Lue keskustelun säännöt.
Onko avoliitot vähentymässä eli ei muuteta yhteen vaan asutaan vakisuhteessakin erikseen?
12.09.2020 |
Just yhdessä ketjussa useampikin sanoi tätä, eli että etsii kumppania muttei aio muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Oletteko huomanneet samaa? Onko tämä ikäluokasta riippuva asia mielestänne?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, ja mielestäni se on viisas päätös jos ei ole lapsia. Sitten vasta yhteen kun hankkii lapsia. Itse asun avoliitossa, mutta jos olisi ollut nuorena tämä tieto ja ymmärrys en olisi muuttanut saman katon alle.
Hulluksi menee maailma.
Vielä 50 vuotta sitten asuivat 3 polvea samassa taloudessa ja siellä saattoi asua vielä lisäksi palvelusväkeä. Nykyään asutaan ydinperheenä 1 perhe/talous joka kasvattaa asumiskustannuksia hurjasti verrattuna edelliseen. Tulevaisuuden suuntaako menee siihen että pariskunnatkin asuvat kahdessa erillisessä asunnossa. 😅 Hullua.
Kela maksaa. Tuet loppuu jos muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eroan miehestäni ja lasteni isästä joskus, en enää ikinä ota uutta passattavaa ja yhtä sotkijaa lisää huusholliini. Lisäksi menettäisin tukia, mutta kulut kasvaisivat koska mies esim. syö enemmän ja lapset toki ovat minun, niin eihän miestä voi velvoittaa heidän kulujaan maksamaan vaikka kela niin olettaa. Mitä tästä hyötyisin, menettäisin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapset ansaitsevat vanhempiensa täyden huomion silloin kun ovat vanhempansa luona.
Etpä ole akka tainnut ymmärtää, että sinäkin olen nyt vanhempi ... nimittäin äiti-puoli.
Tietääkö miehesi siitä, että en näytä haluavan olla missään tekemisissä hänen lapsiensa kanssa?
Kun on kaksi ihmistä joiden työt on pelkkää silppua ja opintolainat maksettavana, ei ole varaa ottaa molempien toimeentulotuen perusosaan 70 euron vähennystä yhdessä asumisen takia.
Ennen vanhaan ei edes kyseenalaistettu, mentiin vaan naimisiin ja asuttiin saman katon alla. Tänä päivänä jokainen pari tekee omat, itselleen parhaat ratkaisut ja hyvä niin. En muuttaisi enää yhteen jos nyt tulisi tilanne, monestakaan syystä. Tällä hetkellä myös menetän rahallisesti kun asutaan yhdessä, halvemmalla pääsisin ihan omassa kämpässä maksaen vain omat syömiseni ja muut kuluni (eikä kyse ole edes mistään tuista tms. en niitä saa enkä saisi yksinkään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kaikki muutoksethan perustuu siihen, että nykyään ei ole pakko tehdä mitään perinteisiä juttuja. Vielä 80-luvun alussa oli itsestään selvää, että tavataan joku, muutetaan yhteen, mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Juuri kukaan ei kyseenalaistanut näitä ja jos vähänkään poikkesit niinoutona pidettiin.
Nykyään normit pikkuhiljaa murtuu. Huomataan ettei ole pakko tehdä jotain vain siksi, että ”näin on aina tehty” vaan voi käyttää omia aivoja ja tehdä elämässä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Takuulla ennenkin on ollut ihmisiä, jotka eivät ole halunneet naimisiin ja lapsia, mutta silti tekivät niin. Nykyään sellainen on hyvä harvinaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, ja mielestäni se on viisas päätös jos ei ole lapsia. Sitten vasta yhteen kun hankkii lapsia. Itse asun avoliitossa, mutta jos olisi ollut nuorena tämä tieto ja ymmärrys en olisi muuttanut saman katon alle.
Hulluksi menee maailma.
Vielä 50 vuotta sitten asuivat 3 polvea samassa taloudessa ja siellä saattoi asua vielä lisäksi palvelusväkeä. Nykyään asutaan ydinperheenä 1 perhe/talous joka kasvattaa asumiskustannuksia hurjasti verrattuna edelliseen. Tulevaisuuden suuntaako menee siihen että pariskunnatkin asuvat kahdessa erillisessä asunnossa. 😅 Hullua.
Ehkä maaseudulla, mutta ei kaupunkien ahtaissa asunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapset ansaitsevat vanhempiensa täyden huomion silloin kun ovat vanhempansa luona.
