Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.

Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

Ei se yhteenpaluu eron jälkeen mikään mahdottomuus ole, ei edes hirveän harvinaista. Mutta mitä luulet pettämisen ja riitaisan eron tekevän yhteenpaluumahdollisuuksille, vrt edes kohtalaisen sopuisa ero viilentyneestä kämppisliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo koko kirjoitus lähti siitä, että parisuhteessa on joku pielessä ja se "oikeuttaa" pettämisen. Tai ainakin syyllistää sen toisen osapuolen siitä, että parisuhteessa on joku pielessä.

Mitä jos suhteessa ei ole mitään vikaa, mutta libidot eivät vain kohtaa? Tai toinen ei syystä tai toisesta pysty tyydyttävään seksiin? Onko silloinkin parempi laittaa toinen selkä seinää vasten suhteessa, "jos homma ei muutu, niin lähden"?

Totta kai on. Jos puoliso ei ole sopiva, arvot, libido, toiveet ymv. eivät kohtaa, niin sitten asiasta keskustellaan, katsotaan saadaanko se selvitettyä YHDESSÄ YHTEISTYÖLLÄ, ja jos ei, kangät kärjet eri suuntiin.

Niinpä. Tämä on sitä kuuluisaa kommunikointia, jota usein parisuhteissa kerrotaan tarvittavan. 

Jos toinen uhkailee silloin pitäisi ottaa etäisyys ja käydä soittamassa 112:n ja kysyä neuvoa.

Asiat joihin liittyy uhkauksia silloin kannattaa pyytää ammattiapua välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.

Myös sosiopaatit ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä johtuen muita syyttelevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Aivan. Inhottavaa kun vahingossa kaaduin eilen illalla vahingossa jonkun toisen genitaaleihin. Hate when that happens!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

Juu parisuhde ei, mutta ne ihmiset kyllä. Elämä jatkuu eron jälkeen ja ero jättää ihmisiin jäljen. Se jälki voi olla todella ruma ja katkera tai sitten se voi olla surullinen, mutta siedettävä. Lapsien kannalta varsinkin on tietenkin parempi, että ero hoidetaan siististi eikä aiheuteta tarpeetonta draamaa ja katkeruutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Jostain syystä maailmassa on paljon liittoja, jotka ovat päättyneet eroon ja vasta sitten on päädytty uuteen intiimiin suhteeseen. Mutta selkeästi pettäjä ei halua uutta suhdetta tai edes erota vanhasta, vaan lähinnä seksiä jonkun toisen kanssa, sitä tosiasiaa sitten selitellään ja oikeutetaan eri syillä.

En usko, että kukaan pettäjä uskoo sen oman kylmän suhteen muuttuvan lämpimäksi, mutta voidakseen pitää ne rusinat siellä pullassa kylläkin kelpaa heille. Monesti se ei vaan tunnu siitä puolisosta kivalta. Käytetään hyväksi kaikessa muussa, mutta (lisä)seksi haetaan ulkopuolelta ja sitten se vielä salataan.

Kyllähän noita kaikenlaisia parisuhteita on. Kertoo vain puolisolle millaisen haluaa. Vapaan, suljetun, moni, poly ja ties minkä suhteen ja puoliso sitten hyväksyy tai ei. Mutta muuttaa sopimusta kesken kaiken eikä kertoa siitä toiselle ei ole kovin reilua. Oli se toinen sitten millainen tahansa. Koska kuten sen toisenkin kohdalla, kun ja jos hän muuttuu millaiseksi tahansa, se toinenkin voi ottaa eron.

Ohjeesi on oikeastaan hyvä. Jos tiedät pettäväsi, kerro se etukäteen tai älä ryhdy. Toinen tekee sitten tietoisen päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Aivan. Inhottavaa kun vahingossa kaaduin eilen illalla vahingossa jonkun toisen genitaaleihin. Hate when that happens!

Tapahtuuko teille muillekin tota? Kyllä on jännä ilmiö. Paheneeko se kun ulkona on liukasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.

Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.

