman puoleiset henkilöt vaikka ovatkin avioliitossa, haluavat jostain syystä pitää erilliset asunnot mikä on varmasti fiksua. Esimerkiksi kansanedustaja Riitta Uosukainen ja miehensä Topi pitivät aina erilliset asunnot ja seksikin oli mukavaa vesisängyssä. Rouvahan kertoikin jossain naistenlehdessä, miten mukavaa on kun tuli kotiinsa ja mies oli palkannut siivoojan etukäteen, en sitten tiedä kummanko asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistynyt on. Ja vanhemmissa ikäluokissa ja toisella kierroksella olevilla taitaa jo olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Siis kun niitä lapsia ei kuviossa ole. Ihmisellä on hyvä olla ikioma koti.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä varakkaamman puoleiset henkilöt vaikka ovatkin avioliitossa, haluavat jostain syystä pitää erilliset asunnot mikä on varmasti fiksua. Esimerkiksi kansanedustaja Riitta Uosukainen ja miehensä Topi pitivät aina erilliset asunnot ja seksikin oli mukavaa vesisängyssä. Rouvahan kertoikin jossain naistenlehdessä, miten mukavaa on kun tuli kotiinsa ja mies oli palkannut siivoojan etukäteen, en sitten tiedä kummanko asuntoon.
Siis Riittahan asui Helsingissä eduskuntatyönsä takia ja meni epäilemättä viikonlopuiksi yhteiseen Imatran kotiin.
Erillään asutaan, ollaan toisella kierroksella ja miehellä vielä alaikäinen lapsi. Ei viitsitä pilata hyvää suhdetta millään uusperhepelleilyllä. Muutetaan sitten yhteen kun miehen lapsi on aikuinen
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, ja mielestäni se on viisas päätös jos ei ole lapsia. Sitten vasta yhteen kun hankkii lapsia. Itse asun avoliitossa, mutta jos olisi ollut nuorena tämä tieto ja ymmärrys en olisi muuttanut saman katon alle.
Eikö kuitenkin olisi parempi kokeilla miltä se yhteinen arki tuntuu ennen lapsia? Jos ei suju ollenkaan, voi ainakin erota ilman että olisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat yleistyneet ja uskon että yleistyvät entisestään. Erityisesti toisella kierroksella olevat joilla on lapsia alkavat tajuta että uusperhe on sellainen kuvio johon ei kannata ryhtyä. Omat asunnot ja omat arjet, yhteistä aikaa sitten vain aikuisten kesken. Rusinat pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Ovat yleistyneet ja uskon että yleistyvät entisestään. Erityisesti toisella kierroksella olevat joilla on lapsia alkavat tajuta että uusperhe on sellainen kuvio johon ei kannata ryhtyä. Omat asunnot ja omat arjet, yhteistä aikaa sitten vain aikuisten kesken. Rusinat pullasta.
Tää on win win kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kai yleistynyt. Itsekin pidän tästä järjestelystä. Meillä ei ole tarkoitusta hankkia lapsia, ja on kivaa kun nähdään vain silloin kun molempia huvittaa, ja kummallakin on oma koti jonka voi tehdä mieleisekseen ja jossa saa olla omassa rauhassaan. Ymmärrän, että monet haluavat olla mahdollisimman paljon puolisonsa kanssa, eivätkä niin kaipaa omaa rauhaa, mutta ei se kaikille sovi. Hyvä, että sitä ei nykyään enää pidetä outona, että puolisoilla on omat kotinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat yleistyneet ja uskon että yleistyvät entisestään. Erityisesti toisella kierroksella olevat joilla on lapsia alkavat tajuta että uusperhe on sellainen kuvio johon ei kannata ryhtyä. Omat asunnot ja omat arjet, yhteistä aikaa sitten vain aikuisten kesken. Rusinat pullasta.
Tää on win win kaikille!
Onkohan? Minä pelkään, että tuossa ensinnäkin kaikki jäävät köyhiksi, koska maksetaan tuplakuluja, ja itsekeskeisyys lisääntyy, koska ei ole mitään painetta kompromisseihin. Ihmiset kitkuttelevat huonoissa suhteissa ymmärtämättä tavoitella parempaa, koska pätkäyhdessäolo mahdollistaa kaikenlaisen teeskentelyn, joka jaetussa arjessa ei onnistuisi. Perheenperustaminen muuttuu silloin aina vaikeammaksi, koska ei ole edes harjoiteltu yhteen hiileen puhaltamista ennen kuin se puoli joutuu testiin. Kuin lähetettäisiin alokkaita etulinjaan keskenään.
Kun olen kymmenvuotiaana menettänyt perheeni ja sen jälkeen käynyt isäni luona vain kylässä, koen että jäimme toisillemme aivan vieraiksi. Hän vaati hyvää käytöstä ja sai sitä, ja nyt en yärrä, miksi hoivaisin itsekeskeistä vanhusta, kun hän ei ole ollut valmis tekemään mitään minun eteeni. Tästä yleistäen, en pidä ollenkaan ajatuksesta, mitä kaikkea tästä voi seurata pidemmän päälle. Sitten ei oikein pystytä pakittamaan, koska vanha olemassaolemisen taito on kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan loogista, koska kuka mies haluaa, että nainen ryhtyy sisustamaan yhteistä kotia siten, että kaikki miehen tavarat on ehdoton ei.
