Molempien sukunimi vauvalle?
Mitä mieltä olette molempien vanhempien sukunimen antamisesta lapselle? Esim. Vauva Virtanen Korhonen. Nimilain mukaanhan tämä olisi mahdollista, mutta en tunne vielä ketään, joka näin olisi tehnyt. Vauvalle pitäisi antaa nimi pian ja tämä vaihtoehto houkuttelisi, mutta mietityttää on pitkä nimi käytännössä kuitenkin liian hankala? Olemme avoliitossa ja vaikka myöhemmin menisimmekin naimisiin, pitäisin oman sukunimeni siinäkin tapauksessa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kompromissi, jos ei muuten toinen nimi ole selvästi "parempi", tyyliin Tampio ja Talvitie.
Ei se ole hyvä, vaikka molemmat olisivat nättejä ja harvinaisia.
Kaverilla tämä tilanne, ei ottanut puolisonsa nimeä naimisiin mennessä, kun ura on urjennut omalla nimellä. Lapselle antoivat silti vain toisen vanhemman nimen, ettei nyt koko porukka olisi eri nimisiä.
Yksi sukunimi lapselle. Kummalla on kauniimpi ja parempi sukunimi? Sinervä on kauniimpi sukunimi kuin Haisakka, noin esimerkkinä. Erikoinen nimi voi olla kauniimpi kuin harmaa, tosin ei aina niin. Toisaalta jotkut pitävät enemmän sukunimestä Räyskä kuin Lilja. Haluaako äiti oman sukunimensä, kun joskus isä määrännyt omansa, ellei se ole paha. Pariskunta voi halutessaan pitää eri nimet, jos ei halua liian pitkää ja hankalaa muille lausuttavaksi.
Meidän lapsella on yhdistelmäsukunimi, nimet yhdistetty viivalla. Viehätyin jo aikoinaan espanjalaisesta tavasta, musta on ihanaa, että lapsen nimessä näkyy molemmat suvut mistä on lähtöisin. Tämä on myös ainoa tasa-arvoinen ratkaisu mun mielestä. Perustelin asian miehelle, eikä hänellä ollut mitään hyviä perusteluja, miksi näin ei olisi tehty. Molemmat ollaan oltu tyytyväisiä. Lapsi on nyt 3v eikä ole koskaan ollut mitään ongelmia yhdistelmänimestä. Meillä onneksi myös aika lyhyt nimi, yhteensä 11 kirjainta, monet yksittäiset suomalaiset sukunimetkin on niin pitkiä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, onko jompikumpi nimi tai nimiyhdistelmä vaikea käyttää. Jos toinen sukunimi on vaikea muutenkin ihmisillä ymmärtää, niin kannattaako sitä antaa. "Ai Romppainen Röysö? Ei kun Romppainen Ryösö."
Muistathan myös, että nimiyhdistelmän voi kirjoittaa monella tavalla, mikä myös hankaloittaa asiaa. "Oliko se Korhonen-Virtanen, Virtanen-Korhonen, Korhonen Virtanen vai Virtanen Korhonen?"
Lapsi todennäköisesti saa usein olla selittämässä nimen kirjoitusasua. Aikakin kaksiosaisen toisen nimeni kanssa saan aina selittää, onko väliviivalla vai ilman ja miten kirjoitetaan.
No kyllähän nykylapset saa olla aikuisina selittämässä koko ajan etunimiäänkin. Kaikki Jooaajim, Eliel, Jooja, Jeoja, Jeojim yms. Ei tuollaisista ole helppoa saada selvää. Niin mitä väliä sillä on jos sukunimestä kysytään?
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalia, muutamia olen nähnyt kirkollisissa ilmoituksissa, tyyliin Mänttäri-Korhonen, Laitela-Mäkinen, tämän tyylisiä. En ymmärrä muutenkaan noita kaksiosaisia sukunimiä, paljon kivempi on mielestäni yksi selkeä sukunimi.
Aika junttia tuomita noin. Ulkomailla ihan yleistä, että on kaksi sukunimeä. Matkustelisit vähän
Silloin oikeastaan teillä kaikilla olisi eri sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
En laittaisi lapselle kaksoissukunimeä. Sellaisen käyttöönotto on ollut oma valintani ja mielestäni lapsi saa tehdä valinnan itse, jos joskus haluaa. Sitä paitsi, jos lapsi menee naimisiin joskus, pitäisikö hänen lisätä ketjuun vielä yksi sukunimi, vai tipauttaa jokin pois? En halua olla se, joka tällaisen ikiliikkujan ja ongelman laittaa alulle.
Miksei lapsi voi pitää naimisiin mennessään omaa sukunimeään?
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kompromissi, jos ei muuten toinen nimi ole selvästi "parempi", tyyliin Tampio ja Talvitie.
Aivan tai Kananen Kanala.
Tämähän on loppujenlopulta mielipidekysymys, mutta itse en antaisi.
