Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikastyötön mutta kunnollinen ja fiksu mies on todellinen syrjäytynyt. Hänellä ei ole mitään ryhmää johon kuulua.
08.09.2020 |
Hänen tilanteessaan olevat ihmiset kun yleensä ovat ns "eläm änkoululaisia" jotka ryyppäävät, tupakoivat, käyttävät huumeita, aiheuttavat yleistä pahennusta, eivät hallitse talouttaan tai elämäänsä muutenkaan.
Saavat häätöjä ja lapsia usealle miehelle.
Minä melkein mieluummin olisin tuollainen elämäntapa W T-puolinarkki kuin kunnollinen ja fiksu mutta työtön mies. Olisi jokin ryhmä johon kuulua
En vain kykene tuntemaan mitään yhteistä tuollaisten ihmisten kanssa...He ovat jotenkin täysin eri aaltopituudella.
En nyt tiedä saitteko yhtään kiinni siitä mitä tarkoitan, mutta olen tätä usein miettinyt...
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä asia koskee fiksuja, kunnollisia ja pitkäaikaistyöttömiä naisiakin ihan samalla tavalla. Ei mekään haluta mitään huumediileriä tai lähipubin Arskaa jolla on lapsia viidelle eri naiselle.
Älä nyt vesitä hyvää tarinaa! Vain miessyrjäytyminen voi olla nuhteetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholia sentään on. Huimaus aineita ei ikävä kyllä ole. En keksi huonoakaan syytä olla selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä itseistarkoitus elämälle on työnteko, muuta kuin itsensä elättäminen? Ei työpaikka tuo monellekaan mitään kuuluvaisuuden tunnetta, päinvastoin pahimmillaan.
Tässä ei varmaan tarkoiteta pelkästään sitä työyhteisöä, vaan sitä että yleisemmin katsottuna kuuluu ryhmään "työssäkäyvät fiksut kunnolliset ihmiset". Ainut mikä erottaa ap:n tuosta viiteryhmästä on työttömyys, ja työttömyys on myös ainoa yhtäläisyys hänen ja moniongelmaisten päihderiippuvaisten välillä.
Tuo on sinun yleistäminen, ja sinun ajattelua. Se että ihminen käy töissä, ei tarkoita oikeassa elämässä mitään fiksuutta tai päihteettömyyttä. Toki monet vetää mutkat suoriksi ja ajattelee noin, laiskuuttaan ja oman ylevyydentunnosta.
Sinä minusta tässä yleistät. Ei tuossa minun mielestäni sellaista tarkoitusta esitetty. Todella moni vetää mutkat suoraksi arkuudesta ja vihamielisyydestä tosin. Voi kyllä olla että itse laiskana en jaksanut lukea rivien väliä. Mitäköhän tuossa sitten oikeasti mahdettiin haluta sanoa? Minä luin sen niin, ettei aapeessä ole mitään vikaa, kun ei juututa siihen työttömyyteen, jolle annetaan aivan yletön merkitys, koska se on syntipukki-ilmiön takia muotia.[/quot
ok. Puhutaan siis samaa kieltä. Minä laiskuuttani oikoluin tekstisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä asia koskee fiksuja, kunnollisia ja pitkäaikaistyöttömiä naisiakin ihan samalla tavalla. Ei mekään haluta mitään huumediileriä tai lähipubin Arskaa jolla on lapsia viidelle eri naiselle.
Väittäisin että ei koske naisia ihan samalla tavalla, koska työllisyys ja yksilön tuottavuus ja tehokkuus ovat meriittejä jotka normaalilla miehellä pitäisi olla kunnossa yhteiskunnan mielestä.
Ja kun miehellä ei näitä ole, hän muuttuu monien silmissä nollaksi.
Naisella taas painavat enemmän muutkin asiat vaakaupissa, kuin pelkkä työllisyys ja tuottavuus.
Jos nainen on itsestään huolta pitävä, ei dokaile tai käytä huumeita, harrastaa ja on fiksu sekä mukava, niin hänen mahdollisuutensa syrjäytyä totaalisesti on murto-osa vastaavan miehen syrjäytymismahdollisuudesta.
