mihin syövässä käytännössä kuolee?

Täyttä huuhaata ja sairaiden ihmisten harhauttamista l.todella rikollista antaa tuollaista toivoa

Sytostaatteihin

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 19:44"]

Elimistö joutuu lopulta "luovuttamaan" syövän edessä ja usein lopussa tulee hengityskatkoja ja hengitys muuttuu pinnalliseksi, ihoon tulee lautumia eli sellaisia mustelman kaltaisia verenpurkaumia, ja kädet ja jalat viilenee.

Tuo tukehtumiskuolema on sikäli jänne käsite, että yleensä hengitys tosiaan muuttuu katkonaiseksi, vaikkei kuolema olisikaan keuhkoista johtuva. eriasia tietysti on, jos keuhkot on täynnä limaa ja se vaikeuttaa hengitystä.

Elimistö vaan hiipuu vähitellen ja yleensä lopussa tulee potilaalle armollinen tajuttomuus. Toki läheisen kuoleman katseleminen on varmasti vaikeaa, mutta nykyään hoidetaan esim. morfiinilla aivan loppuvaiheessa.

[/quote]

Suomessa annetaa morfiina vasta aivan loppuvaiheessa kun potilas on pahimmillaan kirkunut pitkään sanoinkuvaamattomissa tuskissa koska tarvittavaa kivunlievitystä ei ole haluttu antaa. Syöpäpotilaiden kivunlievitys on Suomessa kehitysmaa tasoa. Lääkärit väittävät että Suomessa ei käytetä yhtä paljon morfiinia kuin esim. Ruotsissa koska meillä on on muita kivunlievitys menetelmiä. Maallikkikkokin voi kuitenkin kysyä mitä Suomessa osataan muka paremmin kuin Ruotsissa jossa on yliopistot ovat korkeatasoisempia ja yhteiskunta muutenkin kehtittyneempi, inhimillisempi ja vauraampi.

[/quote]Kannattaa päivittää Ruotsitiedot 2010-luvulle. 1980-luvulla Ruotsi oli hieno maa, enää ei ole. Sairaalat on huonossa kunnossa ja hoitovirheitä tapahtuu jatkuvasti.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 19:44"]

Elimistö joutuu lopulta "luovuttamaan" syövän edessä ja usein lopussa tulee hengityskatkoja ja hengitys muuttuu pinnalliseksi, ihoon tulee lautumia eli sellaisia mustelman kaltaisia verenpurkaumia, ja kädet ja jalat viilenee.

Tuo tukehtumiskuolema on sikäli jänne käsite, että yleensä hengitys tosiaan muuttuu katkonaiseksi, vaikkei kuolema olisikaan keuhkoista johtuva. eriasia tietysti on, jos keuhkot on täynnä limaa ja se vaikeuttaa hengitystä.

Elimistö vaan hiipuu vähitellen ja yleensä lopussa tulee potilaalle armollinen tajuttomuus. Toki läheisen kuoleman katseleminen on varmasti vaikeaa, mutta nykyään hoidetaan esim. morfiinilla aivan loppuvaiheessa.

[/quote]

Suomessa annetaa morfiina vasta aivan loppuvaiheessa kun potilas on pahimmillaan kirkunut pitkään sanoinkuvaamattomissa tuskissa koska tarvittavaa kivunlievitystä ei ole haluttu antaa. Syöpäpotilaiden kivunlievitys on Suomessa kehitysmaa tasoa. Lääkärit väittävät että Suomessa ei käytetä yhtä paljon morfiinia kuin esim. Ruotsissa koska meillä on on muita kivunlievitys menetelmiä. Maallikkikkokin voi kuitenkin kysyä mitä Suomessa osataan muka paremmin kuin Ruotsissa jossa on yliopistot ovat korkeatasoisempia ja yhteiskunta muutenkin kehtittyneempi, inhimillisempi ja vauraampi.

[/quote]

Juurikin näin :(. Isäni sai kivunlievitykseksi sairaalassa Panadolia viimeisenä elinpäivänään. 

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 19:44"]

Elimistö joutuu lopulta "luovuttamaan" syövän edessä ja usein lopussa tulee hengityskatkoja ja hengitys muuttuu pinnalliseksi, ihoon tulee lautumia eli sellaisia mustelman kaltaisia verenpurkaumia, ja kädet ja jalat viilenee.

