(Vapaehtoisesti) yksilapsiset perheet oletteko olleett tyytyväisiä ratkaisuunne?

Hah hah - mitä sulle merkitsee jonkun toisen mielipide lasten saannin kannalta? Sinun lapsesi ja sinun miehesi ja sinä itse uodotatte kuitenkin ihan erilaisen kokonaisuuden,[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 19:51"]

Meillä on 7 vuotias tyttö ja nyt alkaisi olemaan viimeiset hetket hankkia hänelle sisarus (biologinen kello tikittää). Elämä on tällä hetkellä ihanan helppoa yhden lapsen kanssa, voimme mennä hänen kanssaan minne tahansa, teemme kaukomatkoja yhdessä, yhden lapsen kuskaaminen harrastuksiin, ym. ei vie meidän kaikkea vapaa-aikaamme (ja rahojamme ;) !), elämä on rauhallista ja seesteistä, eikä tyttäremmekään valita yksinäisyyttä (ei ole koskaan ainakaan ääneen kaivannut sisarusta). Nyt siis pohdimme haluammeko luopua kaikesta tästä toisen lapsen takia. Ja mitä enemmän olemme miettineet asiaa, sitä vahvemmaksi on tullut mielipiteemme että ei - näin on meille hyvä!

Olisi kuitenkin kiva kuulla mielipiteitä muilta yksilapsisten perheiltä (joissa lapsi on jo siis vanhempi) oletteko koskaan katuneet valintaanne ja jos näin niin miksi?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 21:07"]

Minä en ole yhden lapsen vanhempi, mutta kerron mielipiteeni silti. Toivottavasti et ap pahastu kun ronkin tänne väliin :) Mutta ehkä tuossa vaiheessa kun ikäeroa olisi jo noin paljon (vähintäänkin 8vuotta) on sisaruksen tekeminen turhaa. Siis lapsen kannalta sillä noin isolla ikäerolla siitä sisaruksesta ei enää ole toiselle sisarukselle kaveriksi nyt tai oikeastaan myöhemminkään. Ja sehän se on sisaruuden hienoin asia kun omassa perheessä asuu ne parhaat kaverit. Eli jos teillä vanhemmilla ei ole polttavaa halua uuteen vauvaan, niin ehkä kannattaisi jäädä yksilapsiseksi perheeksi. 

[/quote]

Minulla ja toisella siskollani on juuri tuo 7 vuotta ikäeroa, ja olemme koko lapsuuden ja varsinkin aikuisiän olleet hyvin läheiset, teemme yhdessä kaikenlaista ja olen todella onnellinen hänestä. Meidän välissä on tosin yksi sisko lisää, ehkä se vaikuttaa, mutta kyllä teemme myös asioita kahdestaan nuoremman siskoni kanssa. Olen läheinen myös 14 vuotta nuoremman veljeni kanssa ja todella onnellinen hänestä, elämäni olisi paljon tylsempää ilman häntä. Eli minä ainakin olen iloinen, että vanhempani tekivät pitkillä ikäeroilla lapsia (vaikka lapsia ei toki tehdä ensisijaisesti muita lapsia varten).

[/quote]

On minullakin 8vuotta siskon kanssa ikäeroa ja olemme läheisiä, mutta tosiaankin sellainen ystävyys tulee kuvioihin vasta vanhempana. Ei sitä lapsuus aikana ollut. 

Jokaisella ihmisellä on omat murheensa ja taakkansa. Joillekin se voi olla se, ettei ole sisaruksia ja jollekin toiselle joku muu. Vaikka ryyppäävät vanhemmat tai epäonnistunut avioliitto. Ainoan lapsen elämä on niin paljon muutakin kuin elämää ainoana lapsena. Harva meistä monilapsisen perheen lapsistakaan itseään määrittelee sisarusluvun mukaan. Joten mä sanoisin neuvoksi niin, että lapsia hankitaan vanhempien halusta, ei pakosta tuottaa sisarussuhteita.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 22:10"]

Hah hah - mitä sulle merkitsee jonkun toisen mielipide lasten saannin kannalta? Sinun lapsesi ja sinun miehesi ja sinä itse uodotatte kuitenkin ihan erilaisen kokonaisuuden,[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 19:51"]

Meillä on 7 vuotias tyttö ja nyt alkaisi olemaan viimeiset hetket hankkia hänelle sisarus (biologinen kello tikittää). Elämä on tällä hetkellä ihanan helppoa yhden lapsen kanssa, voimme mennä hänen kanssaan minne tahansa, teemme kaukomatkoja yhdessä, yhden lapsen kuskaaminen harrastuksiin, ym. ei vie meidän kaikkea vapaa-aikaamme (ja rahojamme ;) !), elämä on rauhallista ja seesteistä, eikä tyttäremmekään valita yksinäisyyttä (ei ole koskaan ainakaan ääneen kaivannut sisarusta). Nyt siis pohdimme haluammeko luopua kaikesta tästä toisen lapsen takia. Ja mitä enemmän olemme miettineet asiaa, sitä vahvemmaksi on tullut mielipiteemme että ei - näin on meille hyvä!

