Anteeksi vain, mutta mua ällöttää noi uusperheiden perintöasiat

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:19"]

Edellinen karkasi. Mutta kun mieheni poikapuoli siis perii josksu ( oletettavasti) niin tulisiko hänen antaa siitä perinnöstä osa sisarpuolilleen?

[/quote]

Miten ´voi olla miehesi poikapuoli, joka ei ole sinun lapsesi???

Siis onko se jonkun exän lapsi? Millä lailla hän on miehesi poikapuoli, jos ei miehesi kerran ole tuon lapsen äidin kanssa yhdessä? EN TAJUA!!

[/quote]

Mun miehellä on tytärpuoli joka ei siis ole minun lapseni. Tämä lapsi on hänen eksänsä lapsi, jota mieheni on kasvattanut omanaan vauvasta asti ja myös siis eron jälkeen. Pitäisikö minun (tavallaan äitipuolen roolissa) jakaa perintöni myös tälle lapselle, joka ei ole mitään sukua miehelleni ja vielä vähemmän sukua minulle? Tuskin. Kyllä mä voin tätä lasta kohdella tasavertaisesti oman tyttäreni kanssa, mutta ei hän ole minun lapseni enkä ajattele häntä edes mieheni lapsena.

Eihän se, että jakaa omaisuuden tasan ole rakkauden osoitus. Omat vanhempani ovat (kyseessä siis lapsuuden ydinperheeni) ilmoittaneet, että tekevät testamentin siskoni hyväksi. Tämä on minulle ja toiselle siskolleni aivan ok, sillä vanhempani tekevät tuon rakkaudesta. Tuo sisko, joka on omaisuuden suurin perijä, on saanut kokea monta surua elämässään ja hänellä ei ole voinut niiden takia olla samaa mahdollisuutta hankkia itselleen taloudellista hyvää kuin minulla ja tällä toisella siskollani.

Miten käy perintökysymyksissä, jos jo aikuisten lasten vanhemmat eroavat esim. eläkeiässä ja toinen vanhempi avioituu uudestaan? Meneekö sitten tämän uudelleen avioituneen vanhemman kuollessa hänen omaisuutensa puoliksi tälle uudelle täysin tuntemattomalle aviopuolisolle ja puoliksi lapsille? Eli joku täysin vieras ihminen tulee eläkeiässä mukaan kuvioihin ja jos vieläpä vaikea sairaus tällä uudelleen avioituvalla vanhemmalla, niin muutaman vuoden aikana hänelle vaan humpsahtaa puolet tämän uudelleen avioituneen vanhemman omaisuudesta? Aikamoiselta hyväksikäytöltä kuulostaa ja aika erikoisia tunteita herättää. Ja mites jos tällä uudelleen avioituneella vanhemmalla on nimissään omaisuutta, esim. mökki, niin meneekö se mökki sitten puoliksi lapsille ja puoliksi tämän uudelle puolisolle  ja hänen lapsilleen? Varmasti hienoa jakaa mökki sitten joidenkin tuntemattomien hyväksikäyttäjien kanssa...millaista suhdetta heihin voi edes kehittää jos kuvio on tuo?

Jos näin on, niin kyllä täytyy sanoa, että uudelleen avioituvat eläkeläiset ovat suorastaan iljettäviä. 

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 17:20"]

45, ilmeisesti oman tapauksesi henkilö x oli lapseton. Jos rintaperillisiä on, he perivät. Mikäli rintaperillisiä ei ole, leski perii. Sinun tapauksessasi olit perinnönsaajana testamentin kautta, etkä rintaperillisenä.  Testamentillakaan ei voida ohittaa rintaperillisen tai puolison (mikäli avioehtoa ei ole) lakiosaa. Eli näin ollen henkilö x:n leski peri lakiosansa ja sinä loput. Lesken kuoltua hänen rintaperillisensä luonnollisesti perivät oman vanhempansa.

terv 36

[/quote]

Ei, X ei ollut lapseton, vaan olen X:n lapsenlapsi. Sepäs minua mietityttikin, mutta kyllä se kuulemma menee näin, että vaikkei leski "peri", hänelle kuului tosiaan 50% X:n omaisuudesta. Ja lesken lapset perivät hänet.

