Miten jaksatte mielenterveysongelmien kanssa?
Otsikossa kysymys. Alan itse olla melkoinen riesa kumppanille, joka on alkanut ryypätä kun ei jaksa katsella masentunutta minääni. Vi tuttaa usein ja ahdistaa. Olen tyhmä ja yksinkertainen ihminen vailla mitään päämäärää. Seilailen vain ja elämästä tullut vain selviytymiskamppailua.
Terkuin. heikkolahjainen tyhjäpää
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Kamala ahdistus taas päällä. Ei auta neuroleptitkään siihen. Ahdistus aaltoilee päivän mittaan enemmän ja vähemmän. Toki mulle on määrätty noi leptit ihan muuhun kuin ahdistukseen. Rauhoittavia ei voi määrätä kun eivät sovi lääkityksen kanssa.
Höpsis. Kyllä ahdistus lähtee kun troppien annoskoko laitetaan sopivaksi. Toki sitä ahdistuksen syytäkin on hyvä hoitaa pois samalla pois päiväjärjestyksestä. Kannattaisi käydä lääkärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Kamala ahdistus taas päällä. Ei auta neuroleptitkään siihen. Ahdistus aaltoilee päivän mittaan enemmän ja vähemmän. Toki mulle on määrätty noi leptit ihan muuhun kuin ahdistukseen. Rauhoittavia ei voi määrätä kun eivät sovi lääkityksen kanssa.
Höpsis. Kyllä ahdistus lähtee kun troppien annoskoko laitetaan sopivaksi. Toki sitä ahdistuksen syytäkin on hyvä hoitaa pois samalla pois päiväjärjestyksestä. Kannattaisi käydä lääkärillä.
Mistä tiedät että ahdistus lähtee jos vain lyödään nappia napin perään suuhun ja lätistään sitä pas kaa terapeutin kanssa? Entäpä jos sen kunnallisen terapeutin vastaanotto on jo täpötäynnä meitä ”hulluja ” tai kemiat sen terapeutin kanssa ei vaan osu yksiin tai ei ole varaa yksityiseen?
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksan sekä omien että toisten mielenterveysongelmien kanssa.
Meinasin juuri tulla kirjoittamaan samaa. Jaksan toisten päävikoja vielä huomattavasti huonommin, kun itselläni on vaativa jakso menossa. Omat ongelmani on lievä pakko-oireilu, jota pidän hanskassa ilman ammattiapua, mutta joka pääsee aina yllättämään yhtäkkiä pahenemalla, jolloin aika iso osa päivän energiasta menee sen taltuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksan sekä omien että toisten mielenterveysongelmien kanssa.
Meinasin juuri tulla kirjoittamaan samaa. Jaksan toisten päävikoja vielä huomattavasti huonommin, kun itselläni on vaativa jakso menossa. Omat ongelmani on lievä pakko-oireilu, jota pidän hanskassa ilman ammattiapua, mutta joka pääsee aina yllättämään yhtäkkiä pahenemalla, jolloin aika iso osa päivän energiasta menee sen taltuttamiseen.
Meitä tuntuu olevan paljon! Meneekö sinulla energiat siihen, että yrität piilotella omaa tilaasi vai kerrotko läheisille/kavereille? Itse en enää jaksa puhua kenellekään mitään kun juuri kukaan ei ymmärrä. Ja vaikka hetken ymmärtäisi, niin kuka vuosi tolkulla jaksaa mielenterveysongelmaisen kanssa viettää edes aikaa? Parempi kun itse vetäytyy pois vaan ja erakoituu.
Masennus ja ahdistus on diagnosoitu. CBT terapia, mutta ei lääkitystä (tämä omasta toiveesta). Jotkut päivät ovat ok, toisina haluan vain itkeä. Koitan tehdä asioita, joista nautin ja pitää yllä terveellisiä elämäntapoja.