Tuo tukehtumiskuolema on sikäli jänne käsite, että yleensä hengitys tosiaan muuttuu katkonaiseksi, vaikkei kuolema olisikaan keuhkoista johtuva. eriasia tietysti on, jos keuhkot on täynnä limaa ja se vaikeuttaa hengitystä.

Elimistö vaan hiipuu vähitellen ja yleensä lopussa tulee potilaalle armollinen tajuttomuus. Toki läheisen kuoleman katseleminen on varmasti vaikeaa, mutta nykyään hoidetaan esim. morfiinilla aivan loppuvaiheessa.

[/quote]

Suomessa annetaa morfiina vasta aivan loppuvaiheessa kun potilas on pahimmillaan kirkunut pitkään sanoinkuvaamattomissa tuskissa koska tarvittavaa kivunlievitystä ei ole haluttu antaa. Syöpäpotilaiden kivunlievitys on Suomessa kehitysmaa tasoa. Lääkärit väittävät että Suomessa ei käytetä yhtä paljon morfiinia kuin esim. Ruotsissa koska meillä on on muita kivunlievitys menetelmiä. Maallikkikkokin voi kuitenkin kysyä mitä Suomessa osataan muka paremmin kuin Ruotsissa jossa on yliopistot ovat korkeatasoisempia ja yhteiskunta muutenkin kehtittyneempi, inhimillisempi ja vauraampi.

[/quote]

Mihinköhän ns faktaan sinunkin tietosi mahtavat perustua?

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 19:44"]

Elimistö vaan hiipuu vähitellen ja yleensä lopussa tulee potilaalle armollinen tajuttomuus. Toki läheisen kuoleman katseleminen on varmasti vaikeaa, mutta nykyään hoidetaan esim. morfiinilla aivan loppuvaiheessa.

[/quote]

Suomessa annetaa morfiina vasta aivan loppuvaiheessa kun potilas on pahimmillaan kirkunut pitkään sanoinkuvaamattomissa tuskissa koska tarvittavaa kivunlievitystä ei ole haluttu antaa. Syöpäpotilaiden kivunlievitys on Suomessa kehitysmaa tasoa. Lääkärit väittävät että Suomessa ei käytetä yhtä paljon morfiinia kuin esim. Ruotsissa koska meillä on on muita kivunlievitys menetelmiä. Maallikkikkokin voi kuitenkin kysyä mitä Suomessa osataan muka paremmin kuin Ruotsissa jossa on yliopistot ovat korkeatasoisempia ja yhteiskunta muutenkin kehtittyneempi, inhimillisempi ja vauraampi.

[/quote]

Äitini kuoli aivosyöpään muutama vuosi sitten. En tiedä äitini mielipidettä asiasta (loppuvaiheessa ei kyennyt puhumaan), mutta siinä vieressä istuessani olin sitä mieltä, että morfiinia annettiin tarpeeksi suoraan suoneen. Lisäksi oli lääkepumppu, josta saattoi hoitaja/omainen antaa lisälääkeannoksen, mikäli äitini näytti kivuliaalta.

Mihin perustat mielipiteesi, että Suomessa kivunlievitys on kehitysmaatasoa?

Toki myönnän, että oma mielipiteeni perustuu vain yhteen kokemukseeni eli äitini syöpähoitoon. Äitini kohdalla oli tarpeeksi kipulääkitystä ja se aloitettiin tarpeeksi ajoissa.

[/quote]

Kaverin lapsi kuoli rintasyöpään, se levisi kaikkialle.

Lopulta kun oli aivoissa asti, alkoi se kamala kituminen monta viikkoa kesti, hirveet kivut, vaikka oli jo tajuttomana näki kuinka sattui. Ei saanut apua niistä kipulääkkeistä. Nukutettiin vasta kun oli kitunut sen 2 vk ja sitten kuoli onneksi pois.

Velejellä oli aivosyöpä, onneksi kuoli epilepsiakohtaukseen, ennnekuin alkoi se kipuilu. Nopea lähtö ja toivoa ei ollut alunalkaenkaan, eli osasi odottaa sitä kuolemaansa.

R.I.P.  <3

Äitini kuoli hiljattain aivosyöpään. Hän sairasti hyvin pitkään hitaasti etenevää verisyöpää. Lääkäreiden piti poistaa kesällä äidin aivoista hyvälaatuisia kasvaimia, mutta ne olivatkin harvinaist syöpää. Sädehoidon jälkeen äidillä oli erittäin kipeä ruokatorvi, mutta hän sai hyvän kipulääkityksen. Ikävä kyllä aivosyöpä heikensi hänen vointiaan, joten ruokahalu jäi vähäiseksi. Äiti lähinnä joi vettä ja mehua viimeiset viikot. Nesteytystä ei voitu antaa äidin heikon kunnon vuoksi.

