Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?

Täällä myös tuli kauppis-vibat tästä Ap:stä. Ja komppaan myös sitä, että Ap kuulostaa itsekeskeiseltä sekä suorituskeskeiseltä. Ainoa mitä ajatteli mahdollisesti nautintoa tuovana olis palata urheilin pariin, mutta sekään ei inspaa, koska ei enää fysiikan puolesta pysty huipputasolle kuten nuorempi versio itsestään olisi voinut. Niin no, ikäkriisiltä kuulostaa. Ehkä hän karistelee näitä hyvin nuoren miehen aivoituksia itsestään lähestyessään uutta ikälokeroa. Jopa vähän yksinkertaista, että Ap ei ole tätä nuorempana huomannut, että yhteiskunnan koneistot pyörii samojen asioiden ympärillä ja ihmiset myös hakee aina samaa. Millään ei ole syvempää tarkoitusta. Näinhän se on! Itse aloin potea tätä ahdistusta jo ala-asteikäisenä kuolemanpelon muodossa. Toisaalta Ap näkee itsensä huipputyyppinä. Taisi sanoa myös olevansa yksi hulvattomimmista ihmisistä muiden ihmisten silmissä. No näin ulospäin tuo kaikki kuulostaa itsekeskeiseltä. Fokus on siinä miltä itse näyttää muiden silmissä, eikä siinä miltä asiat oikeasti itsestä tuntuu, mikä on oikeasti itselle arvokasta. Myös se päivitys, että lapsi on nyt täällä ja jonkinverran muutosta, mutta eipä niin mullistavaa...olen muuten löytänyt uuden kiinnostuksen sijoittamisesta. Voihan blaah! Luuletko, että ne osakkeet sun muut tuo sinun kaltaiselle onnea, kun se maailma ei ole ennenkään antanut mitään syvää merkityksellisyyttä sinulle? Etkö näe, että sekin on kilpailua ja suorittamista?

Mulla ei ois mitään muuta toivomusta kuin nää rahapsykopaatit tippus vallasta ja alkaisi uusi, merkityksellinen aika, jossa ihminen nousee tärkeimmäksi, yhteisö, lapset.

Minun urasta ym.paskan*itut.

Mies 47

Aloittajalla on mielestäni pointti. Olen itse vanhempi virkakyösti valtionhallinnosta ja jota kuinkin samat ajatukset. Ihmisiä ajaa loputon itsekkyys ja niin monet himot. Kansalaiset yllättyisivät jos näkisivät heille tuttujen hyvesignaloivien poliitikkojen käyttäytymisen kulissien takana. Voin vakuuttaa, että se on raakaa peliä vallasta, jossa ajetaan vain omaa etua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten muutkin jo sanoneet, lapsi muuttaa kaiken. Hetkeksi. Mä oon jo lähemmäs 40 ja lapsi 6. Taas alkaa tuntua, että tässäkö tää oli. Kaikki on saatu. Perhe, talo, ura, ulkonäkö, äly. Kaikki hyvin. Liian hyvin? Ärsyttää. Moni antaisi mitä vaan, että voisi olla minä. Pitää keksiä, missä voisi kehittyä vielä, harrastaa. Ja toisaalta haluaisi vaan downsiftata ja pysähtyä ihmettelemään.

Vauva-aika oli ihanaa. Ei kiire mihinkään. Ihmeteltiin vaan elmän ihmettä.

Ihanaa syksyä. Kyllä tää tästä. Pientä kriiseilyä aina välillä. Kait se on tervettä tehdä näitä välitilinpäätöksiä välillä.

Kohtahan sä alat menettää sitä ulkonäköä.

Tuskinpa. Kuvitelma siitä, että moni haluaisi olla hän, kertoo riittävästi ajatusmaailmasta. Siinä maailmassa hän ei lakkaa olemasta maailman viehättävin, vaikka kuinka ikää ja kiloja tulisi.

