Anteeksi vain, mutta mua ällöttää noi uusperheiden perintöasiat

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:10"]

:) meillä on uusperhe. miehen, mun ja yhteinen lapsi. Kaikki tulevat saamaan testamentin kautta saman verran perinnössä. Eli ei niin että tää yhteinen veisi puolet ja toisen puolikkaan joutuisivat meidän omat jakamaan.. Mä en kanssa ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen. Mulla tulee todennäköiseti käymään niin että siskopuoleni perii suurimman osan isämme ja hänen äidin omaisuudesta koska ne on hänen äidin nimissä :) so what. mä voin tienata ihan itse rahani.. En aijo menettää välejäni siskooni sen takia.

[/quote]

Joo, mutta kaikkeenhan te ette voi vaikuttaa. Ilmeisesti noilla sun ja mun lapsilla on myös ne toiset vanhemmat... Teidän yhteinen siis perii teiltä jonkun summan, sun oma perii teiltä jonkun summan ja toiselta vanhemmaltaan taas jotain ihan muuta ja se sun puolison muksu taas perii teiltä jotain ja toiselta vanhemmaltaan ties mitä jos mitään. Ok, onhan se tietysti hyvä, että edes teiltä tupsahtaa yhdenvertainen perintö, mutta kyllähän näissä uusperhekuvioissa aina lapset ovat jossain määrin "epätasa-arvoisia".

Minun lapseni perivät minut, mieheni lapset perivät häneltä ja yhteiset lapsemme sitten perivät meiltä molemmilta. Mikä siinä on vaikeeta?

Anteeksi vaan, mutta siskoni ja hänen lapsensa ovat minulle läheisempiä ja tärkeämpiä kuin puolisoni lapset. Eikä ole minun vikani, että puolisoni ja hänen exänsä on köyhempiä kuin minä, joten hänen muut laspensa saavat vähemmän perintöä kuin yhteisemme. Mitä jos tämä ex olisi rikas ja meidän lapset eivät perisi häntä, yhyy...

Ei sekään ole reilua, että miehen lapsi perii ensin äidiltään 100 000e ja sitten minulta ja mieheltäni 100 000e. Yhteinen lapsemme saisi vain sen meiltä tulevan 100 000e.

Jos on kovin suuret tuloerot exillä ja itsellä ja nyxillä, niin kannattaa tehdä testamentti jota päivittää usein.

Uusperhe jossa on sinun, minun ja meidän lapsia (tai vaan minun ja meidän tai sinun ja meidän) on toki epäreilu. Myös niitä yhteisiä lapsia kohtaan, joilla on vain se yksi koti ja vain ne yhdet vanhemmat.

Joo, eroperheen lapsen vanhemmat eivät enää asu yhdessä, mutta parhaimmassa tilanteessa sillä lapsella on kahden vanhemman sijasta neljä rakastavaa vanhempaa, kahdeksan rakastavaa isovanhempaa, vietetään parhaimmillaan kahdet synttärit ja kahdet joulut joka vuosi, ja saadaan tuplasti lahjoja (ei se pointti, mutta lapsen mielestä varmasti huisin siistiä). On kaksi turvallista kotia, molemmissa jokin asia paremmin kuin toisessa. Etävanhemmalta perheineen saa varmasti enemmän huomiota siellä ollessaan kuin jos tämä samainen etävanhempi olisikin vielä lähivanhempi. Usein kun ydinperheissä ei viitsitä tai ehditä ottaa oikeasti aikaa sen lapsen kanssa, koska jo asutaan saman katon alla, joka päivä nähdään. Mutta väitän että etävanhempi nimenomaan osaa arvostaa sitä lapsensa kanssa viettämäänsä aikaa aivan eri tavoin ja järjestää tämän ajan vain lapselle. Kuinka monessa ydinperheessä on mahdollista tai ylipäätään kiinnostusta edes se perinteinen joka toinen vkl pyhittää täysin sille perheen lapselle?

