Huostaanotto ratkaisuna koulupudokkuuteen - lapsen pelastus vai kärpäsen ampumista tykillä?

Eikö ole mitään välimuotoa? Vaikka kouluvuoden kestävä huostaanotto tai koulupäivisin oleva huostaanotto?

Tapauskohtaista. Koulupudokkuuteen on niin monenlaisia syitä. Ne juurisyyt on tärkeä löytää, ja niihin puututtava. Joskus voi sijoitus kodin ulkopuolelle olla tarpeen, mutta ei aina.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mitään välimuotoa? Vaikka kouluvuoden kestävä huostaanotto tai koulupäivisin oleva huostaanotto?

Sijaishuollon sossuna vastaan, että pääseehän huostasta kotilomille viikonloppuisin jos koti on kunnossa. Näillä koulupudokkailla on yleensä sijaishuolto sellaisessa lastenkodissa, jossa on oma koulu. Helpompi kangeta se lapsi kouluun, kun koulumatkaa on nolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mitään välimuotoa? Vaikka kouluvuoden kestävä huostaanotto tai koulupäivisin oleva huostaanotto?

Sijaishuollon sossuna vastaan, että pääseehän huostasta kotilomille viikonloppuisin jos koti on kunnossa. Näillä koulupudokkailla on yleensä sijaishuolto sellaisessa lastenkodissa, jossa on oma koulu. Helpompi kangeta se lapsi kouluun, kun koulumatkaa on nolla. 

Ja lasun sossuna lisään, että voidaan huostaanotto purkaakin, jos sille ei ole tarvetta ja lapsi sijoittaa kotiin.

Jos koulunkäynti ei kiinnosta niin aika vähän on olemassa pakkokeinoja saada nuori kouluun. Ilman peruskoulun suorittamista on käytännössä mahdotonta päästä työelämään kiinni ja on altis muille ongelmille kuten rikollisuudelle ja mielenterveys- ja päihdeongelmille. Koulupudokkuus on merkki elämänhallinnan puutteesta. Koska kierre on valmis, ei voi jäädä odottelemaan vuosikausiksi josko motivaatio opiskelua kohtaan heräisi.

Ei suomessa ole koulupakkoa kenelläkään, vain oppivelvollisuus.

Esim minun pikkusiskoni koulupudokkuus oli kyllä ihan puhtaasti äitini syytä. Olisi pitänyt ottaa huostaan ja puuttua muutenkin. Elämä meni sitten kaikin puolin pilalle.

Et taida olla lastensuojelun sossu. Työaikanako lueskelet vauva palstaa? Ei voi kuin nauraa miten ihmiset kusettavat ammattejaan täällä.

Vierailija kirjoitti:

Esim minun pikkusiskoni koulupudokkuus oli kyllä ihan puhtaasti äitini syytä. Olisi pitänyt ottaa huostaan ja puuttua muutenkin. Elämä meni sitten kaikin puolin pilalle.

Näin juuri, ei ne menestystarinoita ole kun koulunkäynti jää jo peruskoulussa kesken. 

Lapseni lopetti koulunkäynnin koska koulua terrorisoi väkivaltainen mmjengi, jonka kuriin saaminen ei rehtoria kiinnostanut. Kielsi kaiken. Lapseni ei ollut ainoa joka ei uskaltanut mennä kouluun. Tuossa tilanteessa haimme apua, kaikkein huonoin vaihtoehto olisi ollut huostaanotto jo ennestään pelokkaalle ja traumatisoituneelle teinille. Uudessa koulussa , jossa aloitti parin vuoden terapian jälkeen oli opettaja, joka tunnisti ongelman, ja myönsi että hän on tavannut muitakin lapsia joilla on pelkotiloja sekä traumoja juuri tämän saman viiteryhmän takia. Hän sai lapsen takaisin raiteilleen ja nyt teini opiskelee.

Lastensuojelun tehtävänä oli ainoastaan pelotella huostaanotolla, mitään muuta apua siitä ei ollut.

Ongelma on siinä, että mikäli nuori ei suostu huostaanottoon, pakkohuostausta ei tehdä pelkästään koulupudokkuuden vuoksi.

Lastensujelutoimia voidaan tarvita vielä peruskoulun jälkeenkin. Opettamani nuoren opinnot ei sujuneet. Syyksi osoittautui kotona läpi yön jatkuva vanhempien humalaisten vieraiden mekastus. Nuori laittoi ruokaa vanhemmilleen, siivosi, pesi pyykit ja yritti huonosti nukkuneena käydä koulua.

Kun hänen tilanteensa paljastu koulussa, järjestyi nopeasti sijoitus. Nuori oli jo viikon kuluttua kuin toinen ihminen, pysyi hereillä tunneilla ja opinnot alkoivat sujua.

Totuus on, että vaihtoehtoja kyllä olisi- vaan ei ole määrärahaa. Esim. sairaalakouluihin on vuosien(!) jonot, ja kunta toisensa perään kärvistelee lasten kanssa, jotka eivät ole koulukuntoisia. Oma lapseni on autistinen jolla sosiaalisia ongelmia, ja hän pääsi vasta toisella luokalla sairaalakouluun. Heti kun ikä toi kärsivällisyyttä olla käymättä muiden kimppuun enää, sairaalakoulu lemppasi ulos, ja taas pohdittiin mitä tehdään. :/ 

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että vaihtoehtoja kyllä olisi- vaan ei ole määrärahaa. Esim. sairaalakouluihin on vuosien(!) jonot, ja kunta toisensa perään kärvistelee lasten kanssa, jotka eivät ole koulukuntoisia. Oma lapseni on autistinen jolla sosiaalisia ongelmia, ja hän pääsi vasta toisella luokalla sairaalakouluun. Heti kun ikä toi kärsivällisyyttä olla käymättä muiden kimppuun enää, sairaalakoulu lemppasi ulos, ja taas pohdittiin mitä tehdään. :/ 

Sairaalakoulu ei ole näitä väkivaltaisia varten vaan siellä on näitä pelokkaita ja muuten muumioituneita lapsia. 

