Pitkäaikastyötön mutta kunnollinen ja fiksu mies on todellinen syrjäytynyt. Hänellä ei ole mitään ryhmää johon kuulua.

Onko tuo erityisesti kaupunkilaisten ongelma?

Asun alle 10.000 asukkaan paikkakunnalla ja täällä on paljon erilaisia rythmiä, joihin voi kuulua. Yhdistyksiä on 130.

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin. Problem solved. Vai oletko liian hieno duunarihommiin?

Aika moni akateemiselta puolelta ei ole semmoisessa kunnossa että saman tien siirtyisi duunarihommiin. Jotain peruskuntoa ei hommata ihan parissa kuukaudessa.

Itse oma heimonsa on oltava ja ehkä sitten vasta hyvällä onnella löytää muuta heimoa. Ja ne kaikki laumat on vastenmielisiä aina ja kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Miten kunnollinen ja fiksu ihminen syrjätyy? Mielestäni noista erityisesti fiksuus edellyttää vähän muutankin kuin narkkiutta tai spurguutta.

Esimerkiksi niin, että omaa hankalan sosiaalisten tilanteiden pelon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin. Problem solved. Vai oletko liian hieno duunarihommiin?

Aika moni akateemiselta puolelta ei ole semmoisessa kunnossa että saman tien siirtyisi duunarihommiin. Jotain peruskuntoa ei hommata ihan parissa kuukaudessa.

Sitten kannattaa alkaa hankkia sitä peruskuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta pitkäaikaistyötön ja syrjäytynyt henkilö, joka ei käytä päihteitä on ihan pirun vahva ihminen jos minulta kysytään.

Onko sinulla mitään selkeitä mielenkiinnonkohteita? Esim. tiede tai musiikki?

Kyllä on, soitan kahta soitinta.

Myös tiede kiinnostaa laajasti.

AP

 

Kiinnostaako esim. bänditoiminta? Laita viestiä vaikkapa muusikoiden.netin wanted-palstalle ja kokoa soitteluporukka.

Jos et muuta keksi niin laita ystävän hakuilmoitus nettiin. Ei tarvitse olla kokonaan yksin.

Liity netin kautta sílakkaryhmään. Parvessa on voimaa! 🙋🏿‍♂️

Jos omaisin laatikkoleuan, en joutuisi olemaan yksin työttömänäkään.

Vierailija kirjoitti:

Liity netin kautta sílakkaryhmään. Parvessa on voimaa! 🙋🏿‍♂️

Paras esimerkki siitä, miten joukossa tyhmyys tiivistyy.

Tossa tapauksessa kannattaisi mennä aamuisin puistonpenkeille istuskelemaan, varsinkin jos rahaa on edes vähän. Ostaa yhden pullon esim. likööriä, niin varmasti pääsee mukaan yhteisöön. Siitä se sit pikkuhiljaa lähtee, eikä yksin tarvitse olla. Voi muistella menneitä omassa yhteisössä tai laulaa lurauttaa ohikulkijoille jonkin iloisen rallin, näin tuoden ohikulkeville ihmisille hyvän mielen.

Erinomainen avaus ap. Totta, sen rannan ryyppyporukan ja töissäkäyvien välissä ei ole paljoa tilaa. Se on todella ohut kaistale. Välillä tuntuu että olisi hyväksytympi, jos antaisi vaan mennä täysin deekikselle.  Olisi edes yksi porukka ympärillä tsemppaamassa sitä hidasta itsemurhaa.

Aika erikoista ajattelua meillä Suomalaisilla. Jos ihminen on työtön, ei ole synonyymi syrjäytymiselle. Eikö ihminen oikeasti voi olla työttömänäkin onnellinen, luulen että ainut este onnellisuudelle on häpeä, joka tulee siitä, kun ajatellaan mitä muut ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä itseistarkoitus elämälle on työnteko, muuta kuin itsensä elättäminen? Ei työpaikka tuo monellekaan mitään kuuluvaisuuden tunnetta, päinvastoin pahimmillaan.

Tässä ei varmaan tarkoiteta pelkästään sitä työyhteisöä, vaan sitä että yleisemmin katsottuna kuuluu ryhmään "työssäkäyvät fiksut kunnolliset ihmiset". Ainut mikä erottaa ap:n tuosta viiteryhmästä on työttömyys, ja työttömyys on myös ainoa yhtäläisyys hänen ja moniongelmaisten päihderiippuvaisten välillä.

Kyllä tämä asia koskee fiksuja, kunnollisia ja pitkäaikaistyöttömiä naisiakin ihan samalla tavalla. Ei mekään haluta mitään huumediileriä tai lähipubin Arskaa jolla on lapsia viidelle eri naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä itseistarkoitus elämälle on työnteko, muuta kuin itsensä elättäminen? Ei työpaikka tuo monellekaan mitään kuuluvaisuuden tunnetta, päinvastoin pahimmillaan.

