Arvostatko tohtorin tutkintoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan ihmistä. Pelkälle tutkinnolle en kumarra. Se on vain paperilappu minun silmissäni.

Ei kannata sotkea ihmistä ja tutkintoa keskenään. ihminen ei ole yhtä kuin tutkintonsa. Se, että atrvistaa tohtorintutkintoa tutkintona, ei tarkoita, että arvostaisi tohtoria ihmisenä enemmän kuin ketään muutakaan.

Tutkinnon saa kun on riittävän sitkeät pakaralihakset ja tekee mitä käsketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä. Ei tuu itteltä onnistumaan.

Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole, vaatii vaan persillään istumista ja lukemista (ainakin luonnontieteissä). Minäkin selvisin siitä enkö ole mikään nobelisti

Pelkkää lukemista? Kai sinulla nyt sentään joku tutkimuskysymys ja metodi oli, ja teit varmaan joitain johtopäätöksiäkin.   (:

Ala ratkaisee, kovat alat arvostan.

Esim. Kasvatustieteet lähinnä vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan ihmistä. Pelkälle tutkinnolle en kumarra. Se on vain paperilappu minun silmissäni.

Ihminen siinä tekee sen työn, eli väitöksen. Ei minusta olisi sen tunnustan lähettämään esim 2200 kirjettä eri puolille ja kokoamaan niistä tutkimusaineistoa. Osaa siitä. Tiedän, että noin on mm väittelijä tehnyt. Ja ihminen on yksin tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Näin kunnollisen väikkärin pukanneena (ja omia originelleja artikkeleita 5 kpl) voi muistella maisterivaihetta ja gradua kevyenä välipalana, vaikka sekin aikoinaan tuntui isolta jutulta.

Samoin itse pidän nykyään väikkäriä kevyenä välipalana, vaikka se aikoinaan tuntui isolta jutulta.

Itselle suositeltiin keväällä väitöskirjan tekoa, vaikka gradukin on vielä osin kesken, mutta ei jotenkin ollenkaan kiinnosta tutkijan ura. Olen pohjimmiltani enemmän käytännön ihminen kuin lukija- ja tutkijatyyppiä. Tutkijan työ ois ollut mulle pakkopullaa, ei sellaista työtä mihin lähtisi aamuisin innolla hymyssä suin. Ihmiset ois toki varmaan arvostaneet tohtorin tutkintoa, mutta elämä on liian lyhyt elettäväksi niin, että ajattelee kaiken sen kautta että mitä ihmiset arvostaa. Tärkeintä on tehdä sellaisia asioita mistä itse pitää.

Jos ap mietit näitä asioita, niin ota tämä neuvona. Tee sitä mistä itse pidät, ei sitä mitä kuvittelet muiden arvostavan. Tosielämässä ne muut ei ehdi juuri edes ajatella sun titteleitä saati elämää. Oma elämä siinä vain menee hukkaan ja elämänlaatu kärsii, kun ei elä sitä elämää mitä oikeasti haluaa vaan sitä mitä kuvittelee muiden pitävän hienona. Itse olen oppinut tämän vähän kantapään kautta. Olisinpa oppinut jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tohtorin tutkinto muuten nykyään helpompi hankkia kuin ennen. Tuntuu että tohtoreita on aina vain enemmän ja tuntuu myös siltä että lähes kuka tahansa maisteri saisi väitöskirjan tehtyä, jos vain haluaisi. Monia vain kiinnostaa enemmän muunlainen ura kuin akateeminen ura.

Tohtoreita tulee  nykyään enemmän, koska yliopistoilla on rahoituksensa takia painetta tuottaa tohtoreita. 

Kuka tahansa maisteri ei kykene tekemään väikkäriä, tai ei löydä itsestään pitkäjänteisyyttä siihen. Mutta ei toisaalta ole mikään nerouden merkkikään, että pystyy väikkärin tekemään. Erityisen hyvän väikkärin  tekeminen on jo toinen juttu, ja se, että saa menestyksekkään tutkijanuran käyntiin sen jälkeen. 

Toisaalta myös tekoäly kehittyy ja tekee monista tohtoreista tarpeettomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan ihmistä. Pelkälle tutkinnolle en kumarra. Se on vain paperilappu minun silmissäni.

Ei kannata sotkea ihmistä ja tutkintoa keskenään. ihminen ei ole yhtä kuin tutkintonsa. Se, että atrvistaa tohtorintutkintoa tutkintona, ei tarkoita, että arvostaisi tohtoria ihmisenä enemmän kuin ketään muutakaan.

