Mitä teen? Kolme sisarustani ovat työttöminä koronan takia, heillä lapsia ja valtavia rahahuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.

Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.

Auttajaa autetaan.

Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.

Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.

ap

No onhan se vähän irvokasta viulu- ja tanssitunneista pitää kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta kun toiset kärsii köyhyyttä. Ihan ylimääräistä diipa daapaa ja turha jeesustella ettei ole rahaa jos lapsilla on kalliit harrastukset. Taitaa vaan olla vaikea myöntää ettet halua auttaa.

Pummilla on pummin mieli, kuten sinulla. En näe mitään syytä, miksi itse tienaamiaan rahoja pitäisi muille jakaa.

No kuulostaahan se pahalta, että "en voi auttaa kun sitten jennajasmiini ei pääse viulutunnille".

Kun toiselta on mennyt työ ja rahat on loppu yms.

Jos kuule näillä perheillä on muun muassa omistusasunnot, niin siinä kohtaa niitä ryhdytään realisoimaan jollei hyvästä palkasta ole mitään jäljellä.

Miksi kukaan sisaruksistasi (tai heidän puolisoistaan) ei saa ansiosidonnaista? Ovatko kaikki yrittäjiä?

Vanhempasi ovat omituisia, ap.

Olisiko nyt aika puhua rahasta? Kerro sisaruksille mitä vanhemmat vaativat (ja varaudu siihen, että se saattaa tulla heille yllätyksenä) ja millaisia tuntemuksia se sinussa herättää, millaista apua teidän on mahdollista antaa (kuten sitä lastenhoitoapua, lasten vaatteiden ja tarvikkeiden kierrätystä jne). Missään tapauksessa teidän ei pidä alkaa realisoida omaa omaisuuttanne ja siirtää rahoja sisaruksille. He ovat itsenäisiä, perheellisiä aikuisia, on heidän tehtävänsä suhteuttaa menot nykyisiin tuloihin.

Aloituksestasi ei käy ilmi, elävätkö sisaruksesi yli varojensa nyt kun tulot ovat pienentyneet ja ovat tottuneet aiemmin parempaan elintasoon.

Et tietenkään pysty elättämään kolmea perhettä omasi lisäksi. Tosiasia vain on, että heidän on sopeuduttava elämään aiempaa niukemmin. Toimeentulotukea saa, vaatteita saa kirpparilta ja seurakunnat saattavat lahjoittaa niitä, harrastukset on vaihdettava halvempiin tai ilmaisiin. Asunnon vaihto pienempään vuokra-asuntoon voi tulla kyseeseen....

Monelle perheelle tuo on ollut todellisuutta jo ennen koronaa. Minä totuin tuollaiseen jo lapsena 90-luvulla.

Ei heillä ole hätäpäivää. On ollut hyvät tulot, kun on omistusasunnotkin. Jos ei kelpaa mikä tahansa työ ja haluaa tehdä työtä, niin eiku myyvät kämppänsä, sillä elää hulppeasti ja alkaa joutessaan tehdä ateriat ja leipomukset itse. Ruokamenot putoo 3/4 .

Meillä ei ole pikkurahan puute ,mutta ruokaan menee vain 200e /kk . Syömme todella terveellisesti ja teemme kerralla paljon ruokaa.

Humble brag vai provo? Parintonnin asuntolaine, mökkilaina ja kakkosasuntolaina jne.

Vanhemmat tuppaa olemaan tuollaisia. Mun sisko kertoi vasta äidin kuoleman jälkeen, että äiti oli vuosien ajan painostanut häntä auttamaan minua taloudellisesti. Mulla meni jossain vaiheessa vähän huonommin, oli sairautta ja työttömyyttä. Mulle itselle ei tullut mieleenkään, että siskon olisi pitänyt mua auttaa, vaikka hän todella hyvätuloinen olikin ja on edelleen. Sisko oli sanonut äidille, että auttaa jos pyydän apua. Äidille tämä vastaus ei ollut koskaan kelvannut. 

Olen nykyään päässyt jaloilleni ja pärjäilen ihan ok vaikka pienituloinen edelleen olenkin. Enkä edelleenkään odota siskolta rahallista apua, miksi ihmeessä hänen pitäisi mua auttaa? Jos vaikka kysyisin rahaa lainaksi, hän varmasti lainaisi ja minä yhtä varmasti maksaisin takaisin. Onneksi ei ole vielä tarrvinnut lainata. 

Kannattaisiko sun ap puhua niille sisaruksille vaivihkaa? Vaikka jutella sen kanssa, jonka kanssa olet läheisin?

saihan huuto pellekin 100000e huono äitikin samalla summalla keksi liha pyörykät uudestaan. ovatko siskosi vaan niin laiskoja etteivät viitsi viikottaista ruoka kassiaankaan hakea pitäskö sekin kotiin toimittaa

Sisarustesi tehtävä on puolisoineen sopeuttaa menonsa laskeneisiin tuloihin. Kukapa sitä mielellään luopuisi saavutetusta elintasosta mutta joskus on pakko tehdä ikäviä päätöksiä.

On hienoa että ap haluat auttaa ja autatkin on paljon. Kolmen perheen avustaminen rahallisesti, (oletan ettei se tarvittava avustus liiku missään 20e/kk/perhe vaan sadoissa euroissa) on kuitenkin hyvätuloisellekin perheelle tuntuva summa ja ei mielestäni ole oikein että teidän lapsien pitäisi luopua sitä varten esimerkiksi harrastuksista.

