Lue keskustelun säännöt.
Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?
Olen opiskellut maisteriksi, tehnyt uraa, mennyt naimisiin, matkustellut, urheillut, tutustunut ihmisiin, lukenut, ihmetellyt. Viimeisen noin vuoden ajan minusta on tuntunut, että olen ymmärtänyt elämän keskeisen tarjonnan, eikä minua kiinnosta oikein mikään. Ihmisten välinen kanssakäyminen noudattaa samoja sääntöjä ja kaikki ovat pohjimmiltaan täyttämässä samoja perustarpeita, bisnestä tehdään tietyllä logiikalla, valta jakautuu epäreilusti ja Suomen rajojen ulkopuolella valtaosassa maita vielä epäreilummin. Mitä paremmin olen oppinut ymmärtämään ihmissuhteita, liiketoimintaa, politiikkaa - elämää, sitä enemmän olen pettynyt niihin kaikkiin. Olin nuorena aika palavasieluinen idealisti. Nykyisin minulla ei ole mitään arvopohjaa, koska elämä on osoittanut olevansa pelkkää darwinistista kilpajuoksua muita sekä aikaa vastaan ja kaiken pohjalla on ihmisen pohjaton itsekkyys, joka jalostuu tosin automaattisesti yhteistyöksi itseä hyödyttävien yksilöiden kanssa.
Olen suoraan sanottuna pettynyt ja sisältä katkeroitunut. Tätä ei voi näyttää kenellekään, koska vaimo lähtisi kävelemään (ennemmin tai myöhemmin) ja urakiito katkeaisi. Vaikka sinänsä millään ei ole lopulta mitään merkitystä, tunnen vastuuta vaimoni ja syntyvän lapseni hyvinvoinnista ja ajattelen, että jos edes he voivat tuntea merkityksellisyyttä omassa elämässään, olen tehnyt jollekin jotain hyvää. Omat ideaalini ovat ihan kuollleet.
Kiitos lukijoille.
Kommentit (918)
Siis on työskennelty ja saavutettu niitä etappeja, jotka ollaan meidän yhteiskunnassa muilta omittu, ei olla ikinä aidosti mietitty mikä oikeasti tekee itseä onnelliseksi. Ja sitten ollaan pettyneitä kun on saavutettu ne asiat jotka loppujen lopuksi ei itseä oikeasti tyydytä kun ne ei välttämättä olleet missään vaiheessa itselle niin saavuttamisen arvoisia, mutta tulipahan tehtyä niin kuin kuului. Sitte onki "kaikki saavutettu ja tehty". Joopa joo. Toistettu vaan kaikkien muiden kaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee hyvää muille, jos haluat olla onnellinen. Suojele metsää, ryhtykää tukiperheeksi tai ystäväksi vanhukselle, tee vapaaehtoistyötä tai perusta vaikka oma järjestö. Käytä rahaa muihin, silloin raha tekee tutkitusti onnelliseksi. Muuta jonkun elämä, tai vaikka yksi joka päivä. 😉
Vierailija kirjoitti:
Siis on työskennelty ja saavutettu niitä etappeja, jotka ollaan meidän yhteiskunnassa muilta omittu, ei olla ikinä aidosti mietitty mikä oikeasti tekee itseä onnelliseksi. Ja sitten ollaan pettyneitä kun on saavutettu ne asiat jotka loppujen lopuksi ei itseä oikeasti tyydytä kun ne ei välttämättä olleet missään vaiheessa itselle niin saavuttamisen arvoisia, mutta tulipahan tehtyä niin kuin kuului. Sitte onki "kaikki saavutettu ja tehty". Joopa joo. Toistettu vaan kaikkien muiden kaavaa.
Tämä!
Oravanpyörä jatkaa pyörimistään.
Ap, hyppää pois ja mieti hartaasti, mikä itsellesi on tässä elämässä kaikkein tärkeintä ja mieluisinta, vain ja ainoastaan sinulle itsellesi. Sitten vain ryhdyt tekemään asioita, jotka mahdollistavat kaiken sinulle tärkeän, oli se mitä tahansa, vaikka perunamaan hoito tai surffaus.
Tätä asiaa voisivat kaikki miettiä.
Kiva huomata, että nuoret aikuiset ovat alkaneet etsiä elämän tarkoitusta.
