Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?
Olen opiskellut maisteriksi, tehnyt uraa, mennyt naimisiin, matkustellut, urheillut, tutustunut ihmisiin, lukenut, ihmetellyt. Viimeisen noin vuoden ajan minusta on tuntunut, että olen ymmärtänyt elämän keskeisen tarjonnan, eikä minua kiinnosta oikein mikään. Ihmisten välinen kanssakäyminen noudattaa samoja sääntöjä ja kaikki ovat pohjimmiltaan täyttämässä samoja perustarpeita, bisnestä tehdään tietyllä logiikalla, valta jakautuu epäreilusti ja Suomen rajojen ulkopuolella valtaosassa maita vielä epäreilummin. Mitä paremmin olen oppinut ymmärtämään ihmissuhteita, liiketoimintaa, politiikkaa - elämää, sitä enemmän olen pettynyt niihin kaikkiin. Olin nuorena aika palavasieluinen idealisti. Nykyisin minulla ei ole mitään arvopohjaa, koska elämä on osoittanut olevansa pelkkää darwinistista kilpajuoksua muita sekä aikaa vastaan ja kaiken pohjalla on ihmisen pohjaton itsekkyys, joka jalostuu tosin automaattisesti yhteistyöksi itseä hyödyttävien yksilöiden kanssa.
Olen suoraan sanottuna pettynyt ja sisältä katkeroitunut. Tätä ei voi näyttää kenellekään, koska vaimo lähtisi kävelemään (ennemmin tai myöhemmin) ja urakiito katkeaisi. Vaikka sinänsä millään ei ole lopulta mitään merkitystä, tunnen vastuuta vaimoni ja syntyvän lapseni hyvinvoinnista ja ajattelen, että jos edes he voivat tuntea merkityksellisyyttä omassa elämässään, olen tehnyt jollekin jotain hyvää. Omat ideaalini ovat ihan kuollleet.
Kiitos lukijoille.
Kommentit (918)
Aloittajan asenne osoittaa että hän lienee kypsä ryhtymään toimenpiteisiin jotka nopeuttavat ulospääsyä saMsaarasta eli transmigraation oravanpyörästä! Onnittelut siitä! Ellei Transsendenttinen Meditaatio olisi nykyään so last season, voisin lämpimästi suositella ainakin esittelyluennolle raahautumista (googlaa: transsendenttinen meditaatio)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan asenne osoittaa että hän lienee kypsä ryhtymään toimenpiteisiin jotka nopeuttavat ulospääsyä saMsaarasta eli transmigraation oravanpyörästä! Onnittelut siitä! Ellei Transsendenttinen Meditaatio olisi nykyään so last season, voisin lämpimästi suositella ainakin esittelyluennolle raahautumista (googlaa: transsendenttinen meditaatio)...
Hmmm... näköjään sanaa transmigraatio ei käytettäne suomessa merkityksessä sielunvaellus?
Olet siis saanut kaiken. Ja nyt on tylsää.
Elämän tarkoitus on muiden palveleminen. Tavalla tai toisella. Itsekäs ja itsekeskeinen elämä on lopulta aika tyhjää. Siinä sinulle arvo.
Vierailija kirjoitti:
Haaveista totta kirjoitti:
Minä olen ratkaissut ongelman keksimällä aina uusia haaaveita, joita kohti ponnistella. Kun olen jonkun haaveen toteuttanut, on tilalla aina ollut joku uusi. Ei ole tullut elämä valmiiksi, vaikka olen sinua 20 vuotta vanhempi.
Kiitos elämänmakuisesta neuvosta! En tiedä, mistä enää haaveilisin. Materia ei ole koskaan kiinnostanut minua pätkääkään, ja sekä työssä että urheillessa olen päässyt sen verran pitkälle, että ymmärrän, kuinka kokonaisvaltaista omistautumista huippu vaatii. Urheilun suhteen olen siihen myös jo liian vanha ja geenini eivät ole riittävän täydelliset huipputasolle. Uran puolesta tavoittelen kiipeämistä lopulta tj-tasolle, mutta en odota mitään sisäistä täyttymystä sielläkään, enkä sinne välttämättä pääse.
