Auttakaa tulemaan toimeen miehen lasten kanssa

up, anyone?

Laita murrosiän piikkiin. Oikeasti se on hirveää aikaa ja hormonit sekoittavat pään.

Ne on murrosikäisiä, joten niiden mielialat tulee vaihtelemaan vielä mooonta kertaa. Eikun muksut vaan teille ja jatkatte elämää niinkuin ennenkin. Ei tuo nyt niin vakavaa kuitenkaan ole.

Kuule, sinä olet tuossa kuviossa se ulkopuolisin ja turhin. Murrosikäinenkään ei loukkaannu ihan turhasta, joten lienee niin, että sinä olet se, joka loukkasi ja sinä olet se, jota ei ole haluttu nähdä. Nyt on isä selkäsi takana onnistunut tekemään sovinnon, koska lapset ovat todella tärkeitä hänelle.

Opettele pitämään suusi kiinni ja hyväksy se, että kaikki eivät pompi käskyjesi mukaan. Siitähän on kyse, ei mistään "murrosikäisen loukkaantumisesta" vaan siitä, että sinä ajoit ne nuoret pois.

Komppaan kahta edellistä. Pahentaa vaan lasten oloa, jos siitä aletaan muistuttelemaan. Pitää tavallaan yllä riitatilannetta. Elämää eteenpäin. Voitte miettiä ehkä nyt etukäteen sitä, että pitäiskö toimia eri tavalla jos tulee vastaavia tilanteita tulevaisuudessa.

Hyvä ap. Kysymykseesi on täysin mahdotonta vastata jos et kerro mikä oli syy, mitä tapahtui? T. Lääkäritäti

Ymmärrän, että kysymykseen on vaikea vastata. Haluan kuitenkin jättää kertomatta, mitä tapahtui, jotta kukaan ei voisi tästä ketjusta tunnistaa lapsia.

Tilanne ei kuitenkaan ollut sellainen, että minä olisin ollut inhottava tai että olisin ajanut lapsia pois.

En myöskään koe, että voisimme vain jatkaa elämää eteenpäin tai todeta, että eipä tämä ollut iso juttu. Kyllä se oli iso juttu. Pikkusisaruksista yksi on tarvinnut perheen ulkopuolista apua selvitäkseen siitä, että yhtäkkiä hänelle rakkaat ihmiset vain hävisivät. Mies on ollut sairaslomalla töistä ja todella taistellut mielialansa kanssa. Kyse ei ole mistään sellaisesta, että "me ei tulla tänä viikonloppuna", vaan siis kuukausien ajan jatkuneesta sellaisesta, ettei oikein edes puhelinyhteyttä ollut.

ap

Miten me voimme auttaa, kun et kerro mitään?

Mutta meillä on ollut vastaavaa, oletan, ja meillä on annettu aikaa ja joustoa. Loukkaantumisia on tullut, ja varmasti tulee vastakin. En ikinä ymmärrä vanhempia, jotka eivät voi mitenkään antaa anteeksi ja yrittää uudestaan.

Onnekseni mulla on ollut helpompaa, kun lapset ovat samasta puusta, mutta silti tässä on ollut jaksoja, kun toinen ei suostu tapaamaan toista, ja kun lopulta suostui, olisi ollut raadollista, jos toinen vanhempi ei suostuisikaan, toisen/toisten sisarusten vuoksi...

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:58"]

Ymmärrän, että kysymykseen on vaikea vastata. Haluan kuitenkin jättää kertomatta, mitä tapahtui, jotta kukaan ei voisi tästä ketjusta tunnistaa lapsia.

Tilanne ei kuitenkaan ollut sellainen, että minä olisin ollut inhottava tai että olisin ajanut lapsia pois.

En myöskään koe, että voisimme vain jatkaa elämää eteenpäin tai todeta, että eipä tämä ollut iso juttu. Kyllä se oli iso juttu. Pikkusisaruksista yksi on tarvinnut perheen ulkopuolista apua selvitäkseen siitä, että yhtäkkiä hänelle rakkaat ihmiset vain hävisivät. Mies on ollut sairaslomalla töistä ja todella taistellut mielialansa kanssa. Kyse ei ole mistään sellaisesta, että "me ei tulla tänä viikonloppuna", vaan siis kuukausien ajan jatkuneesta sellaisesta, ettei oikein edes puhelinyhteyttä ollut.

ap

[/quote]

Siis insestiä?

Perheessänne on siis tapahtunut jotain niin pahaa, että kaikki osapuolet - myös sosiaaliviranomaiset - ovat olleet sitä mieltä, että isompien lasten on turvallisempaa olla pois luotanne?

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:58"]

Ymmärrän, että kysymykseen on vaikea vastata. Haluan kuitenkin jättää kertomatta, mitä tapahtui, jotta kukaan ei voisi tästä ketjusta tunnistaa lapsia.

Tilanne ei kuitenkaan ollut sellainen, että minä olisin ollut inhottava tai että olisin ajanut lapsia pois.

