Lue keskustelun säännöt.
Testaa keittiöpsykologin taitosi!
Puhuvapää
08.09.2020 |
Nyt kaikilla innokkailla oman elämänsä psykoterapeuteilla on mahdollisuus testata taitonsa!
Olen nimittäin 42-vuotias nainen, joka menee psykologin testeihin kartoittamaan mitä mielenahäiriöitä minulla on.
Äitini on aina ollut tuuliviiri. Minulla oli väkivaltainen isäpuoli jos toinenkin. Kannoin huolta äidistäni ja olin hänen turvansa. Tunteita ei saanut näyttää: iloisena olin "esiintyjä" jonka käskettiin lopettaa. Surullisena käskettiin ryhdistäytyä, "älä itke iso ämmä". Välillä hän osteli lahjoja ja oli yhtä aurinkoa.
Koulussa jo ekaluokalla opettaja käski viemään minut psykologille, koska keksin tarinoita elämästäni, joita ei oikeasti ollut tapahtunut, enkä keskittynyt opetukseen. Äiti haukkui opettajan ystävilleen pystyyn.
Koulussa oli siis vaikeaa istua paikoillaan, en tosin viuhtonut, mutta pääni vei minut muihin maailmoihin. Edelleenkin keksin tekosyitä pitkissä palavereissa lähteä vessaan tai esitän että saan tärkeän puhelun. Minun on vaikea keskittyä mihinkään.
Näen äärettömästi vaivaa pysyäkseni arjen rytmissä. Tarvitsen tarkan aikataulun ja listoja selvitäkseni arjesta. Pyykkihuolto tai tiskaus saattaa jäädä viikkokausiksi ja kärsin aloitekyvyttömyydestä. Mutta ihanteeni on siisti koti ja välillä saan puuskia ja saan kaiken kuntoon. Olen kohtalaisen hyvin menestynyt markkinointialan yrittäjä - luova ja tunnollinen, vaikka minun on vaikeaa hallita elämääni.
Kuuntelen ihmisten huolia ja saatan saada vatsaoireita ihmisten ongelmista. Olen monien mielestä todella järkevä, ymmärtäväinen ja tasapainoinen ajatusmaailmaltani.
Tulkitsen silti helposti, että minusta ei pidetä. Loukkaannun ja menen äärimmäisyyksiin selvittäessäni konflikteja. Voin tarvita jopa rauhottavaa lääkettä jos joku ei vastaa minulle riidan päätteeksi viestiin. Olen yrittänyt jopa itsemurhaa ja joutunut sairaalahoitoon, koska mieheni ei uskonut minua eräässä asiassa jossa puhuin totta jo kuukausia.
Kaipaan puolisoltani hellyyttä, turvaa, ymmärrystä ja rakkautta. Mutta olen tehnyt siitä hänelle hyvin vaikeaa. Täytän jatkuvasti kalenteriani täyteen asioita joita haluan tehdä. Kuten hyväntekeväisyyttä. En osaa olla kotona paikoillani. Paitsi kun olen lopen uupunut, niin katson vain elokuvia.
Mieheni on liiankin jämerä asioissa. Hän ei ole alkuunkaan hellittelijä tyyppiä. Tai omien sanojensa mukaan olisi jos en olisi tehnyt virheitä jotka ovat jättäneet häneen jäljen. Olen nimittäin muutaman kerran pitkäkestoisen stressin ja kiireen aikana yhtäkkiä ihastunut toiseen mieheen. Olen ollut varsinainen keimailija ja lopulta avautunut hellyydenkipeydestä ja tarpeestani tulla kuulluksi. Olen yhtäkkiä ollut täysin "rakastunut", himoinnut seksiä ja meinannut jättää mieheni. Sitten olenkin tullut järkiini ja itkuisena ja rikkinäisenä palannut mieheni luo.
