Mikä oli koronakevään 2020 ahdistavinta aikaasi?

Munlaiselle introvertille kevät oli kivaa aikaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaliskuussa 3 viikkoa siitä lähtien, kun pysyttelin kokonaan kotona. Pelkäsin, että iäkkäät vanhempani eivät pärjäisi sitä aikaa keskenään vaan mun pitäisi mennä avuksi, vaikka silloin mulla ei vielä ollut mitään suojavarusteita eikä niitä mistään edes saanut. En uskaltanut silloin luottaa 14 vuorokauden eristyksissä olemiseen vaan olin 21 vrk. Kun se oli ohi ja pääsin taas käymään vanhempieni luona, ei enää ahdistanut. 

Suojavarusteita sai edelleen joistain rautakaupoista. Kävin silloin ostamassa FFP2 maskeja.

Yritin etsiä kaikista verkkokaupoista, mutta vain myymälöistä oli enää saatavilla. Eikä huvittanut lähteä julksilla minnekään rautakauppoihin. Nyt mulla on niin paljon sekä ffp3- että ffp2-tason hengityssuojaimia sekä silmäsuojuksia, että pärjään niillä varmaan vuoden tai pari :D 

Kuten joku jo sanoi, ahdistavinta on kun koronakevät tuntuu jatkuvan aina vaan. Ja niinhän se on.

Mutta oikeasti kevään osalta vastaisin huhtikuu. Sopeudun hyvin äkillisiin kriiseihin ja joskus jopa pärjään niissä normaalia paremmin, joten maaliskuu ei ollut niin paha. Italian tilanne ja kollektiivinen tsemppihenki auttoivat sopeutumaan muutokseen.

Vaan kun poikkeustilaa jatkettiin ja alkoi tulla selväksi, että tilanne ei olekaan vain kuukaudessa parempi, alkoi olla vaikeampaa.

Erityislapsi tarvitsi etäkouluun valtavasti tukea. Lapset tappelivat pienessä asunnossa kaiken aikaa ja olivat hirveän vaativia, he ottivat tietenkin muutoksen ja koko koronatilanteen raskaasti eikä me vanhemmat jaksettu väsymykseltä olla riittävästi läsnä.

Omaa työrauhaa ei ollut lainkaan vaikka olin tavallaan koko ajan (etä)töissä: heräsin aamuyöstä ja valvoin pitkälle yöhön yrittäen saada jotain tehtyä. En edes muista, mitä töitä olen keväällä tehnyt.

Satoi räntää koko kuukauden. Oli harmaata kaiken aikaa.

Oma mieliala vajosi pohjamutiin. Jouduin aloittamaan mielialalääkityksen uudelleen.

Kauppaan mennessä joutui aina jännittämään, onko jauheliha tai makaroni taas loppunut. Tunnelma oli hiljainen ja kyräilevä. Kukaan ei hymyillyt, koskaan.

Rahat loppuivat, kun miehen yrityksen kassavirta katkesi maaliskuussa ja koronatukea ei vielä saanut. Mies joutui kuitenkin pitämään puljun auki ja oli aivan k*rpä otsassa, kun ei ollut kunnolla töissä (ei asiakkaita) mutta ei myöskään vapaalla (joutui olemaan töissä). Onneksi saatiin apua sukulaisilta.

En totta puhuen muista maalis-toukokuuta kovin hyvin. Ehkä se on hyvä vain.

Nyt näitä tähän listatessa ei ihmetä enää, miksi vieläkin väsyttää eikä kesäloma palauttaut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Munlaiselle introvertille kevät oli kivaa aikaa! 

Itsehän introverttinä kärsin, kun koko perhe olikin yhtäkkiä kotona kaiken aikaa. Saan normaalisti tehdä töitä yksin omassa kodissa. Ihan kamalaa aikaa.

Miten niin ahdistavinta? Koko keväthän oli aivan mahtava. Sai olla ihan rauhassa, nukkua pitkään, nauttia kun luonto heräilee ja valon määrä lisääntyy. En ole koskaan voinut yhtä hyvin kuin koronakeväänä, lopetin tupakoinninkin siinä samalla kun meni niin kivasti. 

Talvikuukausina voisi tästedes aina laittaa koko Suomen säppiin. Vaikkapa joulu-helmikuun välisen ajan. Muutenkin pimeää ja kylmää eikä kukaan halua poistua kotiovesta ulos. 