En myöskään koe, että voisimme vain jatkaa elämää eteenpäin tai todeta, että eipä tämä ollut iso juttu. Kyllä se oli iso juttu. Pikkusisaruksista yksi on tarvinnut perheen ulkopuolista apua selvitäkseen siitä, että yhtäkkiä hänelle rakkaat ihmiset vain hävisivät. Mies on ollut sairaslomalla töistä ja todella taistellut mielialansa kanssa. Kyse ei ole mistään sellaisesta, että "me ei tulla tänä viikonloppuna", vaan siis kuukausien ajan jatkuneesta sellaisesta, ettei oikein edes puhelinyhteyttä ollut.

ap

[/quote]

Jos ne murrosikäiset ovat omasta vakaasta tahdostaan halunneet olla tulematta teille niin onhan heille silloin teillä tehty jotain todella kamalaa! Ja jos vielä isä oireilee ja on sairauslomalla, niin todennäköisesti se oli siis isä, joka aiheutti isompien lasten etääntymisen.

Nyt isommat on omalla tahollaan terapiansa käyneet ja valmiit jatkamaan elämäänsä, mutta teidän perhe on jäänyt jumiin tähän johonkin kamalaan, jonka niille isommille teitte.

Ihan tavallinen lapsi ei muuten ryhdy oireilemaan sitä, että kerran viikossa näkemänsä ihminen ei enää tulekaan käymään, joten koko perheessänne lienee menossa jotain sellaista sairasta, joka tuhoaa myös ne pienet.

"Mies yritti sovintoa" eli mies teki niille lapsille jotain?

Oletteko lestadiolaisperhe?

Sinusta kyse on murrosikäisten kiukuttelusta ja sen vuoksi joku lapsistasi joutuu terapiaan ja mies sairauslomalle?

Miten perheenne pärjää siinä vaiheessa, kun omilla on murrosikä, muuttaako teille silloin oma terapeutti kotiin, jos ette kykene jostain murkkujen pikkuriidasta pääsemään millään yli.

Ei, kuviossa ei ole mukana sosiaaliviranomaisia eikä meidän perheessä tapahdu mitään kamalaa. Lapset olivat meillä paljon, he eivät vain käyneet silloin tällöin.

Kysymykseni ei ollut, kuinka voisitte auttaa ratkaisemaan menneitä asioita, vaan tämän: meille tärkeät lapset ovat satuttaneet meitä. Kuinka voin jatkaa heidän kanssaan eteenpäin? He eivät ole minun lapsiani, miehen on paljon helpompi antaa anteeksi, koska rakastaa heitä ehdoitta - tietysti.

ap

Pääset eteenpäin kun muistat, että sinä olet aikuinen, vanhempi ja lapset pvat lapsia. Annat anteeksi ja unohdat menneet. 

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:12"]

Ei, kuviossa ei ole mukana sosiaaliviranomaisia eikä meidän perheessä tapahdu mitään kamalaa. Lapset olivat meillä paljon, he eivät vain käyneet silloin tällöin.

Kysymykseni ei ollut, kuinka voisitte auttaa ratkaisemaan menneitä asioita, vaan tämän: meille tärkeät lapset ovat satuttaneet meitä. Kuinka voin jatkaa heidän kanssaan eteenpäin? He eivät ole minun lapsiani, miehen on paljon helpompi antaa anteeksi, koska rakastaa heitä ehdoitta - tietysti.

ap

[/quote]

Ei, kysymys ei ole siitä, että teitä on satutettu vaan siitä, että te olette satuttaneet miehen lapsia, jotka ovat joutuneet ottamaan etäisyyttä säilyäkseen ehjinä. Koska miehesi ja yksi lapsistasi "meni rikki" siksi, että isommat ottivat etäisyyttä, on teillä jotain todella sairasta meneillään. Yhden murrosikäisen kiukku on normaalia, mutta kahden samanaikainen päätös pysyä teistä kaukana kertoo siitä, että te teitte lapsille jotain anteeksiantamatonta.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:12"]

Ei, kuviossa ei ole mukana sosiaaliviranomaisia eikä meidän perheessä tapahdu mitään kamalaa. Lapset olivat meillä paljon, he eivät vain käyneet silloin tällöin.

Kysymykseni ei ollut, kuinka voisitte auttaa ratkaisemaan menneitä asioita, vaan tämän: meille tärkeät lapset ovat satuttaneet meitä. Kuinka voin jatkaa heidän kanssaan eteenpäin? He eivät ole minun lapsiani, miehen on paljon helpompi antaa anteeksi, koska rakastaa heitä ehdoitta - tietysti.

ap

[/quote]

Mieti itse, miksi ne miehen lapset tekivät noin. Ihan tavallinen murrosikäinen suuttuu ja leppyy nopeasti, mutta tuollainen irtiotto kertoo siitä, että heillä on parempi muualla kuin lähellänne.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:14"]

Tilanne on tämä:

Olemme olleet jo pitkään naimisissa. Meillä on yhteisiä lapsia, jotka ovat siis miehen lasten (puoli-)pikkusisaruksia.

