mihin syövässä käytännössä kuolee?

Äiti kuoli vatsasyöpään joka oli levinnyt joka puolelle. Ei annettu mitään hoitoa ja loppu tuli diagnoosista muutamassa kuukaudessa. Äidilläni oli kovaa närästystä jota ei tutkittu lääkäreiden toimesta ennen kuin oli liian myöhäistä. 

Siinä vaiheessa kun olemme saaneet valmistettua nanokoneita voidaan syövälle heittää hyvästit. Eli joskus 20 vuoden kuluttua.

Eivät kaikki syöpäpotilaat kuole tuskiaan huutaen, onneksi. Oma äitini tarvitsi muutenkin hyvin vähän kipulääkkeitä, viimeisinä päivinään hän otti yöksi rauhoittavaa ja keuhkorakkuloita avaavaa lääkettä. Viimeisenä yönään hän pyysi sitä vielä itse että sai paremmin nukuttua, keuhkoihin kertyvä neste/lima sai aikaan tukehtumisen tunnetta ja äiti oli levoton vaan ei kivuissa.

Tätini kuoli suolistosyöpään, joka oli levinnyt sisäelimiin. Sytostaatit purivat ensin, sitten lakkasivat vaikuttamasta. Viimeisinä kuukausina nestettä kertyi keuhkoihin, ja syömään ei pystynyt lainkaan, vain nestemäistä ravintoa annettiin suoraan suoneen.

Lopulta munuaiset lakkasivat toimimasta, sai sepsiksen ja vietiin saattohoitokotiin. Siellä hoidettiin kivut hyvin, ja nukkui pois rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun olemme saaneet valmistettua nanokoneita voidaan syövälle heittää hyvästit. Eli joskus 20 vuoden kuluttua.

Mitä on nanokoneet?

Mun ei olis ikinä pitänyt lukea tätä ketjua... T. Järkyttävän kuolemanpelon omaava

Nuorena hoitsutyttönä oli traumaattinen kokemus, kun viimeminuuttejaan eläneen aivosyöpäpotilaan pää poksahti halki ja siihen nousi hirveitä pullistumia. :(

Isälläni oli pahalaatuinen agressiivinen syöpä ja samaan aikaan myös kaverini isällä oli syöpä.

Rukoilin isäni puolesta ja hän parani! :D Nyt hän on elänyt jo 40 vuotta sen jälkeen ja on elämänsä voimissa.

Kaverini isä valitettavasti kuoli syöpäänsä. Jälkeenpäin harmitti, etten rukoillut hänenkin puolesta. :(

Kauhean ahdistava ajatus, että koko perhe on siinä toljottamassa, kun yrittää kuolla sivistyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean ahdistava ajatus, että koko perhe on siinä toljottamassa, kun yrittää kuolla sivistyneesti.

Mä olen saattohoitanut kuolemaan saakka toisen vanhempani ja yhden isovanhempani (kumpikin syöpään) ja olen omille läheisilleni sanonut että viimeisinä päivinäni he eivät saa olla paikalla vaan henkilökunta hoitakoon.

Elämäni kauheimpia kokemuksia nimittäin kumpainenkin; tiputella nielemiskyvyttömän, kuolemaa tekevän kivuliaan syöpäpotilaan kuivaan suuhun morfiiniliuosta ja toivoa että sitä imeytyy niin paljon että se auttaa edes vähän kipuihin mutta niin että potilas ei tukehdu siihen litkuun. Seurata päiväkausia kuinka liikuntakyvytön, kommunikoimaan pystymätön rakas ihminen kituu pois. En tahdo että rakkainpani joutuvat kokemaan samaa sillä ammatin puolesta olen nähnyt että tätä on asuinpaikkakuntani "laadukas" saattohoito myös muuten kuin näiden omaisteni osalta.

Vanha ketju