Hän hiipui lopulta pois eli mielestäni nääntyi ilman ravintoa, jota hän ei enää pystynyt syömään. Hän jaksoi syödä haarukallisen ruokaa ja oli aivan täynnä. 

Hän nukkui pois niin, että hänen miehensä piti häntä kädestä loppuun saakka. Hoitaja oli paikalla, kun äiti kuoli. Rauhallisesti ja kivuttomasti.

Oli surullista menettää äiti, mutta hänen elämänsä oli viimeiset neljä kuukautta hyvin heikossa kunnossa sairaalassa makaamista. Hänen tapansa lähteä oli mielestäni armelias.

No siten että ne syöpäkasvaimet/-solut valtaavat ja tuhoavat kaiken terveen. Esim. syöpäkasvaimet leviävät ympäri kehoa vaikkapa aivoihin ja valtaavat sieltä tilaa itselleen tuhoten aivoja. Tai keuhkoihin. No verisyöpä sitten on siellä veressä tuhoten tervettä verta. Omalla elimistöllä ei ole enää voimia/resursseja taistella syöpäsoluja vastaan.

Isäpuoleni sairasti suu/kurkkusyöpää. Hän kuoli käytännössä tukehtumalla, syöpä siis kai tukki hengitystiet. Limaahan siinä kehittyy valtavasti ja käytännössä isäpuoleni tukehtui limaan, aivan kamala tapa kuolla.

Infektioherkkyys lisääntyy, joten esim. keuhkokuume iskee helpommin.

Pelkona oli että munuaissyövän keuhkometastaasit aiheuttavat tukehtumisen mutta munuainen ehti lakata toimimasta, sitä myöten elimistö myrkyttyi niin että lopulta sydän vain pysähtyi.

Ei sitä kehoa voi mitenkään "emäksöidä". Entsyymit ja solut tarvitsee tietyn pH:n toimiakseen. Varmaankaan ne syöpäsolut ei siitä tykkäisi mutta ei kyllä terveetkään. :P

Pubmed esiin, ja syöpätutkimuksia lukemaan. Mikä tässä saatana maksaa, kun aina pitää jaaritella sivukaupalla sitä sun tätä, mutta tieteellisiä tutkimuksia ei avata ensimmäistäkään. Tiedän, että lääkärit eivät pääsääntöisesti kykene oman alansa tutkimuksia lukemaan, mutta se EI OIKEUTA teitä muita olemaan YHTÄ EPÄPÄTEVIÄ.

Mä kyllä käyttäisin kaikki mahdolliset hoidot, niin viralliset kuin huuhaatkin, jos eivät olisi ristiriidassa keskenään. Tiedän kaksi ihmistä, jotka paranivat noilla huuhaahoidoilla ja elivät vielä pitkään terveenä ja kuolivat vasta vanhana. Toisella oli syöpä jo todettaessa siinä vaiheessa, että parantaa ei voinut ja toinen sanoi, että on jo sen ikäinen, että on valmis lähtemään, ei halua mitään hoitoja. Ei kyllä tuossa tilanteessa ainakaan mulla olis varaa tuomita mitään, paitsi jos on kyse jostain kalliista jutusta.

Mun pappa kuoli eturauhassyöpään ja kyllä hän ainakin kärsi aivan hirveästi lopussa, pari viikkoa. Syöpä oli levinnyt laajalle, iho täynnä niitä mustelmia. Pappa oli yli 90-v ja tavallisessa tk:ssa. Kun meni katsomaan, saattoi kuulua jo käytävälle, kun hän huusi hoitajia tuomaan kipupiikkiä ja usein ei saanut, kun oli niin vasta saanut. Tästä on toki aikaa, että varmaan hoitokäytännöt ovat muuttuneet ja kivunlievitys kehittynyt. Papalla oli kuulemma vahva sydän ja siksi loppuvaihe kesti niin kauan. Nyt on apellani sama syöpä.

