Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

klo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Aamen! Aina on mahdollisuus lähteä suhteesta.

Niin niin, mutta kun edes kaikki petetyt ei toivo että toinen lähtee tai olisi lähtenyt. En itsekkään rikkoisi perhettä sen takia että on tullut joku heikko hetki ja päätynyt sänkyyn jonkun toisen kanssa. Tuo ei ole minulle sellainen asia mistä en pääsisi yli, eikä ole monelle muullekkaan.

Mustavalkojen mielestä olet halveksittava lapanen, jos et eroa kun sinua petetään. Tämä onkin melkein ainoa tapa millä voi päätyä vielä halveksutummaksi olennoksi kuin se pettäjä; antaa anteeksi ja jatkaa suhteessa.

Älytön kommentti.

Olen eri kuin tän sitaatin aiemmat, mut yksi niistä, jotka ei hyväksy pettämistä missään olosuhteissa. Kyse ei ole siitä, ettäkö itseäni ei olisi koeteltu, mut vaikka tunteita ja haluja ei voi päättää, kuka vaan voi päättää kuinka niiden kans toimii. Pettäjä vie toiselta oikeuden päättää mitä elämässään hyväksyy, valehtelee ja pahimmillaan vie toisen todellisuudelta pohjan.

Petetty saa mun puolesta tehdä tiedon saatuaan ihan miten lystää. Ei ole millään tavalla moraalitonta jäädä suhteeseen jos ajattelee että kenties voi antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Kaiken saa järjestymään, mikäli halua on. Omaisuus ja velat jaetaan ,lapsista sovitaan ja jos sopiminen ei onnistu hyvällä niin sittenmennään oikeuden kautta. Sinänsähän jo suhdetta perustettaessa olisi hyvä huomioida nämä aineelliset jutut ja sopia miten tämän sopimuksen purkamisessa menetellään. Lakikirjasta toki kaikki pykälät löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan? 

”Ei hetkauta lainkaan” on kyllä taas maksimaalista mustavalkoistamista jos se on pakko vääntää ainoaksi vaihtoehdoksi itsarin tekemiselle. Kanssanne on äärimmäisen rasittavaa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Harva parisuhde on absoluuttisen huono. On toki sellaisia, jossa vakavasti åpäihdeongelmainen persoonallisuushäiriöinen pahoinpitelee ja riistää kaikin tavoin. Silloin onkin tosi helppo lähteä siltä osin kuin pääsee irti konkreettisesta vankeudesta ilman hengenlähtöä. Itse tehdyt siteet on paljon vaikeampi murtaa. Jos suhteessa on omasta halustaan ja näkee siinä paljon säilyttämisen arvoista, vakaviakin epäkohtia on yllättävän helppo sietää. 

Harva parisuhde on absoluuttisen täydellinenkään. ei ole täydellistä ihmistä ja pitkässä suhteessa aina on jotain pientä, olisi utopistista tavoitella täydellisyyttä. Niinpä realistinen ihminen tajuaa, että aina on hyvää ja aina on pahaa, ja suhde on riittävän hyvä niin pitkään kuin hyvä kokonaisuutena tuntuu enemmän säilyttämisen arvoiselta kuin paha eroon pääsemisen arvoiselta.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Olen harvinaisen samaa mieltä. Aikanaan laitoin, tultuani petetyksi (yksi syrjähyppy ja uskon, ettei enempiä ole), kahteen vaakuppiin toiselle puolelle hyvät asiat suhteessamme ja toiselle puolelle huonot. Hyvien asioiden vaakakuppi painui miltei pohjaan ja huonojen nousi ilmaan. Päätös oli siis helppo enkä koskaan ole sitä katunut. Elämäni oli ennen tapahtunutta hyvää ja onnellista ja sitä se on ollut sen jälkeenkin. 

Jos olisin pannut kerrasta poikki, tuskin olisin näin onnellisessa asemassa nyt. Lapsista olisi tullut avioerolapsia, omaisuus olisi mennyt jakoon, kauniista kodista olisi pitänyt luopua ja mikä tärkeintä, minulla ei olisi näin ihanaa ja rakasta aviomiestä.  "Usko, toivo ja rakkaus; suurin niistä on rakkaus." En koskaan lakannut rakastamasta miestäni enkä usko että hänkään on lakannut rakastamasta minua. Olisi ehkä eri asia, jos suhde toiseen olisi jatkunut pitkään. 

Kuka sen takaa, että kerrasta poikki-ihmiset tulevat sen onnelllisemmeksi tulevissakaan suhteessa? Pahimmassa tapauksessa kumppaneita tulee ja menee eikä koskaan ole hyvä.