Olen ollut vuoden psykoterapiassa ja oppinut itsestäni paljon. Olen taipuvainen nauttimaan ihmisten huomiosta. Jos tulee stressiä, alan vieläkin puhua tauotta ja minusta tulee touhukas. Nyt olen oppinut tyhjentämään kalenterin ja saan itseni rauhoitettua. Siltikin tuntuu kuin aivoissani olisi monta radiokanavaa päällä joita en jaksaisi kuunnella. Haluaisin keskittyä asioihin, mutta pääni huutaa kokoajan vaatimuksia tai käskee selvittämään asioita. Olen siis vähän tasoittunut, mutta silti pelkään, että tulee aikoja jolloin mokaan pahasti. Haluan selvittää mitä diagnooseja minulla on ja tarvitsenko niihin lääkkeitä.
Olisi kiva kuulla mitä ihmisille tulee minusta mieleen ennen kuin menen testeihin. Toki minulla on muutama epäily itsellänikin.
Kommentit (29)
En jaksanut lukea kokonaan. Eskapismi. Hylkäämisen pelko ja välttelevyys/takertuvuus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näen äärettömästi vaivaa pysyäkseni arjen rytmissä. Tarvitsen tarkan aikataulun ja listoja selvitäkseni arjesta. Pyykkihuolto tai tiskaus saattaa jäädä viikkokausiksi ja kärsin aloitekyvyttömyydestä."
Minusta tämä kuulosti ristiriitaiselta. Näet mukamas kamalasti vaivaa, mutta samalla olet aloitekyvytön ja kotityöt jäävät kesken.
Vierailija kirjoitti:
"Näen äärettömästi vaivaa pysyäkseni arjen rytmissä. Tarvitsen tarkan aikataulun ja listoja selvitäkseni arjesta. Pyykkihuolto tai tiskaus saattaa jäädä viikkokausiksi ja kärsin aloitekyvyttömyydestä."
Minusta tämä kuulosti ristiriitaiselta. Näet mukamas kamalasti vaivaa, mutta samalla olet aloitekyvytön ja kotityöt jäävät kesken.
Minusta tuossa ei ole ristiriitaa. Itsellä vähän sama juttu, vaikkei ehkä niin ääripäisesti kuin aloittajalla. Näen vaivaa arjen suunnittelussa ja jäsentelyssä, koska asioiden hoitaminen ei suju luonnostaan. Kaikki täytyy miettiä erikseen. Sitten uuvun jo pelkästä miettimisestä ja aikataulujen olemassaolosta ja en jaksakaan toteuttaa niitä kuten kuvittelin ja suunnitelmat menevät pilalle ja kaikki tuntuu hajoavan käsiin. Ulospäin olen laiska, mutta pinnistelen henkisesti.
En tiedä osasinko tuoda tarpeeksi esille, mutta kun minulla on voimia, alan puksuttaa kuin höyryjuna ja teen niin paljon asioita, että en hallitse enää järjenjuoksuani ja suistun raiteiltani. Tämä toistuu usein hormonikierron mukaan joka kuu enemmän tai vähemmän. Ovulaation aikoihin voin antaa miehille vääriä signaaleita ja ajattelen todella paljon seksiä. Se jopa ahdistaa. Sitten tulee pms ja minusta tulee apea ja laiska. Itkuinen ja joskus itsetuhoinen.
Häiritsevintä on että en pysty keskittymään mihinkään tavalliseen ja arkiseen ilman valtavaa ponnistelua. Järjetön aloitekyvyttömyys suhteessa ihanneminään. Ruoka voi homehtua jääkaappiin kun en saa sitä heitettyä roskiin. Mutta jos on jokin kiinnostava projekti tms. painan sata lasissa ja sitten uuvun ja sekoilen.
Olen hoitohenkilökunnan kanssa miettinyt vuosien varrella onko minulla: kaksisuuntainen mielialahäiriö? Adhd? Epävakaa persoonallisuushäiriö? Läheisriippuvuus? Seksiaddiktio? Pakko-oireinen häiriö? Perfektionismi?
Näillä tiedoilla sanoisin että ainakin olet epävakaa persoonaltasi, ja piirteitä löytyy muistakin persoonallisuushäiriöistä. Lisäksi niin selkeät add oireet että tuskin selittyvät muulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä huomioita. Olen omasta mielestäni 200% varmuudella epävakaa persoonallisuus.