Tuo on ihan sinun omassa päässäsi että kaikki mennytkin on valhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Ja höpö höpö. Ei nämä ole mitenkään verrannollisia. Kukaan ei suhteeseen lähtiessään aio pettää. Sen sijaan jokainen pettäjä ajautuu suhteessaan jossain vaiheessa tilaan, jossa tietää tulevansa pettämään, on jo päättänyt pettää muttei ole vielä pettänyt. Silloin on ihan mahdollista vielä erota ennen kuin pettää.

-eri

Höpö höpö itsellesi. Jokainen ei petä suunnitellusti. Pettää voi ilman että edes muistaa tapahtuneen mitään.

Aivan. Inhottavaa kun vahingossa kaaduin eilen illalla vahingossa jonkun toisen genitaaleihin. Hate when that happens!

Tapahtuuko teille muillekin tota? Kyllä on jännä ilmiö. Paheneeko se kun ulkona on liukasta?

Joo, mulla on tosi liukkaat saappaat, joten talvella pettämistä sattuu ihan vahingossa useita kertoja viikossa :D

Olen itse vuosikymmeniä sitten pettänyt ensimmäistä kumppaniani ja nykyinen puoliso petti ex-puolisoaan minun kanssani. Silti minun näkemykseni uskottomuudesta on näiden tuomitsijoiden puolella. En ikinä luottaisi ihmiseen, joka selittelee uskottomuuttaan ja yrittää kääntää sen petetyn syyksi. Tiedän, että puolisoni entinen avoliitto oli kylmä, mutta silti en koskaan ole kuullut hänen syyttävän teoistaan exäänsä. Kumpikaan meistä ei kaipaa historialleen mitään sen kummempaa tekosyytä kuin "olin itsekäs mäntti".

En kertakaikkiaan ymmärrä näitä vahinkopettäjiä. Ehkä he ovat oikeasti yhtä m*lkkuja kuin mekin mutta liian nössöjä myöntämään sitä. Tai sitten heillä on aidosti niin huono seksuaalinen itsehillintä, että se tuntuu lähinnä absurdilta sellaisen korvaan jolle ei ole sen vaikeampaa hallita housujen riisumista kuin vaikka tehdä kauppalistaa. Kummassakaan tapauksessa en näe mitään järkeä luottaa parisuhteessa ihmiseen, joka ei pysty ottamaan vastuuta omista teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.

Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.

Tuo on ihan sinun omassa päässäsi että kaikki mennytkin on valhetta.

Tämä on näitä lisämerkityksien antamisia mitä en ymmärrä. Miksi se puhumattomaksi ja kylmäksi heittäytyminen ei tee menneisyydestä valhetta, mutta pettäminen tekee? Toinen ihminen ei voi olla vastuussa siitä jos itse keksit päässäsi tapahtuneelle lisämerkityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Mutta kun petät puolisoa, niitä rasitteita ei ole lainkaan, niinkö? 

Ei, jos ei jää kiinni. Kiinni jäänisestäkin seuraa ehkä riitaa ja kyräilyä. Ei muuten haittaa mitään, jos elämä oli sitä samaa jo ennestään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää että eroa vakavampaa tapahtumaa parisuhde ei voi kohdata. Se on absoluuttinen ja äärimmäinen päätepiste. Kaiken loppu.

"Ei haittaa mitään" , niin, sinua itseäs. Mut kun jäät kiinni, se on petetylle paitsi kaiken loppu, myös tuhoaa aiemman elämänkin kun tajuaa eläneensä valheessa.

Olen itse eronnut, juuri sellaisesta tilanteesta jossa ois tietty voinu pettääkin. Se ero on vallan mahdollista nykyisin.

Tuo on ihan sinun omassa päässäsi että kaikki mennytkin on valhetta.

Olen eri, mutta onhan se valhetta silloin kun sen jatkuminen perustuu sellaisen tiedon pimittämiseen, jonka ilmi tullessa toinen todennäköisesti katkaisisi koko suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.

Aika kova syytös. Varmaan hankala kuvitella, mutta ajattele olevasi avioliitossa, jossa haluat seksiä ja läheisyyttä kumppaniltasi. Kumppani ei ja täten kieltää sinulta molemmat. Olethan hirveä sika, kun haluat seksiä hyi sentään. Avoin suhde ei käy. Kuukausi menee. Vuosi menee, 5 vuotta menee. 

