Lue keskustelun säännöt.
Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?
Olen opiskellut maisteriksi, tehnyt uraa, mennyt naimisiin, matkustellut, urheillut, tutustunut ihmisiin, lukenut, ihmetellyt. Viimeisen noin vuoden ajan minusta on tuntunut, että olen ymmärtänyt elämän keskeisen tarjonnan, eikä minua kiinnosta oikein mikään. Ihmisten välinen kanssakäyminen noudattaa samoja sääntöjä ja kaikki ovat pohjimmiltaan täyttämässä samoja perustarpeita, bisnestä tehdään tietyllä logiikalla, valta jakautuu epäreilusti ja Suomen rajojen ulkopuolella valtaosassa maita vielä epäreilummin. Mitä paremmin olen oppinut ymmärtämään ihmissuhteita, liiketoimintaa, politiikkaa - elämää, sitä enemmän olen pettynyt niihin kaikkiin. Olin nuorena aika palavasieluinen idealisti. Nykyisin minulla ei ole mitään arvopohjaa, koska elämä on osoittanut olevansa pelkkää darwinistista kilpajuoksua muita sekä aikaa vastaan ja kaiken pohjalla on ihmisen pohjaton itsekkyys, joka jalostuu tosin automaattisesti yhteistyöksi itseä hyödyttävien yksilöiden kanssa.
Olen suoraan sanottuna pettynyt ja sisältä katkeroitunut. Tätä ei voi näyttää kenellekään, koska vaimo lähtisi kävelemään (ennemmin tai myöhemmin) ja urakiito katkeaisi. Vaikka sinänsä millään ei ole lopulta mitään merkitystä, tunnen vastuuta vaimoni ja syntyvän lapseni hyvinvoinnista ja ajattelen, että jos edes he voivat tuntea merkityksellisyyttä omassa elämässään, olen tehnyt jollekin jotain hyvää. Omat ideaalini ovat ihan kuollleet.
Kiitos lukijoille.
Kommentit (918)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä tarkoitat ap! Pääsi melkein itku kun luin aloituksen, joka toi mieleen asiat joiden kanssa olen vuosikaudet kamppaillut.
Minun vinkkini sinulle on se, että mietit rauhassa mikä elämässä on sinulle tärkeää. Siis OIKEASTI tärkeää. Unohda hetkeksi kaikki suorittaminen ja yhteiskunnan paineet. Kuuntele hetki vain itseäsi.
Kun itse tajusin tämän, elämänasenteeni muuttui täysin ja nykyään voin oikeasti sanoa, että tunnen itseni onnelliseksi. Tajusin, että minulle ei oikeasti sisimmässäni ole tärkeää se mikä olen ammatiltani, kuinka pitkälle olen kouluttautunut, se miltä ulkokuoreni näyttää, kuinka paljon minulla on rahaa ja kallista materiaa ja mitä sellaiset ihmiset minusta ajattelevat jotka eivät edes tunne minua kunnolla. Kaikki nämä asioita, joiden aiemmin luulin olevan minulle tärkeitä.
Kliseeltä ehkä kuulostaa, mutta se on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadotettu paratiisi -tematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Haaveista totta kirjoitti:
Minä olen ratkaissut ongelman keksimällä aina uusia haaaveita, joita kohti ponnistella. Kun olen jonkun haaveen toteuttanut, on tilalla aina ollut joku uusi. Ei ole tullut elämä valmiiksi, vaikka olen sinua 20 vuotta vanhempi.
Kiitos elämänmakuisesta neuvosta! En tiedä, mistä enää haaveilisin. Materia ei ole koskaan kiinnostanut minua pätkääkään, ja sekä työssä että urheillessa olen päässyt sen verran pitkälle, että ymmärrän, kuinka kokonaisvaltaista omistautumista huippu vaatii. Urheilun suhteen olen siihen myös jo liian vanha ja geenini eivät ole riittävän täydelliset huipputasolle. Uran puolesta tavoittelen kiipeämistä lopulta tj-tasolle, mutta en odota mitään sisäistä täyttymystä sielläkään, enkä sinne välttämättä pääse.
Ehkä oikeana haaveena olisi saada vastaus, jonka hyväksyn, kysymykseen: mitä merkitystä millään on.
Ap
KYllä sitä merkitystä alkaa löytyä, jos sairastut esim vakavasti. Et varmaan halua vielä kuolla, vaan etsit kaikki mahdolliset hoidot ja parannuskeinot, ja haluat parantua ja jatkaa elämääsi. No miksi, siksikö että elämäsi on merkityksetöntä ja tyhjää?
Maailman kautta tunnettu tosiasiahan on se, että koskaan et huomaa olla kiitollinen niistä hyvistä asioista joita sinulla on, kaikkihan on sinusta merkityksetöntä.Vasta kun menetät ne hyvät asiat elämässäsi, huomaat niiden arvon.
Minusta vaikutat masentuneelta ja kyyniseltä. Mitä jos perehtyisit ihmisen toiminnan määräytymiseen psykologian kautta? Pitkälle meneviä tutkimussuuntauksia on. Voisit löytää omaan toimintaasi ja oloosi vaikuttaviä lainalaisuuksia.