Välit kuntoon yläkerran Isännän kanssa niin alkaa elämä maistumaan, ei tylsyys niin kauhistuta kun taivaassa kuitenkin odottaa parhtaa bileet, eikä kuolemakaan pelota <3

Mut hauskaa täälläkin on, elämä on annettu lahjaksi!

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös tuli kauppis-vibat tästä Ap:stä. Ja komppaan myös sitä, että Ap kuulostaa itsekeskeiseltä sekä suorituskeskeiseltä. Ainoa mitä ajatteli mahdollisesti nautintoa tuovana olis palata urheilin pariin, mutta sekään ei inspaa, koska ei enää fysiikan puolesta pysty huipputasolle kuten nuorempi versio itsestään olisi voinut. Niin no, ikäkriisiltä kuulostaa. Ehkä hän karistelee näitä hyvin nuoren miehen aivoituksia itsestään lähestyessään uutta ikälokeroa. Jopa vähän yksinkertaista, että Ap ei ole tätä nuorempana huomannut, että yhteiskunnan koneistot pyörii samojen asioiden ympärillä ja ihmiset myös hakee aina samaa. Millään ei ole syvempää tarkoitusta. Näinhän se on! Itse aloin potea tätä ahdistusta jo ala-asteikäisenä kuolemanpelon muodossa. Toisaalta Ap näkee itsensä huipputyyppinä. Taisi sanoa myös olevansa yksi hulvattomimmista ihmisistä muiden ihmisten silmissä. No näin ulospäin tuo kaikki kuulostaa itsekeskeiseltä. Fokus on siinä miltä itse näyttää muiden silmissä, eikä siinä miltä asiat oikeasti itsestä tuntuu, mikä on oikeasti itselle arvokasta. Myös se päivitys, että lapsi on nyt täällä ja jonkinverran muutosta, mutta eipä niin mullistavaa...olen muuten löytänyt uuden kiinnostuksen sijoittamisesta. Voihan blaah! Luuletko, että ne osakkeet sun muut tuo sinun kaltaiselle onnea, kun se maailma ei ole ennenkään antanut mitään syvää merkityksellisyyttä sinulle? Etkö näe, että sekin on kilpailua ja suorittamista?

Analysoin tekstisi.  En löytänyt, mitään muuta sisältöä, kuin kateuden, ilkeyden, perusteettoman ylemmyyden tunteen.   Mitään vastausta tai ehdotusta sinulla ei ollut hänelle antaa.

Ehkä seuraavaksi itsekin analysoit kommenttisi ja pyrit sinäkin löytämään vastauksia ongelmiisi.

On uskomattoman halpaa pitää itseään jonain mittatikkuna.   Ihmiset ovat erilaisia ja eri asiat ovat merkityksellisiä eri ihmisille.  Luojan kiitos, meillä on ap:n kaltaisia ihmisiä!   Jos kaikki olisivat vain muiden "vääränlaista menestystä ja ihmisyyttä" jankuttavia, elämä olisi kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Välit kuntoon yläkerran Isännän kanssa niin alkaa elämä maistumaan, ei tylsyys niin kauhistuta kun taivaassa kuitenkin odottaa parhtaa bileet, eikä kuolemakaan pelota <3

Mut hauskaa täälläkin on, elämä on annettu lahjaksi!

Lopettakaa tämä typerä uskonnollisuutenne tyrkyttäminen!    Teette vain hallaa asialle.  Jos teilä ei ollut välit  Jumalaan kunnossa, se on ollut teidän ongelmanne.  Se ei tarkoita, etteikö muilla olisi.   

Ja ihan vihonviimeistä on tämä jatkuva kuoleman pelosta lässyttely, kun ihan oikeasti, se on teidän pelkonne, ei muiden.   Ja juuri se tekee teistä niin typerän kuuloisia.    

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ois mitään muuta toivomusta kuin nää rahapsykopaatit tippus vallasta ja alkaisi uusi, merkityksellinen aika, jossa ihminen nousee tärkeimmäksi, yhteisö, lapset.

Minun urasta ym.paskan*itut.