Minusta tuntuu, että sellaiset ihmiset, jotka ovat valmiita vannomaan, että "se on kerrasta poikki!", eivät koskaan ole kokeneet näin syvää rakkautta, mitä meidän välillämme on ja puhun nyt vuosien kokemuksella.

Ihan turha tulla sanomaan, että jos niin paljon rakastaa, ei koskaan voisi pettää, me ollaan vain ihmisiä ja heikkoja hetkiä voi tulla kenelle tahansa. Mutta niitä virheitä ei pidä toistaa, niistä voi ja pitää oppia.

Ketjussa ei puhuta petetyistä vaan pettäjistä. Jos sinä petettynä haluat jatkaa, antaa anteeksi tai leikkiä sokeaa se on sinun valintasi. Voit jopa antaa luvan miehellesi käydä vieraissa.

Nyt on kyse pettäjistä, heistä jotka eivät kerro asiasta puolisolle, heistä jotka kertovat syyksi sen, koska puoliso oli vääränlainen. Heistä jotka ajautuivat pettämään, koska toinen kohteli niin huonosti ja elämä oli kamalaa. Nyt ketjussa pohditaan miksi sellaisessa suhteessa ei erottu vaan päädyttiin pettämään tai etsimään toista ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Ihan samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Toisen käytöksestä sinun ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Kun pelissä on esim perhe (alaikäiset lapset), on kannettava vastuuta muustakin kuin itsestään. Myös tulevan ex-puolison edesottamuksista eron aikana tai jälkeen ja lasten kohtalosta tässä kaikessa.

No sitä suuremmalla syyllä pettäminen on täysin pois laskuista. Tuossa kysyttiin siis, miten voidaan erota sivistyneesti, jos toinen osapuoli on mahdoton. Vastauksessani siis tietenkin puhuin, että siitä mahdottoman osapuolen tekemisistä ei tietenkään voi olla vastuussa. Ero ei ole koskaan kiva juttu, mutta en kyllä missään tapauksessa sanoisi, että pettäminen helpottaisi niiden lastenkaan asemaa siinä. Ihan järkyttävä väite. 

Järkyttävää on lähinnä oma oletuksesi että pettämisestä kerrottaisiin lapsille sen enempää kuin muustakaan vanhempien seksielämästä.

No eihän se sitä välttämättä tarkoitakaan. Pointti on se, että ero on ero joka tapauksessa. Pettäminen ei ole vastuun kantoa vaan se tekee erosta vielä riitaisamman ja se ei tietenkään voi olla lasten kannalta hyvä juttu. 

Tämä juonne käsitti keskustelua siitä, miksi liitossa sinnitellään pitkään vaikka on kurjaa eikä erota heti kun vähän keljuttaa. Tässä ei ole esitetty pettämistä mitenkään suotavana ratkaisuna. Ihmettelen mistä moisen keksit.

Lue tämä lainausketju. Tuonne lihavoin sen asian, mihin ensimmäisen kerran kommentoin. Kaksi onnetonta ihmistä, joiden ainoa vaihtoehto on erota. Jos toinen osapuoli ei ole keskustelukykyinen, ei sitä tilannetta korjaa ainakaan pettäminen. Voit hoitaa eron asiallisesti pettämättä. Jos toinen osapuoli kiukuttelee, se ei ole sinun vastuullasi.

Sitten tähän vedettiin mukaan lapset, että heistäkin pitää kantaa vastuu. Erotilanteessa se vastuu kannetaan heistä joka tapauksessa. Pettäminen ei ainakaan sitä edistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Jos ei jaksa yksin yrittää niin oisko aika erota? Sekö se on parempi et selän takana duunataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

Tämä on vaikea aihe niin miehille ja naisille.

Ero on aina vaikea lähes aina.

Tässä maailmassa on paljon onnettomia suhteita joita ei edes yritetä korjata.

Useimiten tämä alkaa toisen pettämisestä siihen voi liittyä todellakin vaikka mitä.

Yhteisiä harrastuksia ei ole, yhteisiä asioita ei ole, kaikki mitä elämässä on erillään.

Elämä ei perustu toisten kunnioittamiseen ja olemaan rehellinen.

Osa sortuu aloittamaan toisen suhteen paljon ennen kuin avo/avioliitto on loppu.

Tässä ei ikinä ole yhtä "syyllistä".

Suhteet täytyy alkaa ratkaisemaan kahdestaan tai virallisen avun kautta että kumpikaan ei tee asioita joita tulee katumaan myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Niin ja normaali ihminen ajattelisi, että jos jättäminen ajaa toisen itsemurhaan, todennäköisesti pettäminenkin voisi olla samanlainen asia, vaikkei tämä henkilö sitä ääneen sanokaan. vai missä ihmeen todellisuudessa oikeasti itsemurhan partaalla olevaa jättämistä pelkäävää ihmistä ei hetkauta pettäminen lainkaan? 

