Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koska teidän mielestä vauva ensimmäsitä kertaa yöhoitoon?
22.10.2013 |
Meillä juuri 5 kk ikäinen lapsi ja mies ''painostaa'' jättämään hänet yöhoitoon.. Viikonloppuna olisi juhlat (ei mitkään tärkeät, vaan sellaiset missä kaikki ryyppää) ja mies ehdotti että laitetaan lapsi hoitoon ja lähtisin mukaan hänen ja muutaman kaverinsa kanssa..
Olin alunperinkin sitä vastaan, että mies olisi lähdössä mutta ei nähtävästi välitä minun mielipiteestäni tähän asiaan ja nyt ehdotti että lähtisin itsekkin niin ei tarvitse kotona katkeroitua.. ärsyttää!
Anopilta ollaan jo kysytty yökyläilyt ja sanoi että kuudelta illalla voisi hakea ja seuraavana päivänä kahden aikaan tuoda takaisin kotiin. Minusta tuo on liikaa. Koko yöhoitoon jättäminen tuntuu liian rankalta noin pienelle :/ Ahdistaa, varsinkin kun ei voi tulla kotiin hoitamaan lasta vaan pitää viedä 20 km päähän. Entä jos jotakin tapahtuu? Itselläni ei ole ajokorttia, joten en voi lähteä lasta hakemaan ja mies aikoo takuulla juoda niin paljon kun lähtee.
Itse olisin halunnut näihin samoihin juhliin, mutta mies olettaa että hänellä on etuoikeus mennä kaikkii maailman pippaloihin. Minä jään kotiin hoitamaan lasta.. Vaihtoehtona ainoastaan on yöhoitoon jättäminen tai sitten se että minä jään kotiin, sen takia että hoitoon jättäminen ei tunnu hyvältä... Miksi tästä vanhemmuudesta pitää tehdä näin vaikeaa itselleen?
Kommentit (109)
Minä en veisi vauvaikäistä yökylään ollenkaan. Ehtii kyllä isompanakin. Mulla on lapset nyt 8, 5 ja nuorimmainen kohta 3. Isommat ovat olleet kaksi kertaa kummiensa luona yötä yhdessä, pienin ei ole ollut yötä pois kotoa yksinään ollenkaan. Olen ratkaisuumme tyytyväinen ja toimisin samoin, vaikka tulisi vielä neljäs lapsi. Mutta nämähän ovatkin täysin jokaisen perheen omia ratkaisuja, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 9kk vauva ja on yöhoidossa kerran kuussa jommallakummalla isovanhemmallaan. He asuvat molemmat ihan lähellä ja näemme heitä viikoittain, joten ovat olleet alusta asti tuttuja pikkuselle. Olen miettinyt näitä hoitoon jättämisiä paljon koska aina tulee kovaikävä ja syyllinen olo, mutta pikkuisella on aina mennyt hyvin hoidossa ja itse olen sitä mieltä, että parisuhdetta pitää hoitaa myös ja saada nukuttua pitkään. Olemme kaikki erilaisia ja kaikilla omat mielipiteensä asioista. Itse en nää siinä yökyläilyssä max. kerran kuussa mitään pahaa, kun äiti on iloinen ja jaksaa niin vauvakin voi hyvin :)
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 11:36"]
Minä en jättäisi vielä alle vuoden vanhaa yöhoitoon. Meillä imetinkin vielä siinä vaiheessa. Yleinen suositus on, että yökylään voi jättää niin moneksi yöksi, kuin vuosia on kasassa eli vuoden vanhan voi jättää yhdeksi yöksi... mutta tietysti tämä on hyvin lapsikohtaista, ja kiinni siitäkin, onko anoppi hyvin tuttu lapselle. Harvemmin on samanarvoinen kuin oma vanhempi - se edellyttäisikin jo tapaamisia monta kertaa viikossa noin pienen vauvan ollessa kyseessä.
Joten: en jättäisi. Miksi pitäisi? Miksei anoppi tule teille ja hoida illan ajan lastanne teillä - tuttu ympäristökin toisi lapselle turvaa. Tulette sitten kotiin taksilla, sinä tietysti joudut sitten pysyttelemään melko vähäisessä juomisessa, että kykenet hoitamaan yöllä ja aamulla vauvaa.
Eli eihän vauvaa nyt toki ole pakko yöksi anoppilaan viedä!
[/quote]
Vaikka sinä olet ällöttävä taaperoimettäjä, etkä voi olla erossa lapsestasi, niin muut NORMAALIT ihmiset voi..
