Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska teidän mielestä vauva ensimmäsitä kertaa yöhoitoon?
22.10.2013 |
Meillä juuri 5 kk ikäinen lapsi ja mies ''painostaa'' jättämään hänet yöhoitoon.. Viikonloppuna olisi juhlat (ei mitkään tärkeät, vaan sellaiset missä kaikki ryyppää) ja mies ehdotti että laitetaan lapsi hoitoon ja lähtisin mukaan hänen ja muutaman kaverinsa kanssa..
Olin alunperinkin sitä vastaan, että mies olisi lähdössä mutta ei nähtävästi välitä minun mielipiteestäni tähän asiaan ja nyt ehdotti että lähtisin itsekkin niin ei tarvitse kotona katkeroitua.. ärsyttää!
Anopilta ollaan jo kysytty yökyläilyt ja sanoi että kuudelta illalla voisi hakea ja seuraavana päivänä kahden aikaan tuoda takaisin kotiin. Minusta tuo on liikaa. Koko yöhoitoon jättäminen tuntuu liian rankalta noin pienelle :/ Ahdistaa, varsinkin kun ei voi tulla kotiin hoitamaan lasta vaan pitää viedä 20 km päähän. Entä jos jotakin tapahtuu? Itselläni ei ole ajokorttia, joten en voi lähteä lasta hakemaan ja mies aikoo takuulla juoda niin paljon kun lähtee.
Itse olisin halunnut näihin samoihin juhliin, mutta mies olettaa että hänellä on etuoikeus mennä kaikkii maailman pippaloihin. Minä jään kotiin hoitamaan lasta.. Vaihtoehtona ainoastaan on yöhoitoon jättäminen tai sitten se että minä jään kotiin, sen takia että hoitoon jättäminen ei tunnu hyvältä... Miksi tästä vanhemmuudesta pitää tehdä näin vaikeaa itselleen?
Kommentit (109)
voi teitä. lasitalossa heittelette kiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 11:32"]
Siinä vaiheessa, kun vauva nukkuu yhtäkyytiset yöunet eli 2-3kk + jotain.
[/quote]
no huh-huh! Ennemminkin 1-2 v. Eikai nyt kukaan jätä 2-3 kk ikäistä vauvaa yöhoitoon??!!
Eikö se laskenta mennyt että niin monta tuntia erossa äidistä kun on ikäkuukausia. Mutta ehkä siinä 1 vuoden kieppeillä jos imettäminen on lopetettu. Totutelkaa ajatukseen että nyt ei vaan enää päästä juhlimaan niin kuin ennen, yleensä äiti on se kuka joustaa (varsinkin jos imettää)
[/quote]
LOL, mä menin töihin kun vauva oli 3 kk. Mies jäi hoitamaan vauvaa: illalla ja aamulla pumppasin maitoa sen verran kuin vauva tarvitsi päivän aikana. Tämä toimi meillä eikä lapselle siitä traumoja jäänyt.
[/quote]
Hänellä olikin isä hoitajana. Miten pitkä aika tästä muuten on? Onko lapsesi jo aikuinen, jotta voit kertoa varmuudella, että mitään traumoje ei jäänyt.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 22:14"]
Autistilapsi on hyvin itsenäinen vauvana ja ei tarvitse vanhempiaan. Autistien äidit ruukaavat kehua, että olivat helppoja vauvoja, kun eivät vaatineet mitään, eivätkä roikkuneen äidin perässä.
Joten toivottavasti saatte paljon autistivauvoja, että ne eivät häiritse elämäänne ja menojanne
Ja sehän se pahinta on, jos äiti uppoaa äitiyteen muutamaksi kuukaudeksi. On se kyllä kamalaa
[/quote]
Tämähän on ihan hirvittävä kommentti. Lapsemme ei taatusti ole autistinen, vaan hyvinkin iloinen ja nimenomaan sosiaalinen vesseli. Enkä minä sanonut että äitiyteen uppoaminen on kamalaa, vaan että joillekin se käy luonnostaan, toiset uppoutuvat siihen enemmän, toiset vähemmän.
Yrittäisit osallistua asiallisesti keskusteluun.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 07:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:02"]
-72, mukavan tervejärkisen kuuloista meininkiä. Ei kenenkään naisen tarvitse lakata olemasta kaikkea muuta olemaansa tultuaan äidiksi. Jotkut naiset ehkä uppoavat äitiyteen enemmän kuin toiset, joko luonnostaan tai siksi, että ajatellaan että pitää. Minä en ole uponnut, vaan kaipaan edelleen omaa aikaa ja rauhaa vauva-arjenkin keskellä.