Itse olen saanut parhaat ilon kokemukset ja tarkoituksen kokemukset elämässäni auttamalla muita, ja lahjoituksilla muille. En koskaan siitä, että olen ahnehtinut itselleni kaikkea mahdollista.
Tsemppiä!
Viisaantunut kirjoitti:
Kokeile huumeita, erittäin yllättäviä ja maailmaa mullistavia aineita. Pitää tietenkin eka ymmärtää mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja aineita.
Ala narkkari kriminaaliksi. Kyllä, aivan loistava neuvo...tapu-tapu
Mene ensikesänä tuntureille pariksi-kolmeksi viikoksi mukana sen verran tavaraa ja ruokaa kuin rinkkaan mahtuu. Pysähdy, katsele ympärille, kulje maisemassa.
Itse istun usein nojatuolille ja mietin a) mitä en halua tältä elämältä b) mitä haluaisin vielä tehdä/kokea c) mitkä asiat ovat toteutettavissa olevia.
Ota palkatonta vapaata ja mene muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille vapaaehtoistyöhön tai tekemään jotain ihan muuta. Puolisoni antoi aikoinaan luvan ja olin ulkomailla 3kk. Vuorostani parin vuoden jälkeen päästin puolison pohjoiseen Suomeen muutamaksi kuukaudeksi. Kyllä suhde lyhyet katkokset kestää.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsen teko mitään auta. Kyllä se on ihanaa ja mahtavaa ja kaikkea, mutta lopulta lapset on lainaa vaan. Niistä tulee itsenäisiä omia ihmisiään, joka ajattelee, elää ja tuntee, tekee päätöksiä, elää omaa elämäänsä. Ei ne elä sun puolesta. Pienenä ne vie hurjasti vanhempien aikaa ja energiaa, mutta se on vain ohikiitävä hetki. Mitä sitten tehdään, lapsi muuttaa pois ja elämältä putoaa pohja? Joku järki elämässä olis hyvä olla, mua masentaa muuten tää merkityksettömyys.
Ruvetaan käymään tansseissa ja karaokebaarissa joka viikonloppu, kunhan tää korona menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsen teko mitään auta. Kyllä se on ihanaa ja mahtavaa ja kaikkea, mutta lopulta lapset on lainaa vaan. Niistä tulee itsenäisiä omia ihmisiään, joka ajattelee, elää ja tuntee, tekee päätöksiä, elää omaa elämäänsä. Ei ne elä sun puolesta. Pienenä ne vie hurjasti vanhempien aikaa ja energiaa, mutta se on vain ohikiitävä hetki. Mitä sitten tehdään, lapsi muuttaa pois ja elämältä putoaa pohja? Joku järki elämässä olis hyvä olla, mua masentaa muuten tää merkityksettömyys.
Ruvetaan käymään tansseissa ja karaokebaarissa joka viikonloppu, kunhan tää korona menee ohi.
Joskus tuli ohjelma mummosta joka meni taksilla tansseihin joka viikonloppu, oli 80-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostavia kannanottoja, ap taisi saada tarpeekseen?
Sosiaalisessa toiminnassa tosiaan on paljon säännönmukaisuuksia, mutta ne eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia kuin ap esittää/olettaa. Näitä tutkitaan sosiologian tieteenalalla. Veikkaisin että tuo rakenteiden huomaamisen aiheuttama ahdistus johtuu siitä, että näet kyllä säännönmukaisuuksia joita et aiemmin huomioinut, muttet saa niitä oikeaan perspektiiviin koska teoriapohjasi on riittämätön; annat sen sijaan niille merkityksen itse etkä kovin osuvasti. Ei hätää, tähän on helppo ratkaisu! Lue jokin sosiologian perusideat esittelevä teos. Toki avoimessa opiskelu kannattaa aina, mutta jos aihe sinänsä ei niin kiinnosta niin lukemalla pääsee hyvin vauhtiin. Me luimme peruskursseilla esim tämän: Jari Aro & Pertti Jokivuori: Klassinen sosiologia ja moderni maailma
Jossain alkupäässä ketjua sanoit että toivot saavasi tietää elämän merkityksen, jonka voit hyväksyä. Mitä siis haluat, tietää elämän merkityksen vai löytää jonkin merkityksen, jonka hyväksyt, johon voit tarrautua? Riippumatta vastauksesta suosittelen tässä ohjautumaan filosofian pariin. Myöhemmin ketjussa sanoit ettet osaa nimetä arvoja, aloitusviestissä taisit sanoa ettei sinulla ole arvoja enää koska olet huomannut että elämä on vain darwinististä kilpajuoksua. Itse en jaa tätä näkemystä, ja mielestäni sekoitat paljon asioita toisiinsa. Kannattaa lähteä liikkeelle etiikasta, suosittelen lämpimästi Helsingin avoimen yliopiston etiikan kurssia, voi suorittaa kokonaan etänä.
