Lue keskustelun säännöt.
Hajonnut avioliitto, yhdessä asuminen?
21.10.2013 |
Onko kenelläkään kokemusta, voiko onnistua pidemmän päälle? Ollaan muutettu eri makuuhuoneisiin ja liitto on ohi, molemmilla ulkopuolinen suhde meneillään mutta kunnioittavasti salassa... voiko onnistua että asutaan yhdessä kämppiksinä ja vanhempina, kumpikin haluaa asua lasten kanssa, ja taloudellisistakin syistä olisi järkevämpää. Riidat on meidän tapauksessa jo ohi.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia?
Kommentit (44)
Tiedän etäisesti pariskunnan joka erosi toisistaan, mutta asuivat samassa taloudessa keskenään kunnes lapset olivat lähteneet opiskelemaan. Selittivät jollain sitoutumisella lasten kasvatukseeen tuota päätöstään.
Asuivat samassa talossa mutta eri puolilla taloa. Molemmilla oli omia suhinoitaan tahoillaan, muttei niitä tuotu lasten eteen.
En tiedä, miten nykyään jo aikuiset lapset ottivat tuon järjestelyn ja millä tavalla se vaikutti heidän omaan ajatusmaailmaansa parisuhteista, olis kyllä mielenkiintoista kuulla se.
Mut siis kaikenkaikkiaan en tuollaista järjestelyä suosittele, vaikeaa kuvitella että se toimisi pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan niiden lasten takia, muuttakaa erilleen. Jos tuossa kuvioissa ei olisi lapsia mukana, niin voisitte asua vaikka koko sakki, te + uudet säädöt, saman katon alla.
Njaa, minulla on "kokemusta" tuon tyyppisestä järjestelystä vain kavereiden kautta. Kavereideni vanhemmat erosivat mutta asuivat pitkään yhdessä lasten takia, muuttivat erilleen kun nämä kaverini olivat 16v ja 17v. Olin itse saman ikäinen tuolloin, joten en nyt ihan aikuisen silmin tilannetta tarkastellut, mutta kovin hyvin se ei näyttänyt toimivan. Vanhemmat olivan ulkoisesti hyvissä väleissä mutta vähän sellaista katkeraa piikittelyä ja mustasukkaisuutta lapsista oli ilmassa. Kaverini joutuivat ikään kuin tasapainoilemaan vanhempien välillä, olemaan mieliksi molemmille. Nämä omat kaverini ovat aikusiällä seilanneet suhteesta toiseen ja ovat jotenkin sitoutumiskammoisia. Olen ajatellut, että se liittyy tuohon kotona saatuun parisuhteen malliin, mutta en tietysti ole mikään psykologi.
Ei ole kokemusta, mutta en käsitä miksei tuollainen järjestely voisi onnistua. Jos teillä on hyvät välit ja pystytte huolehtimaan lapsista ja yhteisistä asioista riitelemättä, niin miksi ei?
Ainoa mitä mietin, niin entä sitten jos/kun jompi kumpi haluaa asua yhdessä uuden kumppanin kanssa? Pystyttekö siinä tilanteessa sopimaan mm. huoltajuudesta ilman riitoja?
Kakkoselle: Kyllähän monet pariskunnat nukkuvat eri huoneissa vaikka ovat yhdessä. Eivätkä kaikki harrasta julkisia hellyydenosoituksia.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 18:14"]
Kakkoselle: Kyllähän monet pariskunnat nukkuvat eri huoneissa vaikka ovat yhdessä. Eivätkä kaikki harrasta julkisia hellyydenosoituksia.
[/quote]
Toki, mutta mielestäni on silti hyvä näyttää lapsille vanhempien välistä rakkauttakin. Lapset saavat melko omituisen käsityksen parisuhteesta, jos äidin ja isän välillä ei ole mitään kaveruutta kummempaa. Ja vielä molemmat viettävät paljon aikaa pois kotoa sen seurustelukumppanin luona. Tuskin ne lasten aikana niitä näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuvitellaan ettei lapset huomaa.. ollaan ystävällisiä ja tehdään asioita yhdessäkin, niinkuin ennenkin mutta ei enää riitoja eikä seksiä.
Mitä tarkoittaa kohteliaasti salassa toteutetut uudet suhteet? Miten kuvio käytännössä toimii
Jos molempien romanttiset tunteet ovat todella kuolleet, voi tuo järjestely kenties toimiakin, itse uskon silti asioiden sulkemiseen ja päättämiseen. Eteenpäin meneminen vaatisi ainakin omalta osaltani erilleen muuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereillani tuo toimi hyvin pari vuotta. Olisi toiminut pidempäänkin, mutta toisen uusi tyttöystävä kävi mustasukkaiseksi.
Tämän tuntemani pariskunnan tapaus oli varmaan lajissaan kovin harvinainen: molemmat todella mukavia, rentoja, kivoja tyyppejä, erossa ei suurta dramatiikkaa, edelleen ovat parhaita kavereita ja viettävät jouluja ja lomia yhdessä (mustasukkainen tyttöystävä jäi sittemmin kuvioista, sen sijaan ei-mustasukkainen naisen uusi miesystävä on myös sujut tämän tilanteen kanssa).
Lapset ovat vaikuttaneet voivan hyvin koko ajan: molemmat rakastavat vanhemmat siinä lähellä ja hyvissä, lämpimissä väleissä.