Näin minulle kerrottiin asian olevan, ellei minua sitten ole huijattu rankalla kädellä ;)

t: 45

Jäljelle jääneen puolison kuoltua perintö palautuu miehen sukuun

Eiköhän tämänkin ketjun takana ole joku rahanahne mamma, jota harmittaa, kun ex-mies on löytänyt uuden naisen ja tehnyt tämän kanssa lapsia. Nyt itkee, että hänen lastensa pitäisi periä uusikin nainen. :D

Oli miten oli. Yrittäkää nyt tajuta, että ne lapset on todennäköisesti 5-kymppisiä, kun perinnöt tulevat jakoon. Siellä montussa maatessa ei luulisi paljon harmittavan kenenkään perinnöt. Tai no mammaa tietysti harmittaa kun miniät ja vävyt ovat jakamassa perintöjä sitten vuonna 2060.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 17:30"]

53, kyllä vain, leskelle eli äidilleni jäikin se toinen puoli, joka luonnollisesti oli jo hänen omansa. Hän omisti puolet heidän yhteisestä omaisuudestaan jo isäni eläessä. Ymmärrätkö? Mutta se puolikas, jonka isäni omisti esim. mökistä ja talosta, olisi ilman testamenttia kuulunut kokonaisuudessaan minun ja veljeni perittäväksi. Äitini olisi siis edelleen omistanut oman puoliskonsa noista, koska hänellä oli jo olemassa oleva omistusoikeus niihin. 

[/quote]

Ehkä sekaannusta tässä tekee se, että omaisuuden ei tarvitse olla "yhteistä" eli siis kummankin nimissä. Avio-oikeus on siitä huolimatta, kenen nimissä omaisuus virallisesti on. Minun tapauksessani siis kaikki omaisuus oli pelkästään X:n itselleen ansaitsemaa ja pelkästään X:n nimissä, mutta ilman avioehtoa siitä kuului puolet Y:lle. Ja tätä kautta siis Y:n lapset perivät Y:n puoliskon X:n omaisuudesta.

t: 45

Kuusikymppinen äitini erosi yllättäin isästäni ja meni salarakkaansa kanssa naimisiin. Molemmilla on aikuisia lapsia ja ovat yhdessä hankkineet asunnon, loma-asuntoja ja veneen. Minua puistattaa ajatus, että joskus on istuttava samaan pöytään täysin vieraiden ihmisten (salarakkaan tai salarakkaan aikuisten lasten) kanssa ja sovittava siitä, miten tämä yhteinen omaisuus jaetaan. Hrrrrr...

up

2

Moni ei selkeästi ymmärrä yhtä asiaa. Jos avioparilla on lapsia, niin toisen vanhemman kuollessa tapahtuu näin: molempien omaisuus lasketaan yhteen, siitä sitten puolet on elossaolevan omaisuutta, toinen puoli menee perintönä lapselle/lapsille. Leski siis EI peri yhtään mitään, jos kuolleella on lapsia. Kyseessä on sekä kuolleen että lesken yhteenlasketusta omaisuudesta puolet, ei niin, että leski saisi puolet sen kuolleen omaisuudesta.

Esimerkki: Aviopari ( kaksi lasta) omistaa yhdessä talon, jonka arvo on 100 000. Lisäksi mies omistaa kesämökin, arvo 50 000 ja vaimo auton, arvo 10 000. Mies kuolee. Avioparin yhteenlaskettu omaisuus on siis 160 000. Tästä puolet kuuluu avio-oikeuden nojalla leskelle (vaimolle), siis 80 000. Toinen puolikas jaetaan sitten perintönä lapsille. Molemmat lapset saavat siis 40 000. Toki leskellä on oikeus jäädä tuohon taloon asumaan, jolloin sen osuus tulee jaettavaksi myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 19:35"]

Kuusikymppinen äitini erosi yllättäin isästäni ja meni salarakkaansa kanssa naimisiin. Molemmilla on aikuisia lapsia ja ovat yhdessä hankkineet asunnon, loma-asuntoja ja veneen. Minua puistattaa ajatus, että joskus on istuttava samaan pöytään täysin vieraiden ihmisten (salarakkaan tai salarakkaan aikuisten lasten) kanssa ja sovittava siitä, miten tämä yhteinen omaisuus jaetaan. Hrrrrr...

[/quote]

Ole onnellinen etteivät tee enää lapsia uuden onnensa sinetiksi!

En jaksanut lukea vastauksia mutta voin kertoa että on niitä hyvinvoivia uusperheitäkin. Itse olen ollut lähi-äitipuoli niin kauan että en muuta enää edes muista enkä erottele miehen lasta ja yhteisiä mitenkään: siinä ne kaikki menee samassa ja tasapuolinen pitää olla. Miehen poika perii jotain isältään ja äidiltään; mitä se mulle enää kuuluu kun varmaan itsekin olen jo sitten autuaammilla metsästysmailla. Sitä olen kyllä miettinyt että olisi kiva itse testamentata pojalle jotain, ei sen tarvitse olla edes rahallisesti arvokasta vaan jotain tunnearvoltaan minulle ja hänelle arvokasta. Samaa perhettähän tässä ollaan.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:10"]

:) meillä on uusperhe. miehen, mun ja yhteinen lapsi. Kaikki tulevat saamaan testamentin kautta saman verran perinnössä. Eli ei niin että tää yhteinen veisi puolet ja toisen puolikkaan joutuisivat meidän omat jakamaan.. Mä en kanssa ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen. Mulla tulee todennäköiseti käymään niin että siskopuoleni perii suurimman osan isämme ja hänen äidin omaisuudesta koska ne on hänen äidin nimissä :) so what. mä voin tienata ihan itse rahani.. En aijo menettää välejäni siskooni sen takia.

