Mitä teen? Kolme sisarustani ovat työttöminä koronan takia, heillä lapsia ja valtavia rahahuolia.
Vielä vuosi sitten kaikilla oli hyvät tulot ja vakaa elämä. Meitä sisaruksia on neljä ja kolme muuta ovat aloilla, joihin korona iski aivan totaalisesti. Työt hävisivät kahdelta yhdessä yössä ja nyt syksyn alussa kolmaskin irtisanottiin. Työttömiä työnhakijoita on valtavasti, eikä kukaan ole saanut muuta työtä. Kahden sisaruksen puolisot ovat myös aloilla, jotka korona tuhosi. Kolmannen puoliso on edelleen töissä. Kaikilla 2-3 lasta.
Minulla ja puolisollani on hyvät tulot, muttei olla mitään rikkaita. Meilläkin kolme lasta. Meidän menot on suhteutettu tuloihin, eikä meillä mitenkään älyttömästi ole "löysää" rahaa. Lapset harrastavat, asuntolainaan uppoaa yli 2000 euroa kuussa ja meillä on myös mökki- ja kakkosasuntolainaa. On tuloja, mutta myös niitä menojakin siis yllin kyllin.
Vanhempani ovat pienituloisia eläkeläisiä. He pommittavat minua jatkuvasti ja pyytävät auttamaan sisaruksiani rahallisesti. Pitäisi antaa, kun meillä on. Tämä ahdistaa minua valtavasti. En millään voi paikata sisarusteni saamatta jääneitä palkkatuloja, eikä 100-200 euroa kuussa auta yhtään mitään. Ei meillä ole varaa "heittää" tuhansia luottokorttilainoihin tai antaa monta sataa euroa kuukaudessa per talous tukea. Halua olisi, mutta meillä ei ole.
Alan olla hajalla. Pitäisikö meidän lasten lopettaa harrastukset? Pitäisikö meidän myydä mökki? Auto? Tinkiä kaikista meidän menoista, jotta voitaisiin antaa rahaa sisaruksille?
Autan kaikin tavoin. Hoidan lapsia, että sisarukset tai heidän puolisonsa pääsevät nopealla varoituksella keikkatyöhön tai voin ihan hyvin antaa meidän lasten pieneksi jääneet vaatteet ilmaiseksi eteenpäin (tätä nyt teen muutenkin..). Pyydän heitä meille syömään ja koen, että tuen ja autan monella tavalla. En vain anna suoraa rahaa, kun sitä ei tarpeeksi ole jaettavaksi.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (109)
Onko kukaan ehdottanut tai sanonut, että miten paljon konkreettisesti sinun pitäisi antaa rahaa? Jos joku sitä ehdottaa, kysy miten paljon ja mihin tarkoitukseen. Joku lasten harrastusten avustaminen voisi olla ok, riippuen tietysti miten kalliista harrastuksista on kyse. Mutta asuntojen lainojen lyhennys kuulostaa hieman kohtuuttomalle. Eikö ne pidä neuvotella pankin kanssa mitä tehdään.
Vaatteita saa fb-kirppikseltä kohtuuhinnoin, jos niitä tarvitsee. Ei ole mikään pakko ostaa muutenkaan aina uutta.
Miksi juuri teidän perheenne pitäisi pelastaa sisarukset? Onhan heillä varmaan muitakin sukulaisia, puolisoillakin varmaan on vanhemmat ja sisaruksia.
Mitä se muiden raha-asiat sinulle kuuluu. He huolehtii aikuisina omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Ja höpöjuttusi vain pitenevät, trolli.
Tällaisia tapauksia on nyt Suomessa aikalailla.
"Kiitokset koronalle"
Harmittavaa on, kun toiset ei välitä tästä koronasta ollenkaan. Toiset noudattaa ohjeistuksia, kun taas toiset ei välitä yhtään.
Tästä näkee, että toiset ovat menettäneet koronan takia aikapaljon.
