Voiko sellaista liittoa enää pelastaa, kun ei oikein enää kiinnosta eikä tunnu miltään?

Ilman muuta voi, mutta ei se itsekseen tapahdu. Ryhdy nyt jotain panostamaan suhteeseen, ja puhumaan, kun vielä voit. En usko noihin seksilelujuttuihin myöskään, mutta alkakaa rakentaa uutta aikuista kumppanuutta. Joka perustuu muuhun kuin seksiin.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai tuossa ole mitään pelastettavaa, jos et seksiä hänen kanssaan halua. Ei tuo mikään parisuhde ole.

No meillä nyt kuitenkin on avioliitto voimassa ja kaksi pientä lasta. En halua, että lasten perhe hajoaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta voi, mutta ei se itsekseen tapahdu. Ryhdy nyt jotain panostamaan suhteeseen, ja puhumaan, kun vielä voit. En usko noihin seksilelujuttuihin myöskään, mutta alkakaa rakentaa uutta aikuista kumppanuutta. Joka perustuu muuhun kuin seksiin.

Eli mieti mitä elämässäsi haluat tehdä ja ryhdy tekemään sellaisia juttuja puolisosi kanssa.

Voi myös olla että sitä sitten on vähän väsynyt ja masentunut jos tunteet elämään niin katoaa. Että kunhan on lapsilla kaikki hyvin niin ei minusta niin mitään väliä. Toki se voi olla viisasta ja realististakin tässä vaiheessa, ei venettä kannata turhan/tyhjän vuoksi keinuttaa. Itse nautin seksistä läpi pikkulapsivuosien vaikka töissäkin kävin aivan normaalisti, oli julmettu stressi ja moni sekopääsukulaiseni teki ihan kiusaakin sinä aikana... Mutta ehkä meitä on vain erilaisia, ehkä seksi oli se mikä sai ajatukset parhaiten muualle. Ehkä ap sinulla on asiat paremminkin kuin paljon sekstaavilla kun ajatuksesi voivat olla tässä hetkessä sellaisina kuin ovat.... Jos molemmat on ok tilanteen kanssa niin kai sen voi antaa kehittyä miksi vain. Pidät vain huolen että teillä on molemmilla varaa vuokrata asunto jossa lapsille on tilaa jos ero sitten tulee. Ehkä ei tulekaan.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta voi, mutta ei se itsekseen tapahdu. Ryhdy nyt jotain panostamaan suhteeseen, ja puhumaan, kun vielä voit. En usko noihin seksilelujuttuihin myöskään, mutta alkakaa rakentaa uutta aikuista kumppanuutta. Joka perustuu muuhun kuin seksiin.

Olen yrittänyt avata keskustelua (syyttelemättä, rauhallisella hetkellä) monta kertaa, mutta puoliso ei oikein lähde siihen mukaan. Kuuntelee kun puhun, mutta ei kommentoi itse mitään. Minulla ei ole mitään hajua mitä hän ajattelee asioista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Pienet lapset voi olla syynä siihen, että seksi tuntuu mahdottomalta. Tiedän, olen ollut siinä tilanteessa itsekin. Se lienee ihan biologinen juttu. Ja toisaalta sellainen juttu, josta ei oikein uskaltaisi nykypäivänä puhua, kun kaikkien pitäisi olla niin seksuaalisia.

En oikein osaa neuvoa sua. En suosittele panemaan väkisin, koska siitä tulee inhottava olo. Varovaisesti voin suositella jotain sellaista, että seksiä harrastetaan tietyin väliajoin, mutta aika harvoin. Ihan siksi, ettei se unohdu. Kynnys nousee. Tiedän. Meillä on ollut vuosien taukoja seksielämässä. Nyt olemme sopineet, että kerran viikossa, mutta meidän lapset ovat jo isompia. Jos mun olisi pitänyt silloin, kun lapset olivat pieniä, harrastaa seksiä kerran viikossa, se olisi ollut mahdottomuus.

