ottaisiko skitsofreniaa sairastavan mieheksesi?

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 19:12"]

En usko että voisin.

Seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, jonka äidillä on skitsofrenia ja siinäkin on ihan tarpeeksi. Silloin tällöin päättää, että ei tarvitse lääkkeitä ja se on menoa sen jälkeen.

Toivon todella ettei mieheni, ja joskus tulevat lapsemme, saisi kyseistä sairautta.

[/quote]

Mitä anoppisi sitten lääkkeittä tekee? Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, kun kenelläkään tuttavapiirissä ei ko. sairautta ole.

en ottaisi. Skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat vakavia mielenterveydenhäiriöitä.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 19:12"]

En usko että voisin.

Seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, jonka äidillä on skitsofrenia ja siinäkin on ihan tarpeeksi. Silloin tällöin päättää, että ei tarvitse lääkkeitä ja se on menoa sen jälkeen.

Toivon todella ettei mieheni, ja joskus tulevat lapsemme, saisi kyseistä sairautta.

[/quote]

Mitä anoppisi sitten lääkkeittä tekee? Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, kun kenelläkään tuttavapiirissä ei ko. sairautta ole.

[/quote]

Silloin alkavat kuvittelut että jotkut seuraavat häntä ja ties mitkä demonit riivaavat. Pahimmassa tapauksessa hän tuhoaa vaikka mitä tavaroitaan, myös mieheni tavaroita, joita hän säilytti vanhassa lapsuudenkodissaan. Tavarat ovat siis aina kodinkoneista vaikka mieheni lapsuuden ajan tärkeisiin valokuviin ja papereihin, joilla ei kyllä ole rahallista arvoa mutta sitäkin suurempi tunnearvo, no niitä ei takaisin enää saa.. Lukkoja vaihdellaan etteivät vaanijat pääsisi sisään jne.

Hänen tekojaan ei voi kyllä järjellä selittää että mistä johtuvat. Kuitenkin vierestä seuranneena mieheni tuskaa äitinsä takia, niin en haluaisi samaa kenellekään.

Skitsofreniassa tunnusomaista on sairauden tunnon puute. Ja koska ihminen tuntee itsensä terveeksi, hän voi jättää myös lääkkeet syömättä. Minun äitini esimerkiksi päätti lopettaa lääkkeiden syönnin, koska hän oli omasta mielestään parantunut. Samaan syssyyn meni sitten kaksikin asuntoa, yhden irtisanoi ja toisesta häädettiin. Lopulta hän oli kadulla ja totaalisesti meiltä hukassa, kunnes hänet löydettiin (poliisi oli korjannut talteen, kun luuli humalaiseksi ja vyyhti alkoi siitä selvitä sitten) ja saatiin taas avohoidon piiriin. Skitsofrenia on siinä mielessä omaisten sairaus, että omaiset joutuvat kokemaan suurta huolta kun hoito ei ole tasapainossa, sairastunut itse ei kärsi niinkään, koska sairastuneelle harhatkaan eivät ole harhoja, vaan totista totta.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 17:27"]

Olipahan kiva ketju lukea. Tuli oikein hyvä mieli.

T. Skitsofreenikko

[/quote]

muista syödä lääkkeesi, siitähän se on kiinni.

sanon vaan, että nämä mun tutut ovat kyllä järkänneet vuosien saatossa sellaisia ongelmia muille, käyneet käsiksi jne ettei nyt heti sympatiaa heru (olen se joka tuntee kaksi...).

[/quote]

Käyttävätkö nuo tuttusi päihteitä? Työssäni näen näitä potilaita ja päihteettömät skitsofreenikot ovat yleensä hiljaisia ja kilttejä, eivät todellakaan aiheuta harmia muille. Päihteitä käyttävät ovatkin sitten erikseen.

[/quote]

toinen kyllä, tai ainakin käytti, nyt on paremmassa kunnossa.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 17:27"]

Olipahan kiva ketju lukea. Tuli oikein hyvä mieli.

T. Skitsofreenikko

[/quote]

muista syödä lääkkeesi, siitähän se on kiinni.

sanon vaan, että nämä mun tutut ovat kyllä järkänneet vuosien saatossa sellaisia ongelmia muille, käyneet käsiksi jne ettei nyt heti sympatiaa heru (olen se joka tuntee kaksi...).

[/quote]

Käyttävätkö nuo tuttusi päihteitä? Työssäni näen näitä potilaita ja päihteettömät skitsofreenikot ovat yleensä hiljaisia ja kilttejä, eivät todellakaan aiheuta harmia muille. Päihteitä käyttävät ovatkin sitten erikseen.

