Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistisairas vanhempi, miten toimitte. Neuvoja kaivataan.
24.10.2013 |
Muistisairas isä asuu kaukana ja huoli painaa. Turvaverkkoja ei isällä juuri ole ja ei halua muuttaa palveluasuntoon.
Kotisairaanhoito käy päivittäin, mutta pelkään öitä, että lähtee yksin talvella ulos. Olo on avuton, en tiedä, miten tilanteessa voisi toimia. Joutuu välillä sairaalaan ja sitten palaa taas kotiin, kun muisti vähän palautuu.
Onko kenelläkään kokemuksia? Tuntuu todella raskaalta ja tunnen itseni avuttomaksi. Paikallinen sairaanhoito on ihan hyvä, mutta minusta tuntuu, että tilanne ei voi jatkua näin. En voi muuttaa isän luokse hoitajaksi, koska on työ ja perhe ja isä ei halua muuttaa meitä lähemmäksi.
Kommentit (28)
Vaihtoehdoksi jää valitettavasti vanhainkoti.
Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi tilanne muistuttaa oman isäni tilannetta. Hänkin on muistisairas ja muutti hoitokotiin reilu kuukausi sitten. Luojan kiitos hän jotenkin käsitti tilanteensa ja on ollut tyytyväinen hoitokodissa. Kuvittelee tosin asuvansa vielä kotonaan mikä on tietenkin hyvä asia.
Itse hoidin isäni asioita kotihoidon ja muistihoitajan kanssa. Kotihoidosta suosittelivat hakemaan paikkaa palvelukodista. Isäsi tilanteessa häneltä ei enää kysyä haluaako asua kotonaan vai ei. Onko isälläsi hellavahtia? Hän tarvitsee myös ulko-oveen hälyttimen joka laitetaan yöksi päälle. Yöpartio käy tarkistamassa onko karannut omille teilleen jos ovea aukaistaan yöaikaan. Lääkkeet voi antaa kotihoitaja jolloin ne tulevat otetuksi ja annosmäärät ovat oikeat.
Ongelmallinen tilanne. Täällä on ollut ihan hyviä vastauksia, mutta tosiasiahan on ettei palveluasuntoon noin vaan pääse eikä vanhus sinne yleensä edes halua! Pakota siinä toinen sitten, eipä pysty.
Intervallihoitoon voit laittaa hakemuksen, noin kerran kuussa on 5-7 päivän jaksoja jolloin muistisairas vanhus sinne pääsee. Jonot vaan voi olla pitkiäkin.
Oma isäni sairastaa alzheimeriä, ja kova paikkahan se on. Toki pärjää kotona hyvin kun äitikin on elossa ja me muksut käydään usein siellä hoitamassa asioita. Onneksi tunnistaa kaikki ihmiset vielä ja lenkillä käy eksymättä. Ehkä muistilaastarit ja muu lääkitys auttaa ja ennenkaikkea isän mahdottoman hyvä fyysinen kunto vaikka ikääkin on jo, kova on lenkkeilemään ja liikkumaan! Yöreissuja ei voi enää yksin mökille tehdä, sitä riskiä ei oteta kun koko ajan isällä on tavarat hukassa ja kerta se on ensimmäinenkin kun unohtaa hellan päälle...Eli yleensä minä olen sitten ollut mukana.
Pelkotilat, harhat ja sekaisuus on ajoittaista.
Toivottavasti jokin ratkaisu löytyy teidän tilanteeseen, ymmärrän täysin huolesi. Meillähän asiat on hyvin kun vanhemmat asuu lähellä.
koen että isän kotipaikkakunnan sairaanhoito ei tajua ollenkaan, että mulla ei ole talodellista eikä käytännön mahdollisuutta matkustaa hoitamaan isää kotiin. hoitajat soittelevat minulle ja kyselevät mitä tässä nyt pitäisi tehdä, mutta kun kysyn, miten voin asiaa edistää, en saa mitään kunnollisia vastauksia.
näyttää siltä, että vierittävät vastuun omaiselle. ihan kuin sielläkään ei tiedettäisi mitä tehdä. onko oletuksena, että lapset muuttavat hoitamaan vanhempiaan kotiin, kun vanhemmat eivätvoi huolehtia itsestään? rahasta tuntuu olevan kyse.
tuo heitteillejättö-näkökulma on hyvä, koska on todella mahdollista että isä lähtee yöllä ulos ja eksyy ja paleltuu pakkasessa.
yksin jäätyään isä on antanut jotenkin periksi muistin menetykselle.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 12:05"]
kiitos kolmonen vastauksistasi. tällä viikolla isä ei ensimmäistä kertaa muistanut puhelimessa kuka olen, mulla on siitä niin paha olo, että tänään olen sairauslamalla töistä. en voi kuin itkeä vain.
hakee just öisin ihmisiä ja on peloissaan kun on pimeää. osaa syödä ja liikkuu päivällä, hoitaa hygienian, siksi ei sairaanhoidosta oteta vielä hoitokotiin. jonkinlainen tuettu asuminen olisi varmaan hyvä.
kauhea tunne, kun vanhempi jotenkin lipuu pois ulottuvilta.