Tuntuu aina ihan siltä, että nuo jotka eivät ole laittaneet vauvojaan hoitoon niin leijuvat sillä, ihan niinkuin se muka tarkoittaisi että he ovat äiteinä parempia. He ovat näitä ihanan "freesejä" mutseja tuulipuvuissaan kun lapsi on heille koko elämä. Sitten ihmetellään kun äijä lähtee toisen matkaan. Niin olisiko kannattanut ottaa sitä omaa ja yhteistä aikaa välillä eikä jämähtää himaan tukka likasena niin?! Kumpi on parempi, väsynyt äiti joka ei ikinä mene minnekkään ja on aina kärttyinen, vai äiti joka välillä tekee omia juttujaan, voi hyvin ja on iloinen????
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:02"]
-72, mukavan tervejärkisen kuuloista meininkiä. Ei kenenkään naisen tarvitse lakata olemasta kaikkea muuta olemaansa tultuaan äidiksi. Jotkut naiset ehkä uppoavat äitiyteen enemmän kuin toiset, joko luonnostaan tai siksi, että ajatellaan että pitää. Minä en ole uponnut, vaan kaipaan edelleen omaa aikaa ja rauhaa vauva-arjenkin keskellä.
Olen aivan varma, että jokainen äiti tietää itse, onko lapsi valmis yökyläilyyn. Jotkut lapset ovat hyvinkin "itsenäisiä" jo pieninä vauvoina, toiset eivät kestä eroa äidistä vielä kouluikäisinäkään. Onko tämä sitten tulosta äidin toimista, mene ja tiedä.
Oma lapseni on neljän kuukauden ikäinen, ja menee (2-3 kertaa viikossa muutenkin tapaamiensa) isovanhempien luokse yöhoitoon viikonloppuna. Hän nukkuu yöt 19:30 - 5:30 joten ainoa varsinainen hoito on nukkumaan laittaminen. Ja nimenomaan laittaminen, ei nukuttaminen.
[/quote]
Autistilapsi on hyvin itsenäinen vauvana ja ei tarvitse vanhempiaan. Autistien äidit ruukaavat kehua, että olivat helppoja vauvoja, kun eivät vaatineet mitään, eivätkä roikkuneen äidin perässä.
Joten toivottavasti saatte paljon autistivauvoja, että ne eivät häiritse elämäänne ja menojanne
Ja sehän se pahinta on, jos äiti uppoaa äitiyteen muutamaksi kuukaudeksi. On se kyllä kamalaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:58"]
Tuntuu aina ihan siltä, että nuo jotka eivät ole laittaneet vauvojaan hoitoon niin leijuvat sillä, ihan niinkuin se muka tarkoittaisi että he ovat äiteinä parempia. He ovat näitä ihanan "freesejä" mutseja tuulipuvuissaan kun lapsi on heille koko elämä. Sitten ihmetellään kun äijä lähtee toisen matkaan. Niin olisiko kannattanut ottaa sitä omaa ja yhteistä aikaa välillä eikä jämähtää himaan tukka likasena niin?! Kumpi on parempi, väsynyt äiti joka ei ikinä mene minnekkään ja on aina kärttyinen, vai äiti joka välillä tekee omia juttujaan, voi hyvin ja on iloinen????
[/quote]
Eiköhän se mies lähe lätkimään, jos on senn tyylinen, ettei halua hoitaa lasta ja vaimo saisi levätä. Vinkuu vain pippeli sojottaen jalkovälissä, että ei oo taas piparia saanut
Meillä ovat kaikki lapset olleet yökylässä vasta sitten kun itse ovat pyytäneet eli käytännössä 3-4-vuotiaina. Ei ole koskaan ollut niin tärkeää menoa että ois pitänyt pieni vauva laittaa yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:58"]
Tuntuu aina ihan siltä, että nuo jotka eivät ole laittaneet vauvojaan hoitoon niin leijuvat sillä, ihan niinkuin se muka tarkoittaisi että he ovat äiteinä parempia. He ovat näitä ihanan "freesejä" mutseja tuulipuvuissaan kun lapsi on heille koko elämä. Sitten ihmetellään kun äijä lähtee toisen matkaan. Niin olisiko kannattanut ottaa sitä omaa ja yhteistä aikaa välillä eikä jämähtää himaan tukka likasena niin?! Kumpi on parempi, väsynyt äiti joka ei ikinä mene minnekkään ja on aina kärttyinen, vai äiti joka välillä tekee omia juttujaan, voi hyvin ja on iloinen????
Mikä oma juttu se on, että makaa kännnisen miehen alla jalat levällään, kun miehen mielestä pitää panostaa parisuhteeseen?