[/quote]

toinen kyllä, tai ainakin käytti, nyt on paremmassa kunnossa.

Mulla on bipolaarihäiriö, en missään nimessä voisi olla skitsofreenikon kanssa.

Olen ollut pysyvässä parisuhteessa jo yli 20 v, mutta se edellyttää että toinen osapuoli on henkisesti täysin terve.

Minäkin pysyn täysin terveenä, kun vaan otan lääkkeeni eikä tarvitse muuta kuin huolehtia kotiasioista. Työelämään en kyllä kykene :(

Kaksi lastakin meillä on. Sain diagnoosin vasta melko myöhäisellä iällä, 36-vuotiaana. Silloin lapset oli jo tehtynä. Ehkä minäkin olisin miettinyt tarkemmin tätä sairautta ja sen periytyvyyttä,

jos mut olisi diagnosoitu ajoissa.

Mulla on bipolaarihäiriö, en missään nimessä voisi olla skitsofreenikon kanssa.

Olen ollut pysyvässä parisuhteessa jo yli 20 v, mutta se edellyttää että toinen osapuoli on henkisesti täysin terve.

Minäkin pysyn täysin terveenä, kun vaan otan lääkkeeni eikä tarvitse muuta kuin huolehtia kotiasioista. Työelämään en kyllä kykene :(

Kaksi lastakin meillä on. Sain diagnoosin vasta melko myöhäisellä iällä, 36-vuotiaana. Silloin lapset oli jo tehtynä. Ehkä minäkin olisin miettinyt tarkemmin tätä sairautta ja sen periytyvyyttä,

jos mut olisi diagnosoitu ajoissa.

Mulla on bipolaarihäiriö, en missään nimessä voisi olla skitsofreenikon kanssa.

Olen ollut pysyvässä parisuhteessa jo yli 20 v, mutta se edellyttää että toinen osapuoli on henkisesti täysin terve.

Minäkin pysyn täysin terveenä, kun vaan otan lääkkeeni eikä tarvitse muuta kuin huolehtia kotiasioista. Työelämään en kyllä kykene :(

Kaksi lastakin meillä on. Sain diagnoosin vasta melko myöhäisellä iällä, 36-vuotiaana. Silloin lapset oli jo tehtynä. Ehkä minäkin olisin miettinyt tarkemmin tätä sairautta ja sen periytyvyyttä,

jos mut olisi diagnosoitu ajoissa.

Oli sitten minkälainen mielenterveyden ongelma hyvänä, niin se aina vaikuttaa myös kumppaniin ja lähipiiriin. Ihmisillä on vapaus valita kumppaninsa ja kyllä jokainen haluaa kumppanikseen terveen ja tasapainoisen ihmisen ja se on inhimillistä. Suhde sairastuneen ihmisen kanssa on harvoin tasapainoinen ja tasavertainen ja siinä se terve kumppani kärsii eniten.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 22:12"]

Mulla on bipolaarihäiriö, en missään nimessä voisi olla skitsofreenikon kanssa.

Olen ollut pysyvässä parisuhteessa jo yli 20 v, mutta se edellyttää että toinen osapuoli on henkisesti täysin terve.

Minäkin pysyn täysin terveenä, kun vaan otan lääkkeeni eikä tarvitse muuta kuin huolehtia kotiasioista. Työelämään en kyllä kykene :(

Kaksi lastakin meillä on. Sain diagnoosin vasta melko myöhäisellä iällä, 36-vuotiaana. Silloin lapset oli jo tehtynä. Ehkä minäkin olisin miettinyt tarkemmin tätä sairautta ja sen periytyvyyttä,

jos mut olisi diagnosoitu ajoissa.

[/quote]

Tuli kolmeen kertaan vaikka lähetin vaan kerran, ei ollut tarkoitus.

T: Bipo

Voisin ottaa. Outo kysymys. Miksi en ottaisi?

Miehenä voin kertoa, että elämä syömishäiriöisen/liikuntahullun naisen kanssa se vasta hel***tiä on.

Ja tohon liittyy myös ku*ipäisyys: Pahimmissa vaiheissa sairauttaan ex haukkui suunnilleen kaikki ympäristön ihmiset läskeiksi, laiskoiksi ja kaikkea.