Ad(h)d voisi selittää arjenhallinnan ja keskittymisvaikeudet.
Eniten mietityttää ne tilanteet joissa pelko tai ahdistus tai jännittäminen vie minut omituiseen moodiin jossa puhun hermostuksissani taukoamatta ja ajatukset juoksee liian kovaa niin kauan kuin stressitilanne jatkuu. Yleensä hankin silloin jonkin asian johon voin keskittyä enemmän kuin ahdistukseen. Esim. teen muutoksia työpaikallani tai alan flirttailla jollekkin asiakkaalle. Jälkikäteen häpeän silmät päästäni.
Nyt terapiassa huomaan että elämässä vaan tulee jännittäviä asioita ja sitten minun on rauhoituttava järein keinoin. Se auttaa ja saan nykyisin nuo katkeamaan. Mutta normaalia se ei ole esim. lapsen vanhempain illassa vetää yksin vartin monologi ja hävetä puolison kanssa kilpaa kotona jälkikäteen.
En vain tiedä mikä vika minussa on ja olisiko noihin jotain estolääkitystä, jos jokin mielialantasoittaja tai adhd lääke auttaisi.
Sinulla on ollut traumaattinen lapsuus, olet hakenut pakopaikkaa arjesta mielikuvituksesi avulla, miten olisit voinut keskittyä koulussa kun perheesi elämä on ollut täyttä kaaosta, lapsi oireilee turvattomuudesta. Kuulostaa kuitenkin että sinusta on kasvanut vahva ja viisas aikuinen, lapsuuden traumat vaikuttaa silti itsetuntosi. Terapia on ehdottomasti hyväksi, jotta nämä tunteet voidaan käydä läpi ja saada taitoja hyväksyä itsensä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oireesi eivät kokonaisuutena sovi epävakaaseen persoonallisuushäiriöön eivätkä myöskään ADD:hen. Persoonallisuushäiriöihin kuuluu jäykkä käyttäytyminen, kun taas tekstistäsi tulee vaikutelma eloisuudesta ja tunneherkkyydestä sekä empatiakyvystä. Pystyt myös havainnoimaan käytöstäsi muiden silmin, mihin persoonallisuushäiriöiset eivät useimmiten pysty. ADD-diagnosoidut eivät selviydy tuontyyppisestä ammatista missään tapauksessa.
Häpeäherkkyys selittää osan oireistasi aiemmin mainittujen lisäksi. Häpeät normaaleja tunteitasi ja eloisuuttasi, nopearytmisyyttäsi ja olet myös selvästi nopeaälyinen. Mutta hakeudu ihmeessä tutkimuksiin.
Tavallaan olisi mahtavaa ajatella, että minä olen vain minä. Uskoakseni olen ehkä oman äitini elinikäisenä terapeuttina vain oppinut paljon ihmisluonnosta. Luin lukiossa kaikki mahdolliset psykologian kurssit ja huomasin että äiti on varsin epävakaa. En siis uskoa, että voin näillä tempauksillani itse säästyä diagnooseilta, vaikka osaan tulkita itseäni näin objektiivisesti.
Olen kaikesta huolimatta ihminen jonka aivot pulisevat jatkuvasti, jolta vaatii kuukauden siivota lattialle kaatunut riisipussi (sekin kolmessa To do-listassa ensin), tarvitsee rauhoittavia kun tulee iso riita, voi yhtäkkiä rakastua toiseen mieheen, haluta seksiä monta kertaa päivässä, yrittää itsemurhaa ja mikä rasittavinta: puhua aina liikaa ja möläytellä asioita. Kerran sanoin kaupan myyjän pyllistellessä, että "hyvät näkymät". Nyt hävettää nähdä koko miestä, koska sanoin sen jossain ovulaatiokiimassani. Lisäksi tälläisistä hetkistä voin ajautua johonkin lyhyeen tekstariromanssiin jos joku antaa vastakaikua. Ja pari kertaa sitten vakavaampaankin virheeseen.
