Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen? Kolme sisarustani ovat työttöminä koronan takia, heillä lapsia ja valtavia rahahuolia.
06.09.2020 |
Vielä vuosi sitten kaikilla oli hyvät tulot ja vakaa elämä. Meitä sisaruksia on neljä ja kolme muuta ovat aloilla, joihin korona iski aivan totaalisesti. Työt hävisivät kahdelta yhdessä yössä ja nyt syksyn alussa kolmaskin irtisanottiin. Työttömiä työnhakijoita on valtavasti, eikä kukaan ole saanut muuta työtä. Kahden sisaruksen puolisot ovat myös aloilla, jotka korona tuhosi. Kolmannen puoliso on edelleen töissä. Kaikilla 2-3 lasta.
Minulla ja puolisollani on hyvät tulot, muttei olla mitään rikkaita. Meilläkin kolme lasta. Meidän menot on suhteutettu tuloihin, eikä meillä mitenkään älyttömästi ole "löysää" rahaa. Lapset harrastavat, asuntolainaan uppoaa yli 2000 euroa kuussa ja meillä on myös mökki- ja kakkosasuntolainaa. On tuloja, mutta myös niitä menojakin siis yllin kyllin.
Vanhempani ovat pienituloisia eläkeläisiä. He pommittavat minua jatkuvasti ja pyytävät auttamaan sisaruksiani rahallisesti. Pitäisi antaa, kun meillä on. Tämä ahdistaa minua valtavasti. En millään voi paikata sisarusteni saamatta jääneitä palkkatuloja, eikä 100-200 euroa kuussa auta yhtään mitään. Ei meillä ole varaa "heittää" tuhansia luottokorttilainoihin tai antaa monta sataa euroa kuukaudessa per talous tukea. Halua olisi, mutta meillä ei ole.
Alan olla hajalla. Pitäisikö meidän lasten lopettaa harrastukset? Pitäisikö meidän myydä mökki? Auto? Tinkiä kaikista meidän menoista, jotta voitaisiin antaa rahaa sisaruksille?
Autan kaikin tavoin. Hoidan lapsia, että sisarukset tai heidän puolisonsa pääsevät nopealla varoituksella keikkatyöhön tai voin ihan hyvin antaa meidän lasten pieneksi jääneet vaatteet ilmaiseksi eteenpäin (tätä nyt teen muutenkin..). Pyydän heitä meille syömään ja koen, että tuen ja autan monella tavalla. En vain anna suoraa rahaa, kun sitä ei tarpeeksi ole jaettavaksi.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Itse annoin minulle tulleen perinnön perheenjäsenilleni jotka olivat hankalissa tilanteissa. Harmittaa kun ei ole sitä nyt itsellä, mutta ehkä enemmän harmittaisi vielä jos olisin jättänyt heidät pulaan. Nää on ihan arvomaailmakysymyksiä.
Jos minulle nyt tulisi jostain ylimääräistä rahaa, perintöä tai vaikka lottovoitto, niin tottakai jakaisin sitä rahaa eteenpäin. Mutta tässä tilanteessa meillä ei sitä löysää rahaa ole, koska ollaan mitoitettu kulutus tulojen mukaan. Voitaisiin vaikka pudottaa asuntolainan takaisinmaksua tonnilla ja jakaa reilu 300 euroa joka sisarukselle, mutta onko siinä mitään järkeä? Lasten harrastukset maksavat muutaman tuhat euroa vuodessa ja sillä on lapsille valtava merkitys, mutta parilla tonnilla ei sisarukset tee yhtään mitään. Siis vuositasolla.
Minua oikeasti ahdistaa tämä tilanne todella paljon, kun en todellakaan tiedä, mitä tehdä. Vanhempani painostavat antamaan suoraa rahaa, joka tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi oikeasti luopua omaisuudesta (esim. se mökki tai auto) tai tehdä jotain muuta radikaalia. Onko siinä mitään järkeä? Tämä tilanne kun voi kerrannaisvaikutuksiltaan kestää vuosikausia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.
Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.
ap
No onhan se vähän irvokasta viulu- ja tanssitunneista pitää kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta kun toiset kärsii köyhyyttä. Ihan ylimääräistä diipa daapaa ja turha jeesustella ettei ole rahaa jos lapsilla on kalliit harrastukset. Taitaa vaan olla vaikea myöntää ettet halua auttaa.