Meihin kaikkiin on sisäänrakennettu tarve etsiä Jumalaa. Kyllä, Jumala ON olemassa!
Katso luontoa ja eläimiä, niissä on matemaattisen tarkkaa suunnittelua, kuusikulmioita, taidokkaita värejä ja raitoja, jotka sopivat yhteen. Persoonallisia luomuksia.
Jumala Kaikkivaltias on rakkaus. Hän on luonut Sinut, juuri sinut ja sinulla on paikkasi kun tulet Jumalan yhteyteen pois omilta synnin teiltäsi harhailemasta.
Jumala antoi ainoan Poikansa ristille kuolemaan jotta kaikki pelastuisivat. Jeesus kärsi ristinkuoleman, sitten Hänet haudattiin ja Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Seuraavaksi Jeesus on tulossa takaisin maksamaan jokaiselle tekojensa mukaan. Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika typerää tämä ihmisen elämä. Samaa kaavaa mennään.
Suosittelen kumminkin, että keksikää/miettikää sitä teidän omaa juttuanne. Ja menkää sitä kohti pikkuhiljaa. Se sua mikä tuo teille mielihyvää.
Itse olen suorittajavanhempien kasvattama. Olen syntynyt ”väärään” perheeseen. Joten tuntuu välillä, että teen kaikki väärin ja palaan ”ruotuun”. Mutta se mihin on kasvatettu ei kiinnosta.
Joten mennään kohti sitä mikä on mun juttu.
Kiitos näkökulmasta! Täällä on tullut muutama neuvo mennä sitä kohti, mikä tuottaa mielihyvää sekä löytää 'oma juttu'ja keskittyä siihen.
Omat mielihyvänaiheuttajani ovat hyvin ruumiillisia asioita. Tein ihan tietoisen päätöksen mennä naimisiin jatkuvan ympäriinsä nussimisen sijaan, koska näin sen johtavan varmasti katkeraan ja yksinäiseen keski-ikään / vanhuuteen, vaikka tämän ikäisenä toki hyvännäköisten naisten kanssa paneminen olisi mukavaa. Mielihyvän etsijät ovat minusta suoraan sanottuna melkein eläimenkaltaisessa tilassa, jossa geneettinen ohjelmointi tekee ajattelutyön.
Tuon 'oman jutun' löytämisen suhteen olen ongelman siinä vaiheessa, että ymmärrän, että vaikka asia olisi minulle rakas ja tärkeä, sillä ei ole lopulta mitään merkitystä.
Ap
Ja tämänkin seksihullun esineellistäjän eteen on joku vaihtanut nimensä. Toivottavasti akkasi jättää ja jäät yksin. Miehet on kuvottavan dramaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysää pipoa ja opiskele vaikka jotain ihan uutta alaa muutama vuosi.
Tämä ajatusmaailma. Ymmärrettävästi tällä tarkoitetaan hyvää, enkä halua väheksyä ajatuksiasi. Mutta minulle tämä kommentti on...jotain mitä huudetaan katsomosta. Mutta itse en sinne katsomoon enää pääse. Kun on nähnyt esiripun taakse, ei enää saa takaisin yleisön lumousta.
Narsistinen tulokulma. Nöyryyttä poika et sinä mitään ole nähnyt.
Tervetuloa reaalimaailmaan. Kyllä tähän tottuu, vaikka se voi olla vaikeaa jos on ollut kovin vahva ideologinen vaihe nuoruudessa. Minulla ei sellaista ole ollut.
Kannattaa edelleen hoitaa oma tontti sillä tavalla että voi kävellä pää pystyssä, se on ainoa tapa levittää sitä muihinkin. Ihmisten hyvät ja oikeamieliset teot lämmittävät oikeastaan enemmän, kun ymmärtää että eletään maailmassa jossa se on harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi oman elämäni suurimmista ja hyvinvointiani merkittävästi parantaneista oivalluksista oli se, kun oivalsin, ettei millään mitä elämässäni teen tai tulen tekemään merkitse oikeasti yhtään vi**n mitään universaalissa mittakaavassa.
