Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen? Kolme sisarustani ovat työttöminä koronan takia, heillä lapsia ja valtavia rahahuolia.
06.09.2020 |
Vielä vuosi sitten kaikilla oli hyvät tulot ja vakaa elämä. Meitä sisaruksia on neljä ja kolme muuta ovat aloilla, joihin korona iski aivan totaalisesti. Työt hävisivät kahdelta yhdessä yössä ja nyt syksyn alussa kolmaskin irtisanottiin. Työttömiä työnhakijoita on valtavasti, eikä kukaan ole saanut muuta työtä. Kahden sisaruksen puolisot ovat myös aloilla, jotka korona tuhosi. Kolmannen puoliso on edelleen töissä. Kaikilla 2-3 lasta.
Minulla ja puolisollani on hyvät tulot, muttei olla mitään rikkaita. Meilläkin kolme lasta. Meidän menot on suhteutettu tuloihin, eikä meillä mitenkään älyttömästi ole "löysää" rahaa. Lapset harrastavat, asuntolainaan uppoaa yli 2000 euroa kuussa ja meillä on myös mökki- ja kakkosasuntolainaa. On tuloja, mutta myös niitä menojakin siis yllin kyllin.
Vanhempani ovat pienituloisia eläkeläisiä. He pommittavat minua jatkuvasti ja pyytävät auttamaan sisaruksiani rahallisesti. Pitäisi antaa, kun meillä on. Tämä ahdistaa minua valtavasti. En millään voi paikata sisarusteni saamatta jääneitä palkkatuloja, eikä 100-200 euroa kuussa auta yhtään mitään. Ei meillä ole varaa "heittää" tuhansia luottokorttilainoihin tai antaa monta sataa euroa kuukaudessa per talous tukea. Halua olisi, mutta meillä ei ole.
Alan olla hajalla. Pitäisikö meidän lasten lopettaa harrastukset? Pitäisikö meidän myydä mökki? Auto? Tinkiä kaikista meidän menoista, jotta voitaisiin antaa rahaa sisaruksille?
Autan kaikin tavoin. Hoidan lapsia, että sisarukset tai heidän puolisonsa pääsevät nopealla varoituksella keikkatyöhön tai voin ihan hyvin antaa meidän lasten pieneksi jääneet vaatteet ilmaiseksi eteenpäin (tätä nyt teen muutenkin..). Pyydän heitä meille syömään ja koen, että tuen ja autan monella tavalla. En vain anna suoraa rahaa, kun sitä ei tarpeeksi ole jaettavaksi.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (109)
Kyllä on itsekeskeinen, suomalainen ihminen.
Ei tulisi kuuloonkaan meillä, etteikö omista pidettäisi huolta henkeen ja vereen.
Vielä tulee ajat, jolloin lähimmäisen teot muistetaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.
Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.
ap
Sinun ensisijainen velvollisuutesi äitinä on huolehtia lapsistasi. Olisi uskomatonta julmuutta lopettaa lapsen rakas harrastus että saisit auttaa jotakuta muuta. Korona luo niin paljon muutenkin turvattomuutta yhteiskuntaan, ettei yhdenkään lapsen pahaa oloa tarvitse enää tuollaisella lisätä.
Millainen ihminen edes HARKITSEE, että ottaisi omalta lapseltaan jotain pois voidakseen auttaa sisarusten lapsia, joilla ei luultavasti edes ole mitään hätää? Ihan vaan siksi että vanhemmat syyllistävät?
Ottamatta kantaa AP:n tilanteeseen, näinhän myös progressiivinen verotus toimii hyvinvaltiossa. Paremmin toimeentulevilta otetaan rahaa ja tuetaan köyhempiä (joilla ei välttämättä ole mitään hengenhätää), ja lopputuloksena paremmin toimeentulevalla on vähemmän rahaa käyttää omiin lapsiinsa. Selvyyden vuoksi, tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa hyvinvointivaltiota, mutta on mielenkiintoista miten eri lailla ilmiöihin suhtaudutaan yksilötasolla. Jos joku ehdottaisi että hyvätuloisten veroja tulisi nostaa ja käyttää rahat koronan vuoksi työttömäksi jääneiden tukemiseen, se tuskin herättäisi yhtä voimakasta vastareaktiota kuin ehdotus, että hyvätuloinen AP tukisi omien työttömien sisarustensa perheitä vapaaehtoisesti. Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä.