Ei kai kukaan oleta että sisarus elättää toisen sisaruksen perheen? Kovin erikoista motkottaa jos lapsillesi ostat vaatteita. Jos ei olisi varaa niin kirpparille. Ja lämpöä myyntiin ja vuokralle heti
En ymmärrä, miksi sisarusten tai ylipäätään sukulaisten pitäisi auttaa. Ei kovin yhdenvertainen systeemi, kun kaikilla ei edes ole sisaruksia ja sukulaisia.
Vaikutat empaattiselta ja hyvältä ihmiseltä. Kannat huolta läheisistäsi ja autat monin tavoin. Mielestäni oman varallisuuden myyminen ja/tai suoranainen rahallinen avustaminen eivät ole aiheellisia teidän tilanteessanne. Vanhemmat helposti oikovat asioita. Mahtaisivatko sisarukset edes ottaa vastaan rahallista apua? Vanhempiesi tarkoitus on varmasti hyvä, mutta et sinä perheineni voi sisarustesi taloutta pelastaa. Ehkä on parasta puhua asia vanhempien kanssa halki, jos kerran sisarukset eivät ole itse asiasta puhuneet mitään.
Tsemppiä!
Muista ettei ole sinun vikasi, että teiltä ei työt menneet ja että teidän talous on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse annoin minulle tulleen perinnön perheenjäsenilleni jotka olivat hankalissa tilanteissa. Harmittaa kun ei ole sitä nyt itsellä, mutta ehkä enemmän harmittaisi vielä jos olisin jättänyt heidät pulaan. Nää on ihan arvomaailmakysymyksiä.
Jos minulle nyt tulisi jostain ylimääräistä rahaa, perintöä tai vaikka lottovoitto, niin tottakai jakaisin sitä rahaa eteenpäin. Mutta tässä tilanteessa meillä ei sitä löysää rahaa ole, koska ollaan mitoitettu kulutus tulojen mukaan. Voitaisiin vaikka pudottaa asuntolainan takaisinmaksua tonnilla ja jakaa reilu 300 euroa joka sisarukselle, mutta onko siinä mitään järkeä? Lasten harrastukset maksavat muutaman tuhat euroa vuodessa ja sillä on lapsille valtava merkitys, mutta parilla tonnilla ei sisarukset tee yhtään mitään. Siis vuositasolla.
Minua oikeasti ahdistaa tämä tilanne todella paljon, kun en todellakaan tiedä, mitä tehdä. Vanhempani painostavat antamaan suoraa rahaa, joka tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi oikeasti luopua omaisuudesta (esim. se mökki tai auto) tai tehdä jotain muuta radikaalia. Onko siinä mitään järkeä? Tämä tilanne kun voi kerrannaisvaikutuksiltaan kestää vuosikausia.
ap
Puhu niille sisaruksille ja sano että haluat auttaa, ja neuvottelette että miten. Voit esim tukea kun kouluttautuvat uuteen ammattiin tms. Kyllä joku keino löytyy jos tahtoa on.
Totta kai se raha on sillon pois sulta. Siks auttaminen on vaikeeta. Silti se pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisarella myös rahahuolia. Mies pieni tuloinen ja nainen jäi työttömäksi. Nyt ei rahat kuulema riitä lyhennyksiin jne. Mutta silti heillä oli varaa pistää muutama tonni parisviikkoa asuntoauton vuokraan ja myös muuhun turhaan. Monelle tekis hyvää laskeskella vaikka paperilla minne on varaa pistää ja mistä luopua.
Meidän peheellä ei ole rahahuolia, sen verran on säästöjä jotta pärjättäs niillä muutama vuosi vaikka tulis lopputilit
Kyseessa ei ole niinkaan vain tai ainoastaan rahahuolet, vaan koronapakottajan, ja pelottelijan viema elama.....
Se jää monessa maassa piiloon maskituksen taakse, koska maskin takaa ei moni erota kenelle maski on pakotettu, suostuteltu, huijattu samalla maskilla viety elämä, ura tulevaisuus ja kenelle toisaalta taas ei.
Huono trolli.