Toisessa kodissa voi päästä tekemään ja kokemaan sellaisia asioita jotka eivät välttämättä kuulu nykyisen kodin elämään. Sekin on rikkaus. Miettikää tällaisessa tapauksessa sen meidän lapsen asemaa omassa perheessä, kyllä sitäkin kohtaan on epäreilua kun muut lapset elää ihan toisenlaista elämää kuin hän itse, sen ansiosta että vanhemmat ovat eronneet.

Alkuperä kuin alkuperä, aina uusperheessä jossa eronneet vanhemmat ovat molemmat mukana lapsensa elämässä, ovat lapset eri asemassa - olivat ne sitten sinun, minun tai meidän lapsia.

Minua oksettaa koko perintöasiat. Se on vain rahaa. Meillä varmaan meidän yhteinen lapsi perii miehen omaisuuden jos minä kuolen ensin kun en edes halua omistaa yhtään mitään ja isommat kuitenkin perii sitten isänsä jos jotain perittävää on. Rakkain teko mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä on hassata koko omaisuutensa ennen kuolemaa, että ei kenenkään tarvitse tapella mistään. Jokainen voi tienata itse oman omaisuutensa tai olla tienaamatta. Toivon, että siinä vaiheessa kun aika jättää meistä vanhemmista on muut asiat mielessä kuin kuka saa ja mitä. Minulle ainakin on ihan sama jos minun veljet saisi enemmän testamentissa, eiköhän vanhemmilla ole sitten syynsä tehdä niin. Ei elämässä muutenkaan kaikki mene aina tasan ja jos joku saakin rahaa enemmän niin se ei tarkoita välttämättä sitä, että joku olisi rakkaampi, ei sitä rahalla mitata. Toivon, että omatkin lapset oppii rakkauden olevan jotain muuta kuin rahaa.

Olen läheltä seurannut juuri tilannetta jossa sisaruksilla on mennyt täysin välit äidin kuoleman jälkeen ja eniten siinä surettaa just se, että se raha painaa enemmän vaakakupissa kuin sisaruus.Tosin tässä tapauksessa on kysymyksessä kokonaiset sisarukset.

Perintöasiat on syvätä. Siitä olen tosi iloinen, että minä ja mun sisarukset (samoista vanhemmista, mutta isot ikäerot, ennakkoperintöjä osalle yms) hoidimme perinnönjaot hyvässä sovussa, ja olemme edelleen ihan hyvissä väleissä. Vaikka isosisko yrittää aina tunkea perimiään uushopeista kahvikalustoa jollekin muulle :-)

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:04"]

Toivottavasti en itse ikinä joudu tilanteeseen, jossa on sun, mun ja meidän lapsia. En halua milloinkaan joutua uhraamaan ajatustakaan sille, pitäisikö jonkun perheeni lapsista saada enemmän tai vähemmän perintöä kuin muut, ja millä perusteella! Ällöttää jo lukeakin sellaisesta. Miten voisin uusperheen äitinä väittää lapsille, että rakastan kaikkia yhtä paljon, jos kuitenkin haluaisin antaa suurimman osan perinnöstäni vain osalle? Vai eivätkö uusperheelliset edes yritä teeskennellä, että kaikki lapset ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä?

Selittäkää vähän, te joilla on asiasta kokemusta.

[/quote]

NO, siinä vaiheessa kun meistä aika jättää ei lapset enää edes perintöjä tarvitse. Ovat jo nyt yhtä hyväpalkkaisissa hommissa kuopusta lukuunottamatta. Ja jos eletään kuten suvussa muutkin niin vanhimmat lapset on jo eläkkeellä kun perintö tulee:)

Siksi emme kerääkään omaisuutta (taloamme lukuunottamatta), eletään nyt ja nautitaan heidän kanssaan esim matkoista. Eipä tarvitse sitten riidellä. Onneksi ovat myös niin fiksuja että ymmärtävät sen että kuopus perii isänsä siinä missä hekin omansa. Sääli vaan että heidän isänsä on pennitön mitä nykyinen mieheni ei ole. Se on etäisän häpeä jos omat lapset jää vähemmälle, ei lähi-isän ongelma - hänhän on kuitenkin elättänyt lapsia täysilllä lähes 20v.

