Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Testaa keittiöpsykologin taitosi!
Puhuvapää
08.09.2020 |
Nyt kaikilla innokkailla oman elämänsä psykoterapeuteilla on mahdollisuus testata taitonsa!
Olen nimittäin 42-vuotias nainen, joka menee psykologin testeihin kartoittamaan mitä mielenahäiriöitä minulla on.
Äitini on aina ollut tuuliviiri. Minulla oli väkivaltainen isäpuoli jos toinenkin. Kannoin huolta äidistäni ja olin hänen turvansa. Tunteita ei saanut näyttää: iloisena olin "esiintyjä" jonka käskettiin lopettaa. Surullisena käskettiin ryhdistäytyä, "älä itke iso ämmä". Välillä hän osteli lahjoja ja oli yhtä aurinkoa.
Koulussa jo ekaluokalla opettaja käski viemään minut psykologille, koska keksin tarinoita elämästäni, joita ei oikeasti ollut tapahtunut, enkä keskittynyt opetukseen. Äiti haukkui opettajan ystävilleen pystyyn.
Koulussa oli siis vaikeaa istua paikoillaan, en tosin viuhtonut, mutta pääni vei minut muihin maailmoihin. Edelleenkin keksin tekosyitä pitkissä palavereissa lähteä vessaan tai esitän että saan tärkeän puhelun. Minun on vaikea keskittyä mihinkään.
Näen äärettömästi vaivaa pysyäkseni arjen rytmissä. Tarvitsen tarkan aikataulun ja listoja selvitäkseni arjesta. Pyykkihuolto tai tiskaus saattaa jäädä viikkokausiksi ja kärsin aloitekyvyttömyydestä. Mutta ihanteeni on siisti koti ja välillä saan puuskia ja saan kaiken kuntoon. Olen kohtalaisen hyvin menestynyt markkinointialan yrittäjä - luova ja tunnollinen, vaikka minun on vaikeaa hallita elämääni.
Kuuntelen ihmisten huolia ja saatan saada vatsaoireita ihmisten ongelmista. Olen monien mielestä todella järkevä, ymmärtäväinen ja tasapainoinen ajatusmaailmaltani.
Tulkitsen silti helposti, että minusta ei pidetä. Loukkaannun ja menen äärimmäisyyksiin selvittäessäni konflikteja. Voin tarvita jopa rauhottavaa lääkettä jos joku ei vastaa minulle riidan päätteeksi viestiin. Olen yrittänyt jopa itsemurhaa ja joutunut sairaalahoitoon, koska mieheni ei uskonut minua eräässä asiassa jossa puhuin totta jo kuukausia.
Kaipaan puolisoltani hellyyttä, turvaa, ymmärrystä ja rakkautta. Mutta olen tehnyt siitä hänelle hyvin vaikeaa. Täytän jatkuvasti kalenteriani täyteen asioita joita haluan tehdä. Kuten hyväntekeväisyyttä. En osaa olla kotona paikoillani. Paitsi kun olen lopen uupunut, niin katson vain elokuvia.
Mieheni on liiankin jämerä asioissa. Hän ei ole alkuunkaan hellittelijä tyyppiä. Tai omien sanojensa mukaan olisi jos en olisi tehnyt virheitä jotka ovat jättäneet häneen jäljen. Olen nimittäin muutaman kerran pitkäkestoisen stressin ja kiireen aikana yhtäkkiä ihastunut toiseen mieheen. Olen ollut varsinainen keimailija ja lopulta avautunut hellyydenkipeydestä ja tarpeestani tulla kuulluksi. Olen yhtäkkiä ollut täysin "rakastunut", himoinnut seksiä ja meinannut jättää mieheni. Sitten olenkin tullut järkiini ja itkuisena ja rikkinäisenä palannut mieheni luo.
Olen ollut vuoden psykoterapiassa ja oppinut itsestäni paljon. Olen taipuvainen nauttimaan ihmisten huomiosta. Jos tulee stressiä, alan vieläkin puhua tauotta ja minusta tulee touhukas. Nyt olen oppinut tyhjentämään kalenterin ja saan itseni rauhoitettua. Siltikin tuntuu kuin aivoissani olisi monta radiokanavaa päällä joita en jaksaisi kuunnella. Haluaisin keskittyä asioihin, mutta pääni huutaa kokoajan vaatimuksia tai käskee selvittämään asioita. Olen siis vähän tasoittunut, mutta silti pelkään, että tulee aikoja jolloin mokaan pahasti. Haluan selvittää mitä diagnooseja minulla on ja tarvitsenko niihin lääkkeitä.
Olisi kiva kuulla mitä ihmisille tulee minusta mieleen ennen kuin menen testeihin. Toki minulla on muutama epäily itsellänikin.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelisin suuresti, jos tuosta combosta tulisi pers.häiriö dg. He eivät kykene havainnoimaan että itsessä olisi mitään vikaa, joten se on poissulkukriteeri.
Riittääkö jos ei 42 ensimmäiseen vuoteen kyennyt, mutta sitten elämäntilanne laittoi tajuamaan että on haettava apua? Ja combo on hyvä sana. Luulen, että kyse on monesta asiasta, eikä vain yhdestä diagnoosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka!
Lupasin palata kertomaan miten kävi. Hoitajan kanssa tehtiin järjetön paperinivaska ja niiden perusteella minulla on 100% epävakaa persoonallisuus ja adhd! Diagnoosejahan nuo eivät vielä ole. Polin lääkäri sanoo, että terapia on tuottanut niin hyviä tuloksia, eikä ole syytä ruveta kaivelemaan sen enempää diagnooseja esille. Jatkaa vain samaan malliin terapiassa. Olin kuvitellut että pääsin heti psykologin juttusille, mutta hoitaja hoitikin kyselyt.