Mitäs olette kaikki niin velkaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ,vaikka vanhempasi pyytävät teitä antamaan sisariesi perheille, niin et muka tiedä heidän taloudellista tilannetta. Kyllä taatusti tiedät , onko heillä omistusasunnot vai asuvatko vuokralla, onko heillä kesämökit vai ei, minkä vuosimallin autot on, siitä tietää arvon. Ovat tyyppejä ,jotka ovat ottanee suuria velkoja vai ei.
Onhan heillä kaikilla puolisot ja niillä vanhemmat. Miksi sinun pitäisi auttaa?
Kelpaako heille työ ,mikä hyvänsä. Nykyään saa asumistuet ja toimeentulotuet ,jos on varaton . Onko näin.Avaappa hiukan ,äläkä ruikuta.
Meidän perheessä ei ole puhuttu rahasta koskaan. Kaikilla on ollut mukava elämä tähän asti. En oikeasti tiedä sisarusteni tuloista tai menoista tai omistuksista oikeastaan mitään muuta kuin sen, että kaikilla on omistusasunnot ja autot. En tiedä, onko autot ostettu käteisellä vai onko ne 100% rahoitusyhtiön omistuksessa. Mökkejä, veneitä tai muita ei kenelläkään ole. En oikeasti osaa sanoa, ovatko eläneet tähän asti yli varojensa ja kädestä suuhun tai säästäneet. Vanhemmille sisarukset ovat ilmeisesti avautuneet enemmänkin, jos vanhempani pyytävät minua auttamaan. Sisarukset eivät ole puolikastakaan sanaa sanoneet siihen suuntaan, että minun pitäisi heitä auttaa. Ja onhan kaikilla sisaruksilla ne puolisot, joilla on myös perhe ja vanhemmat - voihan siltäkin puolelta tulla apua? En tiedä.
Pelkään myös sitä, että tämä rikkoo välejä. Minun välit vanhempiini tai sisaruksiini. Mitä jos vanhempani vihjailevat, että meillä olisi kyllä rahaa auttaa, muttei auteta? Kun rahasta ei sisarusten kesken puhuta, niin tosi vaikeaa ottaa tällaista esillekään mitenkään luontevasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.
Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.
ap
No onhan se vähän irvokasta viulu- ja tanssitunneista pitää kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta kun toiset kärsii köyhyyttä. Ihan ylimääräistä diipa daapaa ja turha jeesustella ettei ole rahaa jos lapsilla on kalliit harrastukset. Taitaa vaan olla vaikea myöntää ettet halua auttaa.
Pummilla on pummin mieli, kuten sinulla. En näe mitään syytä, miksi itse tienaamiaan rahoja pitäisi muille jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse annoin minulle tulleen perinnön perheenjäsenilleni jotka olivat hankalissa tilanteissa. Harmittaa kun ei ole sitä nyt itsellä, mutta ehkä enemmän harmittaisi vielä jos olisin jättänyt heidät pulaan. Nää on ihan arvomaailmakysymyksiä.
Jos minulle nyt tulisi jostain ylimääräistä rahaa, perintöä tai vaikka lottovoitto, niin tottakai jakaisin sitä rahaa eteenpäin. Mutta tässä tilanteessa meillä ei sitä löysää rahaa ole, koska ollaan mitoitettu kulutus tulojen mukaan. Voitaisiin vaikka pudottaa asuntolainan takaisinmaksua tonnilla ja jakaa reilu 300 euroa joka sisarukselle, mutta onko siinä mitään järkeä? Lasten harrastukset maksavat muutaman tuhat euroa vuodessa ja sillä on lapsille valtava merkitys, mutta parilla tonnilla ei sisarukset tee yhtään mitään. Siis vuositasolla.
Minua oikeasti ahdistaa tämä tilanne todella paljon, kun en todellakaan tiedä, mitä tehdä. Vanhempani painostavat antamaan suoraa rahaa, joka tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi oikeasti luopua omaisuudesta (esim. se mökki tai auto) tai tehdä jotain muuta radikaalia. Onko siinä mitään järkeä? Tämä tilanne kun voi kerrannaisvaikutuksiltaan kestää vuosikausia.
ap
Puhu niille sisaruksille ja sano että haluat auttaa, ja neuvottelette että miten. Voit esim tukea kun kouluttautuvat uuteen ammattiin tms. Kyllä joku keino löytyy jos tahtoa on.
Totta kai se raha on sillon pois sulta. Siks auttaminen on vaikeeta. Silti se pitää tehdä.
