Anteeksi vain, mutta mua ällöttää noi uusperheiden perintöasiat

Eihän uusperheessä kaikki lapset ole omia. Onko sinun mielestäsi puolison lapsi oma? Ei ole. Hän on perheenjäsen, mutta ei oma lapsi. Hän perii omat vanhempansa.

Niillä toisilla lapsilla on oma äiti ja suku, jonka he perivät

Lapsi yleensä perii vanhempansa, mutta ei muiden vanhempia.

:) meillä on uusperhe. miehen, mun ja yhteinen lapsi. Kaikki tulevat saamaan testamentin kautta saman verran perinnössä. Eli ei niin että tää yhteinen veisi puolet ja toisen puolikkaan joutuisivat meidän omat jakamaan.. Mä en kanssa ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen. Mulla tulee todennäköiseti käymään niin että siskopuoleni perii suurimman osan isämme ja hänen äidin omaisuudesta koska ne on hänen äidin nimissä :) so what. mä voin tienata ihan itse rahani.. En aijo menettää välejäni siskooni sen takia.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:06"]

Eihän uusperheessä kaikki lapset ole omia. Onko sinun mielestäsi puolison lapsi oma? Ei ole. Hän on perheenjäsen, mutta ei oma lapsi. Hän perii omat vanhempansa.

[/quote]

Niin kai se käytännössä on. Lapsi siis asuu toisen vanhempansa ja vieraan/vieraamman aikuisen kotona. Se vain kuulostaa uskomattoman karulta sitä lasta kohtaan! Itse en varmaan voisi ajatella yhteenmuuttoa perheellisen miehen kanssa, jos en myös adoptoisi hänen lapsiaan tai ainakin kohtelisi heitä kuin omiani. Mutta tietysti biologisella äidillä voisi olla paljonkin sitä vastaan..

Mä en siis vain kerta kaikkiaan ymmärrä, miten tuollainen kuvio voi toimia.

ap

Minua ällöttää enemmän ihmisten sinisilmäisyys ja taikauskoisuus tällaisten asioiden suhteen. Juristiperheessä kasvaneena olen ihan liikaa saanut seurata sivusta verisiä perinnönjakoja ja osituksia, jotka olisivat olleet helposti vältettävissä avioehdolla ja/tai testamentilla.

Miten mielestäsi toimisi kuvio, että lapsella olisi kolme vanhempaa? Luuletko, että puolison lapsen äiti/isä suostuu siihen? Totta kai lapsia kohdellaan tasapuolisesti perheessä, mutta äidin tai isän roolia uusi puoliso ei voi ottaa, sillä lapsella on jo omat vanhemmat.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:10"]

:) meillä on uusperhe. miehen, mun ja yhteinen lapsi. Kaikki tulevat saamaan testamentin kautta saman verran perinnössä. Eli ei niin että tää yhteinen veisi puolet ja toisen puolikkaan joutuisivat meidän omat jakamaan.. Mä en kanssa ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen. Mulla tulee todennäköiseti käymään niin että siskopuoleni perii suurimman osan isämme ja hänen äidin omaisuudesta koska ne on hänen äidin nimissä :) so what. mä voin tienata ihan itse rahani.. En aijo menettää välejäni siskooni sen takia.

[/quote]

Onpa kiva kuulla, että näinkin jotkut tekevät! Minusta sellaista perhettä ei oikein voi sanoa perheeksi, jossa lapset ovat keskenään eri asemassa alkuperänsä mukaan.

Onnea perheellenne!

ap

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:14"]

Minua ällöttää enemmän ihmisten sinisilmäisyys ja taikauskoisuus tällaisten asioiden suhteen. Juristiperheessä kasvaneena olen ihan liikaa saanut seurata sivusta verisiä perinnönjakoja ja osituksia, jotka olisivat olleet helposti vältettävissä avioehdolla ja/tai testamentilla.

[/quote]

Samaa mieltä. Näissä on vain yleensä sellainen juttu, että teetpä niin tai näin, on aina väärin päin.

Testamentti on hyvä ratkaisu, mutta perintöriitojen synnyttämää katkeruutta ja kipua se ei välttämättä estä.

Ei sen eron arjessa pidäkään näkyä. Mutta on kaikille helpompaa kun ei kuvitella, että pikkupiltit odottavat rahankiilto silmissä vanhempiensa tai niiden puolisoiden kuolemaa, jotta pääsisivät rälläämään näiden omaisuuden.

Aikuiset päättää, tässäkin. Jos olisi itsellä rahaa jäämässä, niin saisi mennä ihan niin tasan kuin perintökaaressa meneekin, mutta kun on MINUN VANHEMPIEN omaisuus kyseessä, niin... Sorry nyt vaan. Ei jonkun toisen naisen lapset ole mun sukumökkin omistamiseen osallisia.

Hyvä, että omatkin saa siitä sitten tapella tulevaisuudessa. Tai myydä pois. Mutta ne tekevät sen kaksin, ei lukumäärältään epämääräisen lauman kesken.