Ehkä oikeana haaveena olisi saada vastaus, jonka hyväksyn, kysymykseen: mitä merkitystä millään on.
Ap
Voisiko työelämässä olla sinulle tavoiteltavaa? Muutakin tuo yleneminen, sehän ei ole ainoa ns. uraputki, että ylenee arvoasteikossa työpaikalla? Työn sisältö ainakin itselläni merkitsee tosi paljon ja se, että on sellaisessa työssä, että siinä tulee uutta vastaan ja on aina oppimista ja kehittymistä (no IT-alalla kun olen, niin sitähän riittää). Ja minäkin olen sinua yli 20 v vanhempi ja eipä ole vielä tullut sitä hetkeä eteen, että kaikki olisi nähty ja koettu. Ja kyllä tuo syntyvä lapsi tuo ihan taatusti sitä sisältöä elämään - alkuun vähän liikaakin, kun se täyttää kyllä koko arjen aikalailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä olisin 29v ajatellut noin mulla olisi jäänyt esim seuraavat asiat kokematta:
- avioero
- uusi parisuhde
- 3. ja 4. lapsi
- 3 upeaa okt:a
- n 80 matkaa työn ja huvin puitteissa ihaniin paikkoihin maailmalla
- vielä parempi ura ja paremmat työpaikat
- monta ihanaa ystävyyssuhdetta
- isoäitiys
Ja satoja muita upeita asioita jotka on jo koettu tai vasta edessä kuten 2. asunnon osto Italiasta
- mummo 61v
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin 29v ajatellut noin mulla olisi jäänyt esim seuraavat asiat kokematta:
- avioero
- uusi parisuhde
- 3. ja 4. lapsi
- 3 upeaa okt:a
- n 80 matkaa työn ja huvin puitteissa ihaniin paikkoihin maailmalla
- vielä parempi ura ja paremmat työpaikat
- monta ihanaa ystävyyssuhdetta
- isoäitiysJa satoja muita upeita asioita jotka on jo koettu tai vasta edessä kuten 2. asunnon osto Italiasta
- mummo 61v
Miksi joku omakotitalo olisi mikään kokemus? Tämä on juuri sitä tyypillistä elämän täyttöä uuden materian hankkimisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa etsisit henkisyyttä elämääsi ja yrittäisit esimerkiksi löytää sielusi. Keskittymällä ulkoisiin asioihin, elämä onkin juuri tuota. Lukusuosituksia: Lorna Byrbe ja Eckhart Tolle. Aloita vaikka siitä, että kiität elämästä ja kaikista niistä asioista, joita sinulla jo on. Sitten lähdet etsimään sielunrauhaa ja oikeaa tarkoitusta elämällesi. Mukavaa jatkoa.
Juju onkin siinä, että osaa nauttia siitä mitä hankkii tai siitä mitä on. Jos on tehnyt paljon työtä jonkin asian eteen, siitä pitää osata korjata myös hedelmät. Tämä plus tuo edellä mainittu kiitollisuus ja halu olla hyödyksi myös muille tässä yhteiakunnassa. Mutta kipuilu kuuluu tietty jossain vaiheessa elämään. Muistan itse kun koin olevani 25 vuotiaana todella vanha ja kaikki oli kovin väritöntä. Lasten saaminen tietty auttoi myös omassa kehityskaaressa, koska silloin ei ehtinyt ajattelemaan niin paljon omaa napaansa. 29 on vielä kovin nuori ja elämässä ehtii tapahtua vielä vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kokenut vielä sitä hyvää, mitä korkeampi ikä tuo tullessaan. :) itse ainakin olen iloinen siitä kaikesta, mitä keski-ikään mennessä oon saanut oppia ja omaksua.