Konkurssi on jo tullut monille. Velatkin niskassa monilla. Siinä ei paljoa ehdi kuoluttautua ja taas tilanne on huomenna toinen.
Koronpelottelija vei kaiken.
t. Eri
Ne perheet on ansiosidonnaisella ja pankista annetaan lyhynnysvapaa hyvin. Eivät ole kadulla, ja uudet takitkin on varmasti varaan lapsille hankkia, jos ei pysty käytettynä ostamaan kuten me tehdään paljon, tai kyttää hyviä tarjouksia. En nyt ihan niele tätä tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.
Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.
ap
No onhan se vähän irvokasta viulu- ja tanssitunneista pitää kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta kun toiset kärsii köyhyyttä. Ihan ylimääräistä diipa daapaa ja turha jeesustella ettei ole rahaa jos lapsilla on kalliit harrastukset. Taitaa vaan olla vaikea myöntää ettet halua auttaa.
No jos heillä on ollut hyvät tulot aikaisemmin, niin todennäköisesti heidän saama ansiosidonnainen päiväraha on isompi kuin monen pieni- tai keskituloisen palkka. Tässä tilanteessa täytyy vaan suhteuttaa tulot menoihin, eli pyytää asuntolainaan lyhennysvapaata ja karsia turhista menoista. Ei ole ap:n velvollisuus elättää montaa perhettä.
Janiperniina nyt lopettaa harrastukset kun serkkuaan ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.
Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.
ap
No onhan se vähän irvokasta viulu- ja tanssitunneista pitää kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta kun toiset kärsii köyhyyttä. Ihan ylimääräistä diipa daapaa ja turha jeesustella ettei ole rahaa jos lapsilla on kalliit harrastukset. Taitaa vaan olla vaikea myöntää ettet halua auttaa.
Pummilla on pummin mieli, kuten sinulla. En näe mitään syytä, miksi itse tienaamiaan rahoja pitäisi muille jakaa.
No kuulostaahan se pahalta, että "en voi auttaa kun sitten jennajasmiini ei pääse viulutunnille".
Kun toiselta on mennyt työ ja rahat on loppu yms.
Olet kiltti, kun mietit sisaruksiasi. Ymmärrän, että vanhempiesi painostus tuntuu kurjalta.
Olen pienituloinen, mutta olen oppinut äidiltä auttamaan muita.
Vein sisarelleni ruokaa ja siivosin hänen luonaan, kun hän oli työtön ja seurusteli toisella paikkakunnalla asuneen miehen kanssa, joka on nykyisin hänen aviomiehensä.
Kävin vierailulla kauempana asuvien sukulaisteni luona, vein heille tuliaisia, kokkasin ja siivosin heillä.
Kävin usein mummini luona juttelemassa ja siivosin hänellä.
Sairastuttuani syöpään sisareni on silloin tällöin joko lainannut minulle rahaa tai auttanut minua tulojeni romahtamisen jälkeen.
Mietin, voisitko auttaa edes hieman sisaruksiasi? Anna heille jokin sinun maailmassasi pieni summa käteistä, joka voi olla heille suuri summa, esimerkiksi 20 tai 50 euroa kuukaudessa, vie ruokakassi, pyydä heitä useammin syömään tai lupaa ostaa lapsille jotain sellaista, mihin vanhemmilla ei tällä hetkellä ole rahaa.
Ei mitään sellaista, joka kaataa sinun taloutesi, mutta toisten auttaminen on oikeasti ilahduttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sano vanhemmillesi, että autatte kyllä mutta ei teiltäkään liikene nyt rahaa. Voitte kuitenkin ostaa lapsille käytännölliset lahjat esim. juuri sen talvitakin tms. joululahjaksi/synttärilahjaksi, jolloin lapset eivät kärsi vanhempiensa huonosta tuurista.
Vaikutatte kyllä kohtuullisen varakkailta, kun teillä on tosiaan kakkosasunto ja mökki ja molemmilla työt. Ymmärrän, että rahaa ei liikene, kun ei noiden ylläpito ole ilmaista, mutta onko mahdollista, että esim. tarjoatte kakkosasuntoa sille perheelle, jolta talo lähtee alta (jos näin kävisi) ja esim. kehotatte myymään auton, kun teiltä saa tarvittaessa lainaksi. Tiedän, että se vaikeuttaa elämäänne ja saa taloutenne kiristymään, mutta tuon kaltaiset avustukset ovat varmasti tervetulleita. Ei suoraa rahaa mutta silti selvää taloudellista hyötyä.