Sama se on naisella. Sairauden ja huonon alavalinnna takia syrjäytetty työelämästä ja muustakin. Sukulaiset ja ystävät kyllä alkaa ylenkatsoa ainakin ajan myötä, suurin osa hylkääkin tai tapaamiset on pelkkää piikittelyä "helppoa se sulla on, kun makaat vaan kotona, saat ilmaiseksi rahaa, ei ole lapsiakaan riesana" jne. Joo, tosi helppoa on kyllä sairaana, yksin jätettynä, minimirahoilla ja työkkärin kyykytyksen alla tasapainoilu enkä itsekään käytä mitään päihteitä, syitä niihin sortumiseen olisi kyllä tosiaan helppo löytää, jos sille tielle lähtisi. Eikä mulla ole mitään yhteistä edes enää oikein kenekään "normaalia"elämää elelevän ihmisen kanssa joka paahtaa uraputkessa ja perhe odottaa kotosalla sit vapaa-ajalle. Itselläni o nihan sama, en kuulu minnekään ja työkkärin kurssit jne. on alentavaa soopaa just "opetellaan elämängallintaa"jne., ku nei ole tarvetta tuollaiselle holohoukselle(no harvalla muullakaan varmaan on, jotka sinne pakotetaan, mutta kuitenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin on totta, että normi-ihmiset yrittää koko ajan osoitella jotain vikoja syrjäytymisellesi, muitakin kuin vaikka sen sairauden tms. joka sen syrjäytymisen on aiheuttanut tai ainakin vaikeuttanut rutkasti lisää työllistymistä. Yritetään kaivaa vaikka väkisin jotain päihde/mt/elämänhallintaongelmaa niin työkkärissä kuin siviilitkin:( Kai se on pakko saada lokeroitua jonnekin kaikki, että itsellä on sitten joku turvallisuuden harha, ettei itselle voisi ikinä käydä mukamas noin, kun on its eolevinaan niin ahkera ja virheetön menestyjä tms.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on totta, että normi-ihmiset yrittää koko ajan osoitella jotain vikoja syrjäytymisellesi, muitakin kuin vaikka sen sairauden tms. joka sen syrjäytymisen on aiheuttanut tai ainakin vaikeuttanut rutkasti lisää työllistymistä. Yritetään kaivaa vaikka väkisin jotain päihde/mt/elämänhallintaongelmaa niin työkkärissä kuin siviilitkin:( Kai se on pakko saada lokeroitua jonnekin kaikki, että itsellä on sitten joku turvallisuuden harha, ettei itselle voisi ikinä käydä mukamas noin, kun on its eolevinaan niin ahkera ja virheetön menestyjä tms.
Tuo on totta. Itsekkin ajattelin noin, kun olin työelämässä. Nyt olen ollut pienen tovin työttömänä omasta tahdostani, koska työ alkoi hallita elämääni liikaa. Nyt näkee vähän eri perspektiivistä, paitsi sillä erotuksella, että terveys on tallella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme siinä on, että ihan normaali fiksu asiansa hoitanut ihminen (mies tai nainen) muuttuu syrjäytyneeksi jos jää työttömäksi? Minun määräaikainen työ sairaalamaailmassa päättyi kun täytin 50v. Sen jälkeen en ole onnistunut uutta työtä saamaan, ei ole oma vika. Ikää on liikaa (56v) ja suurin osa aiemmista työkokemuksista on sellaiselta alalta (it) jota ei enää ole siinä muodossa olemassa, että minulle olisi siitä hyötyä työn saannin kannalta. Viime viikolta korvaani tarttui tämmöinen termi " ikääntyvä pitkäaikaistyötön". Kamala sanahirviö, eikös nykyisin ole kaikenlainen syrjintä täysin kiellettyä? Ei saa puhua ma muista, ei nar keista, ei mus tista ym. Mutta työtöntä saa lyödä ja parjata kaikin tavoin. Milloin tähän puututaan? Olen siisti, luottotiedollinen asiani aina hoitanut, aviossa oleva ja asun omassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä itseistarkoitus elämälle on työnteko, muuta kuin itsensä elättäminen? Ei työpaikka tuo monellekaan mitään kuuluvaisuuden tunnetta, päinvastoin pahimmillaan.
Tässä ei varmaan tarkoiteta pelkästään sitä työyhteisöä, vaan sitä että yleisemmin katsottuna kuuluu ryhmään "työssäkäyvät fiksut kunnolliset ihmiset". Ainut mikä erottaa ap:n tuosta viiteryhmästä on työttömyys, ja työttömyys on myös ainoa yhtäläisyys hänen ja moniongelmaisten päihderiippuvaisten välillä.
Ongelma on myös se, että paljon tulee kuultua valheita ja seläntakana puhumista.
