Kuinka vaikea on rakentaa talo itse?

Mitä tuo horina käsivoimin tekemisestä on olevinaan? Ei kai koneiden käyttöä kukaan ole kieltänyt. Vuokraamoista tai konekaupoista saa mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, että yksin pystyisi tekemään rakennuksen perustankin, tekisi itse betonivelliä samaan aikaan kun valaisi perustaa.

Täytyisi olla melkoinen ihmemies kyseessä.

Mitä ihmeellistä tuossa nyt on?  Vai luuletko, että se kovettuu sekunneissa?

Kannattaa varmaan aloittaa ensin leikkimökistä tai koirankopista ja jos se onnistu ihan itse, niin siirtyä autokatoksen rakentamiseen. Sekin mokoma tarvitsee viralliset luvat. Jos sen ala on enemmän kuin 10 neliötä tai siinä on betonilaatta. Ihan ensimmäisenä tarvitset kaverin kaivureineen pohjatöiden tekemiseen ja ammattimiehen katsomaan millaiset rakenteet tuo rakennus vaatii ettei se lähde syysmyrskyn matkaan, talven lumikuorma paina sitä kasaan tai se muuten vain vajoa pehmeään maastoon. Ennen tuon projektin aloitusta jonkun pitää myös tehdä ne lupapiirustukset ja muut viralliset vaaditut dokumentit.

Aloimme rakentamaan vuosi sitten. Itse olen vakavasti sairas, joten mies on yksin rakentanut. Otimme talo paketin Jukka-Talolta. Kaivuuhommat teki ammattilainen nopeasti. Valitsimme "ulkoapäin " valmiin talon. Kaikki muut teemme itse. Tärkeää on löytää hyvä ja asiantunteva mestari. Meillä ei ole rakentamiseen mitään kokemusta, mutta mestari neuvoo jos tulee sellainen tilanne. Mieheni on paljon perehtynyt rakentamiseen rakennusprojektin myötä. Myös sähkö- sekä lvi-vastaava pitää olla. Nämä henkilöt tekevät meillä sähkö- ja putkityöt. Rakentaminen vaatii hyvää stressin sietokykyä ja tiukalla budjetilla ei liikkeelle kannata lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin tai kahdestaan ei onnistu, mutta kaveriporukalla onnistuu. Kun Karjalasta tultiin evakkoon muualle Suomeen niin porukalla rakensivat parissa kuukaudessa yhden talon ja sitten siirryttiin seuraavaan taloon. Eikä siellä ollut yhtäkään diplomi-insinööriä rakentamassa.

Kyllä ne insinöörit=arkkitehdit olivat ne talot piirtäneet ja rauta- sekä puutavarakaupat olivat varautuneet tulevaan rakennusbuumiin samanlaisin tyyppitaloihin piirretyin ikkunoin, ovin ja muine rakennustarpeineen. Se oli tehokasta suunnittelua, nimenomaan suunnittelua. Jokainen rakentaja sai itselleen nämä tyyppitalopiirustukset, joiden mukaan talo pystyyn saatiin. Kaikki mitä taloon tarvittiin oli kirjattu ylös.

Pitää paikkansa. Rintamamiestalot ovat tyyppitaloja, jotka on arkkitehtien suunnittelemien tyyppipiirustusten ja ohjeiden mukaan tehtyjä. 

https://kotiliesi.fi/koti/perinnerakentaminen-koti/rintamamiestalo-uude…

Juu ja aika iso osa kotinsa menettäneestä kansasta eleli vuosikymmenet muilta vuokratuissa hellahuoneissa tai vaikkapa tehtaan asunnoissa, jos oli tehtaalla töissä. Sitä ei tosiaankaan hypätty suoraan rintamalta rakentamaan jotain rintamamiestaloa omalle perheelle.

Noista romanttisista rintamamiestaloista on muuten iso osa mädättetty vuosikymmenten saatossa "korjaamalla" ne liian tiiviiksi. Käyttäjät kyllästyivät siihen, kun sukat pyöri jaloissa ulkona puhaltavan tuulen mukaan ja lämmitykseen käytetty öljykin kallistui. Tuli tiivistettyä vähän taitamattomasti. Osa taloista oli kyllä rakennettu jo alunperin vähän heikosti eikä kunnon materiaalejakaan ollut tuolloin tarjolla niin paljon kuin olisi tarvittu.