En skitsofreenikoista tiedä, mutta uskon, että elämä helpompaa on kuin neuroottisen, liikuntaa ja ruokavaliota suunnilleen uskontona pitävän, hieman löyhemmin asioihin suhtautuvia haukkuvan, vaativan, nestepään kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 21:51"]

Skitsofreniassa tunnusomaista on sairauden tunnon puute. Ja koska ihminen tuntee itsensä terveeksi, hän voi jättää myös lääkkeet syömättä. Minun äitini esimerkiksi päätti lopettaa lääkkeiden syönnin, koska hän oli omasta mielestään parantunut. Samaan syssyyn meni sitten kaksikin asuntoa, yhden irtisanoi ja toisesta häädettiin. Lopulta hän oli kadulla ja totaalisesti meiltä hukassa, kunnes hänet löydettiin (poliisi oli korjannut talteen, kun luuli humalaiseksi ja vyyhti alkoi siitä selvitä sitten) ja saatiin taas avohoidon piiriin. Skitsofrenia on siinä mielessä omaisten sairaus, että omaiset joutuvat kokemaan suurta huolta kun hoito ei ole tasapainossa, sairastunut itse ei kärsi niinkään, koska sairastuneelle harhatkaan eivät ole harhoja, vaan totista totta.

[/quote]

Tämäkään ei ole yleistettävissä kaikkiin kuitenkaan. Mulla on läheinen jolla on skitsofreniadiagnoosi. Hänellä on sairaudentunto, pystyy arvioida omia oireitaan tosi hyvin, syö lääkkeet ja on useimmiten ihan oireeton, käy töissä jne. Silloin, kun oireita tulee, hän tunnistaa ne heti oireiksi ja aivan takuulla kärsii olotilastaan eniten itse, vaikka sinällään on jo vähän epätarkoituksenmukaista lähteä vertaamaankaan kuka kärsii eniten.

Oli vaan pakko mainita kun pisti silmään tuo, että sairastunut itse ei niinkään kärsisi asiasta. Pahassa vaiheessa varmasti joo, jos ei hoito ole tasapainoissa eikä ole sitä sairaudentuntoa tullut, mutta on myös niitä joilla on sairaudentunto ja hyvä vastuuntunto omasta tilastaan.

En minä ainakaan ottaisi. Se on eri asia jos avioliiton aikana sairastuu mutta jos jo tutustuessa on sairas, en ottaisi.

Mua ei ainakaan pelotaa mitkään mielenterveydenhäiriöt. voisin ottaa skitsofreniaa sairastavan miehen ihan hyvin. ei se sairaus määritä ihmistä.

en

En voisi ja jätinkin tavallaan "hyvän miehen" tämän vuoksi, oli pihalla kuin lumiukko aina silloin tällöin ja jätti lääkkeet syömättä, minulle ei myöntänyt millään sairauttaan ja keksi kivoja satuja siitä, että miksi piti metsään painella pakoon muita ihmisiä ym. ja kaikki huolestuneita tämän epävirallista sekoamista aina yhtä paljon äitä myöten. En voi alkaa omaishoitajaksi tms. kun niitä omiakin tarpeita riittää, siis sitä normaalia, minkä kukin ihminen saa sen parisuhteen myötä - mielenhäiriöisen kanssa tämä ei toimi kuin yhteen suuntaan.  Oli kiva tyyppi jne. mutta täysin toivoton esim. isyyteen, vaikka tätä kovasti toivoikin itse. Pääasia hylkyyn lienee ollut se, että mies ei tunnustanut sairauttaan ja vältteli sen hoitoa. Oli liian raskasta keskustella aina sen äidin kanssa siitä, miten edetä ja mikä järkevää ym.

Ottaisin. Ei kai puolisoa oteta samalla tavalla tuosta vain kuin spermaa pankin hyllyltä :) Puolisoiksi rupeavat tuntevat varmaan toisensa jo sen verran, ettei diagnoosi määritä koko ihmisyyttä. Skitsofrenia sairautena on nykyisin niin tarkkaan tutkittu ja hoidettu, että yhtä ainoaa yleistettyä ja kaikenkattavaa skitsofreniaa ei enää taida olla kuin asenteissa.

Ottaisin. Ei kai puolisoa oteta samalla tavalla tuosta vain kuin spermaa pankin hyllyltä :) Puolisoiksi rupeavat tuntevat varmaan toisensa jo sen verran, ettei diagnoosi määritä koko ihmisyyttä. Skitsofrenia sairautena on nykyisin niin tarkkaan tutkittu ja hoidettu, että yhtä ainoaa yleistettyä ja kaikenkattavaa skitsofreniaa ei enää taida olla kuin asenteissa.