Etpä ole akka tainnut ymmärtää, että sinäkin olen nyt vanhempi ... nimittäin äiti-puoli.
Tietääkö miehesi siitä, että en näytä haluavan olla missään tekemisissä hänen lapsiensa kanssa?
Ei pidä paikkansa.
Kyllä hän tietää minun pitävän hänen lapsista. Heillä on oma kokonainen äiti, eikä toista tarvita.
Olen naimissa, mutta meillä on miehen kanssa omat asunnot. Viikot asutaan yleensä erillään, viikonloput ja lomat olemme yhdessä jomman kumman luona tai reissuilla. Tämä sopii meille, mutta ei välttämättä kaikille. Lapsia ei ole. Kaipaamme molemmat myös omaa rauhaa ja tilaa, vaikka haluammekin olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Matikka ei mahda olla vahvin puolesi.
Ai ei? Nyt asun isossa yksiössä jonka vuokra on 500e, asumistukea saan 250, maksettavaa jää 250e. Miehen kanssa asuessa yksiö ei mitenkään riittäisi, kaksion vuokra ehkä 700e? Puoliksi laskettuna 350e. Ruokaan menee pienellä naisella 200e kuukaudessa, riittäisikö miehen kanssa 400e kun puoliksi maksetaan? Jaa a.. sähkö toki menisi puoliksi, se 40e jonka nyt suurinpiirtein maksan.. mitäpä vielä?
Avoliitossa asutaan kylläkin yhdessä ei erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kunnioitan toisen oikeutta yksinoloon ja sitä itsekin tarvitsen päivittäin. Ei se nyt ole nykypäivää elää yhteisellä tilillä kaikki jakaen riippuvuussuhteessa. Mitä itsenäisemmät puoliskot, sitä helpompi rakastaa, ei mitään elatusvelvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Matikka ei mahda olla vahvin puolesi.
Ai ei? Nyt asun isossa yksiössä jonka vuokra on 500e, asumistukea saan 250, maksettavaa jää 250e. Miehen kanssa asuessa yksiö ei mitenkään riittäisi, kaksion vuokra ehkä 700e? Puoliksi laskettuna 350e. Ruokaan menee pienellä naisella 200e kuukaudessa, riittäisikö miehen kanssa 400e kun puoliksi maksetaan? Jaa a.. sähkö toki menisi puoliksi, se 40e jonka nyt suurinpiirtein maksan.. mitäpä vielä?
Suunnitteletko tosiaan loppuelämäsi asumistuen varaan? :-o
Ei ruokakuluja ole pakko maksaa puoliksi, jos on kovin erilaiset tarpeet. Mutta ihan hyvä vaihtoehto on tosiaan myös elää erillään - tosin toivon, että siinäkin tapauksessa asumistuki on sinulle vain tilapäinen tuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toi on jollekin ongelma, on asiat aika huonosti. Kukin saa asua ihan kuinka parhaaksi näkee, oli suhteessa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että joillekin ihimisille ei vain yksinkertaisesti ole suotu älyllisiä ja tunnepohjaisia lahjoja saada avioliitto toimimaan. Sitten jää ainoaksi vaihtoehdoksi tällainen sitoutumattomuus ja teinimäinen parisuhde ja "kyläily" toisen osapuolen luona.
Avioliitto on ihmiskeksintö, miksi se olisi paras muoto aikuiselämälle? Ja tässä keskustellaan siitä, asutaanko yhdessä vai ei. Avioliitossakin voi pitää omat asunnot. Ja vaikka asutaan erikseen, se ei estä vakavaa sitoutumista toiseen, taitaa jopa edellyttää syvempää sitoutumista, koska samat seinät eivät ole piirtämässä osaltaan parisuhteen rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Matikka ei mahda olla vahvin puolesi.
Ai ei? Nyt asun isossa yksiössä jonka vuokra on 500e, asumistukea saan 250, maksettavaa jää 250e. Miehen kanssa asuessa yksiö ei mitenkään riittäisi, kaksion vuokra ehkä 700e? Puoliksi laskettuna 350e. Ruokaan menee pienellä naisella 200e kuukaudessa, riittäisikö miehen kanssa 400e kun puoliksi maksetaan? Jaa a.. sähkö toki menisi puoliksi, se 40e jonka nyt suurinpiirtein maksan.. mitäpä vielä?
