Lue keskustelun säännöt.
Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?
Olen opiskellut maisteriksi, tehnyt uraa, mennyt naimisiin, matkustellut, urheillut, tutustunut ihmisiin, lukenut, ihmetellyt. Viimeisen noin vuoden ajan minusta on tuntunut, että olen ymmärtänyt elämän keskeisen tarjonnan, eikä minua kiinnosta oikein mikään. Ihmisten välinen kanssakäyminen noudattaa samoja sääntöjä ja kaikki ovat pohjimmiltaan täyttämässä samoja perustarpeita, bisnestä tehdään tietyllä logiikalla, valta jakautuu epäreilusti ja Suomen rajojen ulkopuolella valtaosassa maita vielä epäreilummin. Mitä paremmin olen oppinut ymmärtämään ihmissuhteita, liiketoimintaa, politiikkaa - elämää, sitä enemmän olen pettynyt niihin kaikkiin. Olin nuorena aika palavasieluinen idealisti. Nykyisin minulla ei ole mitään arvopohjaa, koska elämä on osoittanut olevansa pelkkää darwinistista kilpajuoksua muita sekä aikaa vastaan ja kaiken pohjalla on ihmisen pohjaton itsekkyys, joka jalostuu tosin automaattisesti yhteistyöksi itseä hyödyttävien yksilöiden kanssa.
Olen suoraan sanottuna pettynyt ja sisältä katkeroitunut. Tätä ei voi näyttää kenellekään, koska vaimo lähtisi kävelemään (ennemmin tai myöhemmin) ja urakiito katkeaisi. Vaikka sinänsä millään ei ole lopulta mitään merkitystä, tunnen vastuuta vaimoni ja syntyvän lapseni hyvinvoinnista ja ajattelen, että jos edes he voivat tuntea merkityksellisyyttä omassa elämässään, olen tehnyt jollekin jotain hyvää. Omat ideaalini ovat ihan kuollleet.
Kiitos lukijoille.
Kommentit (918)
Kuvailit Raamatun Saarnaajan kirjan tunnelmia. Kaikki turhuutta, ei mitään uutta auringon alla. Huomaa kaksi viimeistä sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä seuraava on nyt vain omaa pohdintaani tilanteestasi, joten saatan puhua aivan puuta heinää. Mutta: Koen ymmärtäneeni hiljattain samat asiat kuin sinäkin, mutta se ei aiheuttanut minussa mitään suurempaa tyhjyyden tunnetta. Oikeastaan jouduin vain käymään kaikki uskomukseni ja toimeni läpi, ja miettimään niiden syyt uudelleen. Oikeastihan tuollainen ymmärrys ei esimerkiksi estä minua noudattamasta omaa moraalikoodiani, uskomasta jumalaan tai käyttäytymästä kuin salibandyssä kehittyminen olisi hyvin tärkeää. Minun täytyy vain pohtia uudestaan, miksi teen näitä asioita. Aikaisemmin noudatin moraalikoodia, koska niin oli opetettu tekemään. Ikään kuin joku jumalainen taho olisi niin määrännyt. Nyt noudatan sitä, koska haluan. Pidän sitä minulle parhaana toimintaani ohjaavana "lakina" ja uskon sen noudattamisesta olevan hyötyä niiden tavoitteiden kannalta, joita haluan saavuttaa.
Eli merkityksettömyyden ymmärtäminen ei oikeasti ole ongelmasi. Ongelmasi on se, ettet ole päässyt irti aiemmista uskomuksistasi ja ideologiastasi. Se on itseasiassa aika yleistä idealisteille, he ovat niin sitoutuneita uskomuksiinsa, että eivät kykene luopumaan niistä edes saatuaan kiistämättömät todisteet ideologiansa surkeudesta.
Väitän siis, että turhaudut ja lamaannut ymmärrettyäsi kaiken merkityksettömyyden, koska uskot yhä ideologiaasi. Tarkastelet maailmaasi ideologiasi kautta, jonka näkökulmasta kaiken merkityksettömyys vie, nimensä mukaisesti, merkityksen kaikelta. Se on kuitenkin vain ideologiasi näkökulma. Sinun näkökulmastasi on melko sama, onko elämäsi jumalan suunnittelema ja matkalla kohti paratiisia, vai sattuman tulos ja matkalla kohti ikuista tyhjyyttä. Joudut joka tapauksessa heräämään huomenna, syömään, ulostamaan ja täyttämään päiväsi kaikenlaisella puuhastelulla.
Merkityksettömyys on siis idealistien ongelma. Se ei ole minun ongelmani. Seksi on kivaa ja syntyvä lapsesi on ihana, vaikka niillä asioilla ei kosmisessa mittakaavassa mitään merkitystä olisikaan. Päästä vaan irti siitä aikaisemmasta ideologiasta ja tunnusta oma naiviutesi. Tai sitten märehdi tuota dilemmaa hautaan asti. Moni tekee niinkin. Tsemppiä joka tapauksessa, oli hyvä aloitus.
Mikä vassarinarttu siellä taas piipittää "tuskaansa". Ei kun näreeseen vaan, jos nähty on ja ahdistaa.
