Lue keskustelun säännöt.
Arvostatko tohtorin tutkintoa?
Kommentit (57)
Enpä juuri, koska tiedän miten keposilla meriiteillä nykyään tohtoriksi pääsee. Dosentuuriin sentään vaaditaan jotain näyttöjä, mutta kyllä dosenteiksikin keplottelee nykyään kaikenlaista tallaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tohtorit ilmeisesti haluaisivat olla "ylempiä" kuin muut, eli kannattavat kolmiportaista hierarkiaa jonka huipulla ovat he itse
En todellakaan kannata mitään hierarkiaa, vaan haluan vain olla alallani mahdollisimman pätevä. Tutkinto ei ole mikään itseisarvo eikä tietenkään tee ihmisestä yhtään parempaa, mutta pätevön tutkijan se tekee. Sillä on välinearvo.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Ei tuu itteltä onnistumaan.
Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole, vaatii vaan persillään istumista ja lukemista (ainakin luonnontieteissä). Minäkin selvisin siitä enkö ole mikään nobelisti
Onkohan tohtorin tutkinto muuten nykyään helpompi hankkia kuin ennen. Tuntuu että tohtoreita on aina vain enemmän ja tuntuu myös siltä että lähes kuka tahansa maisteri saisi väitöskirjan tehtyä, jos vain haluaisi. Monia vain kiinnostaa enemmän muunlainen ura kuin akateeminen ura.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan kaikkia niitä, jotka opiskelevat tai tekevät työtään kiinnostuksesta ja intohimosta käsin. Ihan sama onko tohtori vai parturi-kampaaja. Jos joku on lukenut tohtoriksi vain saadakseen ko. tittelin niin enpä oikein arvosta.
Täällä yksi sellainen! Rupesin tekemään väitöskirjaa biotieteistä. Kun soluja oli viljelty ja geenejä monistettu laboratoriossa kaksi-kolme vuotta, niin motivaatio oli ihan nollassa. Biotieteellinen perustutkimus on nimittäin todella pitkäpiimäistä hommaa, vaatii ERITTÄIN paljon kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Valitettavasti tuloksiakin oli siinä vaiheessa tullut jo sen verran, että ne riittäisivät väitöskirjaan tarvittaviin julkaisuihin. Jos lopettaisin siinä vaiheessa, mitä minulle jäisi käteen? Ei mitään todistetta siitä, mitä olin oppinut niistä tutkimusmetodeista ja siitä tieteenalasta. Jos jatkaisin vielä vuoden-puolitoista, saisin tohtorintutkinnon. Sinnittelin loppuun asti. Joten kyllä ihan sen tittelin takia kirjoitin ne tieteelliset artikkelit ja väitöskirjan ja väittelin. Ja voin sanoa, että se tutkinto on ollut ehdoton edellytys työurallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on suuntaamassa tutkijan uralle, nykyään on vähän trendinä tehdä väikkäri kun ei muuta keksi. Väikkäri on tutkijuuden opinnäytetyö, eli ei mikään "keksintöjuttu" kuten joku täällä tuntuu luulevan.
Heh. Kyllä se on jo varsin pitkään ollut "tutkijan ajokortti". Ja miten niin "eri muuta keksi"? Se on aivan normi tapa tulla tutkijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Enpä juuri, koska tiedän miten keposilla meriiteillä nykyään tohtoriksi pääsee. Dosentuuriin sentään vaaditaan jotain näyttöjä, mutta kyllä dosenteiksikin keplottelee nykyään kaikenlaista tallaajaa.
Dosenttuurin vaaditaan toisen hyvän väitöskirjan verran oman alan tutkimusta (siis luonnontieteissä) ja hyvö opetustaito, koska dosentit ovat (ainakin pitäisi olla) opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtorit ilmeisesti haluaisivat olla "ylempiä" kuin muut, eli kannattavat kolmiportaista hierarkiaa jonka huipulla ovat he itse
En todellakaan kannata mitään hierarkiaa, vaan haluan vain olla alallani mahdollisimman pätevä. Tutkinto ei ole mikään itseisarvo eikä tietenkään tee ihmisestä yhtään parempaa, mutta pätevön tutkijan se tekee. Sillä on välinearvo.
Sinä et tarvitse tohtorin tutkintoa ollaksesi alallasi pätevä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on suuntaamassa tutkijan uralle, nykyään on vähän trendinä tehdä väikkäri kun ei muuta keksi. Väikkäri on tutkijuuden opinnäytetyö, eli ei mikään "keksintöjuttu" kuten joku täällä tuntuu luulevan.
Heh. Kyllä se on jo varsin pitkään ollut "tutkijan ajokortti". Ja miten niin "eri muuta keksi"? Se on aivan normi tapa tulla tutkijaksi.
Siis oikeastaan ainoa tapa tulla akateemiseksi tutkijaksi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tohtorin tutkinto muuten nykyään helpompi hankkia kuin ennen. Tuntuu että tohtoreita on aina vain enemmän ja tuntuu myös siltä että lähes kuka tahansa maisteri saisi väitöskirjan tehtyä, jos vain haluaisi. Monia vain kiinnostaa enemmän muunlainen ura kuin akateeminen ura.
Tohtoreita tulee nykyään enemmän, koska yliopistoilla on rahoituksensa takia painetta tuottaa tohtoreita.
