Lue keskustelun säännöt.
Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?
Olen opiskellut maisteriksi, tehnyt uraa, mennyt naimisiin, matkustellut, urheillut, tutustunut ihmisiin, lukenut, ihmetellyt. Viimeisen noin vuoden ajan minusta on tuntunut, että olen ymmärtänyt elämän keskeisen tarjonnan, eikä minua kiinnosta oikein mikään. Ihmisten välinen kanssakäyminen noudattaa samoja sääntöjä ja kaikki ovat pohjimmiltaan täyttämässä samoja perustarpeita, bisnestä tehdään tietyllä logiikalla, valta jakautuu epäreilusti ja Suomen rajojen ulkopuolella valtaosassa maita vielä epäreilummin. Mitä paremmin olen oppinut ymmärtämään ihmissuhteita, liiketoimintaa, politiikkaa - elämää, sitä enemmän olen pettynyt niihin kaikkiin. Olin nuorena aika palavasieluinen idealisti. Nykyisin minulla ei ole mitään arvopohjaa, koska elämä on osoittanut olevansa pelkkää darwinistista kilpajuoksua muita sekä aikaa vastaan ja kaiken pohjalla on ihmisen pohjaton itsekkyys, joka jalostuu tosin automaattisesti yhteistyöksi itseä hyödyttävien yksilöiden kanssa.
Olen suoraan sanottuna pettynyt ja sisältä katkeroitunut. Tätä ei voi näyttää kenellekään, koska vaimo lähtisi kävelemään (ennemmin tai myöhemmin) ja urakiito katkeaisi. Vaikka sinänsä millään ei ole lopulta mitään merkitystä, tunnen vastuuta vaimoni ja syntyvän lapseni hyvinvoinnista ja ajattelen, että jos edes he voivat tuntea merkityksellisyyttä omassa elämässään, olen tehnyt jollekin jotain hyvää. Omat ideaalini ovat ihan kuollleet.
Kiitos lukijoille.
Kommentit (918)
Minulla on hyviä uutisia kaiken ikäisille, joista tuntuu, että on nähnyt jo kaiken: sinä ET ole nähnyt vielä kaikkea!
Oletko aivan varma, että tiedät jo kaiken vaikkapa kosmologiasta, neurotieteistä tai ihan vain takapihan florasta ja faunasta? Tiedoksi, että maailman paatunein fakki-idioottikaan ei voi mitenkään tietää kaikkea erikoisalastaan - puhumattakaan että kukaan ihminen voisi tietää kuin murto-osan elämän käsittämättömän laajasta kokonaiskirjosta.
Kiinnostu, ole utelias. Sen jälkeen ei ole niin tylsää. Yritä olla orjallisesti seuraamatta muiden asettamia luutuneita kaavoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vähän rennommin, opettele vaikka kutomaan tai jotain mikä saa ajatukset vapaalle.
No oletko kokenut vaikka suurperheen arkea, pistä peitto heilumaan ja 8 muksua lisää. Ei kaikilla tarvi olla sitä omakotitalo, 2 lasta & 1 koira komboa. Voitte asua vaikka kerrostalo kaksiossa, niin saa sitä tunnelmaa lisää. Eroakaan et oo kokenut. Tai sitten rupea vaikka siivojaaksi, niin pääset takaisin katsomoon!
No nyt vaan ap rysäytät kunnolla epämukavuusalueillesi, sinne syvään päähän.
Vaaditaan ensin ultrarehellistä itseanalyysia: Missä asioissa olet oikein huono, täysin kädetön, tai mitä asioita inhoat tai pelkäät? Kun täytät kalenterisi näillä asioilla, tunnet todellakin olevasi elossa.
Uskallatko tarttua haasteeseen vai oletko liian pullamössö?
Ala tutkia magiaa ja okkultismia. Saat elämääsi voimia jotka muuttavat homman mielenkiintoiseksi.
Toki vaarojakin on (kuten hulluksi tuleminen), mutta vaikuttaa siltä että olet riittävän kypsä jo laajentamaan maailmankuvaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt vaan ap rysäytät kunnolla epämukavuusalueillesi, sinne syvään päähän.