[/quote]

Onpa kiva kuulla, että näinkin jotkut tekevät! Minusta sellaista perhettä ei oikein voi sanoa perheeksi, jossa lapset ovat keskenään eri asemassa alkuperänsä mukaan.

Onnea perheellenne!

ap

Tällä kirjoittajalla tapahtuu siis molemmat, heidän "omat" lapset perivät tasapuolisesti ja kirjoittaja itse perii "vain" itselleen kuuluvan osan ilman testamenttia ja molemmat kelpaa hänelle.

Eli molempi tapa parempi?

Entä kun soppaan lisätään uusioperheen vanhempien edellisten liittojen lapset, jotka ovat aikuisia, eivätkä koskaan asuneet uusioperheessä, miten he perivät uusioperheen vanhemmat?

Onko edelleen tasapuolista, kun uusioperheen toisen vanhemman ex puolisolla on perittävää omaisuutta ja jollain lapsista ei välttämättä ole toista vanhempaa ollenkaan?

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:10"]

:) meillä on uusperhe. miehen, mun ja yhteinen lapsi. Kaikki tulevat saamaan testamentin kautta saman verran perinnössä. Eli ei niin että tää yhteinen veisi puolet ja toisen puolikkaan joutuisivat meidän omat jakamaan.. Mä en kanssa ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen. Mulla tulee todennäköiseti käymään niin että siskopuoleni perii suurimman osan isämme ja hänen äidin omaisuudesta koska ne on hänen äidin nimissä :) so what. mä voin tienata ihan itse rahani.. En aijo menettää välejäni siskooni sen takia.

[/quote]

Onpa kiva kuulla, että näinkin jotkut tekevät! Minusta sellaista perhettä ei oikein voi sanoa perheeksi, jossa lapset ovat keskenään eri asemassa alkuperänsä mukaan.

Onnea perheellenne!

ap

Tällä kirjoittajalla tapahtuu siis molemmat, heidän "omat" lapset perivät tasapuolisesti ja kirjoittaja itse perii "vain" itselleen kuuluvan osan ilman testamenttia ja molemmat kelpaa hänelle.

Eli molempi tapa parempi?

Entä kun soppaan lisätään uusioperheen vanhempien edellisten liittojen lapset, jotka ovat aikuisia, eivätkä koskaan asuneet uusioperheessä, miten he perivät uusioperheen vanhemmat?

Onko edelleen tasapuolista, kun uusioperheen toisen vanhemman ex puolisolla on perittävää omaisuutta ja jollain lapsista ei välttämättä ole toista vanhempaa ollenkaan?

[/quote]

Riippuu varmaan ihan siitä kuinka paljon ihmiste keskittyy jauhamaan perinnöstä ja kuinka ovat valmiita itse hankkimaan oman elantonsa. Jos on luonteeltaan kateellinen ja pahansuopa niin kaipa sitten vanhemman kuoltua ensimmäinen asia on, että kuinka paljon itse saa ja mitä saa muut. Toisenlaiset ihmiset taas miettivät ihan muita asioita.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 17:19"]

Ja mua ällöttää ylipäätään että niitä lapsia on heti tehtävä kun miehen löytää. Sitte ollaan pari vuotta yhessä ja erotaan, taas uutta kehiin ja lapsia vääntämään. Ihme touhua. tietääköhän monet naisetkaan kenelle niillä lapsia on!!

[/quote]

No en mä laput silmillä rakastele:)

3 lasta on 14 vuoden liitosta exän kanssa ja 1 lapsi 17 vuotta kestäneestä nykyisestä liitosta. Eli tuskin jaan ihan randomisti....

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:10"]

:) meillä on uusperhe. miehen, mun ja yhteinen lapsi. Kaikki tulevat saamaan testamentin kautta saman verran perinnössä. Eli ei niin että tää yhteinen veisi puolet ja toisen puolikkaan joutuisivat meidän omat jakamaan.. Mä en kanssa ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen. Mulla tulee todennäköiseti käymään niin että siskopuoleni perii suurimman osan isämme ja hänen äidin omaisuudesta koska ne on hänen äidin nimissä :) so what. mä voin tienata ihan itse rahani.. En aijo menettää välejäni siskooni sen takia.