Välillä tuntuu siltä että moni omakotitalon rakentamista pelkäävä olisi paljon parempi omakotitalon rakentaja kuin ne jotka suuna päänä ryntäävät rakentamaan. Ja miksikö? Koska nuo ensinmainitut ovat hahmottaneet mitä kaikkia haasteita siihen sisältyy, jälkimmäiset eivät. Tilanne on nurinkurinen sillä kun nuo haasteet hahmottaa, niihin on myös paljon helpompi varautua.

Jos nyt harkitset omakotitalon rakentamista niin annanpa tässä neuvon: Yritä hakeutua talkoilemaan jonkin tutun (tai vaikkapa tutuntutun) omakotitaloprojektiin siten että olet mukana talkoohommissa läpi koko rakentamisajan, ihan joka ikinen viikko. Eli vaikkapa viikonlopun ajan ja kahtena arki-iltana viikossa, tällöin saat aika hyvän kuvan tuosta hommasta, riskeistä ja monesta muusta asiastä, vieläpä ihan ilmaiseksi. Tuo tuttusi hyötyy tästä mutta vielä enemmän hyödyt sinä itse. Voi olla että tuon jälkeen hyllytät koko rakentamisajatuksen tai sitten -jos päätät rakentaa- oletkin jo paljon viisaampi työmääristä, työjärjestyksistä, tunnet alan yrityksiä ja urakoitsijoita, tiedät lupakuvioista enemmän kuin täysin kuutamolla oleva aloittelija. Vanhempien ihmisten mielipiteitä voi kuunnella mutta suhtaudu niihin varauksella, jos tuttavapiirissäsi on vaikkpa 1980-luvulla rakennustyömaalla työskennellyt henkilö niin muista että siihen aikaan ei ollut vesikiertoista lattialämmitystä (joka estää lattiaan poraamiset), ei ilmanvaihtokoneita LTO:lla, taloihin tehtiin usein valesokkeli, sisätäytöiksi laitettiin kaikenlaista moskamaata ja maalämpöjärjestelmät olivat yksittäisiä harvinaisia poikkeuksia. Eli tuo 1980-luvulla rakennellut antaa helposti mielipiteitä joissa hän ei edes pysty huomioimaan nykyajan asettamia vaatimuksia.

Kun tekee itse saa juuri sen näköisen kuin sattuu tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme rakentaneet 3 taloa. Ensimmäisellä kerralla kokemusta oli parin remontin tms verran eikä ollut edes googlea apuna.

Vuosi ja 3kk meni puiden kaadosta muuttopäivään. Kaikki mikä voitiin tehtiin itse, maatyöt ja luvanvaraiset LVIS työt teki ammattilaiset.

Toinen talomme oli harkkotalo ja meillä oli muurari apuna, samoin nuo LVIS kytkennät teki ammattilaiset. Mies oli 6kk täyspäiväisenä raksalla 2 työn välissä, 12kk meni aloituspäivästä muuttoon. Hieman keskeneräinen, 3kk meni viimeistelyyn.

Nykyinen talomme on puolta pienempi kuin edellinen ja yksikerroksisena helppo rakentaa suurelementeistä. 9kk ja pihaan yksi kesä, kivetykset ja asfaltti jöi tälle kesälle.

Em lisäksi olen suunnitellut yhden talon vieraalle.

Näistä oppineena:

- tärkeintä on suunnittelu. Minkälaiseen taloon on varaa. Budjetointi + 10% (hinnat nousee raksan aikana paljon!). Talon sijoittelu tontille. Pohjan suunnittelu Miten rahat jakautuu eri vaiheisiin, mikä on varustelutaso. Minä on realistinen aikataulu

- sitoutuminen. Miten ajankäyttö raksan ja perheen välillä sovitaan, kotonaoleva ei saa kitistä toisen raksallaolosta. Kotona on kuitenkin lämmintä ja mukavaa raksaan verrattuna

- osallistuminen. Molemmilla on selkeät vastuualueet

- perheaika. Välillä pitää ottaa vapaata ja tehdä jotain muuta.