Suunnitteletko tosiaan loppuelämäsi asumistuen varaan? :-o
Ei ruokakuluja ole pakko maksaa puoliksi, jos on kovin erilaiset tarpeet. Mutta ihan hyvä vaihtoehto on tosiaan myös elää erillään - tosin toivon, että siinäkin tapauksessa asumistuki on sinulle vain tilapäinen tuki.
Tottakai sitä haen niin kauan kun sitä minulle annetaan? Vai siis mitä tarkoitat? Lainaa en saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Matikka ei mahda olla vahvin puolesi.
Ai ei? Nyt asun isossa yksiössä jonka vuokra on 500e, asumistukea saan 250, maksettavaa jää 250e. Miehen kanssa asuessa yksiö ei mitenkään riittäisi, kaksion vuokra ehkä 700e? Puoliksi laskettuna 350e. Ruokaan menee pienellä naisella 200e kuukaudessa, riittäisikö miehen kanssa 400e kun puoliksi maksetaan? Jaa a.. sähkö toki menisi puoliksi, se 40e jonka nyt suurinpiirtein maksan.. mitäpä vielä?
Suunnitteletko tosiaan loppuelämäsi asumistuen varaan? :-o
Ei ruokakuluja ole pakko maksaa puoliksi, jos on kovin erilaiset tarpeet. Mutta ihan hyvä vaihtoehto on tosiaan myös elää erillään - tosin toivon, että siinäkin tapauksessa asumistuki on sinulle vain tilapäinen tuki.
Tottakai sitä haen niin kauan kun sitä minulle annetaan? Vai siis mitä tarkoitat? Lainaa en saa.
Miksi et tee töitä ja maksa itse elämistäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut miten elämisen kulut tulee puolison kanssa asuessa halvemmiksi. Minun mielestä siinä käy täysin päinvastoin.
Matikka ei mahda olla vahvin puolesi.
Ai ei? Nyt asun isossa yksiössä jonka vuokra on 500e, asumistukea saan 250, maksettavaa jää 250e. Miehen kanssa asuessa yksiö ei mitenkään riittäisi, kaksion vuokra ehkä 700e? Puoliksi laskettuna 350e. Ruokaan menee pienellä naisella 200e kuukaudessa, riittäisikö miehen kanssa 400e kun puoliksi maksetaan? Jaa a.. sähkö toki menisi puoliksi, se 40e jonka nyt suurinpiirtein maksan.. mitäpä vielä?
Suunnitteletko tosiaan loppuelämäsi asumistuen varaan? :-o
Ei ruokakuluja ole pakko maksaa puoliksi, jos on kovin erilaiset tarpeet. Mutta ihan hyvä vaihtoehto on tosiaan myös elää erillään - tosin toivon, että siinäkin tapauksessa asumistuki on sinulle vain tilapäinen tuki.
Tottakai sitä haen niin kauan kun sitä minulle annetaan? Vai siis mitä tarkoitat? Lainaa en saa.
Miksi et tee töitä ja maksa itse elämistäsi?
Teen töitä kyllä matalapalkka alalla, kiitos kysymästä.
Suhdehan pysyy tosi hyvänä just sillä, ettei nähdä koko ajan vaan sovitusti ja välillä vähän ikävöidäänkin. Just nimenomaan ”rusinat pullasta”, kuten joku edellä totesikin.
Ollaan miehen kanssa seurusteltu nyt neljä vuotta eri osoitteista (välimatkaa ehkä 600 metriä) ja molemmat kun ollaan paitsi kiireisiä myös tykätään välillä yksinolosta, ei todellakaan olla ikinä muuttamassa yhteen. Naimisiin voidaan mennä, mutta kämpät on silti omat ja erilliset. Lapsiakaan ei ole tulossa.
Eläköön valinnanvapaus.
Minulla on omistusasunto.
Mies haluaisi muuttaa yhteen, että jakaisin kuluja ja maksaisin puolet. Miehellä on 3 lasta. Mukavia lapsia, mutta ei ole minun asia maksaa heidän elätystään. Sitä varten heillä on oma äiti ja isä.
Tulisi paljon kalliimmaksi muuttaa yhteen, kuin asua omassa.
Mielestäni lapset ansaitsevat vanhempiensa täyden huomion silloin kun ovat vanhempansa luona. En halua muuttaa siksikään yhteen etten vie lapsilta tuota tärkeätä aikaa. Meillä on aikaa muuttaa yhteen joskus myöhemmin, kun lapset ovat muuttaneet kotoa.