Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko pikkumainen loukkaantuessani, jos lapseni ei saa synttärikutsua
24.10.2013 |
kaverilta, jonka kanssa ovat vuoronperään olleet yökylässä ja leikkineet noin kerran viikossa?
En tiedä, mutta tuntuu erikoiselle. Virallinen synttäripäivä oli kohta kaksi viikkoa sitten. Sukusynttärit on jo vietetty ja kaverisynttärikutsua ei ole vielä näkynyt. Okei, syyslomakausi sotki kuvioita, mutta silti.
Niin monta kertaa kuin mekin olemme olleet lapsenvahtina heidän lapselleen sekä kuskanneet ties minne.
Ei tämä tietenkään tarkoita, että heillä on velvollisuus kutsua, mutta harmittaa se silti.
Kommentit (27)
jospa eivät pidäkään kaverisynttäreitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuota minäkin ajattelin, etttä jos kaverisynttärit jäävät tänä vuonna väliin kokonaan? Mutta kyseessä on ekaluokkalaiset. Suostuisiko ekaluokkalainen luopumaan kaverisynttäreistä?
Tiedän jo lapsen pettymyksen, kun hän luuli kaverisynttäreiden jo olevan, kun hän näki kaverin pihassa todella paljon autoja. Silloin kyseessä oli sukusynttärit, mutta se pettymys mikä kuului hänen äänestään sanoessaan "miksiköhän xxxxx ei kutsunut minua...?" :( Sehän se tässä pahinta on. Itsestä viis, lapsen pettymys on kamalaa. No, silloin oli helppo sanoa kyseessä olevan sukusynttärit.
ap
Mistä tiedät jäikö lapsesi edes ilman kutsua? Jos lapsen kaveri olisi puhunut kaverisynttäreistä, mitä kivaa tekivät ym. niin tietäisit edes, että juhlat on pidetty. Nyt olet naurettava, loukkaannut olemattomasta asiasta!
mitä enemmän sinä pahastut sitä pahemmalta lapsesta tuntuu. niele kiukku ja anna olla. toiset pitää erilaisia synttäreitä ja elämään mahtuu pettymyksiä. et varmaan halua että lapsestasi tulee kaikenkärsivää pikkusielua joka pahastuu ja on itsemurhan partaalla ja kaikki muut väärässä ja syrjii sitten isona, näistä on jo esimerkkejä ihan tarpeeksi.
Me ei aina jakseta juhlia kaverisynttäreitä, varsinkaan ekaluokkalaisia poikia ei kukaan kestä. Varmaan joku on pahatunut tästäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minä pitänyt lapsilleni joka vuosi kaverisynttäreitä, voi voi jos joku nyt siitä sitten loukkaantui
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 08:58"]
mitä enemmän sinä pahastut sitä pahemmalta lapsesta tuntuu. niele kiukku ja anna olla. toiset pitää erilaisia synttäreitä ja elämään mahtuu pettymyksiä. et varmaan halua että lapsestasi tulee kaikenkärsivää pikkusielua joka pahastuu ja on itsemurhan partaalla ja kaikki muut väärässä ja syrjii sitten isona, näistä on jo esimerkkejä ihan tarpeeksi.
[/quote]
Tiedän faktana, että lapseni ei ole saanut kaikkiin synttäreihin kutsua ja asia on ollut ihan ok. Hän jopa on itse tiennyt, ettei ole saanut joidenkin synttäreille kutsua. Kysyessään miksiköhän häntä ei kutsuttu, olen selittänyt että kaikkia ei aina voi kutsua, koska tilaa on rajallinen määrä/kutsua voi vain tietyn verran ihmisiä tms. Tämä on ollut lapsesta ihan ok eikä hän ole ollut siitä moksiskaan.
Mutta tämä kaveri on nyt kuitenkin ollut se, jonka kanssa on ne ekat yökyläilyt tehty, on leikitty jne. ja pitäisin sitä erikoisena jos lapseni ei saisi kutsua. Kyllä, mitään ei ole tietääkseni vielä tapahtunut (ei synttäreitä tai kutsumatta jättämistä), mutta silti koen tilanteen harmittavana jo etukäteen, koska kutsua ei ole vielä näkynyt.
En ole näyttänyt harmistusta lapselle saati puhunut kaverin tulevista synttäreistä sen enempää kuin mitä ne tulivat edellä mainittujen sukusynttäreiden muodossa esille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia vaivaa kovasti mieltäsi niin kysy suoraan. Miksi miettiä ja vatvoa? Sano, että lapsesi olisi halunnut synttäreille ja asia vaivaa miksi ei kutsua tullut. Siinä se.
ei kai synttärit oikeasti ole joillekin noin tärkeitä?! sulla ap on tuosta pakkomielle jo, relaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niillä on joku kiintiömäärä juhlijoista, sanotaan vaikka 5 kaveria saa kutsua ja lapsi nyt sitten päättää että kutsuu sen ja ton ja vaikka tuon ja tonkin voisi ja niin senkin.
Ja vaikka äiti mainitsisi että mites se? Niin lapsi saattaa sanoa että ai nii.. no ei ny kuitenkaan.. Niin se oli sitten siinä.
Kai sillä lapsella on muitakin kavereita kuin sinun lapsi?
Ei synttärit ole mikään paikka jossa velvollisuudesta kutsutaan kavereita.
Oman perheeni isojen muutosten vuoksi, pidin kaverisynttärit lapselleni vasta 1,5kk oikean syntymäpäivän jälkeen. Ketään ei haitannut vaikka myöhässä oli. Lapselle kuitenkin oli tärkeää se saada pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä outoa ja epäkohteliastakin jos pitää kaverisynttärit eikä teidän lasta kutsuttu.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 08:56"]Itsestä viis, lapsen pettymys on kamalaa.
ap
[/quote]
Jospa ensin tunnustaisit omat tunteesi? Sukulaissynttärit olivat 2 vk sitten ja olet ilmeisesti siitä asti jauhanut päässäsi tätä asiaa.
