Huostaanotto ratkaisuna koulupudokkuuteen - lapsen pelastus vai kärpäsen ampumista tykillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siellä ole vanhemmuuskin aika hel vetin kateissa, jos lapset luuhaa missä lie kouluaikoina?

Ei välttämättä. Minä olen kasvattanut 3 lasta joilla ei ole ongelmia ja yhden jolla elämä on pahasti hukassa. Tämä johtuu siitä, että hänet on esimerkiksi raiskattu. En näe, että mun äitiydessä on helvetisti vikaa vaikka en ole voinut parantaa sitä traumaa ja lapsi masentui ja sen jälkeen koulu ja käytös lähti alamäkeen. Olen hankkinut apua ja ollut tukena, mutta lapsi on niin pahasti rikki että mun toimet ei riitä. En voi sitä joka aamu kouluun kantaakaan ja vahtia, että se pysyy siellä, mun pitää mennä töihin.

Ei millään pahalla mutta esimerkiksi narsisteilla on hyvin tyypillisesti yksi ns hankala lapsi.

Kaikki muut on joko pulmusia tai ok, mutta "tää yksi".

Ei millään pahalla mutta varmaan aika moni perhe jäänyt aikojen saatossa vaille tukea juuri tuollaisen ajattelun takia. Syyt nähdään aina ja ensisijaisesti vanhemmissa.

No kyllä tuo särähtää. Että kaikki muut saadaan kasvatettua ihaniksi mutta yhtä ei sitten millään.

Ei hän missään sanonut “ihaniksi” ja etteikö tämä yksi lapsi olisi myös “ihana”. Nyt puhuttiin ongelmista. On minunkin lapseni “ihana”, vaikka hänellä on enemmän ongelmia kuin mitä moni aikuinen edes pystyy käsittämään. Myös lapset voi sairastaa esim. mielenterveyshäiriöitä, ja jos niihin olisi olemassa joku takuu-toimiva hoitomuoto, niin ei tässä maassa mielenterveysongelmat huitelisi pilvissä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla sairaalakoulun kaltainen yksikkö, jossa on asiantuntevat ihmiset (psyk sairaanhoitajat, erityisopettajan jne), jossa nämä voisivat käydä opiskelemassa rauhassa kun normaalissa koulussa koulunkäynti ei suju.

Huostaanotto on ehdottomasti liian raju toimenpide, jos kotona ei ole mitään mikä vaatii huostaanottoa. Matalan kynnyksen palveluita ja erilaisia kouluja/luokkia pitää olla saatavilla enemmän. On myös moraalisesti väärin uhata esimerkiksi koulukiusattu kouluun huostaanoton uhalla. Ei kuulu ollenkaan sivistys- ja hyvinvointivaltion toimintatapoihin.

Tuo ensimmäinen kuvaamasi paikkahan on juurikin kuin koulukoti. 

Ei koulupakkoa. Jos yhdeksäs luokka ei enää suju, ei se ole ongelma. Myöhemmin aikuistuttua löytyy vaikka aikuisiltakoulutusta ammattikoulusta 2v ja sen jälkeen voi hankkia toisenkin koulutuksen jne. Ylimääräinen lasten ja nuorten riepottelu aiheuttaa vain haittoja vanhemmille ja nuorille, jopa traumoja. 

Ja jos joku on huolestunut katujengeistä, jokainen nuori ei ole niihin menossa, katujengit voi hajottaa erikseen aikuisten toimesta. Lastenkodit lisäävät jengejä.

Ihan helpolla sitä koulupudokastakaan ei huostaanoteta. Usein ihmettelen, miten ihmeessä perhe sietää sitä, että lapsi käy satunnaisesti pari kertaa kuussa kääntymässä koulussa, ja vanhemmat taas palaveeraavat siellä melkein useammin. Aina eivät saa lasta edes palaveriin, ja sekin kertoo paljon. Palavereissa sitten sovitaan seurantajaksosta ja viimeisestä mahdollisuudesta ja kohta tarjotaan taas uutta viimeistä mahdollisuutta, järjestetään pienluokalle, erityisopettajalle ja väsätään erilaisia tehtäväpaketteja, joita voi tehdä kotoa käsin. Onpa meiltä lähdetty yhtä pudokasta opettamaan ihan kotiinkin asti. Ei ole ongelmaa ratkaistu millään näillä keinoin, koska aniharvoin kyse on siitä koulusta ja siitä, ettei vain pystyisi käymään juuri sitä koulua. Lähes aina kyse on kokonaisuudesta, nuoren pahoinvoinnista, joka oirehtii poissaoloilla. Useimmiten syynä on kotiolot ja lapsen kokemat traumat. Joskus lapsi on haastava ja koti ei ole koskaan kyennyt häntä ohjaamaan vaan aina on tanssittu lapsen pillin mukaan.

Eniten arvostan niitä vanhempia, jotka eivät vain katso vierestä, kun lapsi ei käy koulua. Lopputulos voi olla mitä tahansa, paljonhan on kiinni siitä nuoren mielenterveydestä, mutta oman lapsen eteen pitää nähdä vaivaa. Se on ainoa keino. Vanhemmilla ei ole oikeutta heittää pyyhettä kehään, ennen kuin kaikki mahdollinen on kokeiltu. Ja kyllä, se tarkoittaa sosiaalitoimen asiakkuutta, perhetyöntekijöitä ja muutakin kuin vain koulun kanssa palaveeraamista. Ja vaatii se sen lapsen kuuntelemistakin. Jos vikaa on nuoren mielestä koulussa, pitää vaihtaa koulua tai käydä kotikoulua. Nuoren pitää sitoutua siihen tai sitten vaihtoehtona on sosiaalitoimen toimenpiteet.