Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa tulemaan toimeen miehen lasten kanssa
19.10.2013 |
Tilanne on tämä:
Olemme olleet jo pitkään naimisissa. Meillä on yhteisiä lapsia, jotka ovat siis miehen lasten (puoli-)pikkusisaruksia.
Miehen lapset ovat aiemmin olleet meillä paljon ja tulleet ihan hyvin toimeen kaikkien kanssa. Pikkusisaruksille he ovat tosi tärkeitä.
Tänä vuonna tapahtui jotain ja miehen lapset ilmoittivat, etteivät tule enää käymään. Mies yritti tehdä sovintoa, mutta mikään ei auttanut. Lapset ovat jo murrosikäisiä ja kyse oli jostain sellaisesta kiukuttelusta. He eivät käyneet meillä koko kesänä kertaakaan, vaikka oli lomaa ja oli sovittu, että tulevat mukaan lomamatkoille yms.
Tämä tietysti satutti sekä miestäni, lapsiamme että minua.
Nyt lapset ovat yllättäen kääntäneet kelkkansa ja tulisivat taas meille niin kuin ennenkin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ongelma on, etten tiedä, kuinka suhtautua tähän. Välimme ovat aiemmin olleet ihan lämpimät. Mutta lapset satuttivat meitä tosi pahasti, pikkusisarukset ovat itkeneet ikäväänsä ja mies on ollut masentunut. Miehen on tietysti helpointa hyväksyä lasten mielenmuutos ja ottaa heidät vastaan ja varmaan pikkusisaruksetkin ilahtuvat. Minusta tuntuu, etten voi luottaa näihin lapsiin enää yhtään enkä oikein edes tahtoisi nähdä. Ehkä pelkään, että he voivat tehdä saman uudestaan.
Olisiko rakentavia neuvoja kenelläkään?
Kommentit (29)
Kerrot, että kyse on murrosikäisten kiukuttelusta ja sen vuoksi miehesi joutui sairauslomalle ja pikkulapsenne terapiaan.
Kuule, Suomessa on tällä hetkellä noin 350 000 murrosikäistä, joista luultavasti muutama kymmenen tuhatta tänääkin kiukuttelee. Silti heidän isänsä eivät muutu työkyvyttömiksi ja pikkusisaruksensa vajoa tilaan, jossa tarvitaan ulkopuolista apua.
Onko sinulla peiliä ap? Nyt olisi siihen katsomisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinäkö siis toivoisit, että lapset myös pysyisivät poissa? Kerrohan se myös miehellesi ja lapsillesi.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:12"]
Ei, kuviossa ei ole mukana sosiaaliviranomaisia eikä meidän perheessä tapahdu mitään kamalaa. Lapset olivat meillä paljon, he eivät vain käyneet silloin tällöin.
Kysymykseni ei ollut, kuinka voisitte auttaa ratkaisemaan menneitä asioita, vaan tämän: meille tärkeät lapset ovat satuttaneet meitä. Kuinka voin jatkaa heidän kanssaan eteenpäin? He eivät ole minun lapsiani, miehen on paljon helpompi antaa anteeksi, koska rakastaa heitä ehdoitta - tietysti.
ap
[/quote]
Eteenpäin kannattaisi mennä niin, että lapset tapaavat toistaiseksi vain isäänsä, eivät sinua lainkaan. Sinähän se tässä olet kiukutellut.
Ap, on normaalia että eroperheen lapset kokevat ristiriitaisia tunteita uusperhettä kohtaan. Eronneen kanssa yhteen muuttaneen aikuisen on vain kestettävä ja ymmärrettävä, että monesti hän on se, jonka on laitettava tunteensa syrjään.
Ehkä olisi parasta, että mies ja pikkusisarukset tapaisivat vanhempia lapsia niin, että sinä et ole mukana? Kun ilmeisesti sinä olet se, jolle heidän paluunsa on hankala asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vaikea antaa mitään neuvoja kun ei tiedä oikeaa syytä siihen, miksi lapset yhtäkkiä kieltäytyvät kokonaan näkemästä isäänsä. Itselle tulee mieleen, että nuoret kenties saivat selville isän pettäneen äitiä sinun kanssasi tai jotain muuta vastaavaa, mikä loukkasi heitä itseään syvästi.
Oli syy mikä tahansa, teillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ottaa nuoret avosylin vastaan. Jos syy nuorten käytökseen on ollut tyyliin se, että eivät ole saaneet jotain Iphonea, niin silloin on paikallaan muistuttaa nuoria siitä, miten ikävältä heidän käytöksensä teistä tuntui koska rakastatte ja ikävöitte heitä.
Voimia kaikille, mutta nyt lue näitä kirjoituksia ja kootkaa itsenne...
se yksi, jolla isoja ongelmia näistäkin jutuista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olet loukkaantunut siitä että miehesi lapset eivät halunneet olla teidän kanssanne tekemisissä pitkiin aikoihin ja siksi et haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä...
Hmm kuulostaa että olet suuttunut heille ja meinaat tehdä juuri saman asian mistä heitä syytät.
En tiedä tarviiko sinun luottaa heihin.
Jos vain koetat tottua ajatukseen että nämä lapset kiukuttelivat ja olivat teistä erossa aiheesta tai aiheetta. Mutta nyt on tilaisuus kääntää uusi lehti kirjassa ja jatkaa elämää ilman kiukuttelua, kunhan sinä et vuorostasi ala kiukuttelemaan.
Lienee kohttuullista antaa murrosikäisille "toinen mahdollisuus" ?
Eli ole kuin mitään ei olisi sattunutkaan. Ja jatkakaa elämäänne. Jos tilanne toistuu niin sitten lienee järkevää miettiä mitä tehdä.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:12"]
Ei, kuviossa ei ole mukana sosiaaliviranomaisia eikä meidän perheessä tapahdu mitään kamalaa. Lapset olivat meillä paljon, he eivät vain käyneet silloin tällöin.
Kysymykseni ei ollut, kuinka voisitte auttaa ratkaisemaan menneitä asioita, vaan tämän: meille tärkeät lapset ovat satuttaneet meitä. Kuinka voin jatkaa heidän kanssaan eteenpäin? He eivät ole minun lapsiani, miehen on paljon helpompi antaa anteeksi, koska rakastaa heitä ehdoitta - tietysti.
ap
[/quote]
"meille tärkeät LAPSET ovat sattuttaneet MEITÄ" tämä lause on sairas. Kuin myös se että mies joutuu olemaan sairaslomalla koska hänellä on niin kauheat lapset. Ikävä sanoa, mutta perheenne on jollakin lailla sairas. Menkää ihmeessä perheterapiaan, ties mitä narsistista pimeää teidän perheessänne on. Vanhempi joka loukkaantuu lapselle tuolla tavalla on myös päästään vialla. Murrosikäisen pitää päästä itsenäistymään ja hän tarvitsee tuekseen vanhemmat jotka auttavat tässä, ei vanhempia jotka joutuvat sairaslomalle, koska lapsi niin häntä loukkaa ja sisarukset itkee ja niin edelleen. Todella sairasta syyllistämistä lapsia kohtaan. Käsityksesi aikuisen roolista on myös hieman vääristynyt. Hienoa tuossa kuviossa on ainoastaan se että lapset reagoivat terveesti pitämällä etäisyyttä heitä syyllistäviin aikuisiin.