Olisi kuitenkin kiva kuulla mielipiteitä muilta yksilapsisten perheiltä (joissa lapsi on jo siis vanhempi) oletteko koskaan katuneet valintaanne ja jos näin niin miksi?

[/quote]

[/quote]

Ei se minulle mitään sinänsä merkitse, mutta ihan mielenkiinnosta kysyin miten muut ovat asian kokeneet. Ja kuten jo aikaisemmin sanoinkin, hyvin todennäköisesti emme enään tässä vaiheessa yritä hankkia lisää lapsia, näin on kaikki hyvin :) Tämännäköinen elämä sopii meille paremmin kuin hyvin!

Ja kiitos paljon kaikille asiallisista vastauksista!

Ap

Tuli mieleen sellainen näkökulma, että vanhemmille yksi lapsi mahdollistaa helpon elämän, mutta entä millainen tämän ainoan lapsen keski-ikä on, kun täytyy huolehtia yksin kahdesta vanhemmastaan? Hänhän siinä tietyllä tapaa maksaa vanhempien ratkaisusta. Ja tämä ilman sarvia tai hampaita, vilpittömästi.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 12:54"]

Tuli mieleen sellainen näkökulma, että vanhemmille yksi lapsi mahdollistaa helpon elämän, mutta entä millainen tämän ainoan lapsen keski-ikä on, kun täytyy huolehtia yksin kahdesta vanhemmastaan? Hänhän siinä tietyllä tapaa maksaa vanhempien ratkaisusta. Ja tämä ilman sarvia tai hampaita, vilpittömästi.

[/quote]

Olen itse itseasiassa myös ainut lapsi (en kylläkään vapaaehtoisesti, sillä vanhempani eivät saaneet lisää lapsia vaikka olisivat halunneet) ja olen miettinyt tätä asiaa paljon. Tietysti minulle itselleni olisi nyt kivempi, jos pian kun vanhempani alkavat ikääntymään, olisi joku läheinen jakamassa vanhempien ikääntymistä. Toisaalta, vanhempani eivät halua olla minulle millään tavalla vaivaksi, eivätkä oleta tai edes halua että minä heitä hoidan kun he eivät enään itsenäisesti tule toimeen. Saman aiomme tehdä selväksi tyttärellemme,  ja varaamme jo hyvissä ajoin paikat "täyden palvelun" senioritalosta, kun sen aika joskus sitten on.  Mielestäni lapsia ei voi tehdä siitä syystä, että he huolehtivat vanhemmistaan kun näistä tulee vanhuksia. Lapsia tehdään siitä syystä, että heitä halutaan ihan itsensä takia - ei jotain muuta tehtävää täyttämään (olemaan sisarus toiselle, huolehtimaan vanhuksista, jne.)

Ap

Vaikka niitä lapsia olisi kolme, ikääntyvien vanhempien auttaminen ja hoivaaminen voi silti kaatua täysin yhden niskaan. Sen takia on ihan turha tehdä enempää lapsia.

nimimerkki "kokemusta on"

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 12:54"]

Tuli mieleen sellainen näkökulma, että vanhemmille yksi lapsi mahdollistaa helpon elämän, mutta entä millainen tämän ainoan lapsen keski-ikä on, kun täytyy huolehtia yksin kahdesta vanhemmastaan? Hänhän siinä tietyllä tapaa maksaa vanhempien ratkaisusta. Ja tämä ilman sarvia tai hampaita, vilpittömästi.

[/quote]Toisaalta myöskin perii molemmat yksinään.

Ja kyllä se sisarusten "yhteistyö" vanhoja vanhempia hoitaessa usein on melkoista torailua. Yksi kiltti tekee kaiken työn, muut vain arvostelevat ja määräilevät. Ja tulevat sitten aikanaan jakamaan perintöä.

Eli jos jotain yhteenvetoa voisi näiden vastausten perusteella tehdä on se, että vapaaehtoisesti yksilapsiset perheet ovat olleet tyytyväisiä valintaansa, eivätkä ole katuneet sitä, etteivät ole lapsia enemmän hankkineet.