Isäni menehtyi kukausi sitten haimasyöpään. Viimeiset hetket sairaalassa haukkoi henkeään vaan ja koitti kysellä äidiltäni, että onhan lapsilla kaikki kunnossa. Onhan isoveljellä bensaa autossa, laitahan pikkuveljelle tv:eestä lastenohjelmia jos en pääse viideksi kotiin. Itse olin siis paikalla äitini kanssa, mutta isä ei enää tunnistanut minua. Kävin kotona välissä koska en kestänyt katsoa. Lähdössä takaisin sairaalalle äiti soitti, että isä on menehtynyt. Oli menehtynyt keuhkojen nesteytymiseen ja saannut jonkin kohtauksen, joka johti tajuttomuuteen ja todettiin tämän jälkeen menehtyneeksi. Vaikka isällä olikin asiat huonommin kuin kellään ympärillä hän silti piti meistä lapsista enemmän huolta kuin välitti itsestään. Vaikeinta oli nähdä ja sanoa niin liikkumattomalle ihmisruumiille viimeiset hyvästit.

Kasvain alkoi täyttää tilaa ja aiheuttaa valtavia kipuja. Tämä valitettavasti ei vielä riittänyt tappamaan, mutta kun kasvain alkoi myös syödä luuta, elimistöön vapautui kalkkia, mikä johti aika nopeaan elämän päättymiseen. Toki siinä vaiheessa elimistö oli muutenkin jo ottanut osumaa hoidoista ja kivuista ja sisäelintoiminnot olivat oletettavasti heikentyneet. 

kehon oma pH kirjoitti:

Ei sitä kehoa voi mitenkään "emäksöidä". Entsyymit ja solut tarvitsee tietyn pH:n toimiakseen. Varmaankaan ne syöpäsolut ei siitä tykkäisi mutta ei kyllä terveetkään. :P

Jaa. En ole mikään happoemäshihhuli, mutta käsittääkseni keho käsittelee joka päivä kaikenlaista hapetusstressiä sekä työskentelee juuri tuon mainitsemasi eteen -> tasaa elimistöön tulevaa pommitusta niin, että veri pysyy tietyssä ph:ssa. Jos sitä kuormaa tulee valtavasti, kuluu antioksidantteja ja muita entsyymejä varastosta pahimmillaan niin paljon, ettei niitä saada korvattua riittävän nopeasti. Siinä vaiheessa alkaa keho rapistua sieltä täältä esim. tupakoitsijan iho ryppyyntyy, koska ihon kunnossa pitävät vitamiinit ovat menneetkin tupakan haittoja neutraloimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä käyttäisin kaikki mahdolliset hoidot, niin viralliset kuin huuhaatkin, jos eivät olisi ristiriidassa keskenään. Tiedän kaksi ihmistä, jotka paranivat noilla huuhaahoidoilla ja elivät vielä pitkään terveenä ja kuolivat vasta vanhana. Toisella oli syöpä jo todettaessa siinä vaiheessa, että parantaa ei voinut ja toinen sanoi, että on jo sen ikäinen, että on valmis lähtemään, ei halua mitään hoitoja. Ei kyllä tuossa tilanteessa ainakaan mulla olis varaa tuomita mitään, paitsi jos on kyse jostain kalliista jutusta.

Mun pappa kuoli eturauhassyöpään ja kyllä hän ainakin kärsi aivan hirveästi lopussa, pari viikkoa. Syöpä oli levinnyt laajalle, iho täynnä niitä mustelmia. Pappa oli yli 90-v ja tavallisessa tk:ssa. Kun meni katsomaan, saattoi kuulua jo käytävälle, kun hän huusi hoitajia tuomaan kipupiikkiä ja usein ei saanut, kun oli niin vasta saanut. Tästä on toki aikaa, että varmaan hoitokäytännöt ovat muuttuneet ja kivunlievitys kehittynyt. Papalla oli kuulemma vahva sydän ja siksi loppuvaihe kesti niin kauan. Nyt on apellani sama syöpä.

Mun papalle ei löytynyt lainkaan toimivaa kipulääkettä eturauhassyövän kipuihin eli eli tuskaiset viimeiset kuukaudet. Toinen sukulainen oli samalla osastolla samana vuonna ja sai suun kautta morfiinia aika tiuhaankin tahtiin sitä pyytäessään ja kivut pysyivät aisoissa. Äitini kipuja ei onnistuttu myöskään lääkitsemään. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti kuoli haimasyöpään. Keuhkot täyttyivät nesteestä. Tukehtui.

Äitini kuoli myös haimasyöpään. Verensokeri nousi mittaamattomiin ja äitini meni koomaan päivässä, nukkui pois.