Mies 47

Mistä urastasi?   47 v joka kirjoittaa noin ei ole uraa.

Rahapsykopaattejasi ovat kylläkin ihmiset, joilla ei ole rahaa.  Siis se osa heistä, joka on elää kaunassa ja katkeruudessa niitä kohtaan, jotka ovat saaneet edes jotain aikaan elämässään.  Nämä luuserit sitten kuvittelvat, että joku muka on ottanut heidän osansa ja kieltäytyvät näkemästä omaa syyllisyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Olen 53.v ja vieläkään en ole kokenut kaikkea. Sulla elämä edessä!!

Niin, mikä oli pointti?   Jotkut katsos kypsyy hitaasti, menee aikaa päästä samaan mihin muut pääsi jo vuosikymmeniä sitten.  En tiedä onko se syy lyödä rintoihinsa.   Katsos ap:llä on nyt mahdollisuus restartata ja edetä näkemään vielä enemmän kuin muilla.

Ilmaispsykiatri kirjoitti:

Tuossa vaiheessa suosittelisin pientä annosta lsd:tä rauhallisessa ympäristössä, esim. mökillä - se saattaisi laajentaa pelikenttää ja antaa uusia tulokulmia asioihin...

Massiivisten ongelmien luominen ei ole mikään ratkaisu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ois mitään muuta toivomusta kuin nää rahapsykopaatit tippus vallasta ja alkaisi uusi, merkityksellinen aika, jossa ihminen nousee tärkeimmäksi, yhteisö, lapset.

Minun urasta ym.paskan*itut.

Mies 47

Mistä urastasi?   47 v joka kirjoittaa noin ei ole uraa.

Rahapsykopaattejasi ovat kylläkin ihmiset, joilla ei ole rahaa.  Siis se osa heistä, joka on elää kaunassa ja katkeruudessa niitä kohtaan, jotka ovat saaneet edes jotain aikaan elämässään.  Nämä luuserit sitten kuvittelvat, että joku muka on ottanut heidän osansa ja kieltäytyvät näkemästä omaa syyllisyyttään.

Siinä taas yksi joka ei itse ymmärrä omistavansa sokeankepin. Mutta se hänellä on kädessään, sillä hän tietämättään huitoo kaikkea edessään, sokeana siitä ketkä ovat hänen oikeita isäntiään.

Mies 47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda nuo valaistumisjutut. Ne on täyttä pashaa. Kokemuksesta kerron. Jälleen yksi valhe, jolla yritetään täyttää ihmisen sisällä olevaa tyhjyyttä. Minulla on sinulle kaksi neuvoa. Kutsu Jumalaa näyttäytymään elämässäsi. Kokeile uskoa lapsen lailla, vaikka et uskoisikaan. Saatat yllättyä. Ja lopeta elämästä itsellesi. On vastuusi elää lapsellesi. Ja muutenkin muiden auttaminen ja läheisiin todella tutustuminen on antoisampaa kuin mitkään tiedot ja kokemukset.

No tässäpä ristiriitainen kommentti.

Kerrotko mikä tässä on ristiriitaista? Valaistuminen liittyy nykyään lähinnä New age-liikkeeseen, jolla on pohjaa buddhismissa, hinduismissa ja erilaisissa esoteerisissa uskomuksissa. New age on sekoitus vähän kaikkea olematta yhtään mitään. Kuulostaa houkuttelevalta uskoa pystyvänsä "nousemaan korkeammalle tasolle". Harjoitin tuota roskaa vuosikausia ja mitä "korkeammalle" nousin, sitä enemmän irtaannuin todellisuudesta ja sitä enemmän tyhjyyttä tunsin. Jumalan kutsuminen elämäänsä ei ole valaistumista. Jotkut puhuvat pyhä hengen kosketuksesta ja sitä se tavallaan onkin. New agenda etsitään jotain olematonta vuosikausia, kun taas Jumala voi muuttaa koko olemuksesi yhdessä hetkessä. Kun on kerran nähnyt ja kokenut sen, se ei helpolla lähde pois. Elämä tuntuu täydeltä, ihmiset näyttäytyvät kauniina rikkonaisuudestaan huolimatta ja nöyryys tulee osaksi elämää. Traumat sulavat pois.