Inhoan ilmaisua seksi on parisuhteen liima. Se tekee seksistä velvoitteen. Mutta ainakin omalla kohdalla seksittömyys on painanut hirveäsi, vaikka en ole edes halunnut seksiä. Kun sitä taas alkoi olla, on ollut helpompaa. Toki seksi ei ole ollut ainoa asia. Olemme myös puhuneet asioista.

Meillä ei ole ollut seksiä kertaakaan toisen lapsen syntymän jälkeen ja hän on nyt kaksi. Kumpikaan meistä ei ole valittanut asiasta eikä asiasta ole keskusteltu. Itse en ole ottanut puheeksi, koska en halua seksiä eikä seksitön elämä haittaa minua (ennen olisi haitannut mutta enää ei). En yksinkertaisesti tunne pystyväni seksiin enää puolisoni kanssa. Jos hän ehdottaisi seksiä, kieltäytyisin. Siltä tuntuu nyt ja on tuntunut koko ajan toisen lapsen syntymän jälkeen. Ap

Mä ymmärrän tuon ihan älyttömän hyvin. Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei se jäänyt pysyväksi olotilaksi. 

Jos nyt jotain sulle osaisin suositella, niin sitä kuitenkin, että yrittäisitte keskustella asioista. Mielestäni tuo seksittömyyskin voisi olla ehkä sellainen asia, että siitä kannattaisi puhua. Ja ihan sanoa sen, että tuntuu, etten nyt pystyisi seksiin. 

Muakaan ei haitannut seksitön elämä, mutta se oli kyllä koko ajan välillämme puhumattomuuden möykkynä. Se, että mä tunsin olevani täysin tyytyväinen ilman seksiä, ei tehnyt siitä asiasta kevyttä tai mukavaa. Ei munkaan mies vaatinut tai ottanut jatkuvasti asiaa puheeksi (muutaman kerran kyllä), mutta kyllä mä koko ajan tajusin, että hän sitä haluaisi. Mikä sitten mun kohdalla muutti asian oli se, että hän sanoi, että ei hän tarvitse välttämättä seksiä, että kyllä hänellä on toimivat kädet, mutta että jos meillä olisi myös intiimiä elämää, se olisi kuitenkin parisuhteen etu, meidän etu. Että tässä ei ole kyse siitä, että hän haluaa multa jotain, vaan hän haluaa meille jotain.

Typerää, että keskityn nyt vain seksiin, kun ei se varmaaankaan ole ainoa asia, joka teillä on ongelmana.

Tietenkin voi.

Tylsyys on kausittaista. Useimmissa suhteissa.

Jos kuvailemasi ongelmat ovat ainoat, ei mitään ongelmaa pelastaa suhdetta.

Kuulostaa hyvältä elämältä. Eroamalla elämäsi muuttuisi huonommaksi. Usko minua.

Ap nostaa, jos joku haluaisi vielä kommentoida.

Voi olla myös ettei kiinnostusta vain enää ole eikä tule. Jos molemmat haluaa elellä kulissiliitossa kavereina lasten takia, se toimii ainakin aikansa. Kunnes jompikumpi ihastuu ja rakastuu toiseen.

Kyllä voi, varsinkin jos joskus ootte ollu rakastuneita.

Keskustelu on alkuun turhaa, alat vaan pikkuhiljaa muuttamaan omia ajatuksiasi miehestäsi - pieniä positiivisia juttuja ja kasvatat niitä kun alkaa tuntua luontevalta. Mä olen tehnyt tän: mies alkoi näyttää mun silmissä ihan eriltä ja jotenkin senkin käytös muuttui ja nyt ollaan ihan yhtä rakastuneita kuin alussa. Mä tavallaan päätin vaan rakastaa sitä ja päätin myös, että se rakastaa mua. 

Tää toimi varmaan siks, kun tajusin, että en halua oikeasti vaihtaa ja tiesin, että sovitaan yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?