Minun - äidin osuus menee tasan näille neljälle

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:37"]

Ei sekään ole reilua, että miehen lapsi perii ensin äidiltään 100 000e ja sitten minulta ja mieheltäni 100 000e. Yhteinen lapsemme saisi vain sen meiltä tulevan 100 000e.

Jos on kovin suuret tuloerot exillä ja itsellä ja nyxillä, niin kannattaa tehdä testamentti jota päivittää usein.

[/quote]

Se tasapuolisuuden hakeminen kun ei vaan onnistu, ei vaikka päivittäisitte kuinka usein testamenttejanne. Mistä ihmeestä voitte tietää noitten exien suhteen, että paljonko sieltä on perintöä tulossa? Joku voi voittaa lotossa viime metreillä, toinen taas sairastua pelihimoon ja pelata kaikki rahansa ennen kuolemaansa...

Noh. Minusta paperien teko on vallan normaalia ja järkevää.

Meillä on jakamaton kuolinpesä, perikunta, ukkini on kuollut vuosikymmeniä sitten. Jälkeen jäi maatila eli nykyisin kesäpaikka ja muutama mökki järven rannalla ja metsät sen ympärillä. Osakkaita olivat siis ukin lapset. Tosin on käynyt niin, että ukin lapsistakin kolme on kuollut ja me lastenlapset on astuttu tilalle. (Koska perikunnan hoito alkaa olla rasittavaa, tila on menossa tontteina myyntiin, kunhan metsät on ensin parturoitu...) Hautaan meni mm. tätini, joka oli uusperheellinen, ja puoliso köyhä. No normi tilanteessahan siinä tulisi kuvaan tasinko-oikeus. Kyllä meitä serkkuja saatanallisesti v........i, suoraan sanottuna, jos tähän nyt tulisi osakkaaksi tätini leski, joka ei ole meille mitään sukua eikä kiveäkään kääntänyt tilan eteen. Täti oli kuitenkin fiksu, ja teki avioehdon ja testamentin, joten tästä meidän kuolinpesästä ei mene killinkiäkään leskelle. Jolla sattuu olemaan 2 entisen suhteen lasta. Mieluummin verisukulainen kuin se mahdollisuus, että rahat jonkun setäpuolen ja sen uuden vaimon taskuun...

Uusperheen avioehto ja testamentti on ihan puhdasta viisautta. Elämä on raadollista, ja ihmiset myös. Noilla vaan estetään riitaa ja katkeruutta ja luodaan selvät sävelet.

Mietipäs ap sitä. Sitten kun tulee, jos tulee, ero tai kuolema, niin parempi katsoa kuin katua. Tyhmä ei saa olla.  Söpö se on susikin pienenä.

Mulla ei ole kokemusta uusperheistä eikä perinnöistä mut mun mielestä perintöasioihin ei liity rakkaus ollenkaan. Puolison lapsista voi pitää ja ehkä rakastaakin ja silti haluta antaa perintönsä vain biologisille lapsilleen. Siinä voi olla kyse suvun omaisuudesta pitkän ajan takaa.

En mä haluis mun isän ja isoisän metsiä puolison lapsille (ja heidän mukana ihan vieraille ihimislle)vaikka ne kuinka asuis mun kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:06"]

Eihän uusperheessä kaikki lapset ole omia. Onko sinun mielestäsi puolison lapsi oma? Ei ole. Hän on perheenjäsen, mutta ei oma lapsi. Hän perii omat vanhempansa.

[/quote]

Niin kai se käytännössä on. Lapsi siis asuu toisen vanhempansa ja vieraan/vieraamman aikuisen kotona. Se vain kuulostaa uskomattoman karulta sitä lasta kohtaan! Itse en varmaan voisi ajatella yhteenmuuttoa perheellisen miehen kanssa, jos en myös adoptoisi hänen lapsiaan tai ainakin kohtelisi heitä kuin omiani. Mutta tietysti biologisella äidillä voisi olla paljonkin sitä vastaan..

