Mikä oli koronakevään 2020 ahdistavinta aikaasi?

Ainut ahdistus ja pelko oli, että jos tarttuisi vanhempiini. Toisella perussairaus ja korona veisi mennessään ja toinen hoitajana töissä normaaliin tapaan.

Muuten oli ihanaa ja lunkkia. Ei tarvinnut mennä mihinkään pakollisiin sukulaisvierailuihin jne.

Lapsilla toimi etäkoulu hyvin. Opettaja painotti lapsia, että soittakaa/pistäkää hänelle viestiä, jos on avun tarvetta. Että vanhempia ei tarvitsisi häiritä. Itse kyllä autoin paljon, sillä olin kotona vauvan kanssa muutenkin.

Ennen koronaa oli ahdistavinta, kun olin teholla viisi päivää. Tavallaan jäi korona-ahdistus kokematta, kun toipilaana meni sekin aika.

Pahinta oli oli tammi-helmikuu. Taivas aukesi, kun alkoi etätyöt ja -koulu, loppui isovanhempien luona pakkovierailut ja kaikki muukin turha kalenterintäyte. Nyt on taas toiveet korkealla.

Se kun piti palata takaisin töihin, vaikka kotona oli niin mukavaa.

Se kevät oli kevät muiden joukossa, lunta vaan ei ollut niin maa oli sula aikaisin.

Meillä ei duunariperheessä elämä muuttunut mitenkään, molemmat kävi työpaikallaan töissä ja lapset päiväkodissa ja koulussa. Ei ole sisäharrastuksia vaan ulkoillaan eikä ole varaa matkustella. Ei käydä baareissa eikä ravintoloissa.

No uutisissahan sitä koronaa oli, mut ei kauheesti seurattu.

Ei siis mitään merkannut meille.

Kevät ja kesä 2020 oli naurattavaa aikaa. Olin nimittäin jo sairastanut koronaflunssan pois ja siksi homma oli minun ja lähipiirin osalta jo ohi. Siinä sitten seurattiin muiden vauhkoamista isolla jo sairastaneiden porukalla juhlien. Välillä mietittiin jo että onko maailmalla joku ihan eri tauti kuin mitä meillä oli, niin hurjia oli uutisotsikot. :D

Matkustelu oli hankalampaa, mutta ei tarvinnut enää välittää tarttumisesta.

Introverttina tuli nautittua koko lockdownista täysin rinnoin. Hermostoni ikäänkuin rauhoittui silloin kevättalvella.

Ei tarvinut ahdistua kutsuista kissanristiäisiin tai jos niitä tuli, sai hyvällä syyllä kieltäytyä, eikä kukaan loukkaantunut.

Loppuvuodesta aloitin koulun pitkän työttömyyden jälkeen ja koen, että alkuvuoden rauhoittuminen mahdollisti sen, että jaksoin edes ajatella koulun aloittamista.

Ymmärrän kuitenkin, että esimerkiksi yrittäjillä on ollut varmasti aivan hirveää. Ja ylipäätänsä ihmisillä, jotka olivat tottuneet/tarvitsivat suuria ihmismassoja viihtyäkseen.

Foliohattujen ulina oli ahdistavaa

Eripura yleisesti.

Ihan kivaa aikaa oli. Oli upea kevät säiden puolesta. Hurahdin aivan täysillä puutarhahommiin ja se onkin ollut ykkösharrastus siitä lähtien.

Kavereiden tapailu jäi vähemmälle ja sitä en ole oikeestaan kaivannutkaan. Oli kivaa kun sai keskittyä vain itseensä!

Ihmisten joukkohysteria oli ahdistavaa. Huomasi varsinkin kun kuljin maskitta joka paikassa.

Kaffebulla kirjoitti:

Ihan kivaa aikaa oli. Oli upea kevät säiden puolesta. Hurahdin aivan täysillä puutarhahommiin ja se onkin ollut ykkösharrastus siitä lähtien.

Kavereiden tapailu jäi vähemmälle ja sitä en ole oikeestaan kaivannutkaan. Oli kivaa kun sai keskittyä vain itseensä!

Oli kyllä upeat säät. Mä kiinnitin huomioni siihen, miten luonnon äänet alkoivat kuulua kovina. Asun paikassa, jonka yli lentokoneet laskeutuu Helsinki-Vantaalle ja kun lentoliikenne käytännössä loppui, se oli oikeasti aika ihanaa korville. Vaikka siis olenkin tottunut lentoliikenteen ääniin, siitä huolimatta äänien puuttumisen huomasi.