Ihmiset eivät vaan voi millään käsittää tätä yhtälöä: fiksu, syrjäytynyt ja työtön.
Meille keksimällä keksitään ihme mt-diagnoosit, alkoholismit, huumeet jne. ongelmat, vaikka olemme tuikitavallisia.
Ihmisten ennakkoluulot ja suoranaiset valheet estävät porukkaan ottamisen.
Sääli heille, joiden elämään eivät työttömät mahdu!
Parempi termi olisi:
Syrjäytetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääk.. täällä mummo somettaa ja on samaa mieltä näistä useimmista kommenteista. Kyllä se vaan taitaa olla niin, että työ se on joka määrittää ihmisen arvon. Minulla on yli 30 vuoden työhistoria takana, mutta nyt odottelen varhennettua eläkettä. Aikaa siihen on 4 vuotta, sen kun jaksaisin. Ihmisarvoni on reilusti alentunut, vaikka työttömyys ei ole mikään esim. rikokseen verrattava asia. Jokainen voisi tahoillaan vaikuttaa kuinka työtöntä kaveriaan kohtelee, siitä se lähtee.
Kumma_peliä kirjoitti:
Mikä ihme siinä on, että ihan normaali fiksu asiansa hoitanut ihminen (mies tai nainen) muuttuu syrjäytyneeksi jos jää työttömäksi? Minun määräaikainen työ sairaalamaailmassa päättyi kun täytin 50v. Sen jälkeen en ole onnistunut uutta työtä saamaan, ei ole oma vika. Ikää on liikaa (56v) ja suurin osa aiemmista työkokemuksista on sellaiselta alalta (it) jota ei enää ole siinä muodossa olemassa, että minulle olisi siitä hyötyä työn saannin kannalta. Viime viikolta korvaani tarttui tämmöinen termi " ikääntyvä pitkäaikaistyötön". Kamala sanahirviö, eikös nykyisin ole kaikenlainen syrjintä täysin kiellettyä? Ei saa puhua ma muista, ei nar keista, ei mus tista ym. Mutta työtöntä saa lyödä ja parjata kaikin tavoin. Milloin tähän puututaan? Olen siisti, luottotiedollinen asiani aina hoitanut, aviossa oleva ja asun omassa kodissa.
Olet asian ytimessä. Sitä parjaamista ei edes haluta kieltää, koska se nimenomaan on syntipukki-ilmiö. Kaikkia pelottaa, joten työttömien pieksäjäiset on valtion erityissuojeluksessa. Perustuslain vastaista, mutta eipä haittaa.
Taitaa olla pelkona, että jos työttömältä viedään stigmakin, sitten hän on niin vapaa että kaikki heittäytyvät työttömiksi. Kalliiksi tulee sellainen pelko. Useimmat taitavat sitten kuitenkin valita talot, autot ja kiireisen elämän.
Mutta se johtaa nyt näköjään siihen, että näännytään sukupuuttoon työmme ääreen.
Voitaisiinkohan ikinä ajatella, että luovutaan tästä hulluudesta ja kovuudesta ja aletaan tavoitella taas järkevää elämää ihan yhteistuumin kaikille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä."
Maailma on muuttunut Raamatun ajoista ja meitä ihmisiä on jo ihan liikaa. Töitä ei riitä kaikille, vaikka miten tahtoisi tehdä töitä. Pitäisi siis päästä jo eroon ajattelusta, että työ määrittää ihmistä ja ihmisarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin. Problem solved. Vai oletko liian hieno duunarihommiin?
Aika moni akateemiselta puolelta ei ole semmoisessa kunnossa että saman tien siirtyisi duunarihommiin. Jotain peruskuntoa ei hommata ihan parissa kuukaudessa.
Sitten kannattaa alkaa hankkia sitä peruskuntoa.
Kauankohan menee että hiirtä siirrellyt tyyppi alkaa nostella monen kymmenen kilon kamoja säännöllisesti, ilman että paikat hajoaa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla niin että jos Suomessa tarvitsee apua niin täytyy ensin ruveta ryyppäämään?
Kyllä se työttömyys vain tuntuu olevan sellainen stigma että jos ihminen on pitkään sellainen, niin muut "kunnon ihmiset" alkavat rinnastaa hänet siihen elämämkoulu - W T porukkaan, tai narkiksi/deekuksi.
kun "pakkohan siinä jotain vikaa" on olla.
Sitten jos ei vaan pysty tähän oikeasti rappiolla olevaan porukkaan kuulumaan, niin todella yksinäiseksi jää.