Ps. Kristillinen meditointi ei ole samaa kuin perinteinen meditointi. Kristityt eivät pyri tyhjentämään mieltään. Ja voin sanoa, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Kai tiedätte myös, että jooga on hinduismia ja sillä palvotaan demonista jumaluushahmoja? Kannattaa ottaa asioista selvää eikä vaan hurahtaa kaiken maailman trendi-ilmiöihin.

Kritillinen meditointi on eri asia kuin se, että myös kristityt meditoivat.   Meditointi sopii kaikille.  Jos kiinnostaa, sopii aloittaa.  Turha pelätä.  Hinduksi tms ei muutu meditoimalla, vaan siihen tarvitaan sitten jo jotain muuta.

Aivan sama joogan kanssa.  Se on erittäin hyvää liikuntaa terveyden kannalta.  Ei mitään syytä pelätä, että yks kaks muuttuisi hinduksi tms.  

Oppijärjestelmät ovat oppijärjestelmiä, kun taas meditointi ja jooga ovat yksilön omakohtaisia kokemuksia joita hän voi tarkastella ihan omien uskomusjäjestelmiensä pohjalta, jos haluaa tai olla analysoimatta mitenkään.

APn elämänilo on kuollut.

Asioiden merkityksille on sokea, jos ei osaa iloita niistä.

Et ole vielä kokenut huomisen auringonnousua,ylihuomisen sadetta tai rakkaasi hellää kosketusta ensi viikolla. Kaikki se ilo on vielä kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39964 kirjoitti:

Tässä ketjussa oli moniakin hämmentävän ärsyttäviä ajatuksia.

Ensinnäkin kuulostaa hämmästyttävän ylimieliseltä ajatella ”nähneensä kaiken” 29-vuotiaana. Nuo saavutukset kuulostavat minusta ihan normijampan keskiverto elämältä. En ymmärtänyt millä osa-alueella olet päässyt huipulle, jos et ole huippu-urheilija ja asenteesi perusteella oletan että työsi ei ole kovin merkittävää etkä ole opiskeluissakaan päässyt maisteria pitemmälle. Mene Ivy Leagueen tekemään tohtoritutkinto, muuta 10vuodeksi berliinin klubeille, ala rauhanturvaajaksi, kirjoita pari maailmanlaajuista bestselleriä ja palaa sitten valittamaan. Ymmärtäisin ehkä hetkellisen ”kaikki on nähty”-kriisin jos olisi kyse esim nobelin palkinnon saaneesta tai jollekin most successful people under 30 listalle päässeestä, mutta veikkaan että olisit kertonut jos olisi.

Siis ihmettelen että joku ikätoverini on tällaisessa suorituskeskeisessä kulttuurissa näin tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa. Tunnen jopa vähän kateutta vastaavasta itseluottamuksesta. Osittain tämä on ehkä omaa riittämättömyyden tunnettani työväenluokasta tulevana naisena, mutta jotenkin tuntuu älyllisestikin rehellisemmältä sanoa etten ole tehnyt vielä paljon paskaakaan (on kyllä maisterintutkinnot ja seikkailut ja intohimo-ura yms) kuin että olisin ”nähnyt kaiken”. Itselläni 30-kriisi on aivan päinvastainen. Tunnen etten ole tehnyt tai kokenut tai opetellut läheskään kaikkea mitä haluaisin, ja käyttänyt vasta pienen osan potentiaalistani.

Sitten toisaalta puhut että olet katkeroitunut ja kateuden tunteeni häviää. Eikai huipulle päässyt katkeroidu vaan se joka ei ole päässyt tekemään asioita joita olisi halunnut? Siis ehkä ongelmasi ei johdukaan siitä että olet liian kokenut vaan siitä että olet liian kokematon.

