Lue keskustelun säännöt.
Arvottomuus ja tarve ansaita rakkaus
12.09.2020 |
On vaikeuksia hyväksyä, että joku ihastuu ja ihailee ilman että ansaitsen sen. Koen ansaitsevani toisen ihastuksen ja rakkauden vasta sitten, kun olen saanut näyttää hänelle kuinka hyvä osaan olla häntä kohtaan. Ennen tätä jos emme ole jutelleet ja tutustuneet kunnolla, ja huomaan toisen olevan ihastunut, en pysty ottamaan sitä vastaan. Ei mene sydämeen asti ja tavallaan ihmettelen, kehen kuvittelee olevansa ihastunut. En välttämättä täytä sitä odotusta. En pysty ymmärtämään itsessäni syytä ihastukseen, enkä osaa ottaa sitä vastaan. Pelkkä ajatus ansaitsemattomasta ihailusta saa tuntemaan sisäisen möykyn, joka on vakuuttunut siitä että näin ei ole oikein ja rakkaus on ansaittava.
Lapsena koin itseni näkymättömäksi ja ei tärkeäksi, joka muuttui teini-iässä nähdyksi kokemisen tunteeseen. Olen saanut kokemuksen, että jos olen tarpeeksi sinnikäs se palkitaan. Silloin saan toisen rakkauden ja hyvyyden osakseni.
Oma ihastukseni roihahtaa kun saan jutella, tutustua ja huomaan kemiaa välillämme. Kuinka sinä ihastut? Toivoisin saavani tekstini kommentoinnin lisäksi vastauksia ihastumisen tunteen syttymiseen liittyen. Jos auttaisi käsittelemään tuon lukon sisältäni pois.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jonkin sortin läheisriippuvainen?
Mulla oli joskus samankaltainen ajatusmaailma. Jos joku soitti kiinnostusta, niin ajattelin että se on väärässä, mitä se mistään muka tietää, ei se musta olis kiinnostunut jos tietäis.
Mutta tuohan on aivan kamala ja tavattoman itsekäs ajatusmaailma. Millä oikeudella sinä päätät toisen puolesta, mitä hän susta ajattelee ja kuinka sut näkee? Eikö hänellä ole oikeutta ihastua suhun juuri tuollaisena?
Älä hyvä ihminen päätä toisen ihmisen puolesta, sun täytyy hyväksyä itsesi sekä muut.
Vai miltä susta tuntuisi, jos rakastuisit johonkin sinulle vain ihanaan ihmiseen, ja tuo ihminen pistää vastaan vaan koska ei tunne sitä oikeutetuksi?
Miksi se pitää oikeuttaa?
komppaan edellistä että kannattaa mennä ihan juttelemaan ammattilaiselle jollet itse pysty selvittämään tyydyttävästi itsellesi ongelmasi. sillä kun oivallat missä se ongelma on niin itseymmärryksen lisäksi tämä ongelma helpottaa huomattavasti. Minulla oli hieman samantyylinen ongelma nuorempana huonon itsetuntoni takia sillä erolla että itse en edes halunnut ”ansaita” toisen rakkautta vaan pelkäsin olevani vain p#ska ihminen joka pilaisi läheistensä elämän. En tosiaankaan ymmärstänyt mitä ne kaikki miehet minussa näki kun oli parempiakin naisia. Sitten kun itsetuntoni rupesi olemaan maassa rupesin itse selvittelemään mistä nämä ajatukset kumpuaa ja tajusin suurimman pelkoni johtuvan lapsuudesta missä äitini teki meidän elämästä h*lvettiä (hän purki meihin pahanolonsa kun ei osannut käsitellä stressiä) ja pelosta että minusta tulisi samanlainen koska perimä. Toimin itseni terapeuttina ja selvitin aika hyvin itselleni miksi minulle on tullut tietyt pelot ja asenteet ja kuten myös äitini kohdalla. Helpotti paljon kun näki asioista suuremman kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko jonkin sortin läheisriippuvainen?
Mulla oli joskus samankaltainen ajatusmaailma. Jos joku soitti kiinnostusta, niin ajattelin että se on väärässä, mitä se mistään muka tietää, ei se musta olis kiinnostunut jos tietäis.
Mutta tuohan on aivan kamala ja tavattoman itsekäs ajatusmaailma. Millä oikeudella sinä päätät toisen puolesta, mitä hän susta ajattelee ja kuinka sut näkee? Eikö hänellä ole oikeutta ihastua suhun juuri tuollaisena?
Älä hyvä ihminen päätä toisen ihmisen puolesta, sun täytyy hyväksyä itsesi sekä muut.
Vai miltä susta tuntuisi, jos rakastuisit johonkin sinulle vain ihanaan ihmiseen, ja tuo ihminen pistää vastaan vaan koska ei tunne sitä oikeutetuksi?
Miksi se pitää oikeuttaa?
Millä oikeudella sinä päätät toisen puolesta, mitä hän susta ajattelee ja kuinka sut näkee?
- Hyvä kysymys johon on vaikea antaa vastausta.
Eikö hänellä ole oikeutta ihastua suhun juuri tuollaisena?
- Tietysti on.
Miltä tuntuisi jos ihastuisi johonkin ja tämä laittaisi vastaan vain koska ei kokisi ansaitsevansa sitä?
- Turhauttavalta ja loukkaavaltakin. Tuntuisi mahdottomalta pitää ihmisestä joka ei haluaisi ottaa sitä vastaan.
Miksi se pitää oikeuttaa?
- Ei tiedä muusta. Ansaitsematon rakkaus tuntuu vieraalta, pelottavaltakin. Aivan kuin ei tietäisi, mitä on tulossa? Ymmärrän kyllä ajatukseni järjettömyyden.
Kiitos kysymyksistä, oli ajatuksia herättäviä vaikka en ehkä osaa niitä nyt välittää tähän.
-ap
Luulen, että sinun olisi paras käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa muutaman kerran. Ehkä täälläkin on joku joka osaa auttaa, mutta ammattiauttajan kanssa saisitte pureutua juuri sinun asiaan yhdessä ja sinun ei tarvitsisi etsiä jotakin mahdollisia ehkä auttavia langanpätkiä kirjoituksista. Kirjoituksista saatat lähteä myös aivan sivupoluille, mihin ammattiauttaja ei anna sinun mennä.
Ystäväni kävi ammattilaisella juttelemassa muutaman kerran hieman samantapaisen asian takia ja se todella auttoi.