Tutkinnon saa kun on riittävän sitkeät pakaralihakset ja tekee mitä käsketään.

En ota kantaa siihen, miten esim.tutkimusryhmissä luonnontieteiden väikkäriä tekevät toimivat, mutta kyllä useimmilla aloilla tohtorintutkinto vaatii ennenkaikkea yksinäistä puurtamista ja itsenäistä teorian haltuunottoa, kysymyksenasettelua, analyysia ja kirjoittamista. Kukaan ei työpäivien aikana käske tekemään yhtään mityään, vaan olet todellakin ihan itse vastuussa tekemisistäsi ja ajattelustasi, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Silloin tällöin käyt keskusteluja ohjaajasi (joka hyvällä tuurilla on motivotunut) kanssa ja  saat kommentteja, joskus esittelet työtäsi jossain seminaarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan kaikkia niitä, jotka opiskelevat tai tekevät työtään kiinnostuksesta ja intohimosta käsin. Ihan sama onko tohtori vai parturi-kampaaja. Jos joku on lukenut tohtoriksi vain saadakseen ko. tittelin niin enpä oikein arvosta.

Täällä yksi sellainen! Rupesin tekemään väitöskirjaa biotieteistä. Kun soluja oli viljelty ja geenejä monistettu laboratoriossa kaksi-kolme vuotta, niin motivaatio oli ihan nollassa. Biotieteellinen perustutkimus on nimittäin todella pitkäpiimäistä hommaa, vaatii ERITTÄIN paljon kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Valitettavasti tuloksiakin oli siinä vaiheessa tullut jo sen verran, että ne riittäisivät väitöskirjaan tarvittaviin julkaisuihin. Jos lopettaisin siinä vaiheessa, mitä minulle jäisi käteen? Ei mitään todistetta siitä, mitä olin oppinut niistä tutkimusmetodeista ja siitä tieteenalasta. Jos jatkaisin vielä vuoden-puolitoista, saisin tohtorintutkinnon. Sinnittelin loppuun asti. Joten kyllä ihan sen tittelin takia kirjoitin ne tieteelliset artikkelit ja väitöskirjan ja väittelin. Ja voin sanoa, että se tutkinto on ollut ehdoton edellytys työurallani.

Jos ei siitä ole jäänyt mitään konkreettista käteen niin oletko todellisuudessa oppinut mitään tai tehnyt mitään oikeasti merkityksellistä? Sanoisin näihin, että ei.

Minä ymmärsin kirjoittajan tarkoittavan, että jos hän olisi jättänyt kesken, hänellä ei olisi ollut todistetta siitä, että tutkimus on tehty ja siitä on opittu. Ja siksi hän jatkoi loppuun asti, kuten kannattikin. Sillä tiettyjä asioita ei vaan pääse tekemään ilman sitä paperia, vaikka jotkut eivät sitä jostain syystä täällä tunnu uskovan. Et sinä autoakaan saa lailisesti ajaa ilman korttia, vaikka kuinka tietäisit osaavasi ajaa.

Ruotsin laissa on pykälä jonka mukaan kuolemantuomion saanut tohtori surmataan miekalla kun tavallinen rahvas hirtetään.

Kannattaa väitellä jo ihan senkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin laissa on pykälä jonka mukaan kuolemantuomion saanut tohtori surmataan miekalla kun tavallinen rahvas hirtetään.

Kannattaa väitellä jo ihan senkin takia.

Juuri tämän takia minäkin jaksan vielä pusertaa.

Arvostan ja kaikilta aloilta. Olen itse vain maisteri.

Arvostan lähinnä sitä mitä saadaan aikaiseksi. Liika tutkintojen arvostaminen hämärtää koko järjestelmän tarkoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä. Ei tuu itteltä onnistumaan.

Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole, vaatii vaan persillään istumista ja lukemista (ainakin luonnontieteissä). Minäkin selvisin siitä enkö ole mikään nobelisti

Pelkkää lukemista? Kai sinulla nyt sentään joku tutkimuskysymys ja metodi oli, ja teit varmaan joitain johtopäätöksiäkin.   (:

Juu kyllä mutta tarkoitus on sanoa että työstäni oli 80% raakaa labratyötä ja lisäopintoja, 10% tuloksia ja 10 % jotakin uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan ihmistä. Pelkälle tutkinnolle en kumarra. Se on vain paperilappu minun silmissäni.