Ei ole ollut oikein kumpaakaan. Ennen oli hyvä puoliso, ja luulin että hänestä tulisi hyvä isä, mutta olin väärässä. Ei mitään pettämisiä eikä sellaista ole tapahtunut kuitenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?

Ei ole ollut oikein kumpaakaan. Ennen oli hyvä puoliso, ja luulin että hänestä tulisi hyvä isä, mutta olin väärässä. Ei mitään pettämisiä eikä sellaista ole tapahtunut kuitenkaan. Ap

Ehkä hän ei vain ole osannut olla hyvä isä. Ei se mitenkään automaattisesti tule. Onko hänellä itsellään ollut hyvää isän mallia? Jollei ole, niin sitten ei ole ihme ettei itse ole osannut. Jotkut myös kypsyvät hitaammin isäksi. Ei peli varmaan vielä ole menetetty, uskon että kaikki on pelastettavissa eikä pelkästään pelastettavissa vaan kaikki voi muuttua hyväksi.

Minusta vaan jotenkin tuntuu, että te olette kadottaneet yhteyden toisiinne vanhemmuuden myötä. Unohtaneet, että olette myös mies ja nainen, ei pelkästään isä ja äiti.

Läheisyys siis puuttuu tällä hetkellä sekä henkisesti että fyysisesti. Ne voi kyllä saada takaisinkin. Jos pystytte löytämään avoimen puheyhteyden, niin sitten voisitte alkaa rakentaa suhdettanne uudelleen sellaiseen suuntaan, mikä on teille kummallekin ja koko perheelle hyvä. Ja jos löydätte puheyhteyden kautta läheisyyden uudelleen, se todennäköisesti löytyy myös fyysisellä tasolla.

Ap, kaikki on mahdollista, jos kummallakin on tahto löytää yhteys uudelleen. Toivon sydämestäni, että te löydätte sen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?

Ei ole ollut oikein kumpaakaan. Ennen oli hyvä puoliso, ja luulin että hänestä tulisi hyvä isä, mutta olin väärässä. Ei mitään pettämisiä eikä sellaista ole tapahtunut kuitenkaan. Ap

Ehkä hän ei vain ole osannut olla hyvä isä. Ei se mitenkään automaattisesti tule. Onko hänellä itsellään ollut hyvää isän mallia? Jollei ole, niin sitten ei ole ihme ettei itse ole osannut. Jotkut myös kypsyvät hitaammin isäksi. Ei peli varmaan vielä ole menetetty, uskon että kaikki on pelastettavissa eikä pelkästään pelastettavissa vaan kaikki voi muuttua hyväksi.

Minusta vaan jotenkin tuntuu, että te olette kadottaneet yhteyden toisiinne vanhemmuuden myötä. Unohtaneet, että olette myös mies ja nainen, ei pelkästään isä ja äiti.

Läheisyys siis puuttuu tällä hetkellä sekä henkisesti että fyysisesti. Ne voi kyllä saada takaisinkin. Jos pystytte löytämään avoimen puheyhteyden, niin sitten voisitte alkaa rakentaa suhdettanne uudelleen sellaiseen suuntaan, mikä on teille kummallekin ja koko perheelle hyvä. Ja jos löydätte puheyhteyden kautta läheisyyden uudelleen, se todennäköisesti löytyy myös fyysisellä tasolla.

Ap, kaikki on mahdollista, jos kummallakin on tahto löytää yhteys uudelleen. Toivon sydämestäni, että te löydätte sen!

Kiitos sinulle viestistäsi. Ei minulla ole ollut oikein aikaa olla nainen (siis muuta kuin äiti) lasten syntymän jälkeen. Lapset syntyi pienellä ikäerolla ja vauva-aika on muutenkin sitovaa, mutta meillä kävi niin, että mies tekee koko ajan pitkää työpäivää, jatkoi yhtä paljon harrastuksiaan kuin ennen lapsiakin ja käy usein auttelemassa vanhempiensa kotitalolla. Eli lapset on koko ajan minun vastuulla ja hoidettavana eikä omaa aikaa ole. Mies on välillä kyllä toisen lapsen kanssa, mutta ei koskaan yhtä aikaa molempien niin, että pääsisin yksin jonnekin. Iltaisin sitten kaadun väsyneenä sänkyyn eikä ole jaksamista enää miettiä millaista olisi olla nainen äitinä olemisen lisäksi. Puheyhteys on lisäksi hukassa. Syitä en osaa sille sanoa, olen yrittänyt, mutta keskustelua ei vain synny. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?