Mä en siis vain kerta kaikkiaan ymmärrä, miten tuollainen kuvio voi toimia.

ap

[/quote]

Muiden lapsia ei voi noin vaan adoptoida ainakaan jonkun rahan takia. Lapset perii aina omat biologiset vanhemmat ja/tai  isovanhemmat riippumatta siitä missä asuu ja montako tyttöystävää lähivanhemmalla on.

Jokainen perii sen mitä kuuluu. On itsestään selvää, ettei mieheni lapsilla ole oikeutta minun vanhempieni pieneen perintötilaan. Meidän suvun tila ja meidän suvun muistot. Nämä lapset saavat äitinsä puolelta enemmän kuin tarpeeksi perittävää, joten heitteillä eivät aikuiset lapsiparat ole.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:10"]

:) meillä on uusperhe. miehen, mun ja yhteinen lapsi. Kaikki tulevat saamaan testamentin kautta saman verran perinnössä. Eli ei niin että tää yhteinen veisi puolet ja toisen puolikkaan joutuisivat meidän omat jakamaan.. Mä en kanssa ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen. Mulla tulee todennäköiseti käymään niin että siskopuoleni perii suurimman osan isämme ja hänen äidin omaisuudesta koska ne on hänen äidin nimissä :) so what. mä voin tienata ihan itse rahani.. En aijo menettää välejäni siskooni sen takia.

[/quote]

Onpa kiva kuulla, että näinkin jotkut tekevät! Minusta sellaista perhettä ei oikein voi sanoa perheeksi, jossa lapset ovat keskenään eri asemassa alkuperänsä mukaan.

Onnea perheellenne!

ap

[/quote] Eiväthän lapset ole eri asemassa perheessä. vasta vanhemman kuoleman jälkeen he perivät mitä perivät omilta vanhemmiltaan. Ei meillä kukaan noista muista lapsista tietenkään saa esikoisen miljoonaperinnöstä rippuakaan eikä heillä ole siihen mitään oikeuttakaan, se on esikoisen isän omaisuus.

Vaikea edes lähtökohtaisesti selittää ihmiselle, jota asian ajatteleminen "ällöttää".

Minua kun näes ällöttää pedofiilit, sodat, joissa lapsia ja naisia raiskataan, vääryys ja epäoikeudenmukaisuus. Eli meillä on ehkä hieman erilainen tämä maailmankuva, ap-rakas.

Mitä tekemistä rakkaudella ja perhedynamiikalla on jonkun hemmetin perimisen kanssa? Minä ja veljeni luovuimme perinnöstämme äitimme hyväksi, kun isämme kuoli. 

Omassa uusperheessämme minun lapseni perivät minut tasan, kun kuolen. Tämä riippumatta siitä, kuka heidän isänsä on. Edellisen liittoni lapset saavat siis saman verran kuin nykyisen liitonkin lapsi. En näe siinä mitään ongelmaa. 

Samaten kaikki lapseni perivät isänsä, kun tämä kuolee. Edellisen liittoni lapset perivät oman isänsä, nykyisen liittoni lapsi omansa. En näe tässäkään ongelmaa. En myöskään käsitä, miksi tämä olisi kellekään perheen ulkopuoliselle joku ongelma.

Ainoana uhkakuvana näen sen, että jos kuolisin ennen kuin lapset ovat aikuisia, ex-mieheni luonnollisesti jäisi yhteisten lastemme huoltajaksi ja nykyiseni meidän yhteisen lapsen huoltajaksi. Lapsilla ei olisi sen jälkeen lainkaan yhteistä arkea ja sisarussuhteiden ylläpito jäisi isien harteille, mikä voi olla heille raskasta. Siinä myös sisarussuhteet voisivat etääntyä.