Elät avioliitossa, yrität kasvattaa lapsiasi ja tarjota heille hyvän kasvuympäristön, ydinperheen.

Vuosien seksittömyyden ja läheisyydenpuutteen jälkeen tunnet olevasi riittämätön, epätoivottu, unohdettu. Ei millään tavoin rakastettu. 

Otat syrjähypyn, sen puuttuvan rakkauden, läheisyyden, seksin toivossa.. ja kas, sinä olet se ainoa kauhean vääryyden tehnyt henkilö. Kumppanisi, joka kielsi sinulta kaiken tuon, tiedostaen kuinka se satuttaa sinua, on tässä se uhri ja syytön. Ei näin.

Rakkauden, läheisyyden, seksin kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Se satuttaa. Se voi ajaa toisen pois, etsimään sitä puuttuvaa palasta elämästään.

Näitä tapauksia on jo nähty ja kuultu monia. Pettäminen on aina surullista enkä tue sitä millään tavoin, mutta ymmärrän sen että se ei ole aina niin yksinkertaista eikä syy aina ainoastaan toisen.

Miksi ajaa puoliso tuollaiseen ahdinkoon? Aina ei ehkä huvita kovin paljoa alkaa peittoa heiluttelemaan, mutta se pitää kipinää yllä. Joskus minua ei huvittais, mutta miehen mieliks heittäydyn mukaan ja innostun itsekin. Joskus häntä ei oikein huvita, mutta on silti valmis tyydyttämään minua mielellään tietäen, kuinka paljon saan siitä nautintoa.

Ne, jotka pettää hetken mielijohteesta tai jännityksestä tai kokeilunhalusta yms pikkusyistä on sitten asia erikseen, he eivät saa minkäänlaista sympatiaa minulta. 

n21

Jokainen vastaa omista teoistaan. Pettäminen on halveksittavaa, oli tilanne mikä tahansa. Suomessa eron saa tulostamalla lomakkeen netistä ja lähettämällä sen allekirjoitettuna maistraattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin. 

Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.

Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.

Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?

Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.

Taas tää sama aivopieru:”miksei vaan suoraan eroa?”

Siksi, kun joillain on sellaisia vaikuttimia, kuin sitoutuminen, arvot, perhe, tunteet, myös taloudellinen pärjääminen, jne. Ei ekasta vastoinkäymisestä anneta periksi vaan uskotaan, toivotaan ja rakastetaan, yritetään korjata, sopeutua ja kestää jne. Parisuhde on monille merkittävä asia, ei kuin pieneksi jäänyt ja kulahtanut vaate joka vaihdetaan uuteen koska tahansa kun alkaa vähän tympiä.

Mikäs pieru se sellainen on, jossa ajatellaan, että ratkaistaan huonot asiat parisuhteessa pettämällä? Että seuraavana aamuna kaikki on hyvin ja elämä onnellista. Sen jälkeen ei enää toisen kylmyys haittaa, eikä piereskelyt ärsytä.

Jos näin olisi, niin eikö tuo olisi täydellinen parisuhdeterapiaa muoto?

Se on oma pierusi se. En ole väittänyt että pettämällä yritetään ratkaista mitään. Tässä on ollut kyse sen ymmärtämisestä, miksi päädytään pettämään. 

No suurin osa on jo ymmärtänyt nämä useat eri syyt jo aikoja sitten. Nyt puhe on lähinnä siitä onko se oikeutettua ja milloin näin olisi. Pettäminen ei ole väistämätöntä vaan valinta ellei sinua raiiiskkata ja silloin voimme tietenkin kyseenalaistaa onko se ylipäätään pettämistä.

Jolloin kehoitus ”eroa ennen pettämistä” on täysin validi mielipide. Joka toiselle taas tuntuu ettei ole, koska arvot ja lapset ja uskonto ja raha ym. menevät tärkeydessään edelle.

Et ole suoraan väittänyt juuri tuolla lauseella, mutta, huono suhde- petän- arvoni nousee ja saan jotain argumentti tarkoittaa käytännössä sitä. Yrität ratkaista parisuhdeongelmaa pettämisellä.