- sisustuksen valinta pitää miellyttää molempia

- raksalainalla EI ensimmäisenä osteta uutta autoa! Varmaan 80% tekee näin mutta kaikki menettävät tässä rahaa.

Meille tämä on mukavaa vastapainoa normi toimistotyölle mutta tämä 3. on nyt viimeinen talomme.[/quote

Oliko niissä kahdessa ensimmäisessä jotain vikaa, kun piti kolmaskin tehdä?

Veikkaa, että ekan talon puutavara ei ehtinyt kuivaa käyttökelpoiseksi. Ei sitten millään, jos tuossa ajassa muutettiin taloon, joka oli tehty tuosta kaadetusta puusta. Talo oli sitten vekkuli, kun puu (runkorakenteet, ulkoverhous, panelointi jne) kutistui ja vääntyili kuivuessa tuossa valmiiksi rakennetussa talossa. Lopputuloksena rakennusvirheitä pullisteleva talo, josta piti päästä nopeasti eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennusinsinööri- ja -mestarikoulutus kestää neljä vuotta. Sitä ei käydä turhaan. Elektroniikkainsinöörin koulutus kestää saman verran. Onko matkapuhelimen teko vaikeaa tai tekisitkö itse jos joku tuo tarvikkeet?

Väität siis, että  ennen kuin rakennusinsinöörejä oli  niin ei ollut talojakaan?

Eri kuin äskeinen, mutta väitän, että ilman rakennusinsinöörejä ei olisi homeongelmia ja katot eivät sortuisi niskaan, jos sataa lunta. Näitä toimivia taloja piirrettiin aikoinaan tupakka-askin kanteen ja rahaa jäi rakentamiseen ja materiaaleihin, kun ei tarvinnut elättää kymmeniä suojatyöpaikkaisia byrokraatteja.

No mitä aktuaalista nyt taas? Ei pommimpaa taloa kuin nuo rintsikat. Se että muutama vahingossa onnistunut tai aikansa rakennusinsinöörin tekemä talo on vielä pystyssä ei poista sitä tosiseikkaa että mitään muuta talotyyppiä ei ole sortunut tai homepurettu yhtä paljon kuin noita tee-se-itse tusareiden mätälatoja.

Tiedän yhden vanhemman henkilön joka sijoitusmielessä osti tontin ja päätti rakentaa siihen talon. Kokemusta talonrakennuksesta ei pahemmin ollut. Siitä tuli melkoinen huvikumpu ja hirveät tappiot kun esim. seinät vuosivat sateella ja muuta mukavaa.

Kattotuoleja voi olla vähän hankalampaa asetella paikoilleen ihan omin pikkukätösin ilman apua.

En  ole koskaan edes kuvitellut, että pystyisin rakentamaan oman talon niin rakennusmestarin poika kuin olenkin. Sen sijaan tunnen useitakin opettajia, jotka ovat siihen pystyneet oman työn ohella.

Rakennutin/rakensin talon pitkästä tavarasta. Ei mitän ongelmia kun palkkasin mahtavan timpurikaksikon. Lvi ja sähköasennukset tuli eri paikoista sekä vastaava mestari ja pääsuunnittelija. Itse tein kuljetuksia, kaikki maalaustyöt, siivoukset, olin apuna ja yleensäkin kaikki mitä osasin.

Ei nykypäivänä voi kovin päin p:tä rakentaa, koska luvissa ei mene mikä vaan läpi sekä vastaava mestari on vastuussa tuloksesta.

Pätevät timpurit on kullan arvoisia niin homma kyllä toimii. Ei itse osaisi mitenkään kaikkia vaiheita maallikkona tehdä oikein ja järkevästi. N.38

Vierailija kirjoitti:

Tällästä urakkaa olis hauska seurata sivusta. Ja todellakin vaan sivusta.

Myy formaatti Maikkarille. Minäkin katson 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa jos ei tiedä mitä tekee ja miten. Millin tarkkaa hommaa perustuksista alkaen.