Kun kuolen, minut unohdetaan. Tämä aika, jonka vietän elossa, on niin mitätön kärpäsen kikkare, ettei sitä edes kannata ajatella. Maailma jatkaa joka tapauksessa pyörimistään, joten miksi vaivautua murehtimaan, onko millään omassa elämässään mitään merkitystä, kun sillä ei oikeasti ole..
Siksi teen vain asioita, joista itse nautin täysin siemauksin, vain tässä ja nyt.
Aina tulee elämässä uutta ja uusia kokemuksia, ihmisiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että oot paatunut tähän maailman menoon. Elämä on välillä kärsimystä, ja kaikki ihmiset on itsekkäitä, toiset enemmän kuin toiset. Katkeroituminen ei tee kellekään muulle enemmän hallaa kuin sulle itselles. Muista mitä kaikkea hyvää sun elämässäsi on. Tarvitset uskon ja lapsia, perhe-elämä ja maailman suurin rakkaus tekee elämästä paljon merkityksellisempää kuin vain työ ja raha ja raha ja työ. Ehkä se sun tuleva lapses antaa sulle uutta intoa elämään, toivottavasti vaimonkin kanssa asiat menis hyvin < 3 Totta kai työkin on tärkeää ja aikamoinen välttämättömyys, mutta se on paljon antoisampaa, kun on joku syy miksi ja kelle sitä tekee. Myös alan vaihdos voisi olla hyväksi, jos et koe että se on merkityksellistä ja vain rahojen pyörittelyä. Tarvitset muutakin arvotusta ittelles joka määrittää sua, kuin vaan sun menestys työelämässä, joka ei sit lopulta ookkaan niin ihmeellistä jos ei ole mitään muuta syvällisempää elämässä. Rakkaus on se tunne, joka antaa elämään uutta intoa ja puhtia, tää on mun näkemys ja kokemus. Anyway, tsemppiä ja jaksamista elämään kaikille!
Olen päässyt tuosta koska en ole koskaan mitään muuta tavoitetta elämässäni halunnut toteuttaa kuin lisääntyä.Lapset ja lapsen lapset ovat se asia joka tekee elämisestä joka vuosi elämisen arvoista ja heidän kauttaan perinteet joita en varmaan noudattaisi jos heitä ei olisi.En ole mikään uraohjus enkä ole rahan himoinen.En juokse ulkomailla vaan olen koti ihminen.Rakastan laittaa ruokaa ja auttaa lapsiani missä voin.Tiedän vaikka olen niin sanottu Boomeri että nyt on kallista olla nuori tai nuori aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala lukemaan ja tutkimaan Raamattua. Pyydä Jeesusta elämäsi Herraksi. Saat syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovontoveressä ja Pyhän Hengen avuksesi. Siitä alkaa uusi elämä.
Kouluttaudu prostutuutioksi niin elämässäs tulee varmaan mielenkiintoista uniseksi hemmojen kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysää pipoa ja opiskele vaikka jotain ihan uutta alaa muutama vuosi.
Tämä ajatusmaailma. Ymmärrettävästi tällä tarkoitetaan hyvää, enkä halua väheksyä ajatuksiasi. Mutta minulle tämä kommentti on...jotain mitä huudetaan katsomosta. Mutta itse en sinne katsomoon enää pääse. Kun on nähnyt esiripun taakse, ei enää saa takaisin yleisön lumousta.
Suoritat niin kovasti elämääsi niin näkemättä. Löysää pipoa. Älä enää opiskele. Tee jotakin ihan muuta. Katsele maailmaa jostakin ihan erilaisesta vinkkelistä.
Masentuneelta sinä kuulostat, ja itsesi ihan piippuun ajaneelta. Niin meille lähes jokaiselle jossakin vaiheessa käy. Sitten vaan uudelta pöydältä… tai siltä vanhalta, mutta uusin tavoin. Elämä on.
Mitähän aapeelle nyt kuuluu?
Sä palat loppuun nopeasti tuota tahtia. Hommaa kuule mökki, siis MÖKKI, järven läheltä, missä pitää tehdä puita, kantaa kaivosta vettä, käydä kalalla, puusaunassa.. jne, niin pääset elämään taas kiinni, rauhoitut henkisesti ja fyysisesti. Luonto parantaa! (Tai vuokraa edes jos et voi ostaa, hartiat tipahtaa alas, hengitys syvenee ja happi virtaa..)