Kuka tahansa maisteri ei kykene tekemään väikkäriä, tai ei löydä itsestään pitkäjänteisyyttä siihen. Mutta ei toisaalta ole mikään nerouden merkkikään, että pystyy väikkärin tekemään. Erityisen hyvän väikkärin tekeminen on jo toinen juttu, ja se, että saa menestyksekkään tutkijanuran käyntiin sen jälkeen.
Kyllä. Ihan samalla tavoin kuin arvostan kaikkia muitakin tutkintoja lähtien ammattitutkinnoista ja päättyen tohtorin tutkintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kunnollisen väikkärin pukanneena (ja omia originelleja artikkeleita 5 kpl) voi muistella maisterivaihetta ja gradua kevyenä välipalana, vaikka sekin aikoinaan tuntui isolta jutulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtorit ilmeisesti haluaisivat olla "ylempiä" kuin muut, eli kannattavat kolmiportaista hierarkiaa jonka huipulla ovat he itse
En todellakaan kannata mitään hierarkiaa, vaan haluan vain olla alallani mahdollisimman pätevä. Tutkinto ei ole mikään itseisarvo eikä tietenkään tee ihmisestä yhtään parempaa, mutta pätevön tutkijan se tekee. Sillä on välinearvo.
Sinä et tarvitse tohtorin tutkintoa ollaksesi alallasi pätevä
Kyllä tarvitsen, aivan ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan ihmistä. Pelkälle tutkinnolle en kumarra. Se on vain paperilappu minun silmissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtorit ilmeisesti haluaisivat olla "ylempiä" kuin muut, eli kannattavat kolmiportaista hierarkiaa jonka huipulla ovat he itse
En todellakaan kannata mitään hierarkiaa, vaan haluan vain olla alallani mahdollisimman pätevä. Tutkinto ei ole mikään itseisarvo eikä tietenkään tee ihmisestä yhtään parempaa, mutta pätevön tutkijan se tekee. Sillä on välinearvo.
Sinä et tarvitse tohtorin tutkintoa ollaksesi alallasi pätevä
Tutkijana vaikea saada rahoitusta ellei ole tohtori ja mieluusti dosentti. Helsingin yliopistosta et saa yliopistolehtorin pestiä ilman väitöskirjaa eli lähes kaikki vakivirat vaativat tohtorintutkinnon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on suuntaamassa tutkijan uralle, nykyään on vähän trendinä tehdä väikkäri kun ei muuta keksi. Väikkäri on tutkijuuden opinnäytetyö, eli ei mikään "keksintöjuttu" kuten joku täällä tuntuu luulevan.
Heh. Kyllä se on jo varsin pitkään ollut "tutkijan ajokortti". Ja miten niin "eri muuta keksi"? Se on aivan normi tapa tulla tutkijaksi.
Siis oikeastaan ainoa tapa tulla akateemiseksi tutkijaksi,
No niin, pääpiirteissään. Tiedän kyllä tosin joitakin ihmisiä, jotka työskentelevät ihan tutkija-nimikkeellä yliopiston ulkopuolella, vaikka eivät ainakaan vielä ole tohtoreita. Mutta eihän heillä ole käytännössä samoja uramahdollsuuksia ilman tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan ihmistä. Pelkälle tutkinnolle en kumarra. Se on vain paperilappu minun silmissäni.
Ei kannata sotkea ihmistä ja tutkintoa keskenään. ihminen ei ole yhtä kuin tutkintonsa. Se, että atrvistaa tohtorintutkintoa tutkintona, ei tarkoita, että arvostaisi tohtoria ihmisenä enemmän kuin ketään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan kaikkia niitä, jotka opiskelevat tai tekevät työtään kiinnostuksesta ja intohimosta käsin. Ihan sama onko tohtori vai parturi-kampaaja. Jos joku on lukenut tohtoriksi vain saadakseen ko. tittelin niin enpä oikein arvosta.
Täällä yksi sellainen! Rupesin tekemään väitöskirjaa biotieteistä. Kun soluja oli viljelty ja geenejä monistettu laboratoriossa kaksi-kolme vuotta, niin motivaatio oli ihan nollassa. Biotieteellinen perustutkimus on nimittäin todella pitkäpiimäistä hommaa, vaatii ERITTÄIN paljon kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Valitettavasti tuloksiakin oli siinä vaiheessa tullut jo sen verran, että ne riittäisivät väitöskirjaan tarvittaviin julkaisuihin. Jos lopettaisin siinä vaiheessa, mitä minulle jäisi käteen? Ei mitään todistetta siitä, mitä olin oppinut niistä tutkimusmetodeista ja siitä tieteenalasta. Jos jatkaisin vielä vuoden-puolitoista, saisin tohtorintutkinnon. Sinnittelin loppuun asti. Joten kyllä ihan sen tittelin takia kirjoitin ne tieteelliset artikkelit ja väitöskirjan ja väittelin. Ja voin sanoa, että se tutkinto on ollut ehdoton edellytys työurallani.
Jos ei siitä ole jäänyt mitään konkreettista käteen niin oletko todellisuudessa oppinut mitään tai tehnyt mitään oikeasti merkityksellistä? Sanoisin näihin, että ei.
Toki!