Ei ole ollut oikein kumpaakaan. Ennen oli hyvä puoliso, ja luulin että hänestä tulisi hyvä isä, mutta olin väärässä. Ei mitään pettämisiä eikä sellaista ole tapahtunut kuitenkaan. Ap

Ehkä hän ei vain ole osannut olla hyvä isä. Ei se mitenkään automaattisesti tule. Onko hänellä itsellään ollut hyvää isän mallia? Jollei ole, niin sitten ei ole ihme ettei itse ole osannut. Jotkut myös kypsyvät hitaammin isäksi. Ei peli varmaan vielä ole menetetty, uskon että kaikki on pelastettavissa eikä pelkästään pelastettavissa vaan kaikki voi muuttua hyväksi.

Minusta vaan jotenkin tuntuu, että te olette kadottaneet yhteyden toisiinne vanhemmuuden myötä. Unohtaneet, että olette myös mies ja nainen, ei pelkästään isä ja äiti.

Läheisyys siis puuttuu tällä hetkellä sekä henkisesti että fyysisesti. Ne voi kyllä saada takaisinkin. Jos pystytte löytämään avoimen puheyhteyden, niin sitten voisitte alkaa rakentaa suhdettanne uudelleen sellaiseen suuntaan, mikä on teille kummallekin ja koko perheelle hyvä. Ja jos löydätte puheyhteyden kautta läheisyyden uudelleen, se todennäköisesti löytyy myös fyysisellä tasolla.

Ap, kaikki on mahdollista, jos kummallakin on tahto löytää yhteys uudelleen. Toivon sydämestäni, että te löydätte sen!

Kiitos sinulle viestistäsi. Ei minulla ole ollut oikein aikaa olla nainen (siis muuta kuin äiti) lasten syntymän jälkeen. Lapset syntyi pienellä ikäerolla ja vauva-aika on muutenkin sitovaa, mutta meillä kävi niin, että mies tekee koko ajan pitkää työpäivää, jatkoi yhtä paljon harrastuksiaan kuin ennen lapsiakin ja käy usein auttelemassa vanhempiensa kotitalolla. Eli lapset on koko ajan minun vastuulla ja hoidettavana eikä omaa aikaa ole. Mies on välillä kyllä toisen lapsen kanssa, mutta ei koskaan yhtä aikaa molempien niin, että pääsisin yksin jonnekin. Iltaisin sitten kaadun väsyneenä sänkyyn eikä ole jaksamista enää miettiä millaista olisi olla nainen äitinä olemisen lisäksi. Puheyhteys on lisäksi hukassa. Syitä en osaa sille sanoa, olen yrittänyt, mutta keskustelua ei vain synny. Ap

Mies tekee pitkää päivää töissä huolehtiakseen perheen elatuksesta, hienoa! Sinä teet vähintään yhtä pitkää, todennäköisesti pitempääkin päivää lasten ja kodin hoitamiseksi, hienoa! Mies käy harrastuksissa että jaksaa, mutta myös sinun täytyy saada omaa aikaa. Ota asia miehen kanssa puheeksi sopivalla, rauhallisella hetkellä, selitä tilanne ja kerro, että pikkulapsiaika on päässyt yllättämään sinut kuormittavuudellaan ja vaikka rakastat perhettäsi, sinunkin on saatava vetää välillä henkeä, että jaksat. Pyydä aluksi vaikka vain yksi ilta viikossa niin, että voit antaa kummankin lapsen miehen vastuulle ja käydä vaikka vain tunnin, pari omissa harrastuksissa, tavata ystäviäsi, käydä kampaajalla tai hierojalla tai mitä kulloinkin katsot tarpeelliseksi, jotta voit virkistyä.