Jos äiti haluaa panostaa itseensä, on se ihan OK, koska sillä aikaa isä voi olla vauvan kanssa. Jostain kummasta syystä äidit harvoin lähtevät risteilylle tyttöporukassa kun vauva on 6 vko ikäinen eli naiset ovat uskomattomat riippuvaisia miehistään eivätkä osaa ilman näitä pitää hauskaa! Kyse ei ole siis vauvassa roikkumisessa vaan siitä, että sen vastakohtana ei koskaan saisi olla äijässä roikkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:21"]
Ensimmäisen ostosreissun ilman vauvaa tein siinä vaiheessa, kun vauva oli 8kk vanha. Sekin otti koville, vaikkei minulla mennyt kahtakaan tuntia.
[/quote]
En nyt sano, että vauvaa olisi vietävä hoitoon heti synnyttyään, mutta kyllä kertoo paljon äidistä, jos ei lasta voi edes pariksi tunniksi jättää isänsä kanssa ihan hyvillä mielin. Näiden äitien miehet eivät sitten yleensä osaakaan mitään, kun mamma on jatkuvasti valvomassa, että mies pukee kullannupun sävy sävyyn ja vaihtaa vaipan juuri vaaditulla tavalla. Kyllä se lapsi nyt pentele soikoon on sen miehenkin lapsi ja isällä pitää olla yhtä lailla oikeus viettää aikaa lapsensa kanssa kahden ilman, että korppikotka-äiti on koko ajan valvomassa miehen vanhemmuutta.
Minä opiskelin kuopuksen odotusaikana uutta ammattia ja valmistuin hänen ollessaan kolmikuinen. Äitini tai mieheni hoitivat vauvaa ja taaperoa opintopäivinäni (ensimmäiset viikot vauva kulki mukana) ja pärjäsivät mainiosti. Välillä lapsilla oli vähän persoonallisia asuvalintoja ja mies oli kerran pukenut isommalle vauvan villatakin (valitti, että oli vähän nafti), mutta molemmat lapsista olivat kylläisiä ja tyytyväisiä äidin palatessa koulusta.
Kuopus on nyt hieman yli vuoden ja on luottavainen ja iloinen pikku päivänsäde. Edelleenkin jää mielellään isin kanssa puuhailemaan, kun äiti lähtee lenkille tai asioille. Ensimmäiseen yökylään (tosin ihan omaan kotiin sen tutun, rakkaan mummin kanssa) jää isosiskonsa kanssa ensi viikonloppuna, kun vanhemmat lähtevät häihin toiselle paikkakunnalle.
Tulee varmaan lynkkaus mutta meillä kuopus oli ekan kerran yökylässä noin kuukauden ikäisenä. Hoitajana oli siskoni, joka oli lähestulkoon joka päivä nähnyt ja pitänyt sylissä lasta. Niin ja olihan yökylässä myös esikoinen.
Esikoinen oli ekan kerran hoidossa noin 4kk:n iässä. Hoitajana jälleen kerran siskoni. Tosin he olivat meidän kotonamme toisin kuin kuopuksen tapauksessa.
Kellekään tuntemattomammalle en olisi kumpaakaan jättänyt. Siskoni on kuitenkin ollut ihan alusta lähtien kummankin elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ikinä tekisi omalle lapselleni sitä, että hankkisin hänelle känniääliöisän! Oma isäni ei kännännyt, mutta miehen isä kyllä ja hänen isäpuolensa. - Mieheni ei ole kertaakaan ollut juovuksissa lapsemme nähden enkä ole minäkään. Mä en tee sitä lapselleni. En.
On se nyt herranen aika, että pieniä vauvoja raahataan väkisin mummuloihin yöksi. Missä on sitoutuminen ja vanhemmuus? Eräs tuore isä tässä juuri sanoi mulle, että vauva on pakko opettaa pullolle, kun "ei me aleta tässä neljää kuukautta jumissa oleen..." ja vauvalla oli ikää 3 viikkoa, kun oli ekan kerran pe-su mummulassa. Siinä sitä vanhemmuutta onkin oikein urakalla. Että ihan neljä kuukautta joutuisi olemaan lapsessa "jumissa". Kasvaisi aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä aika monilla tuntuu olevaan vanhemmuus aika kadoksissa. Hankitaan lapsi, pieni ihana uusi ihminen..joka on niin riippuvainen äidistään, sitä ei mielestäni riko mikään jos on normaali äiti. Ei siinä kiinnosta sitä pikkusta lähtee roudaamaan mihinkään, ei vaan voi. Ei kyllä isiäkään kiinnosta, sitähän ihmetellään ja ihaillaan sitä omaa aikaansaannosta, elämän hienointa. Aika monilla tuntuu olevan aika nopeasti huoli siitä että mihin sen saisi hoitoon tai yökylään..kun on niin paljon muuta kiinnostavampaa, mitä se sellainen vanhemmuus on? Jonkun nuoren tulevan isän päällimmäinen huoli olikin..miten hän ehtii pelata tietsikkapelejä kun nyt tulee vauva..aika surkeeta aikuisuutta ja vanhemmuutta. Ja sehän näkyy, sitten myöhemmin.
