Kotona asuvista täysi-ikäisistä lapsista:

Kyllä tuohon vaikuttaa sekin miten on kokeissa pärjännyt, mun tytär ei paljon palautuspäivistä piittaa, koska saa 9 ja 10, eli ne palautuspäivät on vähän yhtä tyhjän kanssa, siellä jankataan jotain asiaa jonka tytär jo tietää, mitä järkeä istua kuuntelemassa. Niin kauan kun koulu menee hyvin, niin en puutu aikuisen ihmisen opiskeluun, toisaalta mun tytär asuu omillaan niin en kyllä paljon puutu muutenkaan.

Anoo poissaolonsa rehtorilta!

Miksi tehdä asiasta tämän vaikeampaa? Ei koulusta olla pois sinun luvalla ja lapsesi voi jo varmasti tehdä poissaolonsa eteen itsekin jotain jo? Ehkä siihen tarvitaan sinun allekirjoitus kun asuu kotona, tiedä häntä mutta minusta poikasi pitää hakea lomansa itse.

Ei tietenkään töistä voi olla pois kun kaverin kanssa on kivaa mutta minusta se on ihan OK työelämässä saada joustoja -mutta ne haetaan etukäteen siltä pomolta. Eli rehtori tai opettaja tässä tapauksessa voisi myöntää kun vapaa ei kestä kauaa?

Mutta vielä tahtoisin sanoa että aikuinen lapsi on aikuinen, ei orja tai mielipiteetön olento. Häntäkin kuuluu kunnioittaa eikä kävellä yli. Tahdon uskoa että ihminen sisälläsi sai sinut tekemään tämän aloituksen. Olette olleet tiukkoja, ettekä osaa perustella tätä lapsellenne.

Opintopaikassa käydään ja töihin mennään, ei siinä ole mitään varmasti lapsenkaa puolelta mutta häntä olisi varmasti voinut opettaa että pois voi olla -sovitustu- eikä sitä lupaa anna koti vaan koulu tai työpaikka. Ja näin lapsesi olisi voinut jäädä pidemmäksi ajaksi.

Minusta tässä on siis opetus: etukäteen miettimällä ja järjestelemällä asiat, voi sitten pitää hauskaa luvan kanssa!

Eli tieto myös lapselle: jos olisi vaikka viikko sitten sopinut poissaolosta päivän opettajien kanssa ja suunnitellut vaikka jotain tehtävää poissaololleen niin asia olisi nyt lapsesi puolesta hommattu.

Ei töistä tai koulusta PYYTÄMÄTTÄ voi olla pois. Eikä kenenkään vanhempi voi myöntää omaa lomaa lapselleen. Ei opettajat ja muut mene sinne kouluun ja vaan katsota tuleeko tänään ketään tunnille.

Jos nauttii kotoa taloudellista etuutta, on velvollinen vastaanottamaan myös moraalista tukea. 

Vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 01:39"]

Maanantai on tärkeä päivä= palautuspäivä. Eli jakson tenttejä palautuetaan ja saadaan palautetta koko opiskelun edistymisestä. Tärkeä päivä mielestäni. ap

Minullakin oli vapaus tehdä mitä lystätti, koska vanhemmat eivät jaksaneet enää patistaa se paremmin kuin kannustaakaan. Toivon, että omat lapseni eivät kaadu samaan vapauden illuusioon. Nyt pitää pakertaa edes lukion oppimäärä, että on sitten mahdollisuus päättää alkaako katusoittajaksi vai opettajaksi. ap, niuho.

[/quote]

Me ainakin saatiin silloin vaan tentit kouraan ja päivä oli todella lyhyt, sekä lähinnä sellaista "löllöilyä". En hirveän tärkeäksi kutsuisi. Jos jonain päivänä lintsata haluaa, niin tämä on se, mistä koituu vähiten haittaa.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:48"]

Anoo poissaolonsa rehtorilta!

Miksi tehdä asiasta tämän vaikeampaa? Ei koulusta olla pois sinun luvalla ja lapsesi voi jo varmasti tehdä poissaolonsa eteen itsekin jotain jo? Ehkä siihen tarvitaan sinun allekirjoitus kun asuu kotona, tiedä häntä mutta minusta poikasi pitää hakea lomansa itse.

Ei tietenkään töistä voi olla pois kun kaverin kanssa on kivaa mutta minusta se on ihan OK työelämässä saada joustoja -mutta ne haetaan etukäteen siltä pomolta. Eli rehtori tai opettaja tässä tapauksessa voisi myöntää kun vapaa ei kestä kauaa?