Ihmettelin, että eikö ADHD:ta tutkita, niin vastaus oli, että kyllä, jos viitsin käydä 1,5 vuoden prosessin läpi johon kuuluu myös neurologiset tutkimukset. Suositteli menemään yksityiselle ja testaamaan sopiiko ADHD-lääkitys ja auttaako se. Käypä suositusta noudatetaan kuulemma avohoidossa kuin Raamattua ja siksi heidän kauttaan prosessi on pitkä, eikä lääkkeitä saa määrätä ilman sitä.
Puhuvapää kirjoitti:
Mitä narsistisia piirteitä huomaat minussa? Tai mitkä asiat saavat epäilemään sitä? Onko ne ihan toivottomia korjata? Huomaan nimittäin että olen kyllä itsekeskeinen, koska kokoajan murehdin vain omia asioitani.
Ei sulla mitään narsistisuutta ole.
Epävakauttahan tuossa on, mutta traumatausta voi selittää. Mutta en tiedä, miksi sun pitäisi olla toisenlainen? Tuo ihastumisjuttu esim... On ihan normaalia pitkän suhteen kuluessa tuntea jotakuta muutakin kohtaan ihastusta. Ja nykyään on myös paljon erilaisia suhde muotoja, kun ihmiset alkavat heräämään siihen, että voi olla muitakin tapoja elää kuin yksiavioisuus.
Kiinnitti huomiota se sun mies muutenkin: syöttääkö se sulle sellaista väitettä, että sun pitäis olla jotenkin toisenlainen?
Ne lykkää epävakaan kaikille traumataustaisille vaikka oikeasti käytöksen syynä on trauman läikehtiminen. Varsinkin kun ihminen on autisminkirjolla. Silloin kaikki joko latistuu tai kertaantuu. Epävakautta se ei ole.
Skitsofrenia, rajatilainen persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd, joka todnäk on myös äidilläsi -> vanhemmuuden haasteet lapsuudessasi.
Jaa, no vaikea sanoa pelkän tekstin perusteella. Vaihtoehtoja lienee monia. Ehkä äitis on ollut persoonallisuushäiriöinen. Joten sulla ei ole ollut mahdollisuutta turvalliseen kiintymyssuhteeseen eikä vuorovaikutukseen vaan olet joutunut selviytymään yksin vaikeissa oloissa tunteinesi ja tarpeinesi. Melko todennäköisesti olet traumatisoitunut. Jo turvaton kiintymyssuhde ja kehityksellinen trauma voisivat selittää ison osan ongelmiasi. Sinuna hakeutuisin traumaterapiaan. Jos sitten vielä jää jäljelle tarkkaavaisuus- tai säätelyongelmia, niin niiden pariin. Jos on traumoja, ei mikään diagnoosi tai lääkitys auta vaan hyvä traumaterapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuvapää kirjoitti:
Mitä narsistisia piirteitä huomaat minussa? Tai mitkä asiat saavat epäilemään sitä? Onko ne ihan toivottomia korjata? Huomaan nimittäin että olen kyllä itsekeskeinen, koska kokoajan murehdin vain omia asioitani.
Ei sulla mitään narsistisuutta ole.
Epävakauttahan tuossa on, mutta traumatausta voi selittää. Mutta en tiedä, miksi sun pitäisi olla toisenlainen? Tuo ihastumisjuttu esim... On ihan normaalia pitkän suhteen kuluessa tuntea jotakuta muutakin kohtaan ihastusta. Ja nykyään on myös paljon erilaisia suhde muotoja, kun ihmiset alkavat heräämään siihen, että voi olla muitakin tapoja elää kuin yksiavioisuus.
Kiinnitti huomiota se sun mies muutenkin: syöttääkö se sulle sellaista väitettä, että sun pitäis olla jotenkin toisenlainen?
Petin miestäni exäni kanssa ollessamme tuoreita nuoria rakastavaisia. Itseasiassa hän oli laastarisuhde minulle, kun tuo exäni löysi uuden. Tuo pettämiskerta oli jotenkin jokin "haluan kelvata exälleni" asia... Mutta mieheni kertoi nyt vasta vuosi sitten ettei koskaan päässyt asian kanssa sinuiksi. Vakuuttaa että on antanut anteeksi sydämestään ja siitä kertovat yhteiset vuosikymmenet... Mutta... lähelleen hän ei ole päästänyt muuta kuin seksin yhteydessä. Ei halua avautua mistään. Ja hänellä myös raaka lapsuus, isä narsistinen. Näen tässä surullisen oravanpyörän. Kaipaan miestäni suunnattomasti, mutta sitä mukaa tuhoan itse suhdetta aina vaan pahemmin...
Tosin, nyt voin kertoa, että hän haki juuri avioeroa. Ei enää uskalla luottaa minuun, eikä siihen että olen saanut terapiasta oikeasti apua. Hän myöntää, että olen täysin muuttunut, mutta tuntee sisimmässään, ettei pysty enää jatkamaan. Tavallaan kamalaa... tavallaan parempi kuin nämä kylmät vuodet.
Alue: Aihe vapaa
Olen näköjään onneton nettikeskustelija, kun en osaa vastata oikeisiin paikkoihin... mahtaakohan näkyä oikein...
Ongelmani tosiaan on jokakuinen ällistyttävä libidon kohoaminen. Siksi olen epäillyt hypomaniaa ja yrittänyt lukea onko se kytköksissä hormonikiertoon. En ole löytänyt mitään siihen viittaavaa. En vain ymmärrä miten olenkin niin viriili joka kuussa viikon ainakin. Törmäsin eilen kyllä IS / IL juttuun jossa sanottiin että ADHD lisää seksuaalista halukkuutta.