”Ei hetkauta lainkaan” on kyllä taas maksimaalista mustavalkoistamista jos se on pakko vääntää ainoaksi vaihtoehdoksi itsarin tekemiselle. Kanssanne on äärimmäisen rasittavaa keskustella.

No mitä sitten tuo tarkoittaa. Kyllä minusta on helkkarinmoinen riski pettää henkilöä, joka uhkaa tehdä itsemurhan, jos jätät hänet. Kyllä minä pitäisin pettämistä ihan samanlaisena riskinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainlen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

"sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen"

Noita kai nimenomaan tuhotaan pettämisellä.

No juurikin näin, tuntuu aivan absurdilta että pettämistä puolustellaan noilla tekijöillä. Pettämistä seuraava ero kun on usein vielä erityisen riitaisa. Helpompi olisi erota silloin kun se pystytään vielä tekemään sivistyneesti. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Miten erotaan sivistyneesti ihmisestä, joka ei tunnusta tai tunnista parisuhteessa olevan mitään pielessä? Joka ei ota vakavasti vaan nauraa tuhahtelee vaatimuksille muuttaa asioita tai ilmoitukselle erohalukkuudesta? Joka samaan aikaan sitten toisaalta on vaikkapa henkisen väkivallan harjoittaja ja laatii uhkauksia tehdä pahaa itselleen tai toisille? 

Pettäminen on yksi ratkaisu, koska se saa tuollaisenkin ymmärtämään, että loppu on ihan oikeasti nyt käsillä. Empatiaton ei käsitä toisen näkökulmaa, mutta ymmärtää konkreettisena sen, kun itseen sattuu. 

Ihan samalla tavalla kuin kenestä tahansa muustakin. Toisen käytöksestä sinun ei tarvitse kantaa vastuuta. 

Kun pelissä on esim perhe (alaikäiset lapset), on kannettava vastuuta muustakin kuin itsestään. Myös tulevan ex-puolison edesottamuksista eron aikana tai jälkeen ja lasten kohtalosta tässä kaikessa.

No sitä suuremmalla syyllä pettäminen on täysin pois laskuista. Tuossa kysyttiin siis, miten voidaan erota sivistyneesti, jos toinen osapuoli on mahdoton. Vastauksessani siis tietenkin puhuin, että siitä mahdottoman osapuolen tekemisistä ei tietenkään voi olla vastuussa. Ero ei ole koskaan kiva juttu, mutta en kyllä missään tapauksessa sanoisi, että pettäminen helpottaisi niiden lastenkaan asemaa siinä. Ihan järkyttävä väite. 

Järkyttävää on lähinnä oma oletuksesi että pettämisestä kerrottaisiin lapsille sen enempää kuin muustakaan vanhempien seksielämästä.

Tottakai eron syy kerrotaan lapsille rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Eroaminen on siis vaikeaa, mutta pettäminen helppoa? Okkeeeeei...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Älä viitsi! Kukaan ei pysty pettämään, jos ei tee ihan itse tietoisia valintoja. Känni ei ole mikään syy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

Näinhän ne pettäjät selittelee ja heidän mielestään heillä on oikeus pettää kun puoliso on semmoinen ja tämmöinen. Kas kumma kun näitä seluttelijöitä hetki vie. Ennen kuin limakalvo kohtaa vieraan limakalvon ollaan tehty monta tietoista valintaa, ,joissa joka vaiheessa olisi voiinut valita toimia toisin.. pettäminen ei käy vahinhossa.

Keskustelussa ei olla oikeuttamassa pettämistä.

Kylmä vieraaseen sänkyyn ajava liittokaan ei ole vahinko vaan valintoja olla kylmä.

Kylmä liitto pystyy ajamaan pettäjäksi, lihavaksi, alkoholistiksi, työnarkomaaniksi ja ties miksi, mutta ottamaan avioeroa. Siihen siitä ei ole ajamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

Jos et jää kiinni, ratkaisiko se pettäminen sitten sen parisuhteen ongelmat? Vai onko sittenkin jossain vaiheessa se ero kuitenkin tulossa? Vai kuvitteletko, että voit jatkaa sitä loputtomiin jäämättä kiinni? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valehtelin exälle pettäneeni häntä. Se oli helppoa, kun tämä oli hyvin mustasukkainen ja vainoharhainen ja epäili mua valmiiksi. Keksin pari salasuhdetta ja kappas kun yhtäkkiä tunteet katosivat ja ero kävikin helposti.

Eli olit luuseri, joka ei itse osaa erota.

En olisi voinut kantaa exän itsemurhan taakkaa harteillani. Olen luuuseri.