Mutta vielä tahtoisin sanoa että aikuinen lapsi on aikuinen, ei orja tai mielipiteetön olento. Häntäkin kuuluu kunnioittaa eikä kävellä yli. Tahdon uskoa että ihminen sisälläsi sai sinut tekemään tämän aloituksen. Olette olleet tiukkoja, ettekä osaa perustella tätä lapsellenne.

Opintopaikassa käydään ja töihin mennään, ei siinä ole mitään varmasti lapsenkaa puolelta mutta häntä olisi varmasti voinut opettaa että pois voi olla -sovitustu- eikä sitä lupaa anna koti vaan koulu tai työpaikka. Ja näin lapsesi olisi voinut jäädä pidemmäksi ajaksi.

Minusta tässä on siis opetus: etukäteen miettimällä ja järjestelemällä asiat, voi sitten pitää hauskaa luvan kanssa!

Eli tieto myös lapselle: jos olisi vaikka viikko sitten sopinut poissaolosta päivän opettajien kanssa ja suunnitellut vaikka jotain tehtävää poissaololleen niin asia olisi nyt lapsesi puolesta hommattu.

Ei töistä tai koulusta PYYTÄMÄTTÄ voi olla pois. Eikä kenenkään vanhempi voi myöntää omaa lomaa lapselleen. Ei opettajat ja muut mene sinne kouluun ja vaan katsota tuleeko tänään ketään tunnille.

[/quote]

Ettekö te mammat ole muka IKINÄ lintsanneet koulusta?
Minä olen, eikä kyllä tulisi mieleenkään tehdä samaa työelämässä.
Minusta asiat ovat vähän liiankin hyvin, jos poika ei ole tuota ennen ollut pois luvatta kertaakaan ja nyt vielä täysi-ikäisenä kysyy lupaa vanhemmiltaan.

Eli antakaa nyt lupa tämän kerran, siitä ei ole haittaa kenellekään.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:26"]

[/quote]

Olen työnantaja ja sanon ei vapaille silloin, kun töissä tarvitaan tekijää eli päivä vastaa kokeenpalautuspäivää. Jos työntekijä on "sairas" niin meillä kelpaa vain työterveyslääkärin santama todistus työkyvyttömyydestä eli maanantaina ei olla pois töistä ellei maanantaina aamulla mene lääkäriin. Sama koulumaailmassa.

[/quote]

Mulla ei ole onneksi noin niuho pomo ja alakin on sellainen, että löysäilylle on aikansa ja paikansa. Ihan hyvin voi tulla maanantaina puoliltapäivin pikkukrapulassa töihin JOS 1) ei ole asiakastapaamisia tai muita sovittuja menoja tai dead-lineja painamassa päälle sekä 2) siitä sovitaan etukäteen eikä vasta sitten kun tilanne on jo päällä.

Tämänkin voi ottaa esille, kun nuori tekee ammatinvalintaa: on duuneja joissa ollaan paikalla minuutilleen ne ajat kun listassa lukee...ja on duuneja joissa on vapaampaa.

Toki nuoria täytyy tukea vielä senkin jälkeen, kun ovat täyttäneet 18 v.

Poikasi kuitenkin soitti sinulle. Minä antaisin pojalle päätäntävallan tuon maanantain suhteen, jos on koulunsa hoitava, niin varmaan osaa tämänkin harkita.

Laittaisin pojalle tekstarin, ja kiittäisin kun ilmoitteli milloin tulee, ja että harkitkoon nyt itse sitä maanantaikoulupäivän tarpeellisuutta.

Mielestäni tämänikäisiä ei voi enää määrätä eikä komentaa, ei voi asettaa sääntöjä. Vaan kuunnella ja tukea, ja toki oman mielipiteensä voi sanoa. Olen itse samanikäisille nuorilleni monta kertaa sanonut jotenkin näin, että "Minä olen tätä mieltä, mutta itse tiedät tämän asian paremmin ja osaat sen varmaan harkita". Anna nuorelle vastuuta omasta elämästään.

Ei meillä puututa täysi-ikäisen ihmisen tekemisiin. Neuvoa voidaan mutta ymmärretään ettei voi enää määrätä. 