Salli minun nauraa. Rarsalla toleranssit ovat senteissä. Ja sen kyllä huomaa.

Rakensin talon syksyllä 2004. Perustusten ristimittaan tuli 5 mm heitto. Harmitti.

Yhdyn edellisiin mielipiteisiin,,sen verran ammattitaitoa on taka vuosilta kertynyt alalta.Harkita pitää.ei höyrähtää!!

Aloitin rakentamalla ulkovessan. Kaikki työvaiheet oli ihan vieraita mutta kun huolella teki koko kesän niin hyvä tuli. Suraavaksi tein piharakennuksen. Nyt homma sujui nopeammin.

Päärakennus, mökki, oli kuitenkin paljo vaikeampi. Piirrrätin sen tutulla arkkitehdillä ja teetin sokkelin, rungon, sähköt ja putket ammattilaisella ja oikeastaan tein itse lähinnä jotain lautaseiniä ja lattioita. Kalliiksi tuli

Vierailija kirjoitti:

Aloitin rakentamalla ulkovessan. Kaikki työvaiheet oli ihan vieraita mutta kun huolella teki koko kesän niin hyvä tuli. Suraavaksi tein piharakennuksen. Nyt homma sujui nopeammin.

Päärakennus, mökki, oli kuitenkin paljo vaikeampi. Piirrrätin sen tutulla arkkitehdillä ja teetin sokkelin, rungon, sähköt ja putket ammattilaisella ja oikeastaan tein itse lähinnä jotain lautaseiniä ja lattioita. Kalliiksi tuli

Tuskinpa ulos vessaa teit. Vessa = wc = water closet = vesikäymälä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin tai kahdestaan ei onnistu, mutta kaveriporukalla onnistuu. Kun Karjalasta tultiin evakkoon muualle Suomeen niin porukalla rakensivat parissa kuukaudessa yhden talon ja sitten siirryttiin seuraavaan taloon. Eikä siellä ollut yhtäkään diplomi-insinööriä rakentamassa.

Kyllä ne insinöörit=arkkitehdit olivat ne talot piirtäneet ja rauta- sekä puutavarakaupat olivat varautuneet tulevaan rakennusbuumiin samanlaisin tyyppitaloihin piirretyin ikkunoin, ovin ja muine rakennustarpeineen. Se oli tehokasta suunnittelua, nimenomaan suunnittelua. Jokainen rakentaja sai itselleen nämä tyyppitalopiirustukset, joiden mukaan talo pystyyn saatiin. Kaikki mitä taloon tarvittiin oli kirjattu ylös.

Pitää paikkansa. Rintamamiestalot ovat tyyppitaloja, jotka on arkkitehtien suunnittelemien tyyppipiirustusten ja ohjeiden mukaan tehtyjä. 

https://kotiliesi.fi/koti/perinnerakentaminen-koti/rintamamiestalo-uude…

Juu ja aika iso osa kotinsa menettäneestä kansasta eleli vuosikymmenet muilta vuokratuissa hellahuoneissa tai vaikkapa tehtaan asunnoissa, jos oli tehtaalla töissä. Sitä ei tosiaankaan hypätty suoraan rintamalta rakentamaan jotain rintamamiestaloa omalle perheelle.

Noista romanttisista rintamamiestaloista on muuten iso osa mädättetty vuosikymmenten saatossa "korjaamalla" ne liian tiiviiksi. Käyttäjät kyllästyivät siihen, kun sukat pyöri jaloissa ulkona puhaltavan tuulen mukaan ja lämmitykseen käytetty öljykin kallistui. Tuli tiivistettyä vähän taitamattomasti. Osa taloista oli kyllä rakennettu jo alunperin vähän heikosti eikä kunnon materiaalejakaan ollut tuolloin tarjolla niin paljon kuin olisi tarvittu.