Ainoana lapsena on sydäntäsärkevää lukea tällaista, vaikka trolli olisikin. Jos minulla olisi sisko, olisi kunnia-asia antaa hänelle omastani. Samalla voisin näyttää omille lapsille mikä on perheen todellinen merkitys. Olisi mukava kuulla mitä kaikkea sellaiset ihmiset ovat lapsuudessaan joutuneet kokemaan, jotka asettavat oman luksuksen läheisten perustarpeiden edelle. Tietäisin mitä välttää omien lasten kohdalla.
Vanhempasi eivät varmaan hahmota nykyisiä työttömyysturva-asioita; ansiosidonnainen voi olla kohtuullinen ja samaan aikaan työssäkäyntikustannukset ja hoitomaksut jäävät pois. On paremmin aikaa ruuanlaittoon ja ompeluunkin tai voi esim. vaihtaa autonrenkaat itse, jos on aikaisemmin maksanut vaihdosta jollekin firmalle.
Sinä teet jo paljon, kun joskus pyydät syömään tai viet lapset jäätelölle tms. Mökille saunomaan? Sano näitä tekemisiäsi vanhemmilesi ja kysy mitä he ovat tehneet! Voivat olla lastenvahtina? Leipovat? Jaksavatko ? Osaavatko ommella, remontoida asuntoa t. autoa?
Jos sitten ansiosid. raha loppuu eikä työtä löydy, onkin "piru merrassa". Voi olla hyvä ajatus antaa vaikka mökkiviikko lahjaksi. Vaihtelua sekin, ei tarvi kotosalla tiuskia rahasta siipalle!
Mutta keskustele sisarustesi kanssa. Veikkaan minäkin, etteivät he tiedä vamhempiesi "painostuksista".
Vierailija kirjoitti:
Ainoana lapsena on sydäntäsärkevää lukea tällaista, vaikka trolli olisikin. Jos minulla olisi sisko, olisi kunnia-asia antaa hänelle omastani. Samalla voisin näyttää omille lapsille mikä on perheen todellinen merkitys. Olisi mukava kuulla mitä kaikkea sellaiset ihmiset ovat lapsuudessaan joutuneet kokemaan, jotka asettavat oman luksuksen läheisten perustarpeiden edelle. Tietäisin mitä välttää omien lasten kohdalla.
Minulla on kaksi siskoa. En ottaisi heiltä penniäkään eivätkä he minulta, siitä olen varma. Juttelisimme puhelimessa rahahuolista ja repisimme mustaa huumoria tilanteesta. Olemme kaikki aikuisia, fiksuja ihmisiä jotka ovat varautuneet taloudellisiin kriiseihin ja osaamme laittaa tulot ja menot tasapainoon. Emme ole mitään kerjäläisiä jotka haluavat olla muiden elätettävänä. Suosittelen jokaista tuollasesta haaveilevaa kaivamaan jostain hitusen itsekunnioitusta. Erityisesti jos on lapsia. Tämä on loistava tilaisuus opettaa heillekin tärkeitä selviytymistaitoja tiukassa tilanteessa... tai opettaa heidät muiden kukkarolle.
Asumme Suomessa. Täällä ei kuolla nälkään, yhteiskunta huolehtii kyllä.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta auttaa mitenkään, joten älä ahdistu. Kuitenkin jo autat todella paljon noilla tavoilla mitä luettelit! Se, ettet voi rahaa antaa, ei ole syy potea huonoa omaatuntoa. Sinun rahasi ovat sinun rahojasi. Sitä paitsi jos he eivät edes itse pyydä tai et todellisuudessa tiedä mikä heidän rahatilanteensa on, niin voihan olla, että pärjäävät jopa ihan hyvin. Toisilla on maltilliset asuntolainat/vuokrat ja esim. kaksi ansiosidonnaista saavaa voi hyvin pystyä elättämään 4-5 henkisen perheen, etenkin jos on jonkin verran säästöjä takataskussa. Ei heillä välttämättä ole mitään hätää, jos tosiaan se voivottelu on tullut vanhempienne suunnasta.
Sanoisin heti ensimmäisenä vanhemmille, että nyt lopetatte, että selvität asiaa sisarustesi kanssa suoraan. Sen jälkeen keskustelet jokaisen sisaruksesi kanssa: monen voi olla vaikea raha-asioistaan keskustella, mutta sano, että autat antamalla omaa aikaa ja itseltä tarpeetonta niin paljon kuin kykenet ja tukea ihan loputtomasti, mutta rahaa ei valitettavasti ole antaa, että jos siitä on puute, niin on keksittävä muu keino. Uskon, että avoimella keskustelulla hommat selkiytyy ja sisaruksetkin ymmärtävät asian.