[/quote]
Tiedän tuon tunteen. Koin sen kun mummuni ei enää minua muistanut. Kuoli tavallaan minulta jo silloin osittain pois. Hanki palvelukotipaikka. Muuta et voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemuksia, mummoni käytännössä paleltui kuoliaaksi juuri noin, siis ensin paleltui, sitten joutui sairaalaan josta ei enää palannut. Hankkikaa hälyttimet, eli jos yrittää ulos ovesta, vartiointiliike vie takaisin kotiinsa. Helsingissä ainakin tuo hoituu kotisairaanhoidon kautta, mun mummolle ei tuo palvelu ikinä ehtinyt. Muistisairaiden hoitojonot on ainakin pk-seudulla ihan järkyttävät ja kynnys lähteä niihin on iso, kun omaa huonetta ei todennäköisesti saa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haet sitä palveluasuntopaikkaa, joutuu sitä todennäköisesti tovin odottelemaan. Ei tuossa tilanteessa enää voi kysyä muistisairaan omaa mielipidettä, ikävä kyllä. Siihen saakka täytyy pärjätä kotiavun turvin. Meidän sukulaismummolla käy kotipalvelu aamulla, iltapäivällä ja illalla, lisäksi yöpartio kerran yössä. Soita isällesi monta kertaa päivässä (varmaan jo teetkin sen), onko muita sukulaisia, jotka voisivat käydä ja soitella? Entä onko naapureita, joita voisi pyytää käymään, vaikka vuorotellen?
Välttämättä lähellä asuminenkaan ei riitä, ellet voi valvoa isääsi yötä-päivää. Itse asun muistisairaan äitini naapurissa, käyn aamulla ja illalla hänen luonaan, siskoni käy päivällä ja veljeni tulee äidin luo silloin tällöin viikonlopuksi. Siitä huolimatta kaikenlaista ehtii sattua ja tapahtua, ei onneksi vielä mitään vakavaa ja äidin muisti ei ole vielä niin huono, ettei esim. muista missä asuu ja muistaa syödä ja tällaiset tavalliset jutut. Mutta hukkaa avaimet, unohtaa avaimet kotiin kun lähtee kävelylle, ei muista mitään sovittuja asioita, hukkaa puhelimen, lompakon, lääkkeet...Näillä oireilla ei pääse täällä vielä edes palveluasuntojonoon.
Appeni tilanne on vaikeampi, hän on monisairas ja hänellä on alzheimer. Hän on yksin kotona lukittujen ovien takana, hän nimittäin saattoi lähteä talvipakkasella sisävaatteilla lenkille iltapimeällä. Onneksi pienessä maalaiskunnassa ihmiset tuntevat toisensa ja aina palauttivat papan kotiin. Nyt papalla käy kotiapu kolme kertaa päivässä, kotisairaanhoitaja kerran viikossa, ruokapalvelu tuo ruuan. Me käymme joka lauantai siivoamassa, kaupassa, ulkoiluttamassa ja saunottamassa papan. Miehen veli asuu kaukana, mutta käy isänsä luona usein, vähintää kerran kuukaudessa ja on useamman päivän. Onneksi papalla on myös muita sukulaisia, jotka käyvät ja mukavia naapureita jotka katsovat perään ja joka päivä joku poikkeaa papan luokse. Palveluasunnot ovat appiukon kotipaikkakunnalla kiven alla ja lisäsäästöjä on haettu juurikin vanhusten palveluasumisesta. Jonossa pappakin on, mutta edellä on toistakymmentä vielä huonompikuntoista.
Kannattaa googlettaa muistineuvoja/-hoitaja. Muistiliitolla on paljon neuvoja ja palveluita. Yksi vaihtoehto olisi vuokrata turvaranneke, jossa gps yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos kolmonen vastauksistasi. tällä viikolla isä ei ensimmäistä kertaa muistanut puhelimessa kuka olen, mulla on siitä niin paha olo, että tänään olen sairauslamalla töistä. en voi kuin itkeä vain.
hakee just öisin ihmisiä ja on peloissaan kun on pimeää. osaa syödä ja liikkuu päivällä, hoitaa hygienian, siksi ei sairaanhoidosta oteta vielä hoitokotiin. jonkinlainen tuettu asuminen olisi varmaan hyvä.
kauhea tunne, kun vanhempi jotenkin lipuu pois ulottuvilta.