Minusta tuntuu että on parempi oppia ns. kantapään kautta monia asioita, kuin että pysyy niistä poissa vain siksi että äiti ja isi käskee. Menee vuosi tai pari, niin nuori asuu omillaan, eikä olekaan sitä komentajaa paikalla. Liian usein tiukassa kurissa olleilla siinä vaiheessa menee ihan överiksi - valitettavasti muistan tämän omasta opiskeluajastani. Ihan kuin kapinalla vanhempia vastaan ryypättiin ja lintsattiin monta vuottta sen jälkeen kun tiukan kurin kodista pääsi pois.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 01:14"]

No mutta höh.. Tässä tämä ristiriita tuleekin, että kyse on niin sanotusta "kunnollisesta ja kiltistä pojasta", joka ei ryyppää eikä rellestä.  Että  tähän 17v-18v ikään on päästy näinkin kiltisti, on se vaatinut tosi paljon kuulolla ja läsnäoloa perheeltä. En rankaise pieniä enkä isoja lapsia, enkä pidätä keneltäkään pois mahdollisuutta lähetä kesälomamatkalle 2014.  En myöskään lähde "rankaisemaan" nuorta aikusta rahanpuutteella, iltapallojen eväämisillä tai lelujen (tietokone, känny) piilottamisella.

Tarkoitan sitä, että haluaisin opettaa ihan nuorelle miehelle / pojalle sitä rikkumatonta työmoraalia ja sitoutumista, jolla arvatenkin on käyttöä työmarkkinoilla. Ei varmasti ole lukio pilalla, jos olisi maanantaina 3h myöhässä aamun tunneilta, mutta periaate on se, että omat velvollisuudet on hoidettava.

Jos 18-vuotiaan pää sano, että voi nyt yhden maanatain olla pois, se pää ei ole kypsä. Sillo9n opin on yhä tultava vanhemmilta. En ikinä menisi sanelemaan hänen seurusteluasiotaan, poliittisia aatteiraan tai maailmakatsomustaan, mutta oman kulttuurimme säännöt tukevat kotoa. Se ei ole

Hasta Mañana   Suomessa.
[/quote]

Mikä toi sun hasta mañana tässä tarkoittaa? Viittaatko sillä että esim espanjassa olisi löyhempi työmoraali? Voin kertoa että ei ole, työpäivät paljon pitempiä pienellä palkalla ja ollaan onnellisia jos jotain töitä on, ei voi olla tukien varassa kuten siellä.

No kyllä mua aikoinaan komennettiin, kun vielä kotona asuin. Vaikka olin täysi-ikäinen. Tietty tärkeämpää olisi, että poika itse ymmärtäisi että kouluun on mentävä, mutta kyllä tuon ikäinenkin vielä vähän opettelee, itse olin samanlainen tuon ikäisenä:) Eli kyllä voi hyvin komentaa mun mielestäni.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:26"]

Mutta vastaavassa tilanteessa työelämässä sovittaisiin pomon kanssa vapaapäivästä tai myöhäisemmästä vuorosta... Ei se vastuu ja opiskelu/töissä käyminen tarkoita etteikö pikku irtioittoihin ole mahdollisuus.

Itseasiassa poika "kysyi lupaa" väärästä paikasta, rehtorilta/opettajilta olisi oikeampi osoite.

Mitä tiukempaan nipotatte, sitä nopeammin ne muuttavat omilleen.

t. terkuin penkkaripäivänä muuttoilmoituksen allekirjoittanut

[/quote]

Olen työnantaja ja sanon ei vapaille silloin, kun töissä tarvitaan tekijää eli päivä vastaa kokeenpalautuspäivää. Jos työntekijä on "sairas" niin meillä kelpaa vain työterveyslääkärin santama todistus työkyvyttömyydestä eli maanantaina ei olla pois töistä ellei maanantaina aamulla mene lääkäriin. Sama koulumaailmassa.

Jos oma lapsi tekisi kuin ap:n lapsi niin kertoisin ystävällisesti, että vastuu tekemisistä on nuorella itsellään. Minä en aio kantaa vastuuta nuoresta, joten saisinko kiitos kotiavaimen, jotta hän voi lähteä rauhassa elämään vapaata elämäänsä. Ilman televisiota, rahaa, puhelinta jne. ei välttämättä enää olekaan niin kiva olla oman elämänsä herrana.

Ja jos lapsi "tuhoutuu", niin hän valitsee senkin itse.

[/quote]

Muistutat paljon vanhempiani

Aina oli uhka päällä, että jos en tee näin tai noin, saa pakata laukut ja heitä ei kiinnosta, jos tuhoudun

No, muutin ensinnäkin 15 lukioon toiselle paikkakunnalle. Pärjäsin hyvin ja olin tyytyväinen, kun ei tarvinnut asua kotona. Apua ei toki tullut tippaakaan ja ruokaakin jouduin varastamaan joskus, koska vanhemmilleni oli aivan sama, vaikka tuhoudun.