Itse olen 28 ja tuntuu, etten ole vielä ehtinyt elämäänkään! Olen pitkäaikaistyötön, opiskelut käymättä, ei minkäänlaista seksuaalis-romanttista historiaa, en ole koskaan käynyt ulkomailla, harrastukseni keskittyvät lähinnä tietokoneen ääreen, enkä koko aikuisiällä ole juurikaan tutustunut uusiin asioihin tai ihmisiin.
Kaveriporukka on peruskouluaikainen (mistä olen toki kiitollinen), mutta heitäkin näen kerran-pari vuodessa, ja hekin porskuttavat eteenpäin omaa ap:nkin kuvailemaa aikuiselämäänsä, minkä kelkasta olen itse täysin pudonnut.
Suunta on kuitenkin toivonmukaan ylöspäin, sillä viimein uskalsin myöntää myös ns. systeemille etten voi hyvin, ja hakeuduin kuntouttavaan ”työtoimintaan” (vaikka netissä, mm. tällä palstalla, on peloteltu ettei yksikään työnantaja ota entistä kuntoutujaa töihin). Olen myös viimeisen vuoden aikana löytänyt elämääni ihmisen, joka näkee/kokee/ainakin sanoo minulla ja elämälläni olevan arvoa, vaikka olenkin rikkinäinen.
”Kaikki on nähty eikä mikään tunnu enää miltään” on liian hyväosaisten hapatusta.
itse olen 30 enkä ole vielä edes alknut elää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala pelaamaan golffia, siinä voi aina parantaa. Sitä kun luulee joskus osaavansa ja huomaa ettei hitto osaakkaan
Ihmiset ovat yksinkertaisuudessaan parasiitteja.
Ihmiseläimet potevat biologista tarvetta lisääntyä ja käyttävät luonnon resursseja energian ylläpitämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP aloitus, kuin omasta päästäni. Ratkaisin sen jäämällä pois turhuuden markkinoilta ja työ elämästä 20 vuotta sitten, hieman vajaa 20 vuotta sitten yhdessä puolison kanssa.
Olen täyttänyt elämän oleellisilla asioilla, joista saan tyydytystä, keväästä syksyyn seikkailemme vesillä ja asumme veneessä alueena Itämeri-Norja. Päivät kuluvat nopeasti ja vuodet vierivät hujahtamalla. Retkeilemme, kalastamme, tutustumme uusiin mielenkintoisiin ihmisiin jotka elävät merellä, näemme uusia paikkoja yms.
Myöhään syksyllä palaame kotiin ja vietämme tylsempää aikaa, mutta toisalta mukava hieman pysähtyä ja elää talvirytmiä.
Emme elä tuilla, vaan olemme työmarkkinoiden ulkopuolella, toimeentulo on uralla tehty pääoma, joka sijoitettu aktiivis passiivisesti osakkeisiin ja lisäksi rahaa säästönä ulkomaalaisissa pankeissa, joissa hieman korkoa ja mahdollisuus nopeaan realisointiin.
Eläkettä emme tule paljoa saamaan, mutta suunitelmana on realisoida kiinteistö ja vene ja pörssiosakeita, kun aika tulee lopettaa vesillä olo.
Ajatuksemme oli elää elämää nyt, kun olemme hyvissä voimissa, eikä odottaa eläke päiviä, joita välttämättä ei ikinä tule...
Tässä yksi näkökulma, miten elää omaa omanöaista elämää, eikä yhteiskunnan märittelemää normaalia elämä. Elämme vain kerran, niin miksi ei juuri niin, kuin haluaa.
Toivottavasti löydät päämäärän elämällesi, pelkät lyhyen tähtäimen muutaman vuoden tavoitteen tappavat älykkään ihmisen henkisesti, selkeästi olet nähnyt yhteiskuntamme oravanpyörän lohduttomuuden vain ja ainoastaan kuuliaisena veronmaksajana ruokaympyrän osasena ja se syö älykästä ihmistä sisältä.
Hölmöthän ei osaa nähdä asioiden taakse ja kuuliaisina kansslaisina elävät yhteiskunnan yhteisiä unelmia tarhasta hautaan, 2 lasta, talo, mökki ja koira...
😅😁
Vierailija kirjoitti:
Mikä vassarinarttu siellä taas piipittää "tuskaansa". Ei kun näreeseen vaan, jos nähty on ja ahdistaa.
Jos et viitsi lukea ketjua yhtään on kommentointisi aika turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omavarainen elämä kirjoitti:
Tässä yksi näkökulma, miten elää omaa omanöaista elämää, eikä yhteiskunnan märittelemää normaalia elämä. Elämme vain kerran, niin miksi ei juuri niin, kuin haluaa.
😅😁
Haluaisin elää niin ettei ilmastonmuutosta olisi ja voisin siksi hankkia yksityisauton ja lapsia, minulla olisi hyvä työ ja sen lisäksi myös paljon vapaa-aikaa. Minulla olisi hyvä puoliso.
Olen 30v enkä ole koskaan saanut töitä, koulu on kesken, ei ole puolisoa tai lapsia tai autoa tai omaa asuntoa. Miksi en vain eläisi kuten haluan?