Tässä ei varmaan tarkoiteta pelkästään sitä työyhteisöä, vaan sitä että yleisemmin katsottuna kuuluu ryhmään "työssäkäyvät fiksut kunnolliset ihmiset". Ainut mikä erottaa ap:n tuosta viiteryhmästä on työttömyys, ja työttömyys on myös ainoa yhtäläisyys hänen ja moniongelmaisten päihderiippuvaisten välillä.

Ongelma on myös se, että paljon tulee kuultua valheita ja seläntakana puhumista.

Ihmiset eivät vaan voi millään käsittää tätä yhtälöä: fiksu, syrjäytynyt ja työtön.

Meille keksimällä keksitään ihme mt-diagnoosit, alkoholismit, huumeet jne. ongelmat, vaikka olemme tuikitavallisia.

Ihmisten ennakkoluulot ja suoranaiset valheet estävät porukkaan ottamisen.

Sääli heille, joiden elämään eivät työttömät mahdu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä itseistarkoitus elämälle on työnteko, muuta kuin itsensä elättäminen? Ei työpaikka tuo monellekaan mitään kuuluvaisuuden tunnetta, päinvastoin pahimmillaan.

Tässä ei varmaan tarkoiteta pelkästään sitä työyhteisöä, vaan sitä että yleisemmin katsottuna kuuluu ryhmään "työssäkäyvät fiksut kunnolliset ihmiset". Ainut mikä erottaa ap:n tuosta viiteryhmästä on työttömyys, ja työttömyys on myös ainoa yhtäläisyys hänen ja moniongelmaisten päihderiippuvaisten välillä.

Tuo on sinun yleistäminen, ja sinun ajattelua. Se että ihminen käy töissä, ei tarkoita oikeassa elämässä mitään fiksuutta tai päihteettömyyttä. Toki monet vetää mutkat suoriksi ja ajattelee noin, laiskuuttaan ja oman ylevyydentunnosta.

Tässä on nyt jännä ongelma. Ihminen on koulutettu, kiinnostunut asioista, ja hankkinut soittotaidonkin. Mutta jokin estää olemasta aktiivinen ja tyytyväinen siihen, että saa vapauden tehdä juuri mitä katsoo arvokkaaksi.

Mikä se jokin on? Muiden mielipide?

Mitä on tapahtunut vapaasti leijuvalle älymystölle? En muista milloin olen viimeksi nähnyt koko termiä. Ennen kuin vajottiin sosiaalidemokraattiseen diktatuuriin, jossa konservatiivisen työväenluokan arvot ja rajallinen ymmärrys estävät kaiken urbaanin järjenkäytön, se oli nimenomaan kaupunkielämän korkein huippu. Mahdollisuus keskustella ja perehtyä asioihin ja saada vaikutteita. Se ei onnistu, jos kaikki juoksevat kieli vyön alla materian perässä.

Outo kombo. Fiksu, soittotaitoinen ja syrjäytynyt. Tunnen kaksi muuta samanlaista. Teidän pitäisi perustaa bändi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä itseistarkoitus elämälle on työnteko, muuta kuin itsensä elättäminen? Ei työpaikka tuo monellekaan mitään kuuluvaisuuden tunnetta, päinvastoin pahimmillaan.

Tässä ei varmaan tarkoiteta pelkästään sitä työyhteisöä, vaan sitä että yleisemmin katsottuna kuuluu ryhmään "työssäkäyvät fiksut kunnolliset ihmiset". Ainut mikä erottaa ap:n tuosta viiteryhmästä on työttömyys, ja työttömyys on myös ainoa yhtäläisyys hänen ja moniongelmaisten päihderiippuvaisten välillä.

Tuo on sinun yleistäminen, ja sinun ajattelua. Se että ihminen käy töissä, ei tarkoita oikeassa elämässä mitään fiksuutta tai päihteettömyyttä. Toki monet vetää mutkat suoriksi ja ajattelee noin, laiskuuttaan ja oman ylevyydentunnosta.

Sinä minusta tässä yleistät. Ei tuossa minun mielestäni sellaista tarkoitusta esitetty. Todella moni vetää mutkat suoraksi arkuudesta ja vihamielisyydestä tosin. Voi kyllä olla että itse laiskana en jaksanut lukea rivien väliä. Mitäköhän tuossa sitten oikeasti mahdettiin haluta sanoa? Minä luin sen niin, ettei aapeessä ole mitään vikaa, kun ei juututa siihen työttömyyteen, jolle annetaan aivan yletön merkitys, koska se on syntipukki-ilmiön takia muotia.