Olen aivan varma, että jokainen äiti tietää itse, onko lapsi valmis yökyläilyyn. Jotkut lapset ovat hyvinkin "itsenäisiä" jo pieninä vauvoina, toiset eivät kestä eroa äidistä vielä kouluikäisinäkään. Onko tämä sitten tulosta äidin toimista, mene ja tiedä.
Oma lapseni on neljän kuukauden ikäinen, ja menee (2-3 kertaa viikossa muutenkin tapaamiensa) isovanhempien luokse yöhoitoon viikonloppuna. Hän nukkuu yöt 19:30 - 5:30 joten ainoa varsinainen hoito on nukkumaan laittaminen. Ja nimenomaan laittaminen, ei nukuttaminen.
[/quote]
Huvitti tuo "Jokainen äiti tietää"... Kertooko nelikuisesi sinulle, että "jee mutsi, ihan kiva että lähdet bilettään. Kyl mä pärjään. Sä maksat sit mun terapeuttimaksut aikuisiässä, kun vauvana koettu turvattomuuden tunne kostautuu paniikkihäiriöinä tai masennuksena"
[/quote]
No jos tässä nyt saivarrellaan, niin kertooko se nelikuinen sitäkään että kamala jäädä tänne mummolaan... Varmasti ymmärsit näin selittämättäkin, että tarkoitin sitä, että jokainen (kunnon) äiti TUNTEE oman lapsensa riittävän hyvin tietääkseen miten lapsi mihinkin reagoi. Ja jos hoitoon jättämisestä nyt EHDOTTOMASTI seuraa paniikkihäiriö ja masennus, niin miksi minulla tai miehelläni ei sellaisia vaivoja ole, vaikka minä olen ollut kolmikuisena ja mieheni nelikuisena yöhoidossa? Ai mutta, olemmehan me siitä sen verran vahingoittuneet ja kierotuneet että pistämme nyt vahingon kiertämään.
Mitenhän ne amerikkalaiset yms. muunmaalaiset lapset pärjää, jotka laitetaan hoitoon kun äitiysloma loppuu vauvan ollessa 3-6 vkoa vanha? Onko ne kaikki terapiassa viimeistään teineinä? Ei niistä kaikista tule kouluampujiakaan. Osa menee varmasti vuorotyön takia myös yöhoitoon, eikä pelkästään päivähoitoon ja tuskin se vastasyntynyt muutenkaan tekee liiemmin eroa yöllä ja päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:58"]
Tuntuu aina ihan siltä, että nuo jotka eivät ole laittaneet vauvojaan hoitoon niin leijuvat sillä, ihan niinkuin se muka tarkoittaisi että he ovat äiteinä parempia. He ovat näitä ihanan "freesejä" mutseja tuulipuvuissaan kun lapsi on heille koko elämä. Sitten ihmetellään kun äijä lähtee toisen matkaan. Niin olisiko kannattanut ottaa sitä omaa ja yhteistä aikaa välillä eikä jämähtää himaan tukka likasena niin?! Kumpi on parempi, väsynyt äiti joka ei ikinä mene minnekkään ja on aina kärttyinen, vai äiti joka välillä tekee omia juttujaan, voi hyvin ja on iloinen????
[/quote]
Miten nämä asiat nyt muka liittyvät toisiinsa? Miksi lapset pitäisi VIEDÄ hoitoon, että äiti pääsisi tekemään jotakin itselleen mieluisaa? Meillä ainakin isä on hoitanut lapsiaan sillä aikaa, kun minä olen käynyt kuntosalilla tai lenkillä tai shoppailemassa tai vaikka kuuntelemassa jotain konserttia.
Saatan olla tarpeen vaatiessa tuulipukumamma, tukka pystyssä, ilman meikin häivää ja vaikka mitä muuta, mutta silti meillä on onnellinen ja tasapainoinen parisuhde vielä 13 yhteisen vuoden jälkeen... enkä kyllä näin äkkipäätään keksi yhtään syytä, miksi näin ei olisi vielä kahden- tai kolmenkymmenen vuoden päästäkin.
