Ikävä anoppia ja appiukkoa. Molemmat kuolleet. Muita?

Appiukko kuoli kun mieheni sisaruksineen olivat pieniä lapsia. Ihana puoliso ja isä oli ollut kuulemani mukaan. Olisi ollut ilo saada tutustua häneen.

Anoppi onneksi elossa, toivottavasti vielä piiitkään! Herttaisin tietämäni ihminen.

Minä kaipaan lempeää ja hyväsydämistä appiukkoa. Olisi hänen sijastaan saanut kitkerä ja kaikkeen sormensä työntävä mielensäpahoittaja-anoppi mennä mullan alle.

Minulla ikävä isää ja äitiä, kuolleet 40v ja 10v sitten. Olen 65v. Elämä menee nopeasti.

Ihmeellisintä on, että minulla on ikävä ex anoppia joka on jo edesmennyt. Kun erosin hänen pojasta hän katkaisi välit kokonaan. Silti muistelen häntä haikeana vaikka tämä anoppi ei ollut mikään varsinainen päivänpaiste edes ennen eroa. Silti vietettiin hänen ja lasten kanssa monta mukavaa hetkeä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kaipaan lempeää ja hyväsydämistä appiukkoa. Olisi hänen sijastaan saanut kitkerä ja kaikkeen sormensä työntävä mielensäpahoittaja-anoppi mennä mullan alle.

Ihmiskemiat ei aina kohtaa, mutta on tuo aika kauheasti sanottu miehesi äidistä.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muisteltavia edesmenneitä Kun tulee tarpeeksi vanhaksi, menettää vuoden aikana jo 3-6 tärkeää ihmistä.

Leila Koo kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muisteltavia edesmenneitä Kun tulee tarpeeksi vanhaksi, menettää vuoden aikana jo 3-6 tärkeää ihmistä.

Näinhän se menee. Olen vielä nuori, mutta pelottaa aika kun täytyy rakkaimmistaan luopua. Täytyy nauttia vielä kun voi.

Up