Kuulostan varmasti löyhämoraaliselta ihmiseltä, ja olenkin. Mutta saakeli että vihaan sitä itsessäni! Söisin mieluusti jotain pilleriä jolla olisin normaali ja rauhallinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuvapää kirjoitti:
Tavallaan olisi mahtavaa ajatella, että minä olen vain minä. Uskoakseni olen ehkä oman äitini elinikäisenä terapeuttina vain oppinut paljon ihmisluonnosta. Luin lukiossa kaikki mahdolliset psykologian kurssit ja huomasin että äiti on varsin epävakaa. En siis uskoa, että voin näillä tempauksillani itse säästyä diagnooseilta, vaikka osaan tulkita itseäni näin objektiivisesti.
Olen kaikesta huolimatta ihminen jonka aivot pulisevat jatkuvasti, jolta vaatii kuukauden siivota lattialle kaatunut riisipussi (sekin kolmessa To do-listassa ensin), tarvitsee rauhoittavia kun tulee iso riita, voi yhtäkkiä rakastua toiseen mieheen, haluta seksiä monta kertaa päivässä, yrittää itsemurhaa ja mikä rasittavinta: puhua aina liikaa ja möläytellä asioita. Kerran sanoin kaupan myyjän pyllistellessä, että "hyvät näkymät". Nyt hävettää nähdä koko miestä, koska sanoin sen jossain ovulaatiokiimassani. Lisäksi tälläisistä hetkistä voin ajautua johonkin lyhyeen tekstariromanssiin jos joku antaa vastakaikua. Ja pari kertaa sitten vakavaampaankin virheeseen.
Kuulostan varmasti löyhämoraaliselta ihmiseltä, ja olenkin. Mutta saakeli että vihaan sitä itsessäni! Söisin mieluusti jotain pilleriä jolla olisin normaali ja rauhallinen ihminen.
Tuossa ei ole mitään hävettävää. Ihmiset sanovat toisilleen asioita, ilman sen suurempaa merkitystä, sehän on vaan sosiaalista kanssakäymistä, jokaista sanaa ei tarvitse punnita ja analysoida. Sellaista ihmelääkettä ei ole mikä nostattaa itsetuntoa, ellet sitten käytä lääkkeitä ongelmaksi asti, mitä jotkut tekevät, kun on tarpeeksi sekaisin, ei mikään nolota, aina siihen asti kunnes pää on selvä ja pakko ottaa vähän lisää... Ja riippuvuus on valmis...
Nopealla vilkaisulla ADD ja lapsuuden kiintymyssuhdehäiriö. Myönnän etten lukenut kuin puoleenväliin joten muutakin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaan kertomaan joskus mitä tutkimukset kertoivat.
Puhuvapää kirjoitti:
Tavallaan olisi mahtavaa ajatella, että minä olen vain minä. Uskoakseni olen ehkä oman äitini elinikäisenä terapeuttina vain oppinut paljon ihmisluonnosta. Luin lukiossa kaikki mahdolliset psykologian kurssit ja huomasin että äiti on varsin epävakaa. En siis uskoa, että voin näillä tempauksillani itse säästyä diagnooseilta, vaikka osaan tulkita itseäni näin objektiivisesti.
Olen kaikesta huolimatta ihminen jonka aivot pulisevat jatkuvasti, jolta vaatii kuukauden siivota lattialle kaatunut riisipussi (sekin kolmessa To do-listassa ensin), tarvitsee rauhoittavia kun tulee iso riita, voi yhtäkkiä rakastua toiseen mieheen, haluta seksiä monta kertaa päivässä, yrittää itsemurhaa ja mikä rasittavinta: puhua aina liikaa ja möläytellä asioita. Kerran sanoin kaupan myyjän pyllistellessä, että "hyvät näkymät". Nyt hävettää nähdä koko miestä, koska sanoin sen jossain ovulaatiokiimassani. Lisäksi tälläisistä hetkistä voin ajautua johonkin lyhyeen tekstariromanssiin jos joku antaa vastakaikua. Ja pari kertaa sitten vakavaampaankin virheeseen.
