ottaisiko skitsofreniaa sairastavan mieheksesi?
mietin vain että millaista olis elämä hänen rinnalla.
Kommentit (66)
En. Yksi tärkeimmistä toiveistani miehessä oli että hänen tulee olla henkisesti tasapainoinen.
En olisi ottanut enkä ottanut. Halusin ns terveen kirjoissa olevan ihmisen puolisoksi en mitään tiedettyjä mt-ongelmaisia tai skitsoja.
Olen tuntenut muutaman jotka ovat ottaneet, meni monta vuotta hyvin ja sitten alkoi tapahtua kamalia. Toinen taas lopetti lääkkeet eikä hyvää siitäkään seurannut, avioliitot kariutuivat. Kuka haluaisi tahallaan vaikeuuksia elämäänsä ja vielä lapsia uskaltaisi hankkia, minulla on tuntuma että periytyvät. Ei ikinä.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 13:05"]
Mua ei ainakaan pelotaa mitkään mielenterveydenhäiriöt. voisin ottaa skitsofreniaa sairastavan miehen ihan hyvin. ei se sairaus määritä ihmistä.
[/quote]
Siinäkään vaiheessa, kun tiedän kotoa ei pääse ulos, koska mies on raahannut huonekaluja ovien eteen ja kaikki verhot keskellä päivää suljettuna, koska teitä "seurataan ja henkenne on uhattuna joidenkin määrittämättömien tyyppien takia", ymös puihelimesi mies on takavarikoinut ja virrat pois?
Olen tapaillut erästä miestä, ja vähitellen hänen käytöksessään on ilmennyt erikoisia asioita. Hän kuulee ääniä, kuvittelee joskus että häntä vainotaan, ei luota ihmisiin. Eristäytyy eikä reagoi yhteydenottoihin. Arvelee olevansa jotenkin sairas, mutta ei halua mennä lääkäriin, koska pelkää joutuvansa laitokseen. Joskus hän on kiltti ja lämmin, mutta seuraavana päivänä saattaa olla kamalan tunnekylmä. Kuulostaako tämä skitsofrenialta? Voiko tuollaista ihmistä auttaa mitenkään? Hän on kuitenkin päällisinpuolin toimintakykyinen, joten hoitoon saaminen voisi olla vaikeaa.
Mä en oikein ole sellainen ihminen, joka jaksaa ymmärtää toisen vakavia ongelmia. Kaipaan puolisolta vastuuntuntoisuutta ja tietynasteista epäitsekkyyttä. Eli en tietoisesti ottaisi.
Toisaalta, ei se välttämättä näy päälle jos on hoidossa. Jos mieheni sairastuisi niin en tietenkään jättäisi häntä, ellei olisi vaaraksi lapsille (en tarkoita, että mt-ongelmaiset olisivat useinkaan vaarallisia "fyysisesti", mutta pidän lapsille vaarallisena jos isä käyttäytyisi toistuvasti omituisesti ja pelottavasti ja/tai jos suuri osa äidin energiasta menisi isän hoivaamiseen ja ymmärtämiseen).