Kaikille ihmisille parisuhdeaika ei tarkoita kynttiläillallisia hienossa ravintolassa tai kylpyläviikonloppuja kaksistaan... joku tykkää mieluummin käpertyä kullan kainaloon kotisohvalla ja katsoa vaikka hyvää elokuvaa sitten, kun lapset nukkuvat. Ja minä ainakin rakastan miestäni ihmisenä ja persoonana, ulkonäkö on sivuseikka. Siksi ei ole niin väliä, jos joskus sattuu jalkaan reikäiset kalsarit ja tukka jää kampaamatta... tai jos vaikka töistä tullessaan haisee paskalle.
Vauva oli ensimmäistä kertaa yökylässä eli yön yli hoidossa nelivuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli juuri 3-vuotias ekaa kertaa pari yötä poissa.
Siinä vaiheessa, kun vauva nukkuu yhtäkyytiset yöunet eli 2-3kk + jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 11:30"]
Miksi tästä vanhemmuudesta pitää tehdä näin vaikeaa itselleen?
[/quote]
"Vanhemmuus" vaikuttaa olevan sinulle helppoa. Sen sijaan kumppanuus ja puolisona olo (ehjän kodin antaminen lapsille) on vaikeaa, koska suhteesi lapseesi on vääristynyt.
Minä kokeilisin ensin jättää vaikka päiväksi n. 5h. ja myöhemmin sitten pidempi aika eli sen yön yli. Mielestäni vauva on jo sopivan ikäinen yökyläilyyn jos on tutuissa hoivissa. Kannattaa vaan olla tyytyväinen, että miehesi HALUAA sinut mukaan.. vaikka vauva on niin parisuhdettakin pitää hoitaa ja välillä pitää hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin monta yötä voi olla yön yli hoidossa kuin lapsella ikävuosia. 1-vuotias yhden yön, 2-vuotias kaksi yötä, jne.
Minä en jättäisi vielä alle vuoden vanhaa yöhoitoon. Meillä imetinkin vielä siinä vaiheessa. Yleinen suositus on, että yökylään voi jättää niin moneksi yöksi, kuin vuosia on kasassa eli vuoden vanhan voi jättää yhdeksi yöksi... mutta tietysti tämä on hyvin lapsikohtaista, ja kiinni siitäkin, onko anoppi hyvin tuttu lapselle. Harvemmin on samanarvoinen kuin oma vanhempi - se edellyttäisikin jo tapaamisia monta kertaa viikossa noin pienen vauvan ollessa kyseessä.
Joten: en jättäisi. Miksi pitäisi? Miksei anoppi tule teille ja hoida illan ajan lastanne teillä - tuttu ympäristökin toisi lapselle turvaa. Tulette sitten kotiin taksilla, sinä tietysti joudut sitten pysyttelemään melko vähäisessä juomisessa, että kykenet hoitamaan yöllä ja aamulla vauvaa.
Eli eihän vauvaa nyt toki ole pakko yöksi anoppilaan viedä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen oli ensimmäisen kerran yökylässä kun oli 6 viikkoa vanha. Vietimme hääyömme hotellissa ja lapsi jäi vanhemmilleni siksi aikaa. Lapsi nukkui tuolloin jo koko yön unia, imetin hänet ja peittelin nukkumaan, jätin vanhemmilleni valmiiksi lypsämäni rintamaidon ja menimme hotelliin. Tulimme aamupäivällä n. klo 11 aikaan takaisin, ja siihen mennessä vauva oli syönyt sen kerran mitä normaalisti muutenkin.
Toinen lapsi oli yöhoidossa kummitädillään ensimmäisen kerran kun oli n. 3 kk:n ikäinen. Hän ei ollut rintaruokinnassa enää silloin, joten imetys ei ollut ongelma. Lisäksi kummitätinsä oli todella tuttu, hän kävi tuohon aikaan lähes päivittäin meillä.
Ja aina voi sattua "jotakin" vaikka sinä hoitaisit ja olisit kotona. Porkkanaankin voi tukehtua. Ei voi elää elämää tynnyrissä peläten koko aikaa "mitä jos".
Ja jos et halua mennä juhliin, et mene. Mutta silloin et myöskään valita kun et päässyt, sinä teet itse tietoiset ratkaisusi. Eikä se, ettet "voi" antaa lasta mummille hoitoon saa tarkoittaa sitäkään ettei mies saisi mennä. Mieshän on jo sanonut että tuu mukaan. Hoitopaikkakin on olemassa.
Lisäksi jos lähdet ja se "jotain" sattuu, niin ajattelitko sitten kännissä lähteä ajamaan jos sulla kortti olisi? Eiköhän se mummi osaa hoitaa hommansa, onhan hänellä aikuinen lapsi jo.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 11:36"]
Tulette sitten kotiin taksilla, sinä tietysti joudut sitten pysyttelemään melko vähäisessä juomisessa, että kykenet hoitamaan yöllä ja aamulla vauvaa.