Kuulostan varmasti löyhämoraaliselta ihmiseltä, ja olenkin. Mutta saakeli että vihaan sitä itsessäni! Söisin mieluusti jotain pilleriä jolla olisin normaali ja rauhallinen ihminen.
Jos hyväksyisit itsesi ja ominaisuutesi paremmin, niin tuomitsevuus itseäsi kohtaan vähenisi ja käytöskin tasaantuisi. Tunnut odottavan itseltäsi aivan liikaa, täydellisyyttä suorastaan. Tuollaisia sattumuksia kokee suurin osa ihmisistä, mutta teet niistä varsin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
F60.4 Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö. Sinulla on myös runsaasti epävakaaseen ja narsistiseen persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä, mutta vahvimmin tuli esiin tuo histrioninen puoli.
En lukenut ihan koko tekstiäsi, mutta vaikka tuo ajoittainen eloisuus, kohonnut libido ja muu touhottamisesi saattaisikin viitata (hypo)maniaan, mielestäni nämä ”maaniset jaksot” toistuvat liian tiuhaan, jotta kaksisuuntaisesta voisi olla kyse. En mene vannomaan, mutta jos osaat yhdistää oireilun kuukautiskiertoon, poissulkisin kaksisuuntaisen.
Joka tapauksessa sinulla on ainakin toisinaan arkea haittaavia toiminnanohjauksen puutteita, joiden syy on hyvä selvittää. Ehkä et tarvitse edes lääkitystä, vaan pelkkä terapia riittää. AD(H)D tietysti on yksi mahdollisuus. Nettitesteistä saa jonkinlaista osviittaa, voisiko neurologisesta keskittymishäiriöstä olla kyse. Ne eivät tietysti korvaa oikeaa diagnoosia.
Sinulla on paljon myös vahvuuksia, joilla varmasti olet oppinut kompensoimaan alueita, joissa suoriudut heikommin. Tuskin ulospäin siis vaikutat niin kaoottiselta tai epätasapainoiselta kuin pääsi sisällä tunnet itsesi.
Tule ihmeessä kertomaan, miten ammattilaiset ovat tulkinneet tilanteesi. Tsemppiä ja hienoa, että olet hankkinut itsellesi apua!
Mitä narsistisia piirteitä huomaat minussa? Tai mitkä asiat saavat epäilemään sitä? Onko ne ihan toivottomia korjata? Huomaan nimittäin että olen kyllä itsekeskeinen, koska kokoajan murehdin vain omia asioitani.
Puhuvapää kirjoitti:
Mitä narsistisia piirteitä huomaat minussa? Tai mitkä asiat saavat epäilemään sitä? Onko ne ihan toivottomia korjata? Huomaan nimittäin että olen kyllä itsekeskeinen, koska kokoajan murehdin vain omia asioitani.
Vastasin väärään kohtaan. Tämä oli siis jollekkin joka havaitsi narsismia.
Menin näin pitkälle, koska mieheni haki vuosi sitten avioeroa toilailujeni takia. En haluaisi enää tehdä tälläisiä virheitä.
Ihmettelisin suuresti, jos tuosta combosta tulisi pers.häiriö dg. He eivät kykene havainnoimaan että itsessä olisi mitään vikaa, joten se on poissulkukriteeri.
Olet herkkä, pelokas ja voimakkaasti tunteva nainen, jonka rikkonainen tausta oireilee käyttäytymiseen. Miellyttämisen ja myönteisen palautteen saamisen tarve sekä hylätyksi tulemisen ajaa sinut epävakaaseen käytökseen.
En näe tuossa mitään varsinaista diagnoosia, mutta riski masennukseen on suuri elämänkriisien yhteydessä. Siksi psykoterapia on hyvä asia ja pariterapiastakin olisi iso hyöty. Herkkyys ja voimakkaat tunteet eivät ole sairaus, mutta oman mielen ymmärtäminen luo tasapainoa elämään, ja sitä oppii kyllä ajan myötä itse säätelemään.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.