Onko sisarusten lapset pieniä? Jos ovat jo isompia, niin jos mahdollista, kysyisin heitä tekemään pieniä kotihommia pientä palkkaa vastaan. Voisivat itse näillä rahoilla maksaa jotain itselleen tarpeellista (ei siis omaa elatustaan, mutta jotain ekstraa joka kuitenkin on nuorelle tärkeää).
Jos tuo yksi työssäkäyvä puoliso ei ole kassan jäsen, niin myöskin ihan ensimmäisenä hänelle suosittelisin pikapikaa kassaan liittymistä. Toivottavasti tosiaan ovat kaikki olleet kassassa ja näin ollen saavat ansiosidonnaista.
Sitten vaan kaikki säästövinkit kehiin, toki sen tulee ehkä enemmän lähteä heiltä itseltään. Voi muuten tuntua "rich-pleinaukselta". Mutta asuntolainankilpailutukset tai vielä mielummin lyhennysvapaa, samoin vakuutusten ja puhelinliittymien yms, suoratoistopalvelut minimiin, jne.
Istutaan parhaimmillaan satojen tuhansien eurojen kämpissä ja ajatetaan kymmenien tuhansien eurojen autolla ja sitten kun joutuukin työttömäksi ollaan niin köyhiä. Lainaa voi joo olla jäljellä mutta toistaiseksi ansiosidonnaista saa niin pitkään että pitäisi olla aivan riittävästi aikaa järjestää laina-asiat ja tarvittaessa myydä omaisuutta. Ylipäätään lainaa ottaessaan voisi miettiä miten sen aikoo maksaa myös työttömänä tai sairauslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.
Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.
ap
Et todellakaan kiellä omiltasi harrastuksia. Sinä et ole velvollinen huolehtimaan muiden lapsista. Ei se ruoantarjoaminenkaan ilmaista ole, mutta varmasti apu sisaruksillesi. Oma elämä ensin ja jos sen jälkeen kykenee, niin sitten auttaa muita. Kyllä aikuisilla ihmisillä pitäisi lähtökohtaisesti olla myös säästöjä, joten jos on minkäänlaisia rahataitoja sisaruksillasi, niin heillä on edelleen säästöjä jäljellä, vaikka puolisoista molemmat olisivat jääneet jo puolisen vuotta sitten työttömiksi. Ja ansiosidonnaisella pärjää vieläkin pidemmälle. Jos ei ole säästöjä eikä saa ansiosidonnaista, voit ihan huoletta hyvällä omalla tunnolla elää elämääsi. Aikuisten ihmisten pitäisi osata varautua erilaisiin tilanteisiin elämässä. Toki jos ei ole esim. ehtinyt vielä juurikaan työelämässä olla, on opiskelua ja perhevapaita takana tai sairastelua, niin toki sitten tilanne on eri ja ei ole kyse vain rahataidoista. Mutta vakaasti työelämässä olleiden pitäisi olla osannut säästää ja pitäisi olla osannut liittyä kassaan ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.
Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.
ap
No onhan se vähän irvokasta viulu- ja tanssitunneista pitää kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta kun toiset kärsii köyhyyttä. Ihan ylimääräistä diipa daapaa ja turha jeesustella ettei ole rahaa jos lapsilla on kalliit harrastukset. Taitaa vaan olla vaikea myöntää ettet halua auttaa.
Höpö höpö!
Totta kai apn lapset saavat jatkaa harrastuksiaan niin kauan kuin ap ja hänen puoliso pystyvät ne maksamaan!
Jos nuo sisarukset eivät ole säästäneet pahan päivän varalle niin silloin he varmaan tarvittaessa osaavat itse kääntyä apn puoleen.
Kuulostaa siltä, että apn vanhemmat ovat marttyyrimanipuloinnin mestareita!
Ap sano vanhemmillesi, että sisarukseni varmasti osaavat itse hätätapauksessa ottaa asian teidän kanssa puheeksi!