Ähäkutti, en tuhoutunut, vaan selvisin.

Ja ei ole halua mennä käymään kotonani, vaikka nyt sieltä soitellaan, kun tarvitsisi apua ja on ikävä ja lapsiakin haluttaisi nähdä.

Olen vastannut, että jokainen säännöillään. Heitä ei kiinnostanut, tuhoudunko, joten minulle on aivan sama, mätänevätkö kotiin kahdestaan tai löytyvätkö sieltä ruumiina muumioituneina.

Elämä on valintoja, vanhemmillekin.

Ap ja minä olen sitä mieltä, että 18v opettelee tekemään valintoja ja kantamaan vastuun. Jos joku kurssi jää suorittamatta oman töpeksinnän takia, lukee sen uudestaan. Mutta tuolle linjalle en lähtisi, että jos et pompi minun tahtiin, avaimet pois ja kuole vaikka nälkään. Minulle näin tehtiin ja en anna ikinä sitä anteeksi.

Silloin kun itse olin lukiossa, kävin viikonloppuisin toisella paikkakunnalla kavereiden luona kyläilemässä. Ei ollut mitään vaikeuksia ehtiä kouluun, vaikka saavuin kotiin vasta maanantaina. Hyppäsin su-ma välisenä yönä junaan, torkuin junassa yön ja ma aamuna juna oli kotipaikkakunnalla siinä seitsemän aikoihin. Koulu alkoi kahdeksalta. Pikaisesti vain kamat kotiin, kahvia ja sämpylää aamiaiseksi ja kouluun. Kyllähän sitä väsytti, mutta paikalla olin ainakin fyysisesti.

Mä en tavoittele sitä, että nuoreni oppisivat kaiken kantapään kautta. Olen itse joutunut niin tekemään eikä se mitään herkkua ole ollut. Ei se ole mua jalostanut, eikä sivistänyt vaan tehnyt vähän katkeraksi ja vihaiseksi. Joten omien nuorteni aikuiselämän alkua pyrin kyllä vähän pehmentämään jos vaan voin. Kyllä elämä silti opettaa riittävästi, siitä ei yleensä ole pelkoa.

Periaatteessa 18v. on aikuinen, mutta... kotona asuva ja vanhempien elätettävä ei ole itsenäinen aikuinen. Toki lukiolainen voi itse valita, käykö lukiota vai mitä elämällään tekee, mutta niin kauan kuin vanhemmat elättää ja maksaa koulunkäynnin, myös heillä on sanansa sanottavana.

Koulunkäynnin maksamisen vastikkeeksi voi asettaa sen, että hoitaa koulunsa moitteetta. Toinen vaihtoehto aon muuttaa olmilleen ja alkaa itse elättää itsensä, silloin vasta on täydellinen vapaus tehdä ihan mitä lystää.

Kamala meteli yhdestä täysi-ikäisen pojan maanantaista. Varsinkin kun on kyse kiltilstä pojasta

Mun poikani makaa tällä hetkellä teholla ja ei ole tietoa, pääseekö tänä vuonna jatkamaan opintoja

Voi, kun maksaisin mitä tahansa, jos ongelmat olisi yhtä pieniä kuin ap.lla.

Ehkä ap ei osaa arvostaa kilttiä poikaansa, ennen kuin sitä ei ole tai pitää pelätä, ettei sitä ole.

Ja ilmapallomammoille. Joskus vain ihmisen on hyvä oppia kantapään kautta. Jos et lue kokeisiin, tulee nelonen. Jos et ikinä anna vastuuta nuorellesi koulunkäynnistä, hänen voi olla vaikea ymmärtää jatko-opinnoissa työn ja tuloksen seuraamusta.

Mutta yksi maanantai..voi hyvä sylvi sentäs. Jos kiltti nuori mies haluaa yhden kerran hiukan rikkoa ns. sääntöjä, niin äiti on heittämässä lastaan ulos ja hylkäämässä ja sanomassa, että tuhoudu rauhassa, jos et ole maanantaina koulussa.

Ap ON TÄYSIN OIKEASSA. Ei lapsi muutu yhdessä yössä aikuiseksi. Siimaa annetaan pikkuhiljaa ja 18-vuotiaskin tarvii edelleen opastusta.