Tärkeintä on, että pysyt tukena etkä käännä selkääsi. Tuli mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on itsekeskeinen, suomalainen ihminen.
Ei tulisi kuuloonkaan meillä, etteikö omista pidettäisi huolta henkeen ja vereen.Vielä tulee ajat, jolloin lähimmäisen teot muistetaan...
Sinä siis olisit valmis luopumaan elintasostasi, että muut saisivat pitää omansa? Melkoinen ristiriita. Vaikka ap olisi provo, niin minun tuloistani sekä miehen yhteensä voisi pihistää lopettamalla kaikki harrastukset, aloittamalla leipäjonoissa käymisen sekä aloittamalla yms. köyhäilyn 2000 euroa/kk. Miehellä on seitsemän elossa olevaa sisarusta minulla kaksi. Lapsia on näillä yhteensä 22. Montako noista elätetään meidän tuloilla ja miksi meidän pitäisi köyhäillä, että muiden ei tarvitse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi eivät varmaan hahmota nykyisiä työttömyysturva-asioita; ansiosidonnainen voi olla kohtuullinen ja samaan aikaan työssäkäyntikustannukset ja hoitomaksut jäävät pois. On paremmin aikaa ruuanlaittoon ja ompeluunkin tai voi esim. vaihtaa autonrenkaat itse, jos on aikaisemmin maksanut vaihdosta jollekin firmalle.
Sinä teet jo paljon, kun joskus pyydät syömään tai viet lapset jäätelölle tms. Mökille saunomaan? Sano näitä tekemisiäsi vanhemmilesi ja kysy mitä he ovat tehneet! Voivat olla lastenvahtina? Leipovat? Jaksavatko ? Osaavatko ommella, remontoida asuntoa t. autoa?
Jos sitten ansiosid. raha loppuu eikä työtä löydy, onkin "piru merrassa". Voi olla hyvä ajatus antaa vaikka mökkiviikko lahjaksi. Vaihtelua sekin, ei tarvi kotosalla tiuskia rahasta siipalle!
Mutta keskustele sisarustesi kanssa. Veikkaan minäkin, etteivät he tiedä vamhempiesi "painostuksista".
Moni uskoo vakaasti, että kyllä yhteiskunta huolen pitää. Moniko heistä on pudonnut itse ansiosidonnaiselle yhtaikaa puolison kanssa, vai mistä tuo varmuus tulee, että kaikki menee ihan jees?
Voi olla, että siinä tilanteessa ei tule mieleen ensimmäiseksi ompeleminen.
Eikä sisaruksen lasten vieminen jäätelölle ole apua, se on normaaliarkea.
Kaksi vaihtoehtoista skenaariota.
1. Maailma tulee tästä muuttumaan paremmaksi, ja tämä on aapeen sisarusten elämänkaaren hätätilanne numero yksi. Minäkin ainoana lapsena näen tämän keskustelun hyvin kylmänä. Ehkä sitten olen symbioottisen sisarushaaveen vanki, mutta mieheni sisarukset tuossa tilanteessa tukisivat toisiaan taloudellisesti melkoisen paljon, ja ovat niin tehneetkin. He kun ovat menettäneet yhden joukostaan itsemurhalle, eivätkä halua joutua samaan uudelleen. Moni sisarus tässä maassa voi saada murheellisia uutisia tämän vuoden tapahtumien takia, mitä harvempi sitä parempi. Haudatkaa oikeudenmukaisuuspohdinnat hetkeksi ja miettikää, onko mitään tilannetta, jossa näkisitte että sukujen on noustava hätiin jos yhteiskunnan maksukyky pettää.