Sopii hyvin siinä vaiheessa, kun molemmilla on lapsia aiemmista suhteista. Itse elän juuri tällaisessa etäsuhteessa. On mielestäni myös lasten etu, että kun ovat mun luona, ei ole mun kumppani vaatimassa huomiota, vaan olen silloin täysillä äiti mun lapsille. Ja kumppanin kanssa vietetään aikuisten laatuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat yleistyneet ja uskon että yleistyvät entisestään. Erityisesti toisella kierroksella olevat joilla on lapsia alkavat tajuta että uusperhe on sellainen kuvio johon ei kannata ryhtyä. Omat asunnot ja omat arjet, yhteistä aikaa sitten vain aikuisten kesken. Rusinat pullasta.
Tää on win win kaikille!
Onkohan? Minä pelkään, että tuossa ensinnäkin kaikki jäävät köyhiksi, koska maksetaan tuplakuluja, ja itsekeskeisyys lisääntyy, koska ei ole mitään painetta kompromisseihin. Ihmiset kitkuttelevat huonoissa suhteissa ymmärtämättä tavoitella parempaa, koska pätkäyhdessäolo mahdollistaa kaikenlaisen teeskentelyn, joka jaetussa arjessa ei onnistuisi. Perheenperustaminen muuttuu silloin aina vaikeammaksi, koska ei ole edes harjoiteltu yhteen hiileen puhaltamista ennen kuin se puoli joutuu testiin. Kuin lähetettäisiin alokkaita etulinjaan keskenään.
Kun olen kymmenvuotiaana menettänyt perheeni ja sen jälkeen käynyt isäni luona vain kylässä, koen että jäimme toisillemme aivan vieraiksi. Hän vaati hyvää käytöstä ja sai sitä, ja nyt en yärrä, miksi hoivaisin itsekeskeistä vanhusta, kun hän ei ole ollut valmis tekemään mitään minun eteeni. Tästä yleistäen, en pidä ollenkaan ajatuksesta, mitä kaikkea tästä voi seurata pidemmän päälle. Sitten ei oikein pystytä pakittamaan, koska vanha olemassaolemisen taito on kadonnut.
Seurustelin ensimmäiset neljä vuotta kumppanini kanssa erillään asuen eikä yhteen muuttaminen ollut alun alkaen edes itsestäänselvyys. Kyllä me silti ihan täyttä arkea elettiin jopa puolet viikosta, kun olin hänen luonaan (useimmiten niin päin) jopa to-ma tai ainakin pe-su. Ja kaikki lomat ja juhlapyhät. En kokenut olevani hänen luonaan kylässä vaan ihan yhteiselämää vietettiin, meillä oli jopa yhteinen pankkitili jo ennen kuin olimme edes päättäneet muuttaa saman katon alle (käyttötili, jolle molemmat tallettivat saman verran rahaa yhteisiä ruokaostoksia, bensoja, matkoja yms varten).
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, ja mielestäni se on viisas päätös jos ei ole lapsia. Sitten vasta yhteen kun hankkii lapsia. Itse asun avoliitossa, mutta jos olisi ollut nuorena tämä tieto ja ymmärrys en olisi muuttanut saman katon alle.
Hulluksi menee maailma.
Vielä 50 vuotta sitten asuivat 3 polvea samassa taloudessa ja siellä saattoi asua vielä lisäksi palvelusväkeä. Nykyään asutaan ydinperheenä 1 perhe/talous joka kasvattaa asumiskustannuksia hurjasti verrattuna edelliseen. Tulevaisuuden suuntaako menee siihen että pariskunnatkin asuvat kahdessa erillisessä asunnossa. 😅 Hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Kyllä meillä molemmat säästävät. Pyöristän summat yksinkertaistaakseni asiaa, mutta jos ennen molemmat maksoivat asumisesta noin 800 e/kk = yhteensä 1600 e/kk ja nyt saman katon alla asumiskulut ovat noin 1000 e/kk eli 500 e/hlö, niin onhan se silkkaa säästöä. Ei neliöitä tarvitse tuplata sen takia, että muuttaa yhteen ja yleensä nimenomaan ne kalleimmat neliöt (keittiö + kylpyhuone) eivät juurikaan kasva.
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt on. Ja vanhemmissa ikäluokissa ja toisella kierroksella olevilla taitaa jo olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Siis kun niitä lapsia ei kuviossa ole. Ihmisellä on hyvä olla ikioma koti.
Sittenhän sitä vasta erillään asutaankin jos toisella on lapsia. Kun se lapseton ei siedä niitä toisen mukuloita ja viihtyy paremmin omassa kämpässään kuin parkuvien kakaroiden seurana.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Matikka ei mahda olla vahvin puolesi.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Aamen!
Näyttää siltä, että joillekin ihimisille ei vain yksinkertaisesti ole suotu älyllisiä ja tunnepohjaisia lahjoja saada avioliitto toimimaan. Sitten jää ainoaksi vaihtoehdoksi tällainen sitoutumattomuus ja teinimäinen parisuhde ja "kyläily" toisen osapuolen luona.
Olen huomannut, ja mielestäni se on viisas päätös jos ei ole lapsia. Sitten vasta yhteen kun hankkii lapsia. Itse asun avoliitossa, mutta jos olisi ollut nuorena tämä tieto ja ymmärrys en olisi muuttanut saman katon alle.