Muuta ulkomaille. Takaan ettet tunne enään tuolla lailla!
Itsellä tuo kyselemisen aika oli hengellinen kriisi, eli jossain vaiheessa kyselin: mitä mieltä kaikessa on. Vastauksena löysin (johanneksen evankeliumin luin kahdesti, ennen kuin osui ja upposi) Totuuden joka on suurepi kuin tämä meidän pieni arkinen elämä.
= Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Tuo jae osui ja upposi, muutti loppuelämän:). Toi rauhan ja jonkin "tarkoituksen".
Vierailija kirjoitti:
Mä olen reilu 30 ja olen tehnyt tuon kaiken, lisäksi lapsen, eron, uudelleen avioitumisen, ostanut ja myynyt talon, hankkinut auton, lemmikin, matkustanut. Voi jessus että elämä voi olla tylsää ja merkityksetöntä. Mitä sitä tavoittelisi, kun kaikki on niin nähty tai epäkiinnostavaa? Ihmiset sanoo, että hanki harrastus tai intohimo. Oikeastiko joku lenkkeily, videopelit, auton tuunaus, virkkaaminen tai ruoan keräys hyväntekeväisyyteen riittää jollekin elämänsisällöksi? Sitten mummona kiikkustuolissa miettii, miten fantastinen elämä oli, kun sai kansiot täyteen miljoona erilaista kuivaprässättyä kukkaa. En kestä.
En ole koskaan kaivannut elämääni mitään isompaa merkitystä, vaan täytän elämäni erilaisilla rutiineilla. Työ on ihan kivaa ja sitäkin kautta elämään tulee rutiineja ja rytmiä. Nautin samoista pienistä asioista, joista monista voi nauttia sitten kiikkustuolissakin. En koe tarvetta hankkia mitään sykähdyttäviä muistoja vanhana mietittäväksi. Olen merkityksettömään elämääni hyvin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi oman elämäni suurimmista ja hyvinvointiani merkittävästi parantaneista oivalluksista oli se, kun oivalsin, ettei millään mitä elämässäni teen tai tulen tekemään merkitse oikeasti yhtään vi**n mitään universaalissa mittakaavassa.
Kun kuolen, minut unohdetaan. Tämä aika, jonka vietän elossa, on niin mitätön kärpäsen kikkare, ettei sitä edes kannata ajatella. Maailma jatkaa joka tapauksessa pyörimistään, joten miksi vaivautua murehtimaan, onko millään omassa elämässään mitään merkitystä, kun sillä ei oikeasti ole..
Siksi teen vain asioita, joista itse nautin täysin siemauksin, vain tässä ja nyt.
No tässähän se totuus on. Moni elää muita varten, miettii muiden mielipiteitä ja odotuksia, haluaa ylläpitää menestymisen kulissia... miksi? Lopulta kyseessä on kuitenkin jokaisen oma elämä, joka on samaan aikaan niin äärettömän ainutlaatuinen yksilölle itselleen mutta täysin merkityksetön laajemmassa mittakaavassa. Nykymaailma asettaa yksilölle niin paljon odotuksia ja oletuksia elämän etenemisestä, ettei ole ihmekään kun moni on hukassa eikä tiedä mitä ihan itse haluaisi.
Itse en ole elämässä tehnyt noin paljon tai menestynyt, mutta minulla on samanlainen olo ollut jo pitkään. Suureksi osaksi, koska olen vain niin pettynyt järjestelmään ja siihen mihin tämä kaikki pyrkii. Lupasin itselleni, etten katkeroidu mutta kovasti olen turtunut siihen, minkälaista nyky meno on. Enkä itsekkään ole varmasti sen parempi ja se onkin osa sitä miksi koen ahdistusta-minussa on järjestelmä ja samalla suuri tarve päästä siitä eroon.
Ap voi olla kriisissä, koska kokee että on jo niin sanotusti saavuttanut kaiken haluamansa. Tuo lienee monen menestyneen ongelma-tai näin kuvittelen. Veikkaan kuitenkin, että lapsen syntymä laittanee elämään uudenlaista valoa. Jos fiilis jatkuu pitkään, miettisin ettei kyseessä ole masennus tai tyytymättömyys vain johonkin muuttettavissa olevaan asiaan.