Me ollaan uusperhe, muttei meillä ole "mun, sun ja meidän lapset", kun meillä on vaan meidän lapset :) Mies adoptoi minun lapseni, on aina pitänyt poikaa omanaan :) Aina, kun joku kysyy, kuinka monta lasta sinulla on, kertoo että 3 :) Minäkään en ymmärrä näitä, "mun, sun ja meidän lapset" kuviota, kuitenkin ne lapset tulee sun mukana :) Niinkuin meillä kävi, ikinä ole mitään ongelmaa ollut.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:10"]

:) meillä on uusperhe. miehen, mun ja yhteinen lapsi. Kaikki tulevat saamaan testamentin kautta saman verran perinnössä. Eli ei niin että tää yhteinen veisi puolet ja toisen puolikkaan joutuisivat meidän omat jakamaan.. Mä en kanssa ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen. Mulla tulee todennäköiseti käymään niin että siskopuoleni perii suurimman osan isämme ja hänen äidin omaisuudesta koska ne on hänen äidin nimissä :) so what. mä voin tienata ihan itse rahani.. En aijo menettää välejäni siskooni sen takia.

[/quote]

Ei ole mahdollista, ellei teillä ole perheensisäistä adoptiota. Rintaperilliset (aka lapset tai adoptiolapset) perivät aina puolet ja ainoastaan toisesta puolikkaasta voi määrätä testamentilla.

Perintönäkökulmasta sulla on kaksi lasta, miehellä kaksi lasta. Jos kaksi jakaa rintaperillisen puolikkaan, niin kolmannelle (sille toisen puolison lapselle) pitää testamentilla määrätä haluttu osuus (neljännes), josta menee perintöverot korkeimman asteikon mukaan. Sitten pitää vielä keksiä, mitä haluaa sillä viimeisellä neljänneksellä tehdä. Jakaa kaikkien kolmen kesken? Taas ylimääräinen lapsi maksaa enemmän veroja kuin omat.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:19"]

Edellinen karkasi. Mutta kun mieheni poikapuoli siis perii josksu ( oletettavasti) niin tulisiko hänen antaa siitä perinnöstä osa sisarpuolilleen?

[/quote]

Miten ´voi olla miehesi poikapuoli, joka ei ole sinun lapsesi???

Siis onko se jonkun exän lapsi? Millä lailla hän on miehesi poikapuoli, jos ei miehesi kerran ole tuon lapsen äidin kanssa yhdessä? EN TAJUA!!

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:04"]

Toivottavasti en itse ikinä joudu tilanteeseen, jossa on sun, mun ja meidän lapsia. En halua milloinkaan joutua uhraamaan ajatustakaan sille, pitäisikö jonkun perheeni lapsista saada enemmän tai vähemmän perintöä kuin muut, ja millä perusteella! Ällöttää jo lukeakin sellaisesta. Miten voisin uusperheen äitinä väittää lapsille, että rakastan kaikkia yhtä paljon, jos kuitenkin haluaisin antaa suurimman osan perinnöstäni vain osalle? Vai eivätkö uusperheelliset edes yritä teeskennellä, että kaikki lapset ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä?

Selittäkää vähän, te joilla on asiasta kokemusta.

[/quote]

On uusperheitä ja uusperheitä. Esim. itse olin 15 kun isäni löysi uuden ihmisen rinnalleen. Tämä ihminen ei tule ikinä pitämään minua omien lastensa tasalla olevana, eikä tarvitsekaan.

Sitäpaitsi hänen myöhempi käytöksensä on paljastanut, että mieluummin pyyhki. Persettään minulla, vaikka PUHEET minun arvostani koko ajan olleet ihan muuta.

Joten mä veikkaan, että ap:tä ahdistaa aihe vain, koska tietää syvällä sisimmässään, ettei itsekään rakasta muiden lapsia kuten omiaan (miksi pitäisikään) vaikka yrittää lyödä otsaansa hyvän ihmisen leimaa sillä, että väittää rakastavansa.

Sitäpaitsi minun isäni, joka on varakas, omaisuus on tullut hänelle hänen äidiltään jne. Joten mummini ei halua, että isän uusi vaimo tai hänen lapsensa saavat tätä omaisuutta, eivätkä he saakaan, vaan he perivät oman äitinsä ja isänsä. Näin on selkeintä.