Voi olla että mies pelkää lasten kanssa yksin joutumista, tiedän muutaman isän jotka kyllä rakastavat sekä lapsiaan että vaimoaan, mutta eivät vain yksinkertaisesti uskalla jäädä lasten kanssa keskenään. Pelkäävät ehkä etteivät osaa tai että jotain voi sattua.

Olisiko isovanhemmista apua lyhytaikaiseen lastenhoitoapuun? Tai sinun tai miehesi mahdollisista sisaruksista? Lasten kummeista? Naapurista? Tai jos sinulla on ystävä, jolla pieniä lapsia, voisitte ehkä välillä lomittaa vuorotellen toisianne niin että toinen huolehtisi vähän aikaa katraasta ja toinen kävisi tuulettumassa. Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) on ainakin ennen välittänyt koulutettua lyhytaikaista hoitoapua edullisesti.

Muista myös huolehtia taas Naisesta itsessäsi, älä anna itsesi kadota kokonaan äitiyteen.

Minä uskon että olette miehesi kanssa vain vaipuneet jonkinlaiseen vanhemmuuden suorittamiskoomaan, suoriudutte päivä kerrallaan. Jos on väsyksissä ja uupunut, ei seksi tosiaan tule ihan ensimmäisenä mieleen, kun pikkuihmisten arjen pyörittäminen vie kaikki mehut. Ja jos ei koe toisen puolison täyttävän odotuksia, on vaikea arvostaa häntä ja sitä kautta halutkin tietysti katoavat. Sitä alkaa myös helposti tuntea katkeruutta varsinkin, jos toisella näyttää olevan enemmän mahdollisuuksia ottaa omia hetkiä. Ei osaa arvostaa toisen omalla tavalla antamaa panosta perheen hyväksi jne.

Kaikki on kyllä korjattavissa, jos te vain niin haluatte. Vaikka pikkulapsiaika on lyhyt, se on todella intensiivistä ja vaatii paljon, joten tilanteen uuvuttavuus on varmasti tullut teille kummallekin yllätyksenä, jollei peräti shokkina. Mutta teidän on mahdolista päästä siitä yli yhdessä, te olette tiimi. Tarvitaan keskustelua ja joitakin järjestelyjä, mutta toivottavasti saatte asian sovittua rakentavasti ja ilman syyttelyä. Kysy mieheltä, onko hänellä ajatusta siitä, miten tuo  aika olisi paras järjestää; koetatteko löytää lapsille jonkun hoitajan oman perheen/suvun tai ystäväpiirin sisältä, vai hankitteko ulkopuolisen lastenhoitajan, jonka maksatte yhdessä. Älä painosta, kysy vain, mitä hän on mieltä. Sitten kokeilette sopivaksi arveltua vaihtoehtoa. Sitten ehkä jotakin toista vaihtoehtoa.

Siitä se lähtee. Toivon, että opitte näkemään toisenne uusin silmin. Parhaassa tapauksessa saatatte rakastua toisiinne uudelleen, sitäkin tapahtuu.

Kaikkea hyvää ap, olette ajatuksissani <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?

Ei ole ollut oikein kumpaakaan. Ennen oli hyvä puoliso, ja luulin että hänestä tulisi hyvä isä, mutta olin väärässä. Ei mitään pettämisiä eikä sellaista ole tapahtunut kuitenkaan. Ap

Tämän jälkeen minulle on hieman kysymysmerkki että miksi sitten haluat pitää kynsin hampain kiinni perheenne koossapysymisestä? Onko se sinulle joku kunniakysymys vai mistä on kyse?

Pelastaa miltä? Mikä tuota teidän kaveriliittoanne uhkaa jos kerran olette tyytyneet siihen molemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?