Mä tiedän tapauksen missä nyt n. 45-vuotiaan naisen vanhemmat aikoinaan teki noin. Se kaikki, mitä se ämmä on omille lapsilleen niskaan kaatanut, on jotain aivan tajutonta. Ei tietenkään välttämättä johdu siitä omasta lapsuudesta mutta veikkaanpa että melkoinen vaikutus sillä kyllä on ollut.
Nyt tämä kyseinen nainen on eronnut, yksin, menettänyt huoltajuuden ja käytännössä mahdollisuudet normaaliin elämään ainakaan nykyisellä asuinpaikallaan (toilaili myös julkisuudessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kodin ilmapiiri ja vanhempien välit vaikuttaa lapsiinkin. Minua rasittaa nämä ihmiset jotka kuvittelevat, etteivät lapset näe ja tajua mitään. Kyllä tajuavat, jo suht pienetkin lapset, ei ne ole sokeita eikä tyhmiä.
Olen itse kasvanut tuollaisessa kodissa ja olisin paljon mieluummin kasvanut ihan jossain muualla.
Varmaan tosi ahdistavaa lapsille, mutta hankala juttu, jos rahaa ei ole muuttaa erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumpikin haluaa asua lasten kanssa, niin ei se erilleenmuutto sitä estä. Lapset asuvat vuoroajoin kummankin vanhemman luona.
Olis kyllä kauhee ajatus, että lapset saisivat tuollaisen parisuhteen mallin. Mulle on ainakin tärkeää että lapset näkee kahden aikuisen rakastavan toisiaan. Näkivät sitä kun olin isänsä kanssa, näkevät nyt kun nykyinen miesystäväni on meillä (ei siis asuta kimpassa). Eli hellyydenosoitukset, kauniit sanat, huomioiminen, se että mennään saunaan yhdessä miehen kanssa, jne. Mallista ne lapset oppii. Haluan, että poikani oppii tuon saman mallin mukaisesti kunnioittamaan naisia ja sitä omaansa sitten kun sen aika on. Haluan, että tyttäreni näkee mitä se on kun mies arvostaa ja rakastaa. Ja toivon ettei hän aikanaan tyydy vähempään. Niin, meillä oli isänsä kanssa sellainen suhde, mutta, tuli alkoholi joka söi sen kaiken mitä yhdessä rakennettiin. Tosin nykyään lapseni näkevät sen että voin kohdella heidän isäänsäkin ihan arvostavasti ja kauniisti, riidoista ja ongelmista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia kukaan noin tekisi?
Ihan vaan oman seksielämän ja hellyydenkaipuunkin nimessä?
Jos meillä kävisi noin ettei enää himoja tms niin muutto erilleen ja molemmille ihan vapaat kädet etsiä uutta rakkautta. En tahtoisi lapsilleni tuollaista kohtaloa mikä teillä. Ihan kamalaa.
Onko tuossa siis joku kulissin tavoittelu vai mikä? En ihan pääse ajatukseen kiinni: miksi sitten koskaan olet kumppanin hommannut jos sitten lopputulos on jotain noin kurjaa?
Jos te olette eri makkareissa ja toisella jo suhde jonkun kanssa niin muuttakaa nyt erillenne. Ihan kamala tollanen suhde on lapsille esimerkkinä: mitä ne teistä oppii? Tahdotko saman mallin lapsillesi?
Mun vanhemmat erosivat ja etävanhemman kanssa jäi paljon kokematta, ja huoli etävanhemmasta ja hänen surustaan olla erosas lapsistaan. En halua samaa omille lapsilleni. Ja jotenkin ajatellut että lapselle on tärkeintä suhde vanhempien kanssa ja ehjä koti eikä se vanhempien keskinäinen suhde.
Erilleen muuttaminen hajoittaisi lasten koko maailman, kaverit, kodin, suvun yhteiset jutut jne. siinä niitä syitä miksi tällainen järjestely.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:17"]
Erilleen muuttaminen hajoittaisi lasten koko maailman, kaverit, kodin, suvun yhteiset jutut jne. siinä niitä syitä miksi tällainen järjestely.
[/quote]
Mihin ne kaverit ja suku siitä erosta häviää? Jos osaatte erota sovussa, niin kaikki muu pysyy ennallaan, lapsilla vain on kaksi kotia. Ja huomattavasti onnellisemmat vanhemmat kun ei tarvitse elää tuollaista kulissielämää.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 21:17"]
Erilleen muuttaminen hajoittaisi lasten koko maailman, kaverit, kodin, suvun yhteiset jutut jne. siinä niitä syitä miksi tällainen järjestely.
[/quote]
No ei hajoittaisi jos ei aikuiset ihmiset antais sen hajottaa. lähivanhempi jää lasten kanssa entiseen kotiin, tapaava vanhempi rakentais muuten hyvät suhteet lapsiinsa. Arvostaisitte toisianne edelleen lastenne vanhempina.
Tekosyitä ja kulissien ylläpitoa, ja kurja malli lapsille.
Meillä minä pidän enimmäkseen yllä suhteita miehenkin sukuun, onko täällä paljonkin sellaisia jotka eronneita jotka viettävät aikaa, yhteisiä lomia jne. exän sukulaisten kanssa?
Ja muuttaminen kahteen asuntoon tarkoittaisi muuttamista toiselle asuinalueelle, pois kavereiden luota.
Mitä kerrotte lapsille suhteestanne ja siitä miksi nukutte eri huoneissa? Ettekä osoita toisillenne hellyyttä ja rakkautta, ette ole pariskunta? Kerrotteko totuuden vai kuvitteletteko ettei lapset huomaa mitään?