Eli eihän vauvaa nyt toki ole pakko yöksi anoppilaan viedä!
[/quote]
Eiköhän se lapsenvahti ole sitä varten ettei äidinkään tarvitse kännissä alkaa lasta hoitamaan.
Mun vähän yli 1v ei ole ollut kertaakaan yöhoidossa. Toisaalta kaverini kaksoset ovat olleet useinkin, ja ovat siis samanikäisiä. Riippuu lapsista ja vanhemmista. Minun lapseni nukkuu edelleen epävarmasti, imetin häntä öisin 9-kuiseksi saakka jne. Ei silloin oikein voi hoitoon jättää. Toisaalta hyvin nukkuvan voi varmaan jättää aiemminkin, jos vaan vanhempien tunne-elämä sen sallii. Mä en näin pientä edes haluaisi vielä jättää, enkä 5-kuista todellakaan. Joku toinen taas voi ja sekin on ihan ok.
Jos joku "pakko" tulisi, niin varmaan yrittäisin saada hoitajan meille. Saisi lapsi kuitenkin olla kotona.
Esikoinen oli ekaa kertaa yökylässä 4.5v ja kuopus 5.5v. Muutaman juhlat joissa ollaan oltu noiden vuosien aikana on äitini ollut meillä ja yöllä tultu kotiin tyttöjen luo. Me emme kumpikaan välitä läträtä viinan kanssa niin emme tarvitse krapula aamuihin toipumis aikaa. Ja parisuhdetta osataan hoitaa arkenakin niin siihen ei tarvitse järjestää mitään special-iltamia. Ei vanhemmuudesta tarvitse tehdä vaikeaa :). Ja aina voi ehdottaa että anoppi tulee illaksi teille...
9 jatkaa vielä: Jos ap:ta ahdistaa yökyläily, niin ei kannata jättää. Sulla menee vaan ilta pilalle, kun mietit miten lapsi pärjää (vaikka järki sanoisikin että hyvin se pärjää). Myöhemminkin ehtii ja tosiaan hoitaja voi tulla kotiinkin.
Sitten kun siltä tuntuu. Eka oli joskus vuoden vanhana, toka ehkä joskus 1,5 vuotiaana. Tosin oli isällään, mutta erottiin kun toinen oli 10kk niin se tuntui yöhoidolta. Kolmas on nyt 2v4kk ja ei ole vielä ollut, mutta eipä ole ollut mitään yömenoja.
Jos ajatus vauvan jättämisestä hoitoon ei tunnu kivalta niin epäilen, että ei olisi juhlissakaan kivaa kun miettisi vaan vauvaa. Se vauva-aika on niin lyhyt, että ehtii sitä myöhemminkin. Parisuhdetta kun voi hoitaa muuallakin kuin ryyppäjäisissä.
Vauva kyllä varmaan pärjää, että tuskin elinikäiset traumat jää, mutta jos se ei tunnu itseltä mukavalta niin se ei tunnu.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 01:47"]
On se nyt herranen aika, että pieniä vauvoja raahataan väkisin mummuloihin yöksi. Missä on sitoutuminen ja vanhemmuus? Eräs tuore isä tässä juuri sanoi mulle, että vauva on pakko opettaa pullolle, kun "ei me aleta tässä neljää kuukautta jumissa oleen..." ja vauvalla oli ikää 3 viikkoa, kun oli ekan kerran pe-su mummulassa. Siinä sitä vanhemmuutta onkin oikein urakalla. Että ihan neljä kuukautta joutuisi olemaan lapsessa "jumissa". Kasvaisi aikuiseksi.
[/quote]'
Koominen ristiriita nykyajan äideistä näkyy palstalla
-minä en ainakaan aio olla riippuvainen lapsesta
-mutta minulla on paskaäiti/anoppi, joka uskaltaa elää omaa elämää ja ei sitoudu lapseen ja hoida sitä
eli itse äitinä kaikkein pahinta, mitä voi tehdä,on sitoutua lapseen, mutta oma äiti pitää olla sitoutunut lapsenlapseensa.
Eli jotkut naiset eivät tajua, että heistä itsestään on tullut aikuisia. Heidän äitien tai miehen äidin ei tarvitse olla sitoutunut heidän lapseen, vaan heidän pitäisi itse kyetä ottamaan vastuu lapsestaan