Vaaditaan ensin ultrarehellistä itseanalyysia: Missä asioissa olet oikein huono, täysin kädetön, tai mitä asioita inhoat tai pelkäät? Kun täytät kalenterisi näillä asioilla, tunnet todellakin olevasi elossa.
Uskallatko tarttua haasteeseen vai oletko liian pullamössö?
Erittäin huono ohje, mikäli pääkoppa on "ylikuumenemiseen" taipuvainen. Toki akuutti stressireaktio voi pitkittyessään avata ovia varhaiseläköitymiselle, jos sellaiselle mielii.
Voihan se siltä tuntua, mutta olet väärässä. Et vain näe omaa nokkaasi pidemmälle. Katso välillä, mitä se naapurin mummeli touhuaa ja kiinnostu jostain muusta, kuin itsestäsi, niin saat elämääsi uutta sisältöä. Mene vaikka vapaaehtoiseksi jollekin alalle, missä et ole ennen ollut. Tai mene vaikka jollekin ihmekursseille opiskelemaan asioita, mitkä eivät yhtään kiinnosta. Lue sitä traktorilehteä, mikä ei liity sinun elämääsi mitenkään. Tee jotain tylsää, mene keräämään vaikka roskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saarnaaja 2
Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä — sillä mitä taitaa ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty? — 13niin minä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuin valo on pimeyttä hyödyllisempi. 14 Viisaalla on silmät päässänsä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä; mutta minä tulin tietämään myös sen, että toisen käy niinkuin toisenkin. 15 Ja minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin; miksi olen sitten niin tuiki viisaaksi tullut? Ja minä sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta. 16Sillä ei jää viisaasta, niinkuin ei tyhmästäkään, ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unhotetaan; ja eikö kuole viisas niinkuin tyhmäkin?
17 Niin minä kyllästyin elämään, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koskapa kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. 18 Ja minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee minun jälkeeni. 19Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan hän tulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.
20Niin minä annoin sydämeni vaipua epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla. 21 Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivaa nähnyt toimien viisaudella, tiedolla ja kunnolla, täytyy antaa kaikki ihmiselle, joka ei ole siitä vaivaa nähnyt, hänen osaksensa. Sekin on turhuutta ja on suuri onnettomuus. 22 Sillä mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? 23 Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.
24 Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä. 25 — "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" — 26 Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
Huomaatko omasta tekstistäsi, miykä ihmiselämän oleelliset asiat sulla on vielä kokematta? Nyt kun alat rehelliseksi vaimollesi, tuskin hän jättää ku lapsikin vasta tulossa, mutta ehkä sekin koittaa vuosien vieriessä. Ja annan kulissien sortua myö työelämän puolella. NIISTÄ aukeaa se todellinen elämän ymmärtäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saarnaaja 9
4Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. 5Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. 6Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän ensi kesänä 28 enkä ole ollut kertaakaan naimisissa (olen nainen) shokki mutta ei ole tullut sopivaa vastaan ja jos tulee niin se on sitten sen ajan murhe viihdyn sinkkuna enkä halua ottaa tulevaisuudesta paineita on ihanaa elää nykyhetkessä ja nauttia omasta seurasta ja tehdä omia juttuja. Saa omalla luvalla kehittää itseään paremmaksi suhteissa ja arjessa.
Kokeile ayahuascaa. Voi tulla elämälle uusi tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile huumeita, erittäin yllättäviä ja maailmaa mullistavia aineita. Pitää tietenkin eka ymmärtää mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja aineita.
Kun sanot että "kaikki on nähty", tarkoitat että kaikki kivat jutut on koluttu läpi. Lupaan kuitenkin että et pääse tylsistymään, sua odottaa vielä niin sanottu loppuelämä:
-Itsesi kehittämisen sijaan duunia pitää painaa saadakseen velkoja lyhennettyä ja jatkuvasti kasvavia menoja hallittua
-Sinun ei tarvitse pian enää miettiä mihin aikasi käyttäisit, sillä sinua odottaa ruuhkavuodet, lapsia siunaantuu pari viimeistään jossain mielenhäiriössä, vaikka kaksikymppisenä sellainen tuntuu utopistiselta. No niistä kerääntyy muutenkin aikalailla sitä sisältöä elämään, tavalla ja toisella.