Sitten toinen juttu nämä pohdinnat jotka ovat suht järkeviä, mutta aika itsestäänselviä juttuja, että maailmassa on kärsimystä ja epätasa-arvoa ja psykopaatteja vallassa, ilmastonmuutos, ahneus, luonnon tuhoaminen, yhden ihmisen pienuus jne. Aika moni ymmärtää elämän realiteetit jo kakskymppisenä ja alkaa tehdä töitä maailman muuttamiseksi, vaikkei se olisikaan niin helppoa kuin lapsena kuvitteli. Tärkeää on matka ja pyrkimys hyvään, ei maailman valmiiksi saaminen yksin.

Kuulostaa myös vähän joltain kauppisämpärissä kasvaneelta tuo darwinismi-soopa. Jos sinusta tuntuu että omassa työpaikassasi ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tärkeisiin asioihin niiden parantamiseksi niin hakeudu jonnekin missä sitä on enemmän, tai ole vaikka vähän aikaa lomalla ja mieti millaista merkityksellistä työtä haluaisit tehdä ja miten voisit muuttaa näitä luettelemiasi ongelmakohtia. Toivottavasti olet myös puhunut vaimollesi ja saanut kivempia kavereita joiden kanssa oleminen ei ole kilpajuoksua tai hyödyn tavoittelua.

Arto Pietikäisen Kohti Arvoistasi-kirjaa suosittelen arvotyöskentelyyn.

t. nainen 29v

"Kaikki on nähty" kuulostaa minun mielestäni enemmänkin pessimistiseltä kuin menestystarinalta, mutta se kai riippuu ihan siitä tulkitsijasta: itse olen nähnyt kaiken ja omassa elämässäni, omissa viitekehyksissäni se tarkoittaa että vaikka kuin paljon näkisi vaivaa kehittyäkseen ja tavoitellakseen unelmia, ne asiat eivät tapahdu minulle, minä en ole se menestyjä. Täten, kaikki on nähty-sanonta tarkoittaa minulle luovuttamista, ettei näe enää toivoa tai iloa missään. Aloittaja on kyllä joka saralla minua menestyneempi, mutta minä tulkitsen tuon silti samoin kuin omassa elämässäni.

Olet oikeassa, ap kuulostaa pessimistiseltä. Kuitenkin kirjoituksesta paistaa mielestäni myös ylimielisyys, kun hän perustelee tätä pessimismiä sillä että on jo nähnyt kaiken ja ymmärtää elämän keskeisen tarjonnan ja elämää (paremmin kuin ”muut”?). Hän sanoo tuntevansa ihmisten käytöksen ja maailman toiminnan niin hyvin että mikään ei yllätä. Tämä tuntuu hassulta ottaen huomioon iän ja ettei hän vaikuta mitenkään erityisen nerokkaalta tai kokeneelta henkilöltä. Jos nyt miettii niin esim aivotutkijat eivät tunne ihmisen käytöstä läheskään perusteellisesti, ja kaikilla aloilla on vaikka mitä tutkittavaa maailmasta ja yhteiskunnista, niin tällainen ajattelu kuulostaa tosi naiivilta minusta.

Näin keittiöpsykologina minusta kuulostaa siltä, että ap perustelee kyynisyytensä johtuvan jonkinlaisesta viisaudestaan, vaikka ap:n ja sinun ongelmasi kuulostaa ennemmin siltä että on omaksunut mustavalkoisen ajatusmaailman, eikä ole uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin tai toisaalta itsetuntemusta siitä mitkä olisivat omia arvoja, vahvuuksia tai ajatuksia mitä voisi tehdä yhteisen hyvän eteen.

Menestyminen on suhteellista eikä samat asiat sovi kaikille. Toivon että löydät jonkun oman jutun joka kiinnostaa ja tuo ehkä muillekin iloa, ja voit kehittyä siinä omaan tahtiisi.