Siis mikä ihmeen logiikka tässä on, että ei muka voi erota ilman pettämistä (tai valhetta pettämistä), kun pelätään muka itsemurhaa, mutta sitten voidaankin hyvillä mielin kuitenkin pettää (tai valehdella siitä)? Miten se pettäminen olisi yhtään vähemmän itsemurhariski sille jätetylle? 

Ei silloin ole jätetty jos on petetty mustavalko, joka haluaa pettäjästä eron.

Niin? Mutta jos tyyppi haluaa tehdä itsemurhan siksi, että toinen jättää, miksi ihmeessä hän ei tekisi sitä myös tilanteessa, jossa toinen pettää. Omituinen ajatuksenkulku. 

Minustakin on omituista uhata itsemurhalla jos toinen jättää mutta sellaista elämä joskus on, omituista.

Sinulta meni pointti ohi. Tässä ketjussa on nyt parikin henkilöä sanonut, että pettäminen on ainoa ratkaisu, koska pelkäsi toisen tekevän itsemurhan. Millä ihmeellä kukaan normaali ihminen ajattelee, että se pettäminen ei sitten ajakaan itsemurhaan, jos oikeasti jättämisessä tällainen vaara on? 

Sinulta meni pointti ohi. Petetty oli uhannut itsemurhalla jättämisestä. Ei pettämisestä. Pettäminen tekikin hänestä jättäjän.

Tämä kertoo, miten koko tarina oli täyssä pskaa suorastaan. Jos henkilö pelkää, että toinen jättää ja on mustasukkainen, niin silloin myös pelkää sitä, että toinen pettää. Ja jos muka olisi uhannut itsemurhalla, niin kai se olisi tapahtunut myös pettämistapauksessa - paitsi jos sitten tämä henkilö on itseasiassa se todellinen psykopaatti, ja yritti saada sen exän tekemään itselleen jotain ja nimenomaan siksi meni pettämään, ei pelkästään jättänyt. Tämä ei sitten onnistunut ja nyt yrittää esittää olevansa jokin pelastaja ja joka ajatteli vain puolisoaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Puhummeko nyt dementikoista ja muista muistisairaista? Koska alkoholin juominen on ihan ihmisen kontrolloiniin alainen asia. Eikä mikään pakosti tapahtuva asia.

Tosiaan jos muistisairas ei muista edes olevansa naimisissa ja päätyy sänkyyn eikä edes muista sitä, niin onhan se todella surullista ja huolestuttavaa ja toivon tosiaan, että hänen puolisonsa antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo koko kirjoitus lähti siitä, että parisuhteessa on joku pielessä ja se "oikeuttaa" pettämisen. Tai ainakin syyllistää sen toisen osapuolen siitä, että parisuhteessa on joku pielessä.

Mitä jos suhteessa ei ole mitään vikaa, mutta libidot eivät vain kohtaa? Tai toinen ei syystä tai toisesta pysty tyydyttävään seksiin? Onko silloinkin parempi laittaa toinen selkä seinää vasten suhteessa, "jos homma ei muutu, niin lähden"?

Totta kai on. Jos puoliso ei ole sopiva, arvot, libido, toiveet ymv. eivät kohtaa, niin sitten asiasta keskustellaan, katsotaan saadaanko se selvitettyä YHDESSÄ YHTEISTYÖLLÄ, ja jos ei, kangät kärjet eri suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo koko kirjoitus lähti siitä, että parisuhteessa on joku pielessä ja se "oikeuttaa" pettämisen. Tai ainakin syyllistää sen toisen osapuolen siitä, että parisuhteessa on joku pielessä.

Mitä jos suhteessa ei ole mitään vikaa, mutta libidot eivät vain kohtaa? Tai toinen ei syystä tai toisesta pysty tyydyttävään seksiin? Onko silloinkin parempi laittaa toinen selkä seinää vasten suhteessa, "jos homma ei muutu, niin lähden"?

Jos seksi on mielestäsi epätyydyttävää niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyt sen ja tyydyt epätyydyttävään seksiin tai sitten eroat ja haet tyydyttävää seksiä. Et voi kiristää kumppaniasi sellaiseen mitä hän ei halua/pysty ja pettäminenkin on itsekkään kusipään ratkaisu. Kakkua ei voi syödä ja säästää. Se on joko tai.

Niinpä.

Jos parisuhteessa on huonoa seksiä ja haluttomuutta, miten se pettämään päätyvä osapuoli uskoo, ettei hän ole lainkaan osallinen huonoon seksiin?

Jos pariskunnan seksi on huonoa, eiköhän se ole sitä MYÖS sille toiselle osapuolelle, joka ei kuitenkaan päädy pettämään.