Kuulostaa siltä, että vanhemmat suurentelevat asiaa. Ja vetoavat ap:n tunteisiin, koska tietävät sen tehoavan.

Oikeasti sisaruksilla ei ole mitään hätää. Kuten moni on sanonut, he saavat työttömyyskorvausta. Ja työttömänä menotkin pienenevät, kun työmatkat ja työlounaat jäävät pois.

Vierailija kirjoitti:

Humble brag vai provo? Parintonnin asuntolaine, mökkilaina ja kakkosasuntolaina jne.

Tätä mäkin mietin, itsellä on kakkosasuntolaina, sijoitusasuntolaina ja autolaina...kaikki yhteensä 550/kk. No se on riskinhallintaa,, pitkät maksuajat ja pienet erät, jos vaikka joutuu jäämään ansiosidonnaiselle. Todellisuudessa lyhennän enemmän tuota kakkosasuntolainaa ja kun se tulee maksetuksi, siirryn lyhentämään sijoitusasuntoa vauhdilla.

He saavat ansiosidonnaista päivärahaa, ei tarvitse auttaa.

Ap ei ole se, jonka tarvitsee nyt realisoida omaisuuttaan. Ap ei ole se, jonka pitää lopettaa lastensa harrastukset.

Joku sisaruksista on hakenut ruoka-avusta kassin ja vanhemmista se on ihan kamalaa, sen pitää elättää kaikki jolla on töitä. Joskus vanhat ihmiset eivät tajua että ansiosidonnaisen ja keskitulon raja verojen jälkeen on aika pieni. Sekin on vanhemmista kamalaa, jos haetaan tuota lyhennysvapaata jne. 

Ei lasten tarvitse luopua harrastuksista toisen perheen vuoksi. 

Hei ap: Mitä miehesi on asiasta mieltä? Onko hänenkin mielestään juuri teidän velvollisuutenne auttaa sinun sisaruksiasi? Entäpä jos tilanne olisi toisinpäin - miehelläsi olisi useampi sisarus joka tarvitsee apua. Mitä miehesi olisi valmis tekemään oman sisaruksensa eteen? Noin muuten eikös sinun oma perheesi ole etusijalla ja vasta sitten tulevat nämä sisarukset? Vanhemmillesi voisit sanoa juurikin tuon ettei ole niin varmaa se että sinullakaan työt jatkuvat tai vaikka antaa ymmärtää että ei sinullakaan niin hyvin mene - ehkä he sitten antaisivat sinun olla?

Tietävätkö sisaruksesi vanhempienne kampanjasta? Kannattaa kysyä avoimesti, voi tulla sisaruksille yllätyksenä mitä heidän seläntakanaan puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot heille ilosanomaa siitä että koronahössötyksen vuoksi muutama mummeli saa jokusen kuun lisää elinaikaa vaikka heidän perhe-elämänsä tuossa nyt tuhoutuukin.

Käsittämätöntä vihaa vanhuksia kohtaan! Korinarajoituksia EI ole tehty suojaamaan vaan vanhuksia vaan kaikkia. Jos halveksimasi mummeli saisi elinaikaa kuukausia, se olisi kaiken arvoista. Jos elämää ei ole paljoa jäljellä, sen arvon tajuaa toisin.

Kurjoitat niin kuin vanhuksilla ei olisi arvoa. Häpeä!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko nyt aika puhua rahasta? Kerro sisaruksille mitä vanhemmat vaativat (ja varaudu siihen, että se saattaa tulla heille yllätyksenä) ja millaisia tuntemuksia se sinussa herättää, millaista apua teidän on mahdollista antaa (kuten sitä lastenhoitoapua, lasten vaatteiden ja tarvikkeiden kierrätystä jne). Missään tapauksessa teidän ei pidä alkaa realisoida omaa omaisuuttanne ja siirtää rahoja sisaruksille. He ovat itsenäisiä, perheellisiä aikuisia, on heidän tehtävänsä suhteuttaa menot nykyisiin tuloihin.

Tätä olin myös tulossa sanomaan. Kerrot sisaruksille, mitä vanhempasi ovat sanoneet ja kerrot että rahaa et pysty antamaan, mutta voit auttaa kaikilla muilla tavoin ja vaikka pikku tarvehankinnoissa. Ja kysyt niiltä, minkälaista apua haluaisivat.

Onko joku sisaruksista läheisempi, niin että voisit kysyä miten perheellä nyt menee. Kertoa sitten vielä, että vanhemmat tuntuvat olevan todella huolissaan siitä, että miten sisarukset pärjäävät. Näin sinun ei tarvitse suoraan puhua rahasta, mistä sanoit ettei teillä ole tapana. Mutta jos saisit edes vähän selville ovatko vanhempiesi huolet edes totta.

Ja vaikka olisivatkin, samaa mieltä kuin useimmat muutkin tässä, sinun perheesi tehtävä ei ole realisoida omaisuutta ja sopeuttaa menojaan, se on sinun sisaruksiesi ja heidän puolisoidensa tehtävä. Autat jo heitä monella tapaa. Tarvitset jonkun tavan saada vanhempiesi rankutus asiasta loppumaan, sillä se selvästi aiheuttaa sinulle jo tosi paljon stressiä. Tiedät itse paremmin omat vanhempasi ja oman suhteesi heihin, että millä tavalla voit yrittää heitä saada lopettamaan epäreilun painostuksesi. Mutta jos saat ensin sisarustesi kanssa juttelulla selville onko vanhempiesi huolissa edes mitään perää, voit ehkä tehdä tämän paremmalta pohjalta.