-Rupsahtelu ja kupsahtelu -vaihe. Treenistä huolimatta kiloja alkaa kertyä vyötärölle ja naama roikkua. Jossain vatsanseudullakin on kummia tuntemuksia ja pohje kramppaa. Setä kuoli. Entinen opettaja kuoli. Tämä vain jatkuu. Omat vanhemmat vaikuttaa seniileiltä ja saat ravata heidän puolestaan ties millä asioilla.
-Urautuminen. Mukavuudenhalu alkaa voittaa kaikki muut halut; alat pitää rutiineista ja odottaa iltauutisia ja makkaravoileipää, lauantaisaunaa ja tv kakkosen dekkarisarjaa. Hankintojesi suurin motiivi on myös mukavuus (ja se ettei naapurit ihmettele); kengät, kalusteet, housut, jne.
-Todennäköisyydet. Mitä pitempään elät, sitä todennäköisemmin ikäviäkin asioita ja onnettomuuksia tapahtuu myös sinun tai lähipiirissi kohdalle. Valitettavasti näin käy kaikille, ellei ole Hannu Hanhi.
Vaikka mitä siis vielä tiedossa, et ole nähnyt vielä paljon mitään! Jes!
Ikuisuusnäkökulma uskonnon kautta (kristinusko) korjaa tuon merkityksettömyyden. Tosin sitä elämän paloa ja intoa on vaikea saada takaisin. Enemmän sellainen älyllinen tarkoitus, joka kantaa ja antaa syyn elää. Tästä voi parhaassa tapauksessa kehittyä myös intohimo.
Vierailija kirjoitti:
Ala tutkia magiaa ja okkultismia. Saat elämääsi voimia jotka muuttavat homman mielenkiintoiseksi.
Toki vaarojakin on (kuten hulluksi tuleminen), mutta vaikuttaa siltä että olet riittävän kypsä jo laajentamaan maailmankuvaasi.
Kannattaa kuitenkin valita se hyvä puoli henkimaailmasta, eli usko Jumalaan. Demonit on kohdattu ja koettu, siis pahat henget, eivätkä ne halua ihmiselle mitään hyvää.
Mä olen reilu 30 ja olen tehnyt tuon kaiken, lisäksi lapsen, eron, uudelleen avioitumisen, ostanut ja myynyt talon, hankkinut auton, lemmikin, matkustanut. Voi jessus että elämä voi olla tylsää ja merkityksetöntä. Mitä sitä tavoittelisi, kun kaikki on niin nähty tai epäkiinnostavaa? Ihmiset sanoo, että hanki harrastus tai intohimo. Oikeastiko joku lenkkeily, videopelit, auton tuunaus, virkkaaminen tai ruoan keräys hyväntekeväisyyteen riittää jollekin elämänsisällöksi? Sitten mummona kiikkustuolissa miettii, miten fantastinen elämä oli, kun sai kansiot täyteen miljoona erilaista kuivaprässättyä kukkaa. En kestä.
Elämä tuntuu merkitykselliseltä uusia kokemuksia hankkimalla. Kun olet vakiintunut ja painat 8-16 samaa itseään toistavaa duunari-/"asiantuntija"työtä ja käyt pari kertaa viikossa vaikka tanssitunnilla, niin aika tylsäähän se on. Kuten joku mainitsi, niin tämän vuoksi lapset on hyviä - heidän kauttaan voi elää uudestaan uusien kokemusten iloa. Muuten täytyy oikeastaan repäistä - jos vaikka vaihtaa asuinmaata, niin uudessa riittää opittavaa ja ihmeteltävää useammaksi vuodeksi.
Tämän vuoksi ihmiset tekee lapsia. Niiden avulla saa sisältöä elämään sinne 40-50 ikävuoden kulmille. Sen jälkeen on kaikki nähty ja koettu.