Ennen sotia tehdyt talot olivat aika kestäviä muutamasta perussyystä: Ensinnäkin rakennuspaikoiksi valittiin systemaattisesti kuivia hiekkamaita tai kalliotontti (kaupungissa), yleensä vieläpä paikka joka oli muuta ympäristöä korkeammalla. Siksi toisekseen, rakentaminen aloitettiin mahdollisimman aikaisin keväällä ja tehtiin nimenomaan kesäaikana. Taloihin tehtiin pitkät harjat, korkea kivijalka ja maanpinta kallistettiin talosta poispäin. Talot tehtiin yksimateriaalisina eli jos oli puutalo, se oli tehty hyvälaatuisesta umpihirrestä ja laudoitettiin (tai rapattiin) siitä päältä.  Tiilitalo taas oli umpitiiltä. Ei noissa mitään höyrysulkuja ollut vaan paksut yksimateriaaliset seinät. Kaikenlisäksi taloista ei tehty kovinkaan tiiviitä eli nykyajan mittapuulla mitattuna ikkunat, ovet, jopa seinätkin falskasivat lämpöä. Tuon lämpövuoden ansiosta rakenteet tosin kuivuivatkin niin rakentamisaikaisesta kosteudesta kuin myöhemmin tulleestakin kosteudesta. Eli näissä taloissa saattoi tehdä niin rakentamisen kuin asumisen aikana aika pahoja mokia ilman että siitä välttämättä seurasi koskaan yhtään mitään.

Sota muutti tilannetta siten että kaikesta alkoi olla pulaa, niin osaavista ihmisistä, rakentamisen aputyövoimasta kuin etenkin materiaaleista (mm sementti, naulat) ja tuo jatkui pitkälle 1950-luvulle saakka. Lisäksi ihmisiä piti asuttaa pikapikaa joten talonpaikan valinnassakaan ei voitu olla enää turhantarkkoja. Hyvin harva rintsikka toteutettiin hirsitalona, yleisemmin laitettiin vain koolauspuut pystyyn, sahanpurua eristeeksi ja sitten levytystä seiniin. Näissä taloissa riskit alkoivat jo kasvaa mutta pysyivät yleensä vielä siedettävissä mitoissa kunnes näitä taloja alettiin tiivistää ja energiatehostaa noin vuodesta 1973 alkaen (öljykriisi). Ja hieman ennen tuota öljykriisiä joku ihastui tasakattoihin, piiloränneihin, valesokkeliin ja moneen muuhun sudeksi osoittautuneeseen ideaan joten ikävä kyllä 1960-luvun taloissakaan ei päästy samalla laatutasolle kuin 1930-luvun taloissa. Ja kun samoihin aikoihin tuotiin kylpyhuoneet, saunat, ehkäpä jopa uima-altaat sisälle kotitaloihin (aiemmin olivat olleet erillisessä rakennuksessa) niin vesivahinko- ja kosteusriskitasot nousivat entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin rakentamalla ulkovessan. Kaikki työvaiheet oli ihan vieraita mutta kun huolella teki koko kesän niin hyvä tuli. Suraavaksi tein piharakennuksen. Nyt homma sujui nopeammin.

Päärakennus, mökki, oli kuitenkin paljo vaikeampi. Piirrrätin sen tutulla arkkitehdillä ja teetin sokkelin, rungon, sähköt ja putket ammattilaisella ja oikeastaan tein itse lähinnä jotain lautaseiniä ja lattioita. Kalliiksi tuli

Tuskinpa ulos vessaa teit. Vessa = wc = water closet = vesikäymälä.

Lässynlässyn...oli vaikka kemssa niin tottahan tuo on että heti kun tehdään mökki, niin tulee eristys mukaan kuvioihin. Pitää tehdä talo jonka tulee ollankuiva ja lämmin sisältä, vedet tulee johtaa katolta muualle kuin sokkeliin, klmanvaohdonnpitäänolla oikeanlainen sekä rakenteissa että sisällä..yhtä ja toista mietittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa jos ei tiedä mitä tekee ja miten. Millin tarkkaa hommaa perustuksista alkaen.

Salli minun nauraa. Rarsalla toleranssit ovat senteissä. Ja sen kyllä huomaa.

Rakensin talon syksyllä 2004. Perustusten ristimittaan tuli 5 mm heitto. Harmitti.

Tuuma on timpurin milli.