Minusta olisi loukkaavaa jos kuulisin oman vanhempani kerjänneen noin selkäni takana !
Ja oikeassa olet, kukaan ei tiedä mitä huominen sinun perheellesi on varannut ja miten kauan tämä korona-tila jatkuu!
Mutta ei ole mitään perustetta vaatia, että te luopuisitte vaikkapa siitä kakkosasunnosta 'sukulaisten hyväksi' . Suomi on kuitenkin maa missä ansiosidonnaiset, lapsilisät, lyhennysvapaat, TT-tuki jne ovat suht reilut (niillä pärjää kun mitoittaa OMAT menonsa)
Monien perheiden tilanne on koronaviruksen takia kohtuuton. En ymmärrä syyllistämistä sillä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla normaalin keskiluokkaisen elämäntyylin saaminen edellyttää melkoista riskinottoa lainan kanssa. Toisin sanoen on pakko ottaa iso laina jos perustat perheen.
Mielestäni valtiovallan pitäisi ehdottomasti löysätä koronarajoituksia. Siis sallia matkustaminen, lentäminen jne. Kuinka paljon meidän tulee hyysätä kansalaisia? Tehohoidossakaan ei ole käytännössä ketään. Kärsijöinä ovat nyt ne jotka muutenkin kaiken maksavat, eli työssäkäyvät perheelliset.
Nyt soitat jokaiselle sisaruksellesi vuoronperään ja esität asiasi näin: En tiedä, mikä taloustilanteenne on, mutta vanhempamme ovat painostaneet minua auttamaan teitä rahallisesti. Valitettavasti emme siihen kuitenkaan pysty, koska meillä on omat lainat ja muut kulut hoidettavana, eikä siitä juuri ylimääräistä jää. Autan kuitenkin erittäin mielelläni muilla tavoin, eli jos on muuta, missä voin auttaa, niin kerro, niin katsotaan. Jos tarvitsette lapsille vaatteita, meiltä liikenee kyllä kaikki pieneksi jääneet. Lastenhoidossa autan myös mielelläni. Jos kaipaat kuuntelevaa korvaa tai muuta tukea, olen täällä.
Sitten jossakin luontevassa tilanteessa kutsut taas porukkaa syömään.
Näin sinun ei todellisuudessa tarvitse edes kysellä sen tarkemmin rahatilanteesta, vaan sanot suoraan, että vanhemmat painostaa ja nyt sitten teet selväksi, ettei se kuitenkaan ole mahdollista.
Et tietenkään tee yhtään mitään. Sisaruksesi ovat aikuisia ihmisiä. Aikuiset ihmiset mitoittavat menonsa niin että pärjäävät silloinkin jos tunkio osuu tuulimyllyyn.
Korjaan: sinun täytyy nyt mitä kiireimmin tehdä se, että mietit omaa rahankäyttöäsi. Olet selvästi vetänyt omankin taloutesi liian tiukille; toisen puolison työttömäksi jäämisen ei pitäisi hetkauttaa taloutta vielä mihinkään suuntaan ja perheen pitäisi kyetä pärjäämään pienillä muutoksilla vaikka molemmat jäisivät työttömiksi. Ansiosidonnaisen ajan, that is, työmarkkinatuelle jos putoaa on selvää että jokainen joutuu tekemään isompia säätöjä.
Vanhempasi ovat aikamoisia k-päitä jos syyllistävät sinua ja vinkuvat auttamaan sisaruksiasi. Itse en missään nimessä auttaisi ketään jonkun muun pyynnöstä. Itse on kehdattava kerjäämisensä kerjätä. Jos ihminen pyytäisi tiettyä tarkkaa summaa tiettyyn tarkoitukseen, voisin harkita. Mutta kenenkään peruselämistä EN rahoittaisi. Me kaikki katsos teemme sen jo verojen muodossa.
Itselläkin on ollut elämässä kaikenlaista, vakavaa sairautta ja työttömyyttä samaan aikaan, mutta eipä olisi tullut mieleenikään kerjätä siskoltani rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Monien perheiden tilanne on koronaviruksen takia kohtuuton. En ymmärrä syyllistämistä sillä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla normaalin keskiluokkaisen elämäntyylin saaminen edellyttää melkoista riskinottoa lainan kanssa. Toisin sanoen on pakko ottaa iso laina jos perustat perheen.