Kyllähän lapset on samalla viivalla. Meidän uusperheen lapset saa meiltä täsmälleen saman, eli ei varmaan mitään kukaan. Mutta mieheni poikapuoli ( ei mun lapsi) tulee perimään isänsä.

No mä olen uusperheen lapsi, ei tulisi mieleenkään vaatia mitään isäpuolen perinnöstä. Ja ihan samalla tavalla isä se on ollut mulle ja vaari mun lapsilleni kuin mitä biologinen isäni olisi ollut jos olisi elänyt. Mutta omaisuus on mun sisarpuolen, ihan kokonaan. En tajua mitä asiaa mulla olisi tämän isäpuoleni vanhempien maatilaan jonain päivänä? 

Höh. Ei se ole mitään karua eikä epäreilua, että noudatetaan laillista perimysjärjestystä. Itseäni juristina ärsyttää ylitunteelliset ihmiset, jotka eivät osaa asiallisesti hoitaa asioitaan, vaan aina sotketaan kaikenlaisia tuntemuksia joka ikiseen IHAN NORMAALIIN oikeustoimeen. Ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä sen kanssa, että voidaan asua perheenä ja kohdellaan kaikkia lapsia hyvin.

Edellinen karkasi. Mutta kun mieheni poikapuoli siis perii josksu ( oletettavasti) niin tulisiko hänen antaa siitä perinnöstä osa sisarpuolilleen?

Porvoossako adoptoidaan toisten lapsia tuosta vaan?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:15"]

Miten mielestäsi toimisi kuvio, että lapsella olisi kolme vanhempaa? Luuletko, että puolison lapsen äiti/isä suostuu siihen? Totta kai lapsia kohdellaan tasapuolisesti perheessä, mutta äidin tai isän roolia uusi puoliso ei voi ottaa, sillä lapsella on jo omat vanhemmat.

[/quote]

No tämähän se ongelma juuri onkin. Jos ajatellaan, että miehelläni olisi lapsia jo edellisestä suhteestaan ja meillä yhteisiä lapsia, en missään nimessä haluaisi kohdella heitä perheemme sisällä epätasaväkisesti. Käskyttäisin ja toisaalta myös tukisin ja rakastaisin jokaista yhtä paljon. Mutta siitä käskytyspuolesta varmaan tulisi sitten sanomista etävanhemmalta, ja jos hän olisi oikein ikävä tyyppi niin se rakastaminenkaan ei kai olisi hänelle ok. En tiedä miten tuollaiset tilanteet oikein pystytään ratkaisemaan järkevästi, kun tuntuu ettei niihin ole mitään järkeviä ratkaisuja olemassakaan.

Tulen kyllä viimeiseen saakka harkitsemaan eron ottamista, jos ikinä sellainen siirto tekee mieli tehdä. Samoin toivoni miehenikin tekevän. Kyllä suhde saa aikamoisen hajalla olla, että se kannattaa vaihtaa uusperhekuvioihin.

ap

Minä en peri äitipuoltani enkä todellakaan odota, että mitään testamentteja tehtäisiin hyväkseni. Enhän minä ole hänen lapsensa, minulla on oma äiti, jonka perin, mikäli häneltä jotain perittävää jää.

Meillä on ns. etälapsena miehen esikoinen ja lisäksi kaksi yhteistä lasta. Olen tuntenut miehn esikoisen 2 vuotiaasta lähtien, kohta kymmenen vuotta. Hän on minulle rakas ja tärkeä, mutta ei samalla tavalla kuin omat lapset. Sen sijaan hänellä on oma isä ja oma äiti, jotka häntä rakastavat. Meillä on jonkin verran yhteistä omaisuutta ja molemmilla myös perittyä omaa omaisuutta, minulla vähän enemmän. Mitään hurjan varakkaita emme ole. Tiedossa on myös että lapsipuoli ei aikanaan peri oman äitinsä puolelta juuri mitään, jollei sinne tule lottovoittoa. Itsekseni olen miettinyt, että olisi reilua, että hän perisi isän omaisuutta enemmän kuin nuoremmat sisarukset, jotka tulevat kuitenkin perimään minun omaisuuteni. Tämä on vaan ajatksen tasolla toistaiseksi. Mikähän tässä on niin ällöttävää ja vaikeaa ymmärtää...

Tulihan se ap:n todellinen motiivi aloitukselle. Hän ei ylipäätään voi hyväksyä uusperheitä.

Mun kaverilla on 3 lasta, joista vanhimmala on eri isä. Esikoisen isä on varakas ja ostaa omalle pojalleen lähes kaikkia mitä poika keksii pyytää, vie lomamatkoille ja huvipuistoihin. Poika tulee myös perimään paljon enemmän kuin perheen muut lapset. Pitäskö tän isän antaa niille muillekin lapsille, ettei uus-perheessä olis lapset eriarvoisessa asemassa??