Moni etsii vastauksia ja merkitystä elämään niistä paikoista mitä täällä on ehdotettu; lapsista, harrastuksista, alkoholista, uskonnosta matkustelusta jne. Itse yritin näistä monia, kävin jopa siellä Goalla vetämässä psykedeelejä ja meditoimassa. Hiukset siinä tosiaan pääsi kasvamaan, muuta ei jäänyt käteen. Itse tosin etsin suuntaa omalle elämälleni, en kärsinyt mistään eksistentiaalisesta kriisitä. Olin toki nuorempi. Vastauksia olen löytänyt ainoastaan opiskelemalla.
Olen nyt 29-vuotias ja oli mukava lukea läpi tämä ketju. Kuten joillain muillakin, oma kriisini on päinvastainen, en koe vielä kokeneeni mitään. Pari vuotta sitten tuskailin ulkopuolelta tulevien paineiden alla, kun olisi pitänyt alkaa asettumaan aloilleen, rakentaa uraa, löytää puoliso... Se ettei millään lopulta ole sinänsä merkitystä oli erityisen tärkeä tieto silloin, kun tein 27-vuotiaana täyskäännöksen. Suuntaan tällä hetkellä täysillä kohti unelmiani, alalle jossa työllistyminen on hyvin vaikeaa. Mutta mieluummin käyn katsomassa pärjäisinkö, kuin päädyn elämään jotain muiden määrittelemää hyvää elämää.
Tsemppiä pohdintoihin, nyt saattaisi olla oivallinen aika käydä näitä asioita läpi. Jos kriisi on vähän siirtynyt sivuun, osaat huomioida ajatteluasi objektiivisemmin. Arvopohja kannattaa ainakin selvittää, ihan lapsen kasvatuksenkin kannalta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän kaksi tärkeintä päivää ovat se päivä kun synnyit ja se päivä kun tajuat miksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsen teko mitään auta. Kyllä se on ihanaa ja mahtavaa ja kaikkea, mutta lopulta lapset on lainaa vaan. Niistä tulee itsenäisiä omia ihmisiään, joka ajattelee, elää ja tuntee, tekee päätöksiä, elää omaa elämäänsä. Ei ne elä sun puolesta. Pienenä ne vie hurjasti vanhempien aikaa ja energiaa, mutta se on vain ohikiitävä hetki. Mitä sitten tehdään, lapsi muuttaa pois ja elämältä putoaa pohja? Joku järki elämässä olis hyvä olla, mua masentaa muuten tää merkityksettömyys.
Mutta opit lapsen/lasten vanhempana elämästä aivan uusia asioita, joita et lapsettomana näe ja koe. Itse haluan kokea elämässä kaiken, myös vanhemmuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan varma, että et ole kaikkea nähnyt omin silmin.
Esimerkiksi niskasi. Et taatusti ole vielä nähnyt sitä.
Ei v *ttu näitä uniikkeja lumihiutaleita. Kuolen nauruun. "OLeN kOkEnuT jO kAikeN" toteaa 29 vee... Ihanko tosissaan tää oli kirjoitettu?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysää pipoa ja opiskele vaikka jotain ihan uutta alaa muutama vuosi.
Tämä ajatusmaailma. Ymmärrettävästi tällä tarkoitetaan hyvää, enkä halua väheksyä ajatuksiasi. Mutta minulle tämä kommentti on...jotain mitä huudetaan katsomosta. Mutta itse en sinne katsomoon enää pääse. Kun on nähnyt esiripun taakse, ei enää saa takaisin yleisön lumousta.
Ehei!
Et ole katsonut mielenkiintoisista kuvakulmista.
Ihan kuulostaa, että elät oletuselämää, vaikka kuulostat siltä, että sinulla olisi vaikka mitä ammennettavaa.
Olet lukitussa tilassa nyt. Mielentilassa.
Miksi et kertoisi, miksi vaimo lähtisi? Mitä sitten, jos lähtisi sen takia, että alat kasvaa omaksi itseksesi?
Sinä saat olla oma itsesi. Sitä joutuu joskus hakemaan, kun se voi olla hukassa…. Tai sitä ei vaan ole vielä päässyt etsimään/löytämään.
Ole utelias. Olet just hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavia kannanottoja, ap taisi saada tarpeekseen?
Joo, jo vuosi sitten….
Olisipa mielenkiintoista tietää, että alkoiko aapee avaamaan ovia vai onko mennyt enemmän piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavia kannanottoja, ap taisi saada tarpeekseen?
Ymmärrän ap ta. Olen 36v ja hävettää oma ikä ja ulkonäkö.
Olen kateellinen mun 15v tytölle, ulkonäöstä ja siitä, että hänellä elämä edessä ja mulla ohi .
Tsemppiä Ap, ehkä saadaan Suomeenkin pian eutanasia :)
N36
Ajattele itsellesi joku oikeasti invalidisoiva sairaus ja ymmärrä miten hyvin kaikki sinulla nyt on.
Aivan sama fiilis. Onneksi on kaksi lasta, siinä on loppuelämän tarkoitus.
Ihminen ei ole kokenut yhtään mitään jos ei ymmärrä itseään ja sitä, miksi tallustelee täällä maan päällä.
Kolmas silmä auki ja sitä rataa.
Kuuskymppisenä katkeroidut, koska et tehnyt lapsia.