Mielestäni valtiovallan pitäisi ehdottomasti löysätä koronarajoituksia. Siis sallia matkustaminen, lentäminen jne. Kuinka paljon meidän tulee hyysätä kansalaisia? Tehohoidossakaan ei ole käytännössä ketään. Kärsijöinä ovat nyt ne jotka muutenkin kaiken maksavat, eli työssäkäyvät perheelliset.
Höpöhöpö. Tai no joo, se on kun keskiluokkainen elämäntyyli vaatii ison asunnon läheltä Helsingin keskustaa, auton, joka vuosi vaihtuvat puhelimet, läppärit ja muut vempeleet, merkkivaatteet ja pari etelänmatkaa vuoteen. En väitä, että pk-seudullakaan halpaa olisi, mutta kyllä monet rakentaa sen velkahimmelinsä ihan omien mieltymystensä ja statuksen vuoksi.
Katsoo vaikka ap:n tilannetta: on 2000€/kk lyhennettävä eli ihan jäätävän kokoinen asuntolaina, mökki, sijoitusasunto ja auto. Mitä jos olisikin se, tilanne, että ap puolisoineen olisi jääneet työttömäksi? Selviäisivätkö tilanteesta, kun kerta löysää ei jää? En siis tiedä, enkä odota ap:ltä vastausta. Voi hyvin olla, että suunnitelmat tällaiset varalle on ja huolta ei ole. Mutta aika monella kiinteät kulut on hinattu niin ylös kuin vaan palkka antaa myötä ja näin ollen pienikin pudotus tuo ongelmia. Ei enää osata hahmottaa, mikä on oikea tarve ja mitä vaihtoehtoja on, kun vaihtoehtona nähdään vaan se minkä MÄ HALUUN, koska tolla ja silläkin on.
Itse asun pk-seudulla, asuntoon mahtuisi helposti 3-4 henkinen perhe ja asumiskulut on tonnin luokkaa. Just ja just voisi yksinään ansiosidonnaisella pärjätä tässä, kaksi ansiosidonnaista saavaa pärjäisi helposti. Auton voisi myydä, koska julkiset kulkee hyvin.
Siinä olen kanssasi täysin eri mieltä, että matkustamista ei tulisi vielä sallia yhtään enempää. On keksittävä muita keinoja pitää Suomea pystyssä toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän pitää valitettavasti sopeuttaa oma elämä uuteen tulotasoon. Eli luopua omaisuudesta. Kai nyt ansiosidonnaista kuitenkin saavat? Pärjäähän sillä.
En tiedä mitään heidän taloustilanteistaan, muuten kuin että ovat työttömiä. He eivät itse ole pyytäneet senttiäkään, eivätkä varmasti tule koskaan pyytämäänkään. Vanhempani ovat ne, jotka pyytävät. Jatkuvasti, koko ajan. Soittavat ja huokailevat, miten on niin kurjaa heillä kaikilla ja kova huoli heistä. Ja eikö me voitaisi antaa, kun meillä on kaikki hyvin.
Minua suorastaan hävettää tällä hetkellä tehdä yhtään mitään tai ostaa mitään niin, että sisarukseni saavat tietää. Ei siksi, että he ajattelisivat meistä pahaa, mutta siksi, että vanhempani alkavat syytellä "ai teillä oli varaa ostaa Aurooralle uusi syystakki - niin.. serkkulapsille ei tänä syksynä takkeja hankita.. saisikohan jostain lahjoituksena..".
Haluaisin tottakai, että kaikilla läheisilläni olisi kaikki hyvin, mutta mitä ihmettä voin tässä tilanteessa tehdä? Siis ihan konkreettisesti. Hyvä tahto ei riitä.
ap
Vanhempasi taitavat vaan olla näitä päivittelijävanhuksia, joiden elämän tärkein asia on murehtia milloin kenenkin puolesta. Anoppini on samanlainen ja äitiini on tullut samaa vikaa viime aikoina.