Pyri unohtamaan nuo synttärit (lapsesikin varmaan on jo). Jos kutsu tulee myöhemmin, voit olla iloisesti yllättynyt.
Jos siis aloitus ei ole pelkkää sepitettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 09:18"]
On kyllä outoa ja epäkohteliastakin jos pitää kaverisynttärit eikä teidän lasta kutsuttu.
[/quote]
Kaverisynttäreitä ei ole ollut. Lukekaa nyt kunnolla, ennen kuin alatte vaahtoamaan.
Paitsi, ei kai palstamammuli osaa muuta kuin huutaa pää punaisena ja vaahdota, vaikka ei asiasta tiedä mitään
Miksei ekaluokkalainen suostuisi olemaan ilman omia kaverisynttäreitä? Sille on voitu luvata vaikka jotain kivampaa tilalle... kylpyläreissu, elokuvissa käynti, iPad... onhan niitä vaihtoehtoja, kavereita näkee kuitenkin "kokoajan".
Minäkin muuten aikuinen ihminen olen loukkaantunut joskus mielessäni näistä lasten kutsuasioista. Kerrankin yksi tyttö kutsui meidän tytön omille synttäreilleen 22 tuntia ennen juhlien alkua, kun kuulemma muut kutsutut eivät olleet pääsemässä. Eli meidän tyttö oli se varakaveri, joka ei oikeaa kutsua saanut. Kyseessä oli kuitenkin kaveri, jonka kanssa tyttöni leikkii monta kertaa viikossa. Kuulin tästä jälkikäteen. Miksi nämä kutsuasiat joskus niin satuttaa...
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 08:56"]
No, tuota minäkin ajattelin, etttä jos kaverisynttärit jäävät tänä vuonna väliin kokonaan? Mutta kyseessä on ekaluokkalaiset. Suostuisiko ekaluokkalainen luopumaan kaverisynttäreistä?
Tiedän jo lapsen pettymyksen, kun hän luuli kaverisynttäreiden jo olevan, kun hän näki kaverin pihassa todella paljon autoja. Silloin kyseessä oli sukusynttärit, mutta se pettymys mikä kuului hänen äänestään sanoessaan "miksiköhän xxxxx ei kutsunut minua...?" :( Sehän se tässä pahinta on. Itsestä viis, lapsen pettymys on kamalaa. No, silloin oli helppo sanoa kyseessä olevan sukusynttärit.
ap
[/quote]
Meillä tokaluokkalianen luopui kaverisyntäreistä kun sai saman rahan käteen yhtä toivomaansa tavaraa varten.. eli hyvin on voinut luopuakin koko synttäreistä. Tai sitten perheellä ei yksinkertaisesti ole aikaa tai rahaa järjestää noita synttäreitä? Tai sitten ne on myöhemmin? Meillä oli lapsen syntymäpäivä elokuussa, kaverisynttärit on nyt viikonloppuna, kun sankari halusi halloween-teeman...
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 08:56"]Itsestä viis, lapsen pettymys on kamalaa.
ap
[/quote]
Jospa ensin tunnustaisit omat tunteesi? Sukulaissynttärit olivat 2 vk sitten ja olet ilmeisesti siitä asti jauhanut päässäsi tätä asiaa.
Pyri unohtamaan nuo synttärit (lapsesikin varmaan on jo). Jos kutsu tulee myöhemmin, voit olla iloisesti yllättynyt.
Jos siis aloitus ei ole pelkkää sepitettä.
[/quote]
Ei ollut sepitettä. Kieltämättä asia on vaivannut ja tuumasin, että tänne kirjoittamalla saan asian systeemistä ulos. :-P
Mutta aivan kuten kaverisuhteissakin, voi mun mielestä aikuinenkin pahoittaa mielensä näissä kutsuasioissa. Jos asia loukkaa lastani, miksei se loukkaisi minua vaikka aikuisena minä olen tietysti se kypsä osapuoli, joka ymmärtää järjellä asianhaarat.
Viittaan tällä nyt vastaajaan numero 18. Pahoittaisin minäkin mieleni.
ap
ap
Meidän yksi tuttava sanoi suhteet irti, kun poikansa sai kutsun muutamaa tuntia myöhemmin kuin toiset. Eli vein päiväkotiin vähän vieraampien lasten kutsut heidän lokeroihinsa, mutta tuttavaperheille halusin viedä ne henkilökohtaisesti.
Eli kiersin samana iltana viemässä muutamaan perheeseen kutsut. No tässä yhdessä kodissa oli vastassa raivoava nainen, joka tivasi, että miksi heidän poikansa on vain varakaveri, joka kutsutaan kun kaikki muut peruvat! Aivan äimänkäkenä olin, yritin selittää, mutta eihän tämä kuunnellut mitään. Oli aivan varma asiastaan, koska minun poikani oli kuulemma kerran sanonut heidän pojalleen, ettei kutsu tätä synttäreilleen. Tämä oli tapahtunut kuukausia aiemmin, kun toinen oli rikkonut hänen ison legolinnansa. Voi hyvää päivää näitä vaahtoavia äitejä....
Alue: Aihe vapaa
Ehkä eivät vietä kaverisynttäreitä. Tuntuuhan se aina pahalta lapsen puolesta, jos jätetään ulkopuolelle - mutta ehkä tässä tapauksessa ei niin ole (ei vaan ole juhlittu vielä)