Yhtä validi ja käyttökelvoton ohje on myös:” älä ryhdy parisuhteeseen jossa tulet pettämään”.

Jostain syystä maailmassa on paljon liittoja, jotka ovat päättyneet eroon ja vasta sitten on päädytty uuteen intiimiin suhteeseen. Mutta selkeästi pettäjä ei halua uutta suhdetta tai edes erota vanhasta, vaan lähinnä seksiä jonkun toisen kanssa, sitä tosiasiaa sitten selitellään ja oikeutetaan eri syillä.

En usko, että kukaan pettäjä uskoo sen oman kylmän suhteen muuttuvan lämpimäksi, mutta voidakseen pitää ne rusinat siellä pullassa kylläkin kelpaa heille. Monesti se ei vaan tunnu siitä puolisosta kivalta. Käytetään hyväksi kaikessa muussa, mutta (lisä)seksi haetaan ulkopuolelta ja sitten se vielä salataan.

Kyllähän noita kaikenlaisia parisuhteita on. Kertoo vain puolisolle millaisen haluaa. Vapaan, suljetun, moni, poly ja ties minkä suhteen ja puoliso sitten hyväksyy tai ei. Mutta muuttaa sopimusta kesken kaiken eikä kertoa siitä toiselle ei ole kovin reilua. Oli se toinen sitten millainen tahansa. Koska kuten sen toisenkin kohdalla, kun ja jos hän muuttuu millaiseksi tahansa, se toinenkin voi ottaa eron.

Ohjeesi on oikeastaan hyvä. Jos tiedät pettäväsi, kerro se etukäteen tai älä ryhdy. Toinen tekee sitten tietoisen päätöksen.

Isäni oli tällainen Rusinat pullasta-tyyppi. Petti äitiäni, löysi uuden naisen ja ihan vakavissaan kuvitteli, että hän voi pitää molemmat! Että ei kumpaakaan haittaa asia. Tuli avioero ja menetti erossa mm. asunnon ja puolet omaisuudestaan. 15 vuoden jälkeen edelleen jaksaa kiukutella asiasta ja on helvetin vihainen ja katkera äidilleni(!) siitä, että ero tuli, menetykset iskivät ja hän saanut perseillä miten huvittaa ja elää ilman sääntöjä ja rajoja.

Aivan käsittämätöntä 65-vuotiaalta ihmiseltä.

Minulle ei ole koskaan edes käynyt mielessä pettäminen tai Rusinat pullasta-mentaliteetti. Jos olen suhteessa, olen suhteessa. Jos alan himoita muita, päätän suhteen ennen siirtymistä seuraavalle apajalle. Very simple.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo paskaa saa ulkopuolisilta, joskus myös eksältä niskaan myös siitä että eroaa. Mitä siitä? Se on silti selkärankainen teko, pettäminen ja valehtelu ei.

Jos liitto on vuosikausia kylmä, mitä pettäjä on tehnyt tänä aikana asioiden muuttamiseksi? Onko nostettu kissa pöydälle? Kerrottu, että tarvitsen välittämistä, huomiota, läheisyyttä. Vai ajateltu vaan et pitäisihän se tajuta.

Itsekin ihastuin päätä pahkaa huonossa liitossa vuosia olleena. Petinkö? No en. Jätinkö? En. Yritettiin korjata viimeisen kerran ja kun ei onnistunut lähdettiin yhteispäätöksellä eri teille. Tästä jonkin aikaa meni ja löydettiin molemmat uudet ihmiset elämään, kokonaan uudet siis, ei vanhoja salaihastuksia.

Toki tälläinenkin ero on varmasti joillekin liikaa kun lapsia on. Mitä väliä? Itse tiedän et olen toiminut parhaani mukaan ja rehellisesti, puoliso samoin, välit on tän vuoksi asialliset edelleen. Lapsiperheessä pettäjä rikkoo paitsi petetyn, myös lasten maailman, sillä vanhempien välit tulehtuvat useimmin pysyvästi.

Turha selitellä.