turvarannetta mietin myös. ahdistaa se pelko, jota huomaanisän tuntevan kun se ei muista ja hakee milloin minua tai muita omaisiaan, jotka ovat jo kuolleet. ei aina muista missä paikkakunnalla on.
elämä on luopumista täynnä, miten tämän kaiken jaksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina auta, vaikka muistisairas asuisi lähellä. On suunnilleen vielä toimintakykyinen, joten tietysti asuu omillaan. On vaan tolkuttoman hankalaksi tullut. Kotisairaanhoitoa ei päästä sisään läheskään aina, sotkee lääkkeensä, menonsa jne. Tutkimuksiin muistista on mahdoton saada, koska ei suostu siihen. Väittää, että kaikki vainoavat häntä. Lääkkeet on välillä sotkenut niin pahasti, että joutuu siitä sairaalaan. Koti on kuin sikolätti nykyään ja hygienia retuperällä. Mä olen miettinyt sitäkin tässä, että pakkohan meidän on antaa ihmisen itse päättää asioista, koska kuitenkin edelleen kutakuinkin pystyy. Nuo hygieniat, lääkesotkut ja kieltäytyminen tutkimuksista ei ole vielä syy alkaa kävellä aikuisen ihmisen yli. Hän haluaa elää noin ja on onnellinen siinä. Mikä oikeus meillä on alkaa pitkittämään elämää alistamalla hänet omaan tahtoomme ja onnettomaksi? Siis toki edessä on palveluasuminen, jos tilanne pahenee, mutta tällä hetkellä meidän on pakko vielä kunnioittaa ihmistä itseään ja hänen tahtoaan.
Vaikka nyt nautin itsenäisyydestäni ja itsemääräämisestäni, niin jos joskus sairastun dementiaan.... A) kannatan eutanasiaa. Jos semmoinen ei silloin vielä ole sallittua B) minut saa laittaa palvelutaloon kun tarve vaatii. Jos en enää kykene hygieniastani huolehtimaan, ja luulen kaikkien vainoavan minua... ei minussa ole enää minua sisällä. En halua omaisteni taakaksi. En halua mieheni välttelevän iskujani, en halua tämän siivoavan jälkiäni, kun en enää osaa käydä vessassa. En haluaisi että kukaan hoitajakaan siihen joutuu, mutta mielummin maksettu (alipalkattu) ammattilainen, kuin viaton läheinen.
7, olen opiskellut näitä vanhusten asioita ja näinhän se on, että ihmisen itsemääräämisoikeus on sellainen asia, jonka yli ei voi mennä kovin heppoisin perustein.
Omalle kohdalleni olenkin ajatellut sellaista, että tekisin oman hoitotahtoni kirjallisena siinä vaiheessa, kun järki vielä pelaa. Tosin isäni eikä äitini suvussa ei ole ollut muistisairauksia, eli siltä osin voin olla rauhassa ainakin jossain määrin, mutta kuitenkin. Hoitotahdon tekemällä voin rauhoittaa läheisiäni. He tietävät, miten ja missä haluan minua hoidettavan, jos muistisairaus iskee.
Onko mahdoton ajatus ottaa isää teille asumaan ja alkaa omaishoitajaksi?
Minä tein aikoinaan noin, mutta kyse oli äidistä.
Alue: Aihe vapaa
Nyt se kysymys onkin, että oikei, tämä muistisairas paleltui, mutta mikä sitten olisi sinusta ollut parempi ratkaisu. Onko se sitten hyvä, että ihminen viedään väkisin makaamaan jonnekin laitokseen huonoon hoitoon? Siis en tosiaan pidä hyvänä, että ihmiset paleltuu koteihinsa, mutta elämällä on aikansa ja miksi kuolemaa ei osata ottaa osana elämää. Eikö voi ajatella, että parempi elää hyvin se elämä kuin elää ja sitten kuolla. Mä en tiedä, ketä se palvelee, että vanhuksia kitkutetaan hengissä jossain laitoksessa vuodesta toiseen. Omaisia?
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 13:22"]
Seuraavan kerran kun joutuu sairalaan VAADI palveluasuntolapaikkaa, sano että on heittelejättö jos ihminen vielä tulee kotiin, ilmoita että ei tule enää kotiin, kotona ei ole ketään.
Talvi tulossa, ei tarvita kuin yksi unohdus avaimet kotiin ja keskellä yötä pihalla pakkasessa tietämättä mistä hakee apua.
Meidän kylällä viime talvena juuri paleltui kuoliaaksi vanhus, joka "ei koskaan lähtenyt kotoa mihinkään" vaikka olikin muistisairas, lähin naapuri oli 20m päässä, on tilanteita joissa on valittava joko mahdollisuus että vanhusta etsitään pitkin metsiä tai viedään hoitoon puolipakolla.
[/quote]