[/quote]

Onpa kiva kuulla, että näinkin jotkut tekevät! Minusta sellaista perhettä ei oikein voi sanoa perheeksi, jossa lapset ovat keskenään eri asemassa alkuperänsä mukaan.

Onnea perheellenne!

ap

Tällä kirjoittajalla tapahtuu siis molemmat, heidän "omat" lapset perivät tasapuolisesti ja kirjoittaja itse perii "vain" itselleen kuuluvan osan ilman testamenttia ja molemmat kelpaa hänelle.

Eli molempi tapa parempi?

Entä kun soppaan lisätään uusioperheen vanhempien edellisten liittojen lapset, jotka ovat aikuisia, eivätkä koskaan asuneet uusioperheessä, miten he perivät uusioperheen vanhemmat?

Onko edelleen tasapuolista, kun uusioperheen toisen vanhemman ex puolisolla on perittävää omaisuutta ja jollain lapsista ei välttämättä ole toista vanhempaa ollenkaan?

[/quote]

Riippuu varmaan ihan siitä kuinka paljon ihmiste keskittyy jauhamaan perinnöstä ja kuinka ovat valmiita itse hankkimaan oman elantonsa. Jos on luonteeltaan kateellinen ja pahansuopa niin kaipa sitten vanhemman kuoltua ensimmäinen asia on, että kuinka paljon itse saa ja mitä saa muut. Toisenlaiset ihmiset taas miettivät ihan muita asioita.

Itse olen ilmoittanut, etten perintöä huoli. Kysymykset on tarkoitettu niille, joiden mielestä on selvää, että uusperheessä asuvat lapset perivä yhtäpaljon.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 19:02"]

Miten käy perintökysymyksissä, jos jo aikuisten lasten vanhemmat eroavat esim. eläkeiässä ja toinen vanhempi avioituu uudestaan? Meneekö sitten tämän uudelleen avioituneen vanhemman kuollessa hänen omaisuutensa puoliksi tälle uudelle täysin tuntemattomalle aviopuolisolle ja puoliksi lapsille? Eli joku täysin vieras ihminen tulee eläkeiässä mukaan kuvioihin ja jos vieläpä vaikea sairaus tällä uudelleen avioituvalla vanhemmalla, niin muutaman vuoden aikana hänelle vaan humpsahtaa puolet tämän uudelleen avioituneen vanhemman omaisuudesta? Aikamoiselta hyväksikäytöltä kuulostaa ja aika erikoisia tunteita herättää. Ja mites jos tällä uudelleen avioituneella vanhemmalla on nimissään omaisuutta, esim. mökki, niin meneekö se mökki sitten puoliksi lapsille ja puoliksi tämän uudelle puolisolle  ja hänen lapsilleen? Varmasti hienoa jakaa mökki sitten joidenkin tuntemattomien hyväksikäyttäjien kanssa...millaista suhdetta heihin voi edes kehittää jos kuvio on tuo?

Jos näin on, niin kyllä täytyy sanoa, että uudelleen avioituvat eläkeläiset ovat suorastaan iljettäviä. 

[/quote]

Eivät ole iljettäviä, vaan elävät omaa elämäänsä. Ja jos ovat fiksuja, tekevät tarvittavat avioehdot ja testamentit, vaikka täällä tomppelit pitävätkin sitä epäluottamuksen osoituksena. HUOM! Myös nuori ihminen voi kuolla äkillisesti, ei kuolema ole pelkästään eläkeläistä koskettava asia.

Järkyttäviä mielipiteitä. Avioituminen kuten siihen liittyvät avioehdot, testamentit sun muut ovat osa tavallista elämää. Kenenkään ei tarvitse lopettaa elämästä omaa elämäänsä jonkun perinnön takia, vaan kaikki on aina järjesteltävissä siten, kuten avioituva itse haluaa.Itsekkyyden huippu syyttää uudelleen avioituvia. Kuka se on itsekäs, perinnölle ahne jälkeläinen vai eläkeläinen, joka on löytänyt elämänkumppanin?

Rahansa voi eläessään lahjoittaa vaikka kodittomille kissoille, niin ei tule perintöriitoja.

Niin ja miettikää kaikkia muita lapsia paitsi esikoisia. Nämä ovat tulleet riistämään perintöä, joka alkutilanteessa kuului esikoiselle kokonaan. Ei kyllä saisi lisääntyä ilman vanhempien lasten lupaa. Eikä hassata omaisuuttaan tai olla kertyttämättä omaisuutta. Ainakaan mun vanhemmat. Nii.