Ei kannata sotkea ihmistä ja tutkintoa keskenään. ihminen ei ole yhtä kuin tutkintonsa. Se, että atrvistaa tohtorintutkintoa tutkintona, ei tarkoita, että arvostaisi tohtoria ihmisenä enemmän kuin ketään muutakaan.

Tutkinnon saa kun on riittävän sitkeät pakaralihakset ja tekee mitä käsketään.

En ota kantaa siihen, miten esim.tutkimusryhmissä luonnontieteiden väikkäriä tekevät toimivat, mutta kyllä useimmilla aloilla tohtorintutkinto vaatii ennenkaikkea yksinäistä puurtamista ja itsenäistä teorian haltuunottoa, kysymyksenasettelua, analyysia ja kirjoittamista. Kukaan ei työpäivien aikana käske tekemään yhtään mityään, vaan olet todellakin ihan itse vastuussa tekemisistäsi ja ajattelustasi, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Silloin tällöin käyt keskusteluja ohjaajasi (joka hyvällä tuurilla on motivotunut) kanssa ja  saat kommentteja, joskus esittelet työtäsi jossain seminaarissa. 

Omalla alallani (luonnontieteet) väitöskirjat tehdään tutkimusryhmissä, joten et ole yksin. Tutkimusryhmällä on oma intressi saada asioita eteen päin, ohjaus ja tuki siinä samalla, eivätkä väitöskirjat jää (juuri koskaan) kesken. Eli tuo kuvaamasi tilanne ei ole totta meillä, jollakin muulla alalla voi näin olla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan ihmistä. Pelkälle tutkinnolle en kumarra. Se on vain paperilappu minun silmissäni.

Ei kannata sotkea ihmistä ja tutkintoa keskenään. ihminen ei ole yhtä kuin tutkintonsa. Se, että atrvistaa tohtorintutkintoa tutkintona, ei tarkoita, että arvostaisi tohtoria ihmisenä enemmän kuin ketään muutakaan.

Tutkinnon saa kun on riittävän sitkeät pakaralihakset ja tekee mitä käsketään.

En ota kantaa siihen, miten esim.tutkimusryhmissä luonnontieteiden väikkäriä tekevät toimivat, mutta kyllä useimmilla aloilla tohtorintutkinto vaatii ennenkaikkea yksinäistä puurtamista ja itsenäistä teorian haltuunottoa, kysymyksenasettelua, analyysia ja kirjoittamista. Kukaan ei työpäivien aikana käske tekemään yhtään mityään, vaan olet todellakin ihan itse vastuussa tekemisistäsi ja ajattelustasi, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Silloin tällöin käyt keskusteluja ohjaajasi (joka hyvällä tuurilla on motivotunut) kanssa ja  saat kommentteja, joskus esittelet työtäsi jossain seminaarissa. 

Omalla alallani (luonnontieteet) väitöskirjat tehdään tutkimusryhmissä, joten et ole yksin. Tutkimusryhmällä on oma intressi saada asioita eteen päin, ohjaus ja tuki siinä samalla, eivätkä väitöskirjat jää (juuri koskaan) kesken. Eli tuo kuvaamasi tilanne ei ole totta meillä, jollakin muulla alalla voi näin olla

Kiitos, tämä täydensi. Monella muulla alalla näin tosiaankin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä. Ei tuu itteltä onnistumaan.

Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole, vaatii vaan persillään istumista ja lukemista (ainakin luonnontieteissä). Minäkin selvisin siitä enkö ole mikään nobelisti

Pelkkää lukemista? Kai sinulla nyt sentään joku tutkimuskysymys ja metodi oli, ja teit varmaan joitain johtopäätöksiäkin.   (:

Olen eri, mutta eihän näihin mitään erityistä vaadita. Monenlaista voi keksiä, yleensä yliopistokin patistaa johonkin suuntaan. Nämä on se helpoin osuus. Niiden validointi ja lähtein perustelu on se työläin vaihe. Tutkimus sinänsä taas antaa hirveästi vapauksia, pohdinnaksi riittää asian kiertely ja lisätutkimuksen tarpeen toteaminen. Väitöstilaisuuksia seuranneena "todistelu" on lähinnä riitti joissa mikä vaan menee läpi. Fenomenologia tutkimusmetodina toimii aina, jos ei muuta keksi. Vähän kaunokirjallisuutta tehosteeksi ja avot, ollaan tieteellisesti syvällisiä.