Näin siis itse tekisin, jos sisarukseni olisivat pulassa.
Kiitos ehdotuksista, tällaista olen itsekin ajatellut. Kakkosasunto on sen verran kaukana, ettei sinne taida kukaan lähteä ja se on vain kaksio, sinne ei perhe mahdu. Se on tällä hetkellä vuokralla ja siitä saatavilla tuloilla maksetaan osin myös mökkilainaa. Vielä ei ole kukaan omaa autoa myynyt, mutta tottakai juuri näin voitaisiin auttaa, jos auto lähtee alta - lainattaisiin omaa.
Ehkä näistä viesteistä on siis luettavissa, ettei sisaruksia ole velvollisuus auttaa rahallisesti, vaan kaikin muin tavoin. Toivottavasti vanhempanikin ymmärtäisivät tämän ja lopettaisivat syyllistämisen. Alkaa yöunet mennä tässä, kun välillä tuntuu siltä, että me eletään jossain norsunluutornissa, eikä vain tajuta toisten hätää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Tuskin kuolinvuoteella saat iloa siitä että lapset saivat käydä kalliissa harrastuksissa - ihmisen hyvyys mitataan auttamisen halussa.
Autat siten miten pystyt. Otat lapset kylään ja syömään pöytääsi, lainaat korotta rahaa, tarjoat katon ja vaatteet päälle, jos ne lähtevät.
Auttajaa autetaan.
Luitko aloitustani ollenkaan? Meillä ei ole löysää rahaa, josta antaa, vaikka halua olisi. Mistä kaivosta kaivan rahaa, jota voin lainata? Ei meillä ole tilaa majoittaa aikuisia ihmisiä ja lapsia meille. Tämä koronakurimus voi kestää vuosia! Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotatilassa, eikä taloja ole pommitettu maan tasalle. Hoidan lapsia ja kutsun usein syömään kaikkia. Vaatteita annan niin paljon kuin vain pystyn, jos niille on tarvitsijoita.
Tätä juuri tässä pohdin, että sanonko omille lapsilleni, että tanssi- tai viulutunneille ei nyt sitten tänä vuonna enää mennä ja muutenkin vähennetään kaikesta, jotta voidaan auttaa serkkuja? Kyllä omatkin lapset ovat saaneet osansa koronasta etäkoulussa, matkojen peruuntuessa, kavereita ei saa nähdä samalla tavalla, keväällä harrastukset oli jäissä jne.
ap
No onhan se vähän irvokasta viulu- ja tanssitunneista pitää kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta kun toiset kärsii köyhyyttä. Ihan ylimääräistä diipa daapaa ja turha jeesustella ettei ole rahaa jos lapsilla on kalliit harrastukset. Taitaa vaan olla vaikea myöntää ettet halua auttaa.
No jos heillä on ollut hyvät tulot aikaisemmin, niin todennäköisesti heidän saama ansiosidonnainen päiväraha on isompi kuin monen pieni- tai keskituloisen palkka. Tässä tilanteessa täytyy vaan suhteuttaa tulot menoihin, eli pyytää asuntolainaan lyhennysvapaata ja karsia turhista menoista. Ei ole ap:n velvollisuus elättää montaa perhettä.
Koronasta voittajat ovat hyvin pitkälle yhtä sektoria ja verkkoa alhaalta ylos. Kuuluvat ns terveydenhuoltoon, ja siihen liittyvään julkiseen. Ovat olleet aikas itsekkäitä verkossaan.
Häviäjiä ovat muut ylhäältä alas asti. Johtajasta työttmään. Työtönkin menettää, menetti sen pienenkin työllistymisen mahdollisuuden, ja niin edelleen. Eli AP kuuluu laajempaan joukkoon. Populaatioon.
Oletko varma, että sisarusten tilanne on oikeasti niin huono, vai onko avuntarve vanhempien keksintöä? Jos on aiemmin tultu toimeen omillaan, niin luultavasti olisi todella nöyryyttävää, että sisarus alkaisi tyrkyttää rahaa ja tekisi sen vielä omien lastensa kustannuksella.