Moni haluaa tehdä tästä oikeistovasemmistokysymystä ja uskovat vakaasti, että pitää olla pummiluonne että on valmis ylittämään normaaleja yksityisyyden rajoja oikeastaan missään tilanteessa. Tämä on ykkösskenaariossa kuitenkin se elämän suuri vastoinkäyminen, jossa pahimmassa tapauksessa ylimalkaisesti epähuomiossa päätetään, minkälaiset välit serkuksilla jatkossa on. Voi olla että heidän välilleen aukeaa kuilu tämän myötä, eikä pari jäätelökeikkaa ja pussillinen vaatteita sitä kuin korosta. Siihen loppui sukuyhteys. Kaikki joustavampien rajojen kannattajat eivät ole yksisuuntaisia pummeja. Minä olen senverran vanha jo, että tiedän vielä jotain ajoista, jolloin lähes kaikkien ihmisten perusturvallisuus oli kiinni siitä, että hyväsydämisyys pätee molempiin suuntiin, eikä hyväksikäyttö ole todennäköinen skenaario, koska kaikki tietävät mitä kovat ajat tarkoittavat. Myötätunto on köyhän elinehto.
2. Maailma tulee menemään monella tapaa pahemmaksi. Siinä skenaariossa nyt olisi hyvä hetki harjoitella yhteen hiileen puhaltamista. Suosittelisin, että ap ja sisarukset nostavat kissan pöydälle ja käyvät läpi itsekunkin tilanteen sillä tarkkuudella kuin sielu sietää, ja pohtivat mitä ratkaisuja voidaan keksiä jos todellinen hätä tulisi. Vaikka mitään kauhean konkreettista ei keksittäisi ja kävisi ilmi, että kauhean kummoista apua ei saada mitenkään kasaan sittenkään, niin ainakin on saatu psykologista tukea ja varmuus siitä, että kaikki haluavat toistensa parasta ja jo tämä tieto saattaa lohduttaa niin paljon, että pari kolme ihmistä säilyttää esimerkiksi terveytensä, koska stressitaso nousee maltillisemmin.
No mistäs tiesit että jäätiin ysärilamassa molemmin työttömäksi!? Sillä erotuksella, että itse en saanut edes ansiosidonnaista silloin! Oltiin juuri ostettu tämä talo missä nytkin asutaan.
Jäätetölle vienti on sun mielestä arkista? Juuri arkea on tuettava viimeistään siinä vaiheessa, kun pudotaan työmarkkinatuelle. Tosin mun lapsuudessa "jäätelölle vienti" oli juhlaa eikä mun sisarukset koskaan vieneet mun lapsia jäätelölle tai minnekään muuallekaan!
Siitä ollaan samoilla linjoilla, että sisarusten pitäisi keskustella keskenään. Isovanhemmat voisi keskittyä tekemään mitä parhaiten osaavat, oli se sitten sukan kutominen, leipominen, remppaaminen tai lasten vahtiminen että vanhemmat pääsevät työhaastatteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yksi sisarus voi mitenkään elättää neljää perhettä. Eikä ole hänen vastuunsakaan. Aikuiset ihmiset vastaa ihan itse omasta elämästään. Auttaa ja tukea voi minkä pystyy. Siinä se. Itse en edes kehtaisi mankua, että sisarukseni elättäisivät perheeni.
Vierailija kirjoitti:
Heidän pitää valitettavasti sopeuttaa oma elämä uuteen tulotasoon. Eli luopua omaisuudesta. Kai nyt ansiosidonnaista kuitenkin saavat? Pärjäähän sillä.
Luopua omaisuudesta, onpa köyhää. Minä otin käänteisen asuntolainan, kun oli köyhempi jakso, maksoin sillä elämistä ja saamani perintö aikanaan kuittasi velat. Näin toimivat hyväosaiset ja yläluokka. Mitään ei tietenkään myydä, ikinä, vaan sijoitetaan ja aina vaurastutaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän pitää valitettavasti sopeuttaa oma elämä uuteen tulotasoon. Eli luopua omaisuudesta. Kai nyt ansiosidonnaista kuitenkin saavat? Pärjäähän sillä.
Luopua omaisuudesta, onpa köyhää. Minä otin käänteisen asuntolainan, kun oli köyhempi jakso, maksoin sillä elämistä ja saamani perintö aikanaan kuittasi velat. Näin toimivat hyväosaiset ja yläluokka. Mitään ei tietenkään myydä, ikinä, vaan sijoitetaan ja aina vaurastutaan lisää.
Ja silti et elätä lapsiasi, jotka elävät alle köyhyysrajan.
tro lol loo