Se viikko, kun koulut menivät kiinni ja alkoi etäopetus. Ei se etäopetus ollut se ahdistava asia, vaan lasten sairastuminen. Sunnuntaina alkoi ensimmäinen oksentaa. Maanantaina aamupäivällä toinen ja iltapäivällä kolmas. Koko viikon siivosin oksennuksia yötä päivää, onneksi enimmäkseen pesuvadeista, mutta rankkaa se oli silti, kun ei saanut kunnolla nukuttua. Perjantaina alkoi vihdoin viimeiselläkin pysyä ruoka sisällä.

Siitä kun selvittiin, tuli järjyttävä hengenahdistus. Heräsin siihen, kun en pystynyt hengittämään.

Seuraava viikko meni vielä lievässä shokissa, mutta sitten alkoi helpottaa, kun saatiin uudenlainen arki rullaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se oli aika perseestä kun joutui olemaan melkein kuukauden ilman ruokaa(joku kananmuna/hedelmä päivässä) KAIKKI ruokakuljetus ajat tällä alueella oli täynnä. Minä kun olen yksin asuva sairas liikuntarajoitteinen ilman mitään tukiverkkoa lähellä niin voisiko jättää niitä kuljetusaikoja meille jotka niitä oikeasti tarvitsevat, kiitos. 

Onneksi kaupat osaavat varautua paremmin nyt jos ruuhkia tulee..

Sinun alapeukuttajan mielestä on okei että liikuntarajoitteiset/sairaat kuolevat nälkään kun mistään ei saa ruokakuljetuksia kun kaikki on buukattu täyteen koska paniikki. okei..Tästä oli paljon juttua silloin kun oli paha tilanne päällä, ahneet myöskin pistelivät hyllyjä tyhjiksi eikä muille tarvinnut jättää mitään vaikka kauppiaatkin eritoten pyysivät ettei hamstrata. Köyhä kun ei pystynyt lähtemään kauppaan ennen kuin tuki tuli tilille ja nämä usein jäivät ilman sapuskaa(tai ökykalliit lihat jäljellä).

Tämä korona hässäkkä todellakin osoitti sen miten ahnas ja röyhkeä moni suomalainen on tällaisessa tilanteessa. 

ai ruuat oli muka "ihan loppu", paitsi "ökykalliit lihat"? älä jaksa. ei ollut. ainakaan suomessa.

Minusta kevät oli ihanaa aikaa, ei mitenkään ahdistavaa. Ahdas ja tunkkainen avokonttori vaihtui etätöiksi ja oman kodin rauhaan. Lapset olivat etäkoulussa ja sain viettää heidän kanssaan enemmän aikaa. Kokattiin lounaat yhdessä ja pidettiin yhteiset "kahvitauotkin". Kukaan ei pitänyt minkäänlaisia juhlia, joihin olisi ollut "pakko" mennä eikä tarvinnut itsekään sellaisia järjestää, vaan kaikki viikonloput olivat ihanan vapaita kaikesta turhasta. Saattoi vain olla ja kerrankin ehti harrastamaan asioita, joita ei muuten ole ehtinyt.

Ahdistuin enemmän siitä, että tuo loppui.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ahdistaa työkaverien välinpitämättömyys. Suhtautuvat koronaan kuin sitä ei olisikaan ja kulkevat ties missä ja ahdistaa istua päivät päästään heidän vieressään töissä.

Tämä! Käydään harrastuksissa, tapahtumissa ja baareissa, ulkomailla toki myös ja loman jälkeen vaan suoraan takaisin töihin ilman mitään karanteenia. Itse tunnen olevani liian nuori kuolemaan, mutta en mitenkään voi riskiä välttää kun työtä ei voi tehdä etänä.

Ei mikään. Aloin viime maaliskuussa jopa pitkästäaikaa deittailla.

Se kun piti odottaa, et alkaako työt vai ei.

Paikallisten sheimaus Lapin hiihtoreissulla kyllä jää loppuiäksi mieleen. Käskettiin häipyä sinne hevonkuuseen. On sentään parikymmentä vuotta vietetty talvilomat lapin hiihtokeskuksissa. 

Peruskorjattiin kesämökki talvilämpimäksi joten hiihtolomalle ei enää tarvitse lähteä pohjoiseen.

- perhe Espoosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se oli aika perseestä kun joutui olemaan melkein kuukauden ilman ruokaa(joku kananmuna/hedelmä päivässä) KAIKKI ruokakuljetus ajat tällä alueella oli täynnä. Minä kun olen yksin asuva sairas liikuntarajoitteinen ilman mitään tukiverkkoa lähellä niin voisiko jättää niitä kuljetusaikoja meille jotka niitä oikeasti tarvitsevat, kiitos. 