No vauvaa ei viedä yöhoitoon, ellei sitten äiti ole niin rättipoikkiväsynyt, että esim. satuuttaa itseään väsymyksestä.
1-vuotias yhden yön yöhoitoon. 2-vuotias kahden yön yöhoitoon. Got it?
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 23:05"]
Minä olen parempi, kuin te kaikki yhteensä!
[/quote]
Jos olet ratkaisuusi tyytyväinen, niin miksi ahdistut
Ihmettelen aina, miksi bilemammat niin hermostuu, jos lainataan tutkimuksia, että lapselle ei olisi hyvä, jos sitä riepotellaan yökylässä pienenä-
Toinen on se, että aletaan uhkailemaan lapsellisesti, että sun mies kyllä jättää sut, kun olet kiinni lapsessas.
Ette ajattele sitä, että sellainen mies saa ehkä mennäkin, joka ei halua olla isä. Ehkä kaikkien naisten ei tarvitse tehdä valintaa, joko mies tai lapsi. Jotkut miehet ovat aikuisia ja voidaan elää perheenä.
Mutta jos olet ratkasuusi tyytyväinen ja tasapainossa itsesi kanssa, miksi ahdistut
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:02"]
-72, mukavan tervejärkisen kuuloista meininkiä. Ei kenenkään naisen tarvitse lakata olemasta kaikkea muuta olemaansa tultuaan äidiksi. Jotkut naiset ehkä uppoavat äitiyteen enemmän kuin toiset, joko luonnostaan tai siksi, että ajatellaan että pitää. Minä en ole uponnut, vaan kaipaan edelleen omaa aikaa ja rauhaa vauva-arjenkin keskellä.
Olen aivan varma, että jokainen äiti tietää itse, onko lapsi valmis yökyläilyyn. Jotkut lapset ovat hyvinkin "itsenäisiä" jo pieninä vauvoina, toiset eivät kestä eroa äidistä vielä kouluikäisinäkään. Onko tämä sitten tulosta äidin toimista, mene ja tiedä.
Oma lapseni on neljän kuukauden ikäinen, ja menee (2-3 kertaa viikossa muutenkin tapaamiensa) isovanhempien luokse yöhoitoon viikonloppuna. Hän nukkuu yöt 19:30 - 5:30 joten ainoa varsinainen hoito on nukkumaan laittaminen. Ja nimenomaan laittaminen, ei nukuttaminen.
[/quote]
Huvitti tuo "Jokainen äiti tietää"... Kertooko nelikuisesi sinulle, että "jee mutsi, ihan kiva että lähdet bilettään. Kyl mä pärjään. Sä maksat sit mun terapeuttimaksut aikuisiässä, kun vauvana koettu turvattomuuden tunne kostautuu paniikkihäiriöinä tai masennuksena"
Oto, mummoäidit eivät vie vauvojaan hoitoon viikon tai muutaman kuukauden ikäisinä. Kukaan normaalilla järjellä varustettu ei niin tee. Sori.
Alue: Aihe vapaa
-72, mukavan tervejärkisen kuuloista meininkiä. Ei kenenkään naisen tarvitse lakata olemasta kaikkea muuta olemaansa tultuaan äidiksi. Jotkut naiset ehkä uppoavat äitiyteen enemmän kuin toiset, joko luonnostaan tai siksi, että ajatellaan että pitää. Minä en ole uponnut, vaan kaipaan edelleen omaa aikaa ja rauhaa vauva-arjenkin keskellä.
Olen aivan varma, että jokainen äiti tietää itse, onko lapsi valmis yökyläilyyn. Jotkut lapset ovat hyvinkin "itsenäisiä" jo pieninä vauvoina, toiset eivät kestä eroa äidistä vielä kouluikäisinäkään. Onko tämä sitten tulosta äidin toimista, mene ja tiedä.
Oma lapseni on neljän kuukauden ikäinen, ja menee (2-3 kertaa viikossa muutenkin tapaamiensa) isovanhempien luokse yöhoitoon viikonloppuna. Hän nukkuu yöt 19:30 - 5:30 joten ainoa varsinainen hoito on nukkumaan laittaminen. Ja nimenomaan laittaminen, ei nukuttaminen.