Vierailija kirjoitti:
Haaveista totta kirjoitti:
Minä olen ratkaissut ongelman keksimällä aina uusia haaaveita, joita kohti ponnistella. Kun olen jonkun haaveen toteuttanut, on tilalla aina ollut joku uusi. Ei ole tullut elämä valmiiksi, vaikka olen sinua 20 vuotta vanhempi.
Kiitos elämänmakuisesta neuvosta! En tiedä, mistä enää haaveilisin. Materia ei ole koskaan kiinnostanut minua pätkääkään, ja sekä työssä että urheillessa olen päässyt sen verran pitkälle, että ymmärrän, kuinka kokonaisvaltaista omistautumista huippu vaatii. Urheilun suhteen olen siihen myös jo liian vanha ja geenini eivät ole riittävän täydelliset huipputasolle. Uran puolesta tavoittelen kiipeämistä lopulta tj-tasolle, mutta en odota mitään sisäistä täyttymystä sielläkään, enkä sinne välttämättä pääse.
Ehkä oikeana haaveena olisi saada vastaus, jonka hyväksyn, kysymykseen: mitä merkitystä millään on.
Ap
Menisin ehkä terapiaan selvittämään miksi tarvitset palkinnon tai huipputason kaikesta. Ei elämässä olekaan mitään merkitystä. Me ollaan vain todella pieniä osasia universumissa. Mutta rittämisen tunnetta voi tuntea silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki on nähty, paitsi sota.
45v.
Itsestäkin tuntui muutama vuosi sitten tuolta. Nyt tuntuu, että minun ei ole pakko saavuttaa mitään lisää ja olen jotenkin rauhoittunut. Ehkä olen tullut reilu kolmekymppisenä vanhaksi. Kiinnostus maailman näkemiseen nolla. Tavoitteena kodin remppaus ja pihan laitto, jos ehtisi urheilemaan, pelaamaan videopelejä ja kalastamaan välillä. Opetan lapselle arkitaitoja ja hän on kiinnostunut oppimaan. Sahataan, porataan ja vasaroidaan 4v kanssa. Mukava se on yhdessä touhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä että kiinnostus hienouksiin nolla, mutta omavaraisuus ym. Kiinnostaa
Sulla on vielä kokematta kiireetön elämä kotona ja omana itsenä oleminen ilman, että tarvii aina olla odotusten mukaan. Myy pois se turha munanjatke ja pukeudu tavallisiin virttyneisiin vaatteisiin ja ota rennosti.
Vierailija kirjoitti:
kaikki on nähty, paitsi sota.
45v.
Oletko kasvattanut vammaisen lapsen tai hoitanut raajansa menettänyttä puolisoa? Menettänyt työsi ja kokenut työttömän tuthaantumisen jatkuviin kielteisiin vastauksiin työnhaussa?
Mitä on kaiken kokeminen?
Olen kolmekymppinen ja tuntuu etten ole nähnyt juuri mitään. Maailmassa on niin h#lvetisti kaikkea, että ei pysty näkemään, oppimaan ja kokemaan kuin murto-osan siitä elämänsä aikana. Jos luulee toisin, mahtaa olla todella ahdas mieli tai laput silmillä.
Sulla on AP asiat loistavasti, vertaa muhun:
Oon ollu 13v putkeen työtön, merkonomin tutkinto löytyy. En oo koskaan seukannu, en oo koskaan ollu treffeil enkä oo koskaan tuntentu läheisyyttä (seksi, halailu, pussailu). Mulla ei oo ensimmäistäkään ystävää eikä kaveria, en oo koskaan käyny ulkomailla eikä mulla ole yhtään harrastusta. Kummatkin vanhemmat ovat kuolleet.
M36 Turusta
Vierailija kirjoitti:
Sulla on AP asiat loistavasti, vertaa muhun:
Oon ollu 13v putkeen työtön, merkonomin tutkinto löytyy. En oo koskaan seukannu, en oo koskaan ollu treffeil enkä oo koskaan tuntentu läheisyyttä (seksi, halailu, pussailu). Mulla ei oo ensimmäistäkään ystävää eikä kaveria, en oo koskaan käyny ulkomailla eikä mulla ole yhtään harrastusta. Kummatkin vanhemmat ovat kuolleet.
M36 Turusta
Koskaan ei ole myöhäistä...
Elämän tarkoitus on tehdä siitä merkityksellinen itselleen? Niin sinisilmäiseltä kuin toi tuntuukin.
Omissa silmissä raha, materia, hieno ura, yleensä status ja hedonistiset tarpeet pohjautuvat liian paljon egoistisiin ja pinnallisiin seikkoihin. Jos elämän pohjaa em. asioihin, niin ei ihme, että tuntuu tyhjältä. Pitäisi koittaa löytää asioita, jotka tekevät itsensä aidosti onnelliseksi ja mennä niitä kohti. Sisäinen rauha löytyy varmaan jotakuinkin sitä kautta.
Itsensä tutkiminen on myös tärkeää, jotta ymmärtää että mikä sopii itselle ja mikä ei.