Nainen29v

Tätä lukiessa olen itse asiassa ihan tyytyväinen siihen, että en ole vielä naimisissa eikä ole lapsia. Yliopistoonkin pääsin vasta vanhemmalla iällä. Olen kolmekymppinen kun valmistun juristiksi mikä on lapsuudesta asti ollut haaveammattini. Avopuoliso löytyy, mutta häät ja lapset saavat odottaa. Mulla on sellainen fiilis, että kaikki on vielä edessä päin :)

N27

Lisään vielä että kyllähän huipullekin voi päästä joissain urheilulajeissa vaikka aloittaisi aikuisenakin. Lisäksi voi menestyä vaikka muusikkona, näyttelijänä, kirjailijana jne.

Vierailija kirjoitti:

Hienosti kiteytit oman kokemusmaailmani.

Olen yrittänyt kuulostella onkontä masennusta , ei kai.

Omalle miehelle kuvailin oloa niin, että ”toivoisin että voisin olla taas naiivi”. Kaipaan nuoruuden naiiviutta.

Olen vähemmän tekemisissä ystävienkin kanssa koska koen ap:n tavoin kaikkien vain tavoittelevan samoja geneerisiä tavoitteita - vain hieman eri paketissa.

Tuntuu etten ole enää hauska , tai voisin olla, mutta vähän niinkuin kaikki vitsit olisi jo kerrottu.

Olen myös miettinyt, johtuuko tämä lapsettomuudesta ja omista elämänvalinnoista - mutta samaan aikaan ajattelen eikö ole aika surullista jos vain lapsen saaminen ”veisi tämän kaiken pois”. Luulen että sitten joutuisin vain teeskentelemään, etten kokisi näin. Toki ymmärrän että lapsen vuoksi se olisi välttämätöntä.

Minulla on tunne, että olen nähnyt esiripun taakse ja en pääse enää takaisin yleisöön. Magia on kadonnut, ja jäljellä on vain nämä elämän liikkuvat, toistuvat osat, joita miljoonat ja miljoonat toistavat elämässään päivittäin.

Itse olen 36 vuotias. Tämä tunne ollut läsnä noin 2 vuoden ajan.

Rakastu, hanki jännittävä salasuhde tai tule uskoon.

Ilmeisesti elämä ei ole heittänyt yhtään kapulaa rattaaseen, vaan kaikki on tullut helpolla ap.lle

Ongelma on siinä että APlla on asiat olleet aina hyvin. Et osaa olla kiitollinen mistään vaikka olet saanut kaiken minkä halusit. Siksi elämäsi tuntuu tyhjältä. Itse olen äärimmäisen onnellinen tällä hetkellä, olen 50v nainen. Elämässä tullut kaikenlaisia kolhuja matkan varrella, mutta nyt kaikki on varsin hyvin. Siinä onnellisuuteni salaisuus, kiitollisuudessa. Lapsesi opettaa sinua kyllä ihan varmasti, ehkä enemmän kuin sinä opetat lastasi. Ehdit kyllä vielä saamaan kolhuja ja selviämään niistä, sitten ymmärrät.

AP voisi haastaa itseään jollain täysin uudella. Hänen viesteistään tuli kuva, että lähinnä urheilua ja kaikkea rahaan liittyvää (esim. osakesijoittamista) on yritetty jokseenkin tosissaan. Jospa AP koittaisi kirjoittaa kirjaa, maalata öljyväreillä tai luoda omaa musiikkia? Kaikissa noissa olisi haastetta kerrakseen ja voisivat toimia myös kanavina ilmaista tunteitaan.

Joku aiemmin naureskeli ja vähätteli tällaisia neuvoja, mutta taiteessa on voimaa. Siinä kun luo omin kätösin jotain käytännössä tyhjästä. Olen itsekin vähän samanlainen omien tunteideni järkeistäjä kuin AP, mutta taide on auttanut olemaan enemmän kiinni tässä hetkessä ja aidoissa tunteissani ilman liikaa analysointia. Lisäksi taiteessa on mahdollista saavuttaa oma huippunsa vaikka vasta 70-vuotiaana, kun taas useimmissa urheilulajeissa iän karttuminen estää jatkuvan paremmaksi kehittymisen.