Miehen lapset ovat aiemmin olleet meillä paljon ja tulleet ihan hyvin toimeen kaikkien kanssa. Pikkusisaruksille he ovat tosi tärkeitä.

Tänä vuonna tapahtui jotain ja miehen lapset ilmoittivat, etteivät tule enää käymään. Mies yritti tehdä sovintoa, mutta mikään ei auttanut. Lapset ovat jo murrosikäisiä ja kyse oli jostain sellaisesta kiukuttelusta. He eivät käyneet meillä koko kesänä kertaakaan, vaikka oli lomaa ja oli sovittu, että tulevat mukaan lomamatkoille yms.

Tämä tietysti satutti sekä miestäni, lapsiamme että minua.

Nyt lapset ovat yllättäen kääntäneet kelkkansa ja tulisivat taas meille niin kuin ennenkin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ongelma on, etten tiedä, kuinka suhtautua tähän. Välimme ovat aiemmin olleet ihan lämpimät. Mutta lapset satuttivat meitä tosi pahasti, pikkusisarukset ovat itkeneet ikäväänsä ja mies on ollut masentunut. Miehen on tietysti helpointa hyväksyä lasten mielenmuutos ja ottaa heidät vastaan ja varmaan pikkusisaruksetkin ilahtuvat. Minusta tuntuu, etten voi luottaa näihin lapsiin enää yhtään enkä oikein edes tahtoisi nähdä. Ehkä pelkään, että he voivat tehdä saman uudestaan.

Olisiko rakentavia neuvoja kenelläkään?

[/quote]

Siis hehän ovat lapsia..... Sinä olet kai aikuinen??? Eli käyttäydy kuten aikuinen eikä loukkaantunut kiukutteleva lapsi. Aika omituinen juttu, mitä oikein tapahtui?  MIten lapset nyt noin vain voivat satuttaa aikuisia? Teidänhän pitä'is olla heistä vastuussa. Neuvoni on että lue joku murrosiästä kertova kirja. Ja sitten joku vanhemmuudesta kertova myös.

Hieman vaikea sanoa mitään, kun ei tilannetta avata. tosiasia kuitenkin on, että murroikäiset eivät ole täysi-ikäisiä, heillä ei ole vielä aivot kehittyneet  täyteen järkeilymittaansa (Aivothan ovat pääasiassa kehittyneet vasta 25-26 vuoden iässä).

Teinit ovat olleet maailmassa ennen pikkusisariaan. Joten näillä ei voi olla suurta vastuuta pikkusisartensa henkisistä kärsimyksistä. Toisaalta fiksut vanhemmat olisivat pyrkineet hoitamaan asian niin, että teinit lisiva nähneet noita pikkusisaruksia, vaikka eivät olisi teitä ja teille halunneet tullakaan.

Sinä olet aikuinen ja sinun pitää ymmärtää. Tuo on totta, mitä moni muu on jo sanonut: On todella vahva irtiotto sellainen, jossa molemmat teinit kieltäytyvät samaan aikaan tulemasta. Joko heitä on pelottanut henkensä edestä, ovat olleet hyvin loukkaanutuneita tai sitten on ollut jotain sukupuolista häirintää yms.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:12"]

Ei, kuviossa ei ole mukana sosiaaliviranomaisia eikä meidän perheessä tapahdu mitään kamalaa. Lapset olivat meillä paljon, he eivät vain käyneet silloin tällöin.

Kysymykseni ei ollut, kuinka voisitte auttaa ratkaisemaan menneitä asioita, vaan tämän: meille tärkeät lapset ovat satuttaneet meitä. Kuinka voin jatkaa heidän kanssaan eteenpäin? He eivät ole minun lapsiani, miehen on paljon helpompi antaa anteeksi, koska rakastaa heitä ehdoitta - tietysti.

ap

[/quote]

Yksikään vanhempiensa rakastama lapsi ei tee tuollaista eli kaikesta päätellen ette ole kyennett kertomaan miehen lapsille, että he ovat teille tärkeitä. Sen sijaan sinä ryvet itsesäälissä, koska sinua on satutettu. Samaan aikaan mies haluaa lasten kanssa sovintoa.

Kirjoittamastasi päätellen sinä et ole ymmärtänyt lainkaan, että syy ei ole niissä lapsissa vaan sinussa ja miehessäsi. Ei kukaan käännä selkäänsä rakastamilleen ihmisille, mutta miehen lapset halusivat pysyä teistä erossa. Mieti vähän, että ihanko yksipuolisesti vain päättivät vai sittenkin heille oli turvallisinta pysyä poissa.

ole AIKUINEN! Nyt on lapset kyseessä ja vaikeaa elämänvaihetta elävät murrosikäiset ja sinä vaan vollotat kuinka sinulla on kurjaa mitähän tekisi. No kokeile vaikka ihan ensimmäisenä kasvaa aikuiseksi.