Saitko mieheltäsi kukkia tai lahjan kun esikoinen syntyi?
Minä en saanut, emme olleet mitään nuoria ja rahakin olisi johonkin riittänyt edes kukkiin ja lapsi toivottu ja pitkään harkittu sekä yritetty. Kuitenkaan mieheni ei muistanut minua millään tavalla ja muistan sen lopun ikääni. Perheen ulkopuoliset muisti paljonkin ja sattui kun se lähin ei muistanut eikä arvostanut sitä kuinka tein lapsen oikeasti henkeni uhalla. Hän ei myöskään hoitanut vauvaa yhtään öisin eli vauva heräsi usein ja nukkui huonosti. Minä oli huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen ja hyvin väsynyt ja jouduin hoitamaan lapsen yksin. Mies ei myöskään auttanut kotitöissä ja ihmettelen vieläkin kuinka kaiken jaksoin sillä hän vetosi siihen, että hän käy työssä niin ei tarvi tehdä muuta. Apuvoimia ei ollut uudella paikkakunnalla. Kuinka joku voi olla noin itsekäs. Taas sen toisessa asiassa tänään huomasin kun oma itse menee muiden edelle ja tuli mieleeni kysyä miten muilla.
Kommentit (84)
Mun mies ei ole mikään suuri romantikko, synttärit ja hääpäivät menee molemmin puolin lähinnä onnitteluilla kuitattuna, mutta on sillä nyt sen verran ollut tolkkua että jokaisen kolmen lapsen kohdalla on tuonut kukkia mulle ja vauvalle jotain sairaalaan.
Eihän se nyt herranjumala ole itse siitä rehusta kyse, kuten tämä viherkasvimies, joka on ponnistellut vaimonsa vierellä läpi synnytyksena ajattelee. Kyse on ajatuksesta, huomioimisesta, siitä tosiasiasta että vaimo on sairaalassa alapää tikattuna sn yhteisen, maailman suurimman lahjan kanssa. Joku oli poiminut isompien lasten kanssa valkovuokkoja (vai oliko se peräti viherkasvimies?). Ihana ele, vielä paljon parempi kuin joku kaupan ruusukimppu. Kyse on sitä, että on ajateltu, nähty edes ihan pikkuisen vaivaa, muistettu etä toinen on siellä ehkä aika kipeänä kärvistelemässä vaikka onkin rinnalla se paras lahja.
Tosiaan, viedäänhän kylän mennessäkin jotain pientä tai sairaalassa olevalle kaverille viedään kukkia tai vaikka edes joku lehti tai suklaapatukka, miksi ei herranen aika omalle vaimolle?
Ja kyllä, ostin myös miehelle esikoisen syntymää silmälläpitäen lahjan, kalliin erikoisen sikarin ja hyvän viskipullon varpajaisiin. Meitä odotti vauvan kanssa siivottu koti, loistava ateria sisältäen kaikkia lempiherkkujani ja varsinkin niitä joita ei raskausaikana oikein saanut syödä ja kaikki sairaalasta kotiin roudatut kukat (ja niitä oli paljon!)
En saanut kukkasia kuin esikoiselta (oli poiminut ne sairaalan vierestä) mutta mies toi suklaalevyn (tietää, että rakastan suklaata). Kyllä mies oli synnytyksessä mukana ja suuri tuki siellä mutta kyllä se suklaalevy lämmitti mieltä =)
Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi nainen tekee useamman lapsen sellaisen miehen kanssa, joka ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen paljastuu huonoksi isäksi (en tarkoita huonolla isällä sitä, ettei tuo kukkia vaan ymmärtämätöntä ja ärtynyttä suhtautumista lapsiin ja vaimoonsa). Minusta on hölmöä valittaa, ettei voi erota kun on monta lasta. Ne johtopäätökset kannattaisi vetää heti sen ensimmäisen lapsen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 12:28"]
Jokaisesta (4) sain jotain, kuopuksesta kultaisen timanttirannerenkaan ja kukat. En odottanut enkä tarvinnut muistamista mutta lämmittäähän se:)
>
Meillä nyt mies muistaa muutenkin, tuo kukkia talvella joka lauantai jne.[/quote] kyllä on luova ja mielikuvituksellinen mies sulla, tuo joka lauantai kukkia! Ja vissiin odottaa sit sitä viikottaista panoa urheiluruudun jälkeen vakiokaavalla?