Eli tästäkin huomaa hyvin, että kaikki tavallaan!  Jollekkin se yksilapsinen perhe on se paras vaihtoehto ja toiset haluavat enemmän lapsia, jotta olisivat tyytyväisiä elämäänsä. Kumpikaan ei ole se ainoa oikea tapa elää joten muistetaanhan kunnioittaa toistemme valintoja :)

Ap

Niinkuin sanottiin se, että on monta lasta perheessä ei takaa sitä että myöhemmin olisi myös ne kaikki lapset vanhoja vanhempia hoitamassa. Kaverini perheessä on 3 lasta joista ainoastaan kaverini huolehtii vanhemmistaan...toinen hänen sisaruksistaan asuu ulkomailla ja toinen 800km päässä HElsingistä. (Jossa vanhemmat asuvat) nykypäivänä on varsin yleistä että muutetaan töiden perässä pois kotipaikkakunnalta tai jopa ulkomaille eikä vanhempien kanssa pysty jatkuvasti olemaan tekemisissä. Itselläni on 7v vanhempi isoveli ja koen ikäeron sen verran isoksi että emme ole koskaan olleet ns. Kavereita.. Ehkä jos olisimme samaa sukupuolta saattaisimme olla läheisempiä ikäerosta huolimatta, mutta nyt tuntuu ettei 7v veljen kanssa ole koskaan tullut kovin läheiseksi, toki kivaa että veli on olemassa. 

elämää ei voi käsikirjoittaa, voihan olla että elätte terveinä loppuun asti eikä teitä tarvitse "hoitaa" tai voi olla että kuolette onnettomuudessa 50-vuotiaina. Sitä ei kukaan tiedä kuka meistä tarvii hoitoa.

Meilläkin mietiskellään samoja juttuja, tosin ainokaisemme on vielä aika pieni. Nautimme tosi paljon yhdestä lapsestamme ja elämä on ihanan helppoa hänen kanssaan. On varaa matkustella ja toteuttaa itseään enemmän, kuin meillä olisi jos lapsia olisi kaksi. Muutenkin oikeastaan pidämme elämästämme näin todella paljon. Minulla on myös toiveena auttaa lasta asunnon hankinnassa ja muutenkin tukea opiskelujen aikana, joten haluan miettiä myös asian taloudellista puolta. Joten voi olla, että meidänkin lapsiluku jää tähän yhteen. 

Mitä jos se ainoa lapsi onkin tyhmä, kenestä tulee amispelle, joka ajaa tojotalla nopat heiluen takalasissa.

Kaatuuko vanhempien maailma, jos ainokainen ei olekaan yliopistokamaa

meille yksi lapsi on ollut paras valinta. Lapsi nyt 11 ja hyvin sosiaalinen ja Aivan ihana poika. Hyvin henkilo- ja perhekohtainen valinta. 

Ap, toivottavasti et pahastu, vaikka vastaan kahden lapsen äitinä. Meillekin yksilapsisuus oli nimittäin ihan varteenotettava vaihtoehto. Tiesin jo nuorena, että en halua ainakaan lapsia lyhyellä ikäerolla. Nyt meillä on suunnitellusti sitten 6-vuotias sekä vauva eli tasan 6 vuoden ikäero.

Olisin varmasti ollut tyytyväinen yhden lapsen äitinäkin! Ja todella siinähän on helppoutensa. Mutta mielestäni on outoa, että aivan liian harvoin nähdään ikään kuin "kompromissivaihtoehtona" (anteeksi, jos tämä loukkaa jotakuta) se, että saadaan kaksi lasta pidemmällä ikäerolla. Silloin elämä ei tule missään vaiheessa mitenkään kovin rankaksi.

Aivan älyttömältä tuntuu ajatus, että ei "kannattaisi" tehdä enää toista lasta, jos toinen on jo isompi. Miksi ei? Meillä ainakin 6-vuotias on todella ihastunut pikkusiskovauvaansa ja vauva nauraa jo nyt eniten isoveljensä hassutteluille. Todella upea sisarussuhteen alku! Enkä näe mitään syytä, miksi tämä olisi jotenkin vähempiarvoista kuin lyhyellä ikäerolla tehdyt lapset?

Mutta siis ap:lle: Uskon, että yksilapsisuus voi olla todella hyvä ja onnistunut valinta. Mulle kaksi lasta isommalla ikäerolla oli hyvä ratkaisu ja ihan hyvä tietenkin miettiä, voisiko se olla teillekin.