Ihan jo siksi, että nykyään on hyvin yleistä, että naimisiin mennessä toinen ottaa yhdistelmänimen symboloimaan sitä omaa sukua, ja toisalta sitä avioliittoa. On melko varmaa, että lapsi joutuu heti aikuistuttuaan selittelemään, ettei ole naimisissa, ja toisaalta hänellä ei sitten samalla tavalla ole tätä vaihtoehtoa. Tai vastaavasti jos tulevan puolison kanssa haluaisivat kokonaan saman nimen, niin siinäkin on sitten perinteiset vaihtoehdot (=eli vain toisen) vähän vähissä. Ja sitten lapsuuden perheessä kaikilla on eri sukunimi, mikä sekin on Suomessa vähän "erikoista".
Ja ihan henkilökohtaisesti minusta olisi ollut kamalaa, jos vanhempani olisivat päättäneet antaa heti yhdistelmänimen, en missään olosuhteissa halunnut sellaista aviolitton yhteydessäkään.
Mutta tämä tosiaan on kaikkien vanhempien oma päätös, ja onhan noita jo jonkin verran annettu.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oikeastaan teillä kaikilla olisi eri sukunimi.
Joo, ei niin hyvä idea kuitenkaan.
Hyi, yhdistelmänimet lapsilla on kamalia. Toisaalta käteviä uusperheissä, joissa on sinun minun ja meidän lapsia. Sukunimestä voi tsekata että kenen mukula mikäkin nyt olikaan.
Eihän lapsi saisi yhdistelmänimeä, hän saisi kaksi sukunimeä. Ei siis Maija Lahtinen-Virta vaan Maija Lahtinen Virta.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni pitkälle tottumuskysymys. Esim Espanjassa kaikilla lähtökohtaisesti 2 sukunimeä ja hyvin pärjäävät. Suomessa on vain totuttu yhteen sukunimeen ja siksi ajatellaan, että useampi nimi olisi jotenkin vaikeaa. Kun tulee useampia tapoja, niin ei enää pidetä niin outona ja vaikeana.
Myös Norjassa ilmeisesti usein sekä isän että äidin sukunimi. Aika järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olennainen kysymys on, annatteko nimen lapselle ajatellen hänen etuaan vai äidin toivetta olla lapsen kanssa samalla nimellä?
Rehellisesti sanottuna lapsen on helpompi olla ihan vaan yhdellä sukunimellä. Voit hyvin pitää oman sukunimesi. Nykyisin suurin osa lapsista syntyy avoliittoon eikä lapsella ole äidin kanssa sama sukunimi.
Suomen lain mukaan lapsi saa automaattisesti äidin sukunimen.
Saisi, mutta suurin osa pareista antaa lapselle yhä isän sukunimen.
T. Näiden nimiasioiden kanssa töitä tekevä
Lapselle pitäisi antaa äidin, isän sekä aviomiehen sukunimi.
Ja kun lapsi joskus menee naimisiin, saa pari sukunimeä lisää. Kuulostaa tosi järkevältä ja onkin oikein vitsikästä. Lapsi joutuu kyllä kärsimään.
Mitäs jos huomioitais jo pikku hiljaa se, joka kaiken työn lapsen luomiseen teki? Toinen vuotaa kipuineen vuosikausia yhteensä elämänsä aikana, vaihdevuodet, synnytys sen kaikilla riskeillä, imetys ja vaihdevuodet. Jotta saamme omia kullannuppuja ja uusia veronmaksajia. Mies...saa orgasmin. Ja sitten lapselle annetaan miehen sukunimi. Äly hoi naiset, tulkaa jo entisajoilta eteenpäin. Naisella saa olla jo pankkitilikin omalla nimellään. Ehkäpä itse tehty lapsikin omalla nimellä olis ihan reilua.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun lapsi joskus menee naimisiin, saa pari sukunimeä lisää. Kuulostaa tosi järkevältä ja onkin oikein vitsikästä. Lapsi joutuu kyllä kärsimään.
Tiesitkö, että nykyaikana voi naimisiin mennessä pitää oman sukunimen?
En laittaisi ellei ne sopisi kunnolla yhteen tyyliin Tuuli-Mäki. Joku Härkönen-Marttinen olisi hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos huomioitais jo pikku hiljaa se, joka kaiken työn lapsen luomiseen teki? Toinen vuotaa kipuineen vuosikausia yhteensä elämänsä aikana, vaihdevuodet, synnytys sen kaikilla riskeillä, imetys ja vaihdevuodet. Jotta saamme omia kullannuppuja ja uusia veronmaksajia. Mies...saa orgasmin. Ja sitten lapselle annetaan miehen sukunimi. Äly hoi naiset, tulkaa jo entisajoilta eteenpäin. Naisella saa olla jo pankkitilikin omalla nimellään. Ehkäpä itse tehty lapsikin omalla nimellä olis ihan reilua.
Minä halusin lapselle miehen sukunimen juuri sen takia, että olen saanut kantaa ja synnyttää lapsen. Ja nimenomaan saanut, en joutunut. Mies on joutunut katsomaan vieressä, joten on kohtuullista, että lapsi saa hänen sukunimensä.
Että kiusaatte vauvaparkaanne vain siksi, ettette itse kykene päättämään tai ottamaan vastuuta.