Onneksi kaupat osaavat varautua paremmin nyt jos ruuhkia tulee..

Sinun alapeukuttajan mielestä on okei että liikuntarajoitteiset/sairaat kuolevat nälkään kun mistään ei saa ruokakuljetuksia kun kaikki on buukattu täyteen koska paniikki. okei..Tästä oli paljon juttua silloin kun oli paha tilanne päällä, ahneet myöskin pistelivät hyllyjä tyhjiksi eikä muille tarvinnut jättää mitään vaikka kauppiaatkin eritoten pyysivät ettei hamstrata. Köyhä kun ei pystynyt lähtemään kauppaan ennen kuin tuki tuli tilille ja nämä usein jäivät ilman sapuskaa(tai ökykalliit lihat jäljellä).

Tämä korona hässäkkä todellakin osoitti sen miten ahnas ja röyhkeä moni suomalainen on tällaisessa tilanteessa. 

ai ruuat oli muka "ihan loppu", paitsi "ökykalliit lihat"? älä jaksa. ei ollut. ainakaan suomessa.

Meillä isossa kaupungissa oli marketeista edulliset peruselintarvikkeet - kuten jauhelihat, kana, kananmunat, jauhot, makaroni, riisi jne. - muutaman viikon lähes loppu. Itse kohtasin kerran pienituloisen eläkeläispariskunnan, joka etsi hädissään jotain ostettavaa hyllyistä kun kaikki oli hamstrattu tyhjiksi, vain kalliit erikoismerkit jäljellä. Vieläkin sattuu sydämeen.

Se, kun äitini joutui sairaalaan enkä voinut vierailla hänen luonaan ja oli niin sairas, ettei muistanut ladata edes puhelintaan, joten en aina saanut häneen yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Paikallisten sheimaus Lapin hiihtoreissulla kyllä jää loppuiäksi mieleen. Käskettiin häipyä sinne hevonkuuseen. On sentään parikymmentä vuotta vietetty talvilomat lapin hiihtokeskuksissa. 

Peruskorjattiin kesämökki talvilämpimäksi joten hiihtolomalle ei enää tarvitse lähteä pohjoiseen.

- perhe Espoosta

First world problems

Hallituksen ja virkamiesten toiminta, STM ja THL.

Oli ahdistavaa havaita, että tilastoja alettiin manipuloimaan ja tilastointimentelmiä rukkaamaan uuteen uskoon. Tuli outoja uusia määritelmiä; vain vähän koronaa (vrt vain vähän raskaana), joten ei tilastoida, todetaan parantuneeksi neljän viikon kuluttua positiivisen koronatestin jälkeen (ilman uusintatestiä), jatkuvat vanhojen tilastojen muokkaaminen (miinuksia ja plussia, viikkojen ja kuukausien taakse) jne, maskit (kaikissa merkityksissä ja eri vaiheissaan).

Luottamus suomalaiseen virkamieskuntaan romahti ja se vähäinen luottamus terveydehoitojärjestelmään tipahti vielä entisestään, pohjalukemiin.

Se kun kaikki etätyötä ja etäkoulu alkoi. Muut sai jäädä kodin turvaan, mutta minä terveydenhuollon ammatissa jouduin menemään joka aamu töihin Yliopistolliseen sairaalaan, ja pelkäsin vaarantavani koko perheeni. Olin aivan varma, että kannan taudin kotiin ja joku rakkaimmistani menehtyy siihen. Meinasi mielenterveys mennä.

Silloin, kun tartunta luvut lisääntyivät ja kunnollisia rajoituksia ei tehty.

Sama tilanne on nyt. Ei ahdistaisi niin paljoa, jos koulut olisi kiinni, samoin juottolat ja ravintolat ja huvit ja harrastukset.

Aivan turhaa esim pitää nyt jotain konsertteja väkisin.

En ahdistunut, syrjäytyneenä ihmisenä kerrankin maailma näytti kaikille normaali-ihmisille sen, miltä maailma näyttää meidän silmin. Älytöntä miten vähästä ihmiset sekoavat ja viikon kotonaolon jälkeen alkoi päänupissa heittää. Haloo, miten heikkoa tekoa nyky-yhteiskunta oikein on?

Koronateholle joutuminen ilman asianmukaista perehdytystä.