Oikeasti kenenkään talous ei mene aivan kuralle työttömyydestä, jos ansiosidonnaista saa. Esim. ruokakassivinkit (tai tuo murehtiminen, että lapsi ei saa talvitakkia) ovat aivan naurettavia. Kun työssäkäynti loppuu, rahaa myös säästyy kun ei tarvitse ajaa työmatkaa, ehtii tehdä kaiken ruoan itse leipiä myöten, ei tarvitse ostaa koko ajan uusia vaatteita jne. Ts. se tulotason putoaminen palkasta ansiosidonnaiselle ei ole niin suuri kuin voisi kuvitella.(Been there.) JOS lainat sun muut on mitoitettu järkevästi. Jos ei ole, se on tietysti jokaisen oma murhe.
Kehotan sinua ap kertomaan sisaruksillesi näistä vanhempiesi huokailuista. He luultavasti häpeäisivät silmät päästään jos tietäisivät. Ainoa tapa millä tuo loppuu on se, että nämä "autettavat" sanovat jämäkästi vanhemmillenne, että eivät todellakaan apua tarvitse.
Itse asiassa sinulla taitaa olla itselläsikin tuota turhanmurehtimisen vikaa, kun olet niin huolissasi että tahtoisit auttaa, mutta et tiedä miten. Tosiasiassa kukaan sisaruksistasi ei ole tilanteessa, missä mitään erikoisempaa apua tarvittaisiin. (Edelleen, been there. Olen ollut useita kertoja työttömänä eikä ole kyllä tullut mieleenikään että minua olisi jonkun pitänyt auttaa silloin.)
Ja jos apua ei ole pyydetty, ei ole sinun asiasi sen antamista murehtia.
Ap:n asemassa minä kysyisin niiltä sisaruksilta, että ovatko tietoisia kaikista näistä vanhempien painostustoimista? On ihan mahdollista, etteivät he tiedä ja jos tietäisivät, niin lopettaisivat homman. On oikeastaan aika yksityiselämän puolelle tunkeutuvaa toimintaa, että joku vaatii tietämättäsi muita antamaan sinulle rahaa. Noloa suorastaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Mutta kun tässä ei ole mitään todellista avuntarvetta edes ilmennyt, muuta kuin hössöttävien vanhusten harhaisissa mielissä.
Aikuisten ihmisten pitäisi selvitä elämän vastoinkäymisistä ihan itse. Työttömyys on kuitenkin erittäin yleistä, on kohtuutonta olettaa että jokaisen päätä silloin olisi joku silittämässä. Aikusilta voi odottaa hiukan vastuuta itsestään, tiedätkö.
Sitäpaitsi yhteiskunta maksaa kyllä katon ja vaatteet päälle.
KUKAAN ei ole parin kuukauden työttömyyden jälkeen missään isommassa rahapulassa, jos on liiton maksut maksanut. Jos ei ole, on ollut tyhmä ja makaa kuten petaa.
Vierailija kirjoitti:
Monien perheiden tilanne on koronaviruksen takia kohtuuton. En ymmärrä syyllistämistä sillä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla normaalin keskiluokkaisen elämäntyylin saaminen edellyttää melkoista riskinottoa lainan kanssa. Toisin sanoen on pakko ottaa iso laina jos perustat perheen.
Mielestäni valtiovallan pitäisi ehdottomasti löysätä koronarajoituksia. Siis sallia matkustaminen, lentäminen jne. Kuinka paljon meidän tulee hyysätä kansalaisia? Tehohoidossakaan ei ole käytännössä ketään. Kärsijöinä ovat nyt ne jotka muutenkin kaiken maksavat, eli työssäkäyvät perheelliset.
Jos se edellyttää riskinottoa, sitten et elä normaalia keskiluokkaista elämäntyyliä. Ei se mikään ihmisoikeus ole. Eli ihan omaa syytä se on jos on itsensä hankkinut kohtuuttomaan tilanteeseen ottamalla typeriä riskejä.
Et tietenkään lopeta omien lastesi harrastuksia! Autat jo riittävästi. Tosin syystakkeja voisin itse tuossa tilanteessa kustantaa myös serkulle etukäteisjoululahjoiksi.