Leila Koo kirjoitti:

Lastensujelutoimia voidaan tarvita vielä peruskoulun jälkeenkin. Opettamani nuoren opinnot ei sujuneet. Syyksi osoittautui kotona läpi yön jatkuva vanhempien humalaisten vieraiden mekastus. Nuori laittoi ruokaa vanhemmilleen, siivosi, pesi pyykit ja yritti huonosti nukkuneena käydä koulua.

Kun hänen tilanteensa paljastu koulussa, järjestyi nopeasti sijoitus. Nuori oli jo viikon kuluttua kuin toinen ihminen, pysyi hereillä tunneilla ja opinnot alkoivat sujua.

Tuossa tilanteessahan oli ihan itsestäänselvää, että lapsi ei voi olla kotona-ihan sama vaikka olisi koulunsa hoitanutkin. Ei koulusta ahdistuminen ja lintsaaminen ole mitenkään tuohon verrattava huostaanoton peruste.

Siinä on lapsen tulevaisuudesta kyse, mutta ei ne laitokset sen paremmin koulunkäyntiä tai siinä menestymistä tue. Lapsi saattaa joutua jopa huonoon seuraan siellä, alkaa karkailla, hengailla kaduilla, että onko se sitten parempi vaihtoehto, epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Ei suomessa ole koulupakkoa kenelläkään, vain oppivelvollisuus.

Tunnen pari perhettä, joissa lapset ovat olleet kotikoulussa, sillä sitähän tässä kai tarkoitetaan vaihtoehtona? Käytännössä jos nuorella ei ole opiskelumotivaatiota lainkaan, se ei varmaan kohene sillä, että opiskelu olisi omatoimisempaa. Toisekseen mitä olen kuullut, jos lapsella on mitään ongelmia, ns. asiantuntijat osoittavat välittömästi syyttävällä sormella kotikoulua. Eli jos nuori on syrjäytymässä, on varmaan aika kivinen työ saada lapsi kotikouluun, koska se nähdään lähinnä ongelmien aiheuttajana. Syrjäytymisen syyt pitäisi ylipäänsä pystyä kartoittamaan: jos toinen nuori vähät piittaa koko koulusta ja toinen kärsii vakavista psyykkisistä ongelmista ja saa paniikkikohtauksen nähdessään koulun, ei näitä tapauksia varmaan kannata samoin hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että vaihtoehtoja kyllä olisi- vaan ei ole määrärahaa. Esim. sairaalakouluihin on vuosien(!) jonot, ja kunta toisensa perään kärvistelee lasten kanssa, jotka eivät ole koulukuntoisia. Oma lapseni on autistinen jolla sosiaalisia ongelmia, ja hän pääsi vasta toisella luokalla sairaalakouluun. Heti kun ikä toi kärsivällisyyttä olla käymättä muiden kimppuun enää, sairaalakoulu lemppasi ulos, ja taas pohdittiin mitä tehdään. :/ 

Sairaalakoulu ei ole näitä väkivaltaisia varten vaan siellä on näitä pelokkaita ja muuten muumioituneita lapsia. 

Sairaalakoulu on myös väkivaltaisia varten. Lapsellani väkivalta johtui autismiin liittyvästi impulssikontrollin puutteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Et taida olla lastensuojelun sossu. Työaikanako lueskelet vauva palstaa? Ei voi kuin nauraa miten ihmiset kusettavat ammattejaan täällä.

Oletpa typerä ihminen. Töissä on myös taukoja, lomia, vapaapäiviä ja jopa ilta ja yövuoroja, jolloin ei olla päivällä töissä.

Minun siskoni kohdalla kyse oli äitini tavasta kasvattaa. Hän takertui, tukahdutti, vei itseluottamuksen koko ajan hokemalla, miten ei saa yrittää ja ei siitä mitään tule jne.

Siskosta tuli passiivinen luovuttaja, joka ei halunnut pudota edes luudan päältä lattialle - eikä hänen tarvinnutkaan yrittää, koska kaikki hoidettiin valmiiksi ja tehtiin puolesta.

Hänet olisi pitänyt ehdottomasti saada pois siitä hyysäyksestä.

Pitäisi olla sairaalakoulun kaltainen yksikkö, jossa on asiantuntevat ihmiset (psyk sairaanhoitajat, erityisopettajan jne), jossa nämä voisivat käydä opiskelemassa rauhassa kun normaalissa koulussa koulunkäynti ei suju.

Huostaanotto on ehdottomasti liian raju toimenpide, jos kotona ei ole mitään mikä vaatii huostaanottoa. Matalan kynnyksen palveluita ja erilaisia kouluja/luokkia pitää olla saatavilla enemmän. On myös moraalisesti väärin uhata esimerkiksi koulukiusattu kouluun huostaanoton uhalla. Ei kuulu ollenkaan sivistys- ja hyvinvointivaltion toimintatapoihin.