Lue keskustelun säännöt.
Voiko sellaista liittoa enää pelastaa, kun ei oikein enää kiinnosta eikä tunnu miltään?
05.09.2020 |
Vuosia oltu yhdessä, pieniä lapsia on. Seksiä ei, koska ainakaan minua ei kiinnosta yhtään ja puoliso ei ole asiasta valittanut, niin ehkä häntäkään ei sitten kiinnosta. Arki ja pienet lapset sitoo yhteen, mutta itse en enää tunne oikein mitään. Tai tunnen sääliä puolisoani kohtaan, mutta ei se oikein riitä rakkaudeksi.
En kuitenkaan erityisemmin halua erota, vaan minulle riittää elämä, jossa lapsilla on ehjä koti ja jossa arki sujuu ok. En haaveile uudesta suhteesta, olen seikkailuni seikkaillut aikoinaan ennen tätä liittoa ja viettänyt villejä sinkkuvuosia ja kokeillut monenlaista. Tylsä arki tuntuu riittävältä, jos se takaa lapsille hyvän elämän ilman uusioperhesotkuja ja viikonloppulapsielämää.
Mutta voiko tällaista liittoa ns. pelastaa eli saada jatkumaan vai onko ero väistämätön pian?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki seksiasusteita ja -leluja.
?
Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.
Ap
Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?
Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap
Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?
Ei ole ollut oikein kumpaakaan. Ennen oli hyvä puoliso, ja luulin että hänestä tulisi hyvä isä, mutta olin väärässä. Ei mitään pettämisiä eikä sellaista ole tapahtunut kuitenkaan. Ap
Tämän jälkeen minulle on hieman kysymysmerkki että miksi sitten haluat pitää kynsin hampain kiinni perheenne koossapysymisestä? Onko se sinulle joku kunniakysymys vai mistä on kyse?
No eikös ap aika selvin sanoin todennut, että haluaa lapsilla olevan ehjä koti, tuskin mistään kunniakysymyksistä on kyse, eletään sentään vuotta 2020.
Ehjä koti huonon isän kanssa kuulostaa minusta jotenkin kummalliselta tavoitteelta. Mitä ehjää on kodissa jossa toinen vanhemmista on huono?
Ei käy kovin selvästi ilmi mitä "huono isä" tässä tarkoittaa, mutta ilmeisesti sitä että mies ei vietä tarpeeksi aikaa lasten kanssa > ap:lle ei jää ollenkaan omaa aikaa. Tämä on täysin korjattavissa, jos tahtoa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä pelastaa voi. Kysymys on siitä tyydyttekö kaveruuteen vai ette.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta voi, mutta ei se itsekseen tapahdu. Ryhdy nyt jotain panostamaan suhteeseen, ja puhumaan, kun vielä voit. En usko noihin seksilelujuttuihin myöskään, mutta alkakaa rakentaa uutta aikuista kumppanuutta. Joka perustuu muuhun kuin seksiin.
Luulen että ihan ensiksi pitäisi saada panostaa itseensä - saada sitä omaa aikaa ja löytää taas oma naisellisuutensa. Suhteeseen voi alkaa panostaa kunhan ensin muistaa, kuka itse oikein on.
Jos kerran sulla on olo että parisuhdetta ei oikein oo muttase riittää, hyvä niin eikö?
Mullakin oli jonkin aikaa, vähän yritin korjata tilannetta. Ihastuin tietysti sit lopulta tulisesti, en sitä tavoitellut vaan kaikkeni yritin korjatakseni liiton, mutta koska eksmies oli hyvin tilantarpeinen niin asiat paheni siitä vain. Erottiin viimein, siinä vaiheessa ei enää ollutkaan ihan sama vaan mielenterveys heikossa hapessa.
Moni sanoo että lapsille pitää säilyttää koti ja itsekin yritin. Mutta eron jälkeen tasapainoiseen ja hyvään suhteeseen päästyäni (ihan uusi ihminen oli, ei se kriisiyttänyt ihastus) vasta huomaan, miten hirvittävän raskasta on elää joka päivä ihmisen kanssa, jolta kaipaa muuta kuin mikä on mahdollista. Pingotus, ankeus, riitojen pelko, jatkuva taustalla ollut yksinäisyys ovat kaikki poissa.
Harkitse siis tosi tarkkaan, onko totta se, ettei tilanne häiritse. Jos ei niin se on ok, ihmiset haluaa eri asioita ja ehjä perhe on todella iso ja mahtava asia. Mut jos häiritsee, nyt on aika yrittää korjata välit, sillä joku siihen väliin muuten löytää.
Ap, oletko haihtunut jo keskustelusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko haihtunut jo keskustelusta?
Ei ole haihtunut vaan yhä mukana keskustelussa. En vain ehdi koneelle kuin pari kertaa päivässä ja aika lyhyesti. Ap
Aivan kuin minun suustani. Tilanne siis aivan sama. Mutta en edes harkitse eroa. Avioliittoon ja lapsiin kun ryhdyttiin, niin siinä pysytään. Piste. Lapset tarvitsee molemmat vanhemmat ja olen ihan tyytyväinen elämääni. Erossa tulee vain ongelmia. Näin on mukavaa.