Olettepa te jotenkin outoja, kun ensin lasta ylisuojellaan kotihoidossa ja yhtäkkiä teini-iässä työnnetään vastuu lapselle ennen kuin hän kognitiivisesti siihen pystyy. 18-vuotias on lain mukaan täysikäinen ja voi asua yksin, mutta todellisuudessa aivojen kehitys on vielä vaiheessa ja tarvii ikästasoonsa sopivaa opastusta elämässä.

Mitä ihmettä te nyt stressaatte näin mitättömästä asiasta?

Kyseessä on 18 vuotias eli aikuinen ihminen lain edessä. Lisäksi kyseessä on kokeiden palautuspäivä, joka ainakin hyville oppilaille (9-10 numeroilla) on ihan turha päivä, koska silloin ei opi tunneilla mitään. Lisäksi omana lukioaikanani (10 v sitten) kokeiden palautuspäivän tunnit kestivät 10-15 minuuttia, koska monet opettajatkin vain jakoivat kokeet ja kävivät jonkun yhden tai kaksi tehtävää läpi ja päästivät sitten porukat lähtemään. Monissa lukioissa saa lisäksi olla pois 3-6 tuntia per jakso ilman mitään ilmoitusta.

Sehän on juuri sitä aikuisuutta ja vastuun kantamista omista tekemisistään, että a) ilmoittaa lähimmäisilleen, missä on ja mihin asti, etteivät nämä huolestuisi, b) priorisoi asioitaan (ties vaikka tavannut jonkun kivan tytön tällä lomallaan), c) ja valitsee milloin on järkevintä pitää lomaa töistä/koulusta ja d) huolehtii silti koulunkäynnistään.

Niin pitkään kun asuu kotona, niin meillä noudatetaan meidän sääntöjä.

18 vuotiaan lukion käynnistä en ole niuhottanut, eikä ole ollu mitään syytäkään koska lukio sujui hyvin ja on tunnollinen koululainen. Mutta jos on halunnut jostain syystä olla jonku päivän pois lukiosta niin on saanut olla oman valintansa mukaan.

Mutta sen sijaan kotona on edellytetty tiettyä käytöstä. Pitää ilmoittaa vähän menemisiään ja milloin on tulossa kotiin, varsinkin jos menee myöhään tai jos aikoo olla yön pois kotoa. Ei meidän perheessä vanhemmatkaan ole noin vain öitä pois kotoa tai lähde juomaan kavereiden kanssa, vaan menemisistä ilmoitellaan muille. Meille ei tulla yöllä kavereiden kanssa, ei myöskään vanhemmat tuo yöllä kavereitaan kyllään. Kotitöihin osallistutaan omien mahdollisuuksien mukaan, emme pidä täysihoitolaa jossa saa vain oleskella.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 13:30"]

Niin pitkään kun asuu kotona, niin meillä noudatetaan meidän sääntöjä.

18 vuotiaan lukion käynnistä en ole niuhottanut, eikä ole ollu mitään syytäkään koska lukio sujui hyvin ja on tunnollinen koululainen. Mutta jos on halunnut jostain syystä olla jonku päivän pois lukiosta niin on saanut olla oman valintansa mukaan.

Mutta sen sijaan kotona on edellytetty tiettyä käytöstä. Pitää ilmoittaa vähän menemisiään ja milloin on tulossa kotiin, varsinkin jos menee myöhään tai jos aikoo olla yön pois kotoa. Ei meidän perheessä vanhemmatkaan ole noin vain öitä pois kotoa tai lähde juomaan kavereiden kanssa, vaan menemisistä ilmoitellaan muille. Meille ei tulla yöllä kavereiden kanssa, ei myöskään vanhemmat tuo yöllä kavereitaan kyllään. Kotitöihin osallistutaan omien mahdollisuuksien mukaan, emme pidä täysihoitolaa jossa saa vain oleskella.

[/quote]

Mitä sinä vauhkoat. Ap.n poikahan soitti äidilleen ja kysyi, että voisiko tulla myöhemmin.

Sekö on sinusta täysihoitolassa makaamista

Jonku mainitsema etukäteisilmoittaminen on meillä melko sitovaa. Jos on lähdetty reissuun sillä periaatteella että sieltä tullaan sunnuntaina kotiin, niin silloin sieltä tullaan sunnuntaina kotiin. Mitä aikaisemmin muutokset sovitaan sitä parempi. En halua opettaa lapsille sellaista elämäntapaa että tehdään mitä huvittaa ja kaikki muut joustaa.