Entä jos on moneen kertaan ja usean vuoden ajan nostettu se kissa pöydälle ja kerrottu kuinka kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, puhumista, hellyyttä, seksiä, huomioimista, sitä että toinenkin edes kerran sanoisi rakastavansa jne? Ja mikään ei muutu? Lupauksista huolimatta? Kuinka paljon pitää toisen yksin yrittää?

Onhan se jo miljoona kertaa sanottu. Haet eroa heti kun tuntuu ettei tämä suhde anna sitä mitä haluat. Ei tarvitse yksi yrittää panostaa, ei tarvitse pettää. Tulistat netistä erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin.

Eroaminen ei vaan aina ole niin helppoa että ”heti kun tuntuu” koska oikeassa elämässä siihen liittyy enemmän rasitteita kuin paperin tulostamisen ja postituksen vaiva. Nuo mustavalkoiset ääriesimerkit ovat aika epärealistisia. Miljoonaan kertaan jankutettunakin.

Ja miten sinä ajattelisit pettämisen parantavan ja helpottavan tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.

Aika kova syytös. Varmaan hankala kuvitella, mutta ajattele olevasi avioliitossa, jossa haluat seksiä ja läheisyyttä kumppaniltasi. Kumppani ei ja täten kieltää sinulta molemmat. Olethan hirveä sika, kun haluat seksiä hyi sentään. Avoin suhde ei käy. Kuukausi menee. Vuosi menee, 5 vuotta menee. 

Elät avioliitossa, yrität kasvattaa lapsiasi ja tarjota heille hyvän kasvuympäristön, ydinperheen.

Vuosien seksittömyyden ja läheisyydenpuutteen jälkeen tunnet olevasi riittämätön, epätoivottu, unohdettu. Ei millään tavoin rakastettu. 

Otat syrjähypyn, sen puuttuvan rakkauden, läheisyyden, seksin toivossa.. ja kas, sinä olet se ainoa kauhean vääryyden tehnyt henkilö. Kumppanisi, joka kielsi sinulta kaiken tuon, tiedostaen kuinka se satuttaa sinua, on tässä se uhri ja syytön. Ei näin.

Rakkauden, läheisyyden, seksin kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Se satuttaa. Se voi ajaa toisen pois, etsimään sitä puuttuvaa palasta elämästään.

Näitä tapauksia on jo nähty ja kuultu monia. Pettäminen on aina surullista enkä tue sitä millään tavoin, mutta ymmärrän sen että se ei ole aina niin yksinkertaista eikä syy aina ainoastaan toisen.

Miksi ajaa puoliso tuollaiseen ahdinkoon? Aina ei ehkä huvita kovin paljoa alkaa peittoa heiluttelemaan, mutta se pitää kipinää yllä. Joskus minua ei huvittais, mutta miehen mieliks heittäydyn mukaan ja innostun itsekin. Joskus häntä ei oikein huvita, mutta on silti valmis tyydyttämään minua mielellään tietäen, kuinka paljon saan siitä nautintoa.

Ne, jotka pettää hetken mielijohteesta tai jännityksestä tai kokeilunhalusta yms pikkusyistä on sitten asia erikseen, he eivät saa minkäänlaista sympatiaa minulta. 

n21

Ja sitten vielä kerrot syyn, miksei tämä epätyydyttävässä suhteessa oleva ihminen ei eroa kun huomaa ettei saa suhteessa läheisyyttä ja seksiä. Miksi hän haluaa ehdoin tahdoin roikkua omalta kannaltaan huonossa suhteessa. Kerrotko vielä miten ajattelet tätä tilannetta pettämisen auttavan.

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos AP jakamisesta.

Tuntuu helpottavalta lukea joskus pettäjän näkökulmasta kirjoitettuja ajatuksia. Kaikille moralisoijille toivoisin aina sitä, että he pääsisivät katsomaan asioita monelta eri kannalta eivätkä aina syyllistäisi suoraan pettäjää aviorikoksen tekijäksi ja perheenrikkojaksi. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä ihminen osaa tehdä moraalisesti aina täydellisesti asioita.

Kirjoittaja kuvasi todella hyvin arjen kokemusta, joka on monille totta tälläkin hetkellä.