Kyllä ne lapset on se juttu. Niiden kasvun seuraaminen ja sen kautta arvojen syventyminen ja merkitys. Niitä ei tietenkään tarvitse itse pullautella maailmaan. Voi hakeutua jonnekin kehitysmaiden orpokoteihin töihin... Ai pentele, se korona torppaa tuon vielä toviksi. Jos et jaksa suoraa hoivaa, voit mennä mukaan johonkin järjestöön, jonka arvoja kannatat. Jätä ansaitsemisen ja materian haalimisen rooli pienemmälle, mutta pidä huoli siitä, että joudu terveydenhuollon ulkopuolelle missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. vanhoja ihmisiä kunnioitetaan uudella tavalla ja se antaa esim. uusia vaikuttamismahdollisuuksia yhteiseksi hyväksi, jos sellainen kiinnostaa (pitäisi kiinnostaa ;) ).
Kummallinen mania tällainen kokemisen himo. Ellei rauhallisempi elämä kiinnosta, kokeile kovia huumeita. Niin ainakin tulee uusia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa todella tärkeä asia elämässä on perhe. Omalle lapsellesi olet aina tärkeä ja keskipisteessä. Kaikki muu elämässä vaan tulee ja menee ja on melko latteaa loppujen lopuksi. Kunnes unohtuu tyystin. Vuodet kun vierivät, niin kaikki muu elämässä kulahtaa.
Et ole. Omalle lapselle olet keskipisteessä niin kauan, kuin se on biologisesti välttämätöntä. Sitten suunnilleen teini-iästä alkaen olet joo yhä tärkeä (jos välit on normaalit), mutta keskipisteessä on yhä enemmän ensin kaverit, sitten seurustelukumppanit ja mahdollisesti myöhemmin omat lapset.
Niin että te, jotka täytätte elämäänne hankkimalla lapsen/lapsia ja suosittelette samaa muillekin: miettikää, millä täytätte tyhjiön, kun lapsi alkaa elää omaa elämäänsä. On nimittäin todella ahdistavaa, jos aikuisena kokee, että pitäisi yhä olla oman vanhemman elämän pääasiallinen sisältö.
Vähän sama minulla. Tuntuu että olen jo kaiken kokenut elämässäni. Olen opiskellut,matkustellut,asunnon ostanut,löytänyt työpaikan ja mieleiset harrastukset löytyy.
Kaikki on hyvin ja nyt tuntuu siltä että kaikki on koettu ja elämä on alkanut olemaan melko laitostunutta eli samat rutiinit toistuu.
Mietin jos perustaisin firman jos se toisi elämään jotain uutta ja nautintoa.
Miten te muut olette toimineet kun elämä on käymässä tylsäksi ja kaikki tuntuu hieman rutiineilta?
M30
Jee, jee ikää 70. Olisin valmis lähtöön. Tarpeeksi nähnyt, kokenut. Kummasti iän karttuessa olen valmis luopumaan kaikesta. Kaikki on katoavaa , siinä se merkityksellisyys.
Eikö ole vähän ylimielisesti ajateltu että on jo kokenut kaiken? Katsokaa ympärillenne, millaista elämää muut ihmiset elävät ja Mitä mielenkiintoista niistä löytyy, ette tasan ole kokeneet kaikkea...
Olipa hienosti sanottu 70-kymppiseltä. Että kaikki on katoavaa, siinä se merkityksellisyys. Siis juuri siksi elämä on niin hienoa ja merkityksellistä.
Älä hylkää itsemurhan mahdollisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Miten olis downshifting. Onko pakko tavoitella aina huippua ja huippukokemuksia? Elämässä on paljon hienoja asioita kun kipuaa alas norsunluutornista. Ihan tavallinen peruselämä. Ja miten olis kiitollisuuden tietoinen harrastaminen. Tiedätkö miten mieletön sattuma on, että olet edes syntynyt tälle planeetalle tähän universumiin? Et todellakaan tiedä vielä kaikkea. Se on aika itseriittoinen ajatus. Mutta ehkä sellainen illuusio helposti tulee kun "kaikki on nähty".