Ei ole ollut oikein kumpaakaan. Ennen oli hyvä puoliso, ja luulin että hänestä tulisi hyvä isä, mutta olin väärässä. Ei mitään pettämisiä eikä sellaista ole tapahtunut kuitenkaan. Ap

Tämän jälkeen minulle on hieman kysymysmerkki että miksi sitten haluat pitää kynsin hampain kiinni perheenne koossapysymisestä? Onko se sinulle joku kunniakysymys vai mistä on kyse?

No eikös ap aika selvin sanoin todennut, että haluaa lapsilla olevan ehjä koti, tuskin mistään kunniakysymyksistä on kyse, eletään sentään vuotta 2020.

Vierailija kirjoitti:

Pelastaa miltä? Mikä tuota teidän kaveriliittoanne uhkaa jos kerran olette tyytyneet siihen molemmat?

Tulkitsin ap:n aloituksen niin, että vaikka tällä hetkellä tilanne vaikuttaa stabiililta, se ei varmaan ikuisesti sellaisena pysy. Jolleivät puolisot löydä kadonnutta yhteyttä toisiinsa, ennen pitkää on todennäköistä että jompikumpi tai molemmat ihastuu johonkuhun ulkopuoliseen, tulee riitoja ja mahdollisesti ero, jolloin pienten lasten perhe hajoaa. Sitä hän haluaa välttää.

Ap itse on sen verran väsyksissä ja uupunut pikkulapsiarjen 24/7 pyörittämisestä, ettei varmasti tule fyysinen läheisyys mieleenkään, hyvä kun saisi edes nukuttua. Niinpä hän ei tällä hetkellä koe tarvetta muulle kuin rauhalliselle, tasaiselle arjelle. Mutta riittääkö se kummallekin? Ja voiko suhdetta vielä pelastaa/elvyttää, vai johtaako tilanne väistämättä eroon ennemmin tai myöhemmin?

Arvelen, että kumpikin puoliso perimmiltään haluaisi liiton toimivan, kaikilla tasoilla, mutta heiltä vaan taitaa tällä hetkellä olla paukut vähissä ja eväät tilanteen parantamiseksi hukassa. Suhde on varmaakin pelastettavissa ja elvytettävissä, jos mitään peruuttamatonta ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki seksiasusteita ja -leluja.

? 

Mitä niillä tekisin? Minua ei ihan todella voisi vähempää kiinnostaa seksi (tässä liitossa). Pystyn elämään ilman ihan ongelmitta.

Ap

Oletko sä joskus halunnut seksiä miehesi kanssa? Jos olet, kaipaatko koskaan sitä menneisyyden läheisyyttä?Pidätkö muuten miehestäsi, arvostatko häntä?

Olen, meillä oli vuosia aktiivinen seksielämä, jolloin halusin melkein päivittäin. Hyvä kysymys kaipaanko sitä. Teoriassa kyllä, mutta ajatus että harrastaisin hänen kanssaan vielä seksiä tuntuu mahdottomalta. Pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen. Ap

Miksi pitäminen ja arvostus on vähentynyt lasten syntymän jälkeen? Onko tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut tuollaista? Eikö hän ole ollut mielestäsi hyvä isä tai hyvä puoliso?

Ei ole ollut oikein kumpaakaan. Ennen oli hyvä puoliso, ja luulin että hänestä tulisi hyvä isä, mutta olin väärässä. Ei mitään pettämisiä eikä sellaista ole tapahtunut kuitenkaan. Ap

Tämän jälkeen minulle on hieman kysymysmerkki että miksi sitten haluat pitää kynsin hampain kiinni perheenne koossapysymisestä? Onko se sinulle joku kunniakysymys vai mistä on kyse?

No eikös ap aika selvin sanoin todennut, että haluaa lapsilla olevan ehjä koti, tuskin mistään kunniakysymyksistä on kyse, eletään sentään vuotta 2020.

Ehjä koti huonon isän kanssa kuulostaa minusta jotenkin